Taannoin eräässä tiede lehdessä oli kova juttu aurinkovoimasta, siinä ns. arvostettava taho väitti kivenkovaan seuraavaa.
Mikäli Saharan autiomaasta 1/3 osa peitettäisiin aurinkopaneeleilla niin enegiaa riittäsi yllin kyllin maapallon tarpeisiin ja ylijäämää riittäisi jopa Pluto planeetan lämmittämiseen asuinkelvolliseksi.
Sama taho väitti että energian kuljetus paikasta toiseen voitaisiin mainiosti hoitaa saasteettomilla vetykäyttöisillä lentokoneilla, energia luonnollisesti vedyksi muutettuna.
Ai ettäkö miksikö näin loistavaa ratkaisua ei sitten oteta käyttöön vaan mieluummin saastutetaan maapallo nykyisillä energialähteilla asuinkelvottomaan kuntoon tulevaisuuden ihmisiltä.
Ratkaisun käyttöönoton estona on että toistaiseksi se ei vielä ole t a l o u d e l l i s e s t i kannattavaa.
Eli siitä voidaan vetää johtopäätös nykyisestä toiminnasta- mikäli maapallon tuhoaminen olisi taloudellisesti kannatavaa se tehtäisiin välittömästi- kuulostaa aika idioottimaiselta mutta kuvaa mielestäni hyvin ajan henkeä.
Mikäli Saharan autiomaasta 1/3 osa peitettäisiin aurinkopaneeleilla niin enegiaa riittäsi yllin kyllin maapallon tarpeisiin ja ylijäämää riittäisi jopa Pluto planeetan lämmittämiseen asuinkelvolliseksi.
Sama taho väitti että energian kuljetus paikasta toiseen voitaisiin mainiosti hoitaa saasteettomilla vetykäyttöisillä lentokoneilla, energia luonnollisesti vedyksi muutettuna.
Ai ettäkö miksikö näin loistavaa ratkaisua ei sitten oteta käyttöön vaan mieluummin saastutetaan maapallo nykyisillä energialähteilla asuinkelvottomaan kuntoon tulevaisuuden ihmisiltä.
Ratkaisun käyttöönoton estona on että toistaiseksi se ei vielä ole t a l o u d e l l i s e s t i kannattavaa.
Eli siitä voidaan vetää johtopäätös nykyisestä toiminnasta- mikäli maapallon tuhoaminen olisi taloudellisesti kannatavaa se tehtäisiin välittömästi- kuulostaa aika idioottimaiselta mutta kuvaa mielestäni hyvin ajan henkeä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Mikäli Saharan autiomaasta 1/3 osa peitettäisiin aurinkopaneeleilla"
Oletko yhtään ajatellut, että minkälainen urakka se olisi?
Kyse ei ole pelkästään siitä, että siihen kuluu X dollaria/euroa/markkaa/tms.
Kyse on myös siitä, että mistä se on pois.
Totuus on kuitenkin se, että suurin osa maailman ihmisistä tekee jotain. Jos nämä ihmiset määrättäisiin tekemään jotain muuta, niin jokin asia jäisi tekemättä.
Toisekseen seuraava kohta on silkkaa puppua...
"Sama taho väitti että energian kuljetus paikasta toiseen voitaisiin mainiosti hoitaa saasteettomilla vetykäyttöisillä lentokoneilla, energia luonnollisesti vedyksi muutettuna."
Vedyn kuljettaminen vetykäyttöisillä lentokoneilla kuulostaa enemmän lapselliselta fantasialta kuin miltään muulta.
Jos on ehdottoman pakko kuljettaa vetyä, niin paljon helpompi olisi hoitaa kuljetukset laivoilla. Laivat ovat lentokoneita tehokkaampia.
Mutta koska sähkön muuntaminen vedyksi, ja vedyn muuntaminen takaisin sähköksi on kovin tehotonta, niin suuri osa energiasta menisi hukkaan pelkästään siinä, joten ehkäpä ihan vaan perinteiset suurjännite-linjat veisivät kuitenkin voiton tehokkuudessa...
Toisekseen... Edes aurinko-voima ei ole täysin saasteetonta, nimittäin niiden paneelien tuottaminen on tuskin täysin saasteetonta.
Tässäkin asiassa pitää käyttää tervettä järkeä...
Radikaalit muutokset järjestelmissä usein kuulostavat hyviltä, mutta todellisuudessa niiden toteuttaminen saattaa olla jopa mahdotonta.
Useimmiten kannattaa epäillä ratkaisuja, millä ei ole mitään huonoja puolia tai heikkouksia.
Sinänsä en vastusta aurinkovoiman käyttämistä Saharassa, tai muuallakaan. Aurinkovoima on varmasti hyvä lisä. Mutta en oikein usko, että sillä voitaisiin millään järkevällä tavallla tyydyttää koko planeetan energian tarvetta.
Utopioita on hyvä olla, ja ehkäpä jopa kaikkein utopistisimmissakin suunnitelmissa on jotain käyttökelpoista. Mutta kaikella on aina kääntöpuolensa, mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista.
Viimeinen kommenttini oli valitettavan osuva
"Eli siitä voidaan vetää johtopäätös nykyisestä toiminnasta- mikäli maapallon tuhoaminen olisi taloudellisesti kannatavaa se tehtäisiin välittömästi- kuulostaa aika idioottimaiselta mutta kuvaa mielestäni hyvin ajan henkeä.
Käyttäväthän rikkaat kapitalistit rahaa omankin henkensä turvaamiseksi. Miksi he sitten haluaisivat tuhota maailman?
Kukaan ei ole tuhoamassa maailmaa tahallaan. Maailmaa voidaan vahingoittaa, ehkäpä ymmärtämättömyyden, joskus jopa suoranaisen typeryyden vuoksi. Mutta en kuitenkaan usko, että kukaan olisi tuhoamassa maailmaa ihan tahallaan. Olipa sitten kannattavaa tai ei.
Lueppas tarkemmin omia vastauksiasi, kaukana ei olla.
"Lueppas tarkemmin omia vastauksiasi, kaukana ei olla."
En oikein ymmärrä. Voisitko tarkentaa...
Ei auta, vaikka miten luen omia vastauksiani... Näen ne edelleen siinä minun tarkoittamassani yhteydessä. Enkä kykene näkemään siinä mitään mikä viittaisi vähimmissäkään määrin maailman tahalliseen vahingoittamiseen taloudellisen hyödyn vuoksi. Saati sitten maailman tuhoamiseen taloudellisen hyödyn vuoksi.
En voi auttaa sinua. Mutta kehoitan sinua avaamaan silmäsi ja katselemaan maailmaa laajemmin kun vain taloudellisen tehokkuuden kantilta, ehkäpä sitten joskus ymmärrät.
Kehotit kuitenkin lukemaan omia kirjoituksiania tarkemmin. Voisitko olla yhtään täsmällisempi. Mitä tarkkaan ottaen pitäisi lukea tarkemmin?
Kai sinä nyt sentään jotain tarkoitit...
"Mutta kehoitan sinua avaamaan silmäsi ja katselemaan maailmaa laajemmin kun vain taloudellisen tehokkuuden kantilta"
Kuka väittää, että katselisin maailmaa vain taloudellisen tehokkuuden kantilta?
että syy siihen että Suomessa kasvaa metsää on että se on taloudellisesti kannattavaa. Mitään elämää ei olisi olemassa ellei se olisi taloudellisesti kannattavaa. Jos elämiseen kuluu enemmän energiaa kuin on saatavilla elämä kuolee pois. Raha on vain yksi tapa konkretisoida taloudellisuutta. Ei rahaa ei elämää.
Raha on oikeastaan korvike entiselle orja-yhteiskunnalle. Paljon tehokkaampi tapa hoitaa asioita ja elämä olisi rahaton yhteiskunta resurssiin perustettu talous.
Enemmän siitä:
http://www.thevenusproject.com/
Tällä hetkellä väärät psyykkisesti häiriytyneitä ihmisiä ottavat vallan ollakseen itse tärkeitä.
Kaikkine puutteineen tuntemamme maailma on kuitenkin paras tunnetuista. Kaikki laboratorioharjoitukset ovat yleensä johtaneet verilöylyyn.
Suurin osa maapallon eliöistä pysyy hengissä ilman rahaa ja voivat suhteellisen hyvin.
Nykyisen kaltaista taloudellista toimeliasisuutta on ollut vasta rapeat 500 vuotta, joten se ei ole itsestään selvyys.
Jos luonto hinnoittelisi itsensä, loppuisi nykyinen rahalla mitattava elämänmuoto välittömästi.
Suurin osa maailman eliöistä kamppailee päivittäin henkensä pitimiksi. Syö ja tule syödyksi. Aina välillä ravinto (raha) loppuu ja suurin osa populaatiosta tuhoutuu. Siitäkö toivot arkipäivää ihmiskunnalle?
"Suurin osa maailman eliöistä kamppailee päivittäin henkensä pitimiksi. Syö ja tule syödyksi. Aina välillä ravinto (raha) loppuu ja suurin osa populaatiosta tuhoutuu. Siitäkö toivot arkipäivää ihmiskunnalle?
"
Mitä eroa tuossa on nykyiseen talouselämään, kuvailemaasi tilanteeseen ollaan vankasti menossa, kiitos kasvottomien markkinavoimien. Saksan mellakat ovat vahva osoitus siitä. Ydinvoiman kannattajatkin näkevät vain taloudellsien tehokkuuden, eivät juurikaan muuta.
länsimaissa konkreettisia joukkokuolemia. Vaikka talouselämä on raakaa, kaikille riittää kuitenkin ravintoa.
Niin riittää ja olkaamme siitä onnellisia. Ravintoa riittää, jos ei ostaa niin ainahan voi varastaa.
Nykyinen ryöstökapitalismi kerää omaisuuden harvojen käsiin kuten Venäjällä on käynyt, loppu osa kansasta sinnittelee votkan voimalla.
Kiina imee tuotannon länsimaista ja meille jää lehdellä soittelijan asema. Saksassa on jo herätty tajuamaan tämä. Suomessa media toistaiseksi vaikenaa asiasta, ilmeisesti Erkon puulaaki on sopinut tästä hallituksen kanssa.
Mutta annas olla kun kapina leviää Saksan ulkopuolelle, silloin globaali kapitalismi saa kyytiä.
että ihmiskunta ei koskaan ole voinut keskimääräisesti niin hyvin kuin nykyään. Onhan sitä surkeutta vielä jäljellä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Moniko koulukavereistasi menehtyi sairauteen tai onnettomuteen? Ennen joka luokalta hävisi useita lapsia. Nykyään on erittäin harvinaista.
Mutta millaisena aikakautena tämä hyvinvointi rakennettiin, silloin ei ollut vallalla tämä nykyinen kvartaalitalous minä minä ilmiöineen. Silloin ajateltiin asioita enemmän yhteisen hyvän puolesta, valitettavaa on että nykyisin vallalla oleva ryöstökapitalismi globalisaatioinen on ajamassa alas kaiken jo saavutetun hyvinvoinnin. Vaarana on viidakon lakien pesiytyminen yleiseen tajuntaan yhä enemmän ja silloin on vain harvojen hyvä olla.
Globalisaatio on paras tapa levittää hyvinvointia ja elintasoa köyhiin maihin. Globalisaatio on myöskin paras rauhan tae. Jos olet riippuvainen muista maista, et rupea sotimaan niiden kanssa. Et voi myöskään kohdella omia kansalaisia huonosti jos pelkäät menettäväsi liikesuhteesi.
Aina kun tapahtuu mutoksia syntyy tyytymättömyyttä. Kukaan ei halua luopua. saavutetuista eduista. Tyytymättömät ihmiset pitävät eniten ääntä. Tyytymättömyys myy parhaiten lööpeissä.
Olisiko niin että "jo saavutetu hyvinvointi" perustui lainarahaan? Mitkä aisiat ovat tänään huomattavasti huonommin kuin esim 70 luvulla?
Jotta palstan aiheesta ei mentäisi täysin metsään niin voisi jopa väittää että 90 luvun hyvinvointi perustui siihen että edullista ydinvoimaa oli saatavilla. Kun eduskunta hylkäsi uuden rakentamisen yhteiskunta rupesi voimaan huonosti. Rahat jouduttiin antamaan veli venäläiselle jotta saataisiin sähköä. Tämä on siis vain teoria. Voi hyvinkin olla totta.
Teoriassa globalisaatio toimii toteamallasi tavalla.
Käytännössä tuotanto etsiytyy jatkuvasti ns. kehitysmaihin missä tuotantokustannukset ovat alhaiset jättäen jälkeensä teollisia maita missä elintaso on jo tasaantunut ja niiden jälkeen kaluttuja "jälkiteollisia" maita missä tuotanto ei enää kannata, Suomi alkaa jo kuulua tähän "tuotanto ei kannata" aaltoon.
Globalisaation "aalto" on siis kolmevaiheinen.
Globalisaatio alkaa toimimaan teoriasi mukaan vasta sitten kun ns. kehitysmaita ei ole, vaan kaikilla on suhteellisen samat palkat yms. edut. Siihen saakka luvassa on ankaraa taistelua "saavutettujen etujen" puolesta, kuten Saksan esimerkki antaa ilmentää, uskoakseni tilaanne ei tasaannu seuraavien vuosikymmenien aikana.
Ydinvoima edullisine tuotantokustannuksineen tarjoaa jatkoajan tähän kamppailuun, mutta onko se sen arvoinen on taasen eri juttu.
viedä elintasoa länsimaista kehitysmaihin?
Senkin uhalla että elintaso hieman laskee länsimaissa?
Käytännössä kehitysmaiden kohoava elintaso luo uusia markkinoita länsimaille.
Ydinvoimalla saadaan tämä mylly pyörimään ilman että luontoa joudutaan tuhoamaan.
Myllyn pyörittäminen vatii luonnolta muutakin kuin vain energiaa. Esim. taannoinen mainos-slogani missä todettiin "osta uusi auto tee ympäristöteko" on vain osa totuutta. Todellisuudessa uuden auton teko kaikkine vaiheineen aina malmin louhinnasta saakka, muoviosien sulatuksineen yms. kierrätyksineen saastuttaa luontoa paljon enemmän kuin mitä vanha auto putkestansa pukkaa koko elinaikanaan.
Eli länsimaisen elintason vieminen "kehitysmaihin" on aikamoinen ympäristörasitus vaikka energiana käytettäisiin täysin sasteetonta aurinkoenergiaa. Epäilenpä kestääkö ekologiamme edes sitä että Kiinlaisten autoistuminen saavuttaa länsimaisen tason.
Tottakait jokaisilla on oikeus elintasoon, mutta kestääkö luonto, pahalta joka tapauksessa näyttää.
Tosin tsernon kaltainen mahdollinen katastrofi keskieuroopassa, esim. Ranskassa muuttaa asetelmaa huomattavasti. Tällöin ilman ydinvoimaa valmistetuilla tuotteilla on aika kova markkina-arvo. Mikä saattaa asettaa myös "jälki teolliset" yhteiskunnat uudestaan kilpailukykyisiksi.
Kertomasi juttu voi ihan hyvin olla tottakin. Käytännössä sitä ei voi toteuttaa, mutta sen onkin tarkoitus kertoa periaatteelisella tasolla käytettävissä oleva aurinkoenergian määrä.
Luonnonmukaisen rytmin mukaan tuotettava energia ei sovi suurille tuottajille eikä kuluttajille. Siksipä niiden kehittely on nihkeää. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että auringon ja tuulen monopolisointi on vaikeaa - nehän on ilmaisia kaikille.
Aurinkoenergia, sähkö- ja lämpö-, on taatusti yksi suurimmista, ellei suurinkin energiantuotantotapa vielä tällä vuosisadalla.
Ydinvoimalat kuolevat pikku hiljaa pois. Jätökset ne jättää. Kestävästi.
Teknisesti välittämäni idea on jo toteutuskelpoinen, ainoastaan taloudelliset ahneuteen perustuvat syyt estävät sen käyttöönoton. On todella sääli että ihmiskunta mieluummin kilpailee itsensä taloudellisesti hengiltä kuin kykenee järkevään yhdessäoloon.
"Teknisesti välittämäni idea on jo toteutuskelpoinen,"
Hyvinkin todennäköistä.
"... ainoastaan taloudelliset ahneuteen perustuvat syyt estävät sen käyttöönoton."
Ei ihan noin. Ei ole järkevää keskittää kaikkea energiatuotantoa yhteen osaan maapalloa. Parempi tulos saadaan esimerkiksi ympäri päiväntasaajaa levitetyillä aurinkokennoilla.
(Saattoi olla pikkutarkka huomautus, mutta oikeestaan täällä pitää niin olla - muuten (ja kyllä joka tapauksesa) saat huomata omituisia siteerauksia/väitteitä/tulkintoja kirjoituksistasi.)
"On todella sääli että ihmiskunta mieluummin kilpailee itsensä taloudellisesti hengiltä kuin kykenee järkevään yhdessäoloon."
Mulla kyllä vielä usko elää siihen että noin ei käy. Pakon edessä pystytään ihmeisiin. Eri asia on, onko silloin jo liian myöhäistä. Emme tunne Isoa Koneistoa, jota luulemme hallitsevamme.
http://www.tiede.fi/keskustelut/keskustelu.asp?mainpage=1&mainskip=0&id=1311234&alue=1
Oil Consult - Noh nuoret ja vanhemmatkin! Täällä kirjoittelee teidän ystävänne öljykonsultti Uusitalo! Täällä ajankuluksi kirjoittelen samalla kun katselen Fortumin tornin ikkunasta maisemia.
Tapsa täällä pohti, mitä tulee tapahtumaan kun öljy loppuu ja arveli ettei siihen mene enää kauan. Hän pyysi kirjoittamaan tuomiopäivän profetioita! Minulla on kuitenkin hänelle ja muillekin hyviä uutisia: öljy ei lopu! Vastauksessani korostan, että ensinnäkin raaka-ainevarannot eivät ole lähelläkään loppua ja toiseksi sopimustaloudessa raaka-aineiden käyttö voi jatkuvasti tehostua nopeammin kuin kulutus lisääntyy. Näin raaka-aineita riittää loputtomasti samalla kun niiden hinta alenee.
Markkinamekanismin ongelma on ollut kautta aikojen, että se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Liberaalien ja varsinkin libertaristien ongelmana on aina ollut, että ihmiset paljon mieluummin voivottelevat pessimistisessä nollasumma-ajattelun paineessa kuin yrittäisivät löytää kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja. Jos esimerkiksi palaisimme 300 vuotta taaksepäin ja yrittäisimme selittää sen ajan ihmisille kuinka korkealle elintaso voi nousta, jos vain he lisäisivät yksilönvapauksia eli omistusoikeuksia ja sopimusvapautta, niin varmasti he pitäisivät meitä täysin hulluina. Sama ongelma on nykyäänkin kun yrittää selittää sopimustalouden tehokkuudesta. Ainoa syy miksi nykyään siihen uskotaan edes vähän on, että kaikki kykenevät omilla silmillään näkemään miten esim. tietokoneiden ja kännyköiden laatu paranee samalla kun hinnat laskevat. Tietotekniikassa hinnanlasku on tietysti nopeinta, mutta myös lähes kaikilla muillakin aloilla hinnat laskevat joko välittömästi tai sitten epäsuorasti laadun nousun kautta. Vielä paremmin hintatrendin lasku ymmärrettäisiin, jos valtio ei jatkuvasti vetäisi välistä eli verojen, tullien ja kartellisoivan sääntelyn avulla ulosmittaisi reaalisia kuluttajahintojen laskua. Monet esimerkiksi luulevat öljyn kallistuvan jatkuvasti. Ja kyllähän se kallistuu, mutta verojen takia. Itse öljy halpenee jatkuvasti. (siis tietysti markkinoilla hinnat jatkuvasti vaihtelevat, mutta trendi on aleneva) Toinen asia jota ei usein oteta huomioon on inflaatio ja yleensäkin rahanmäärän nousu, joka toisaalta piilottaa ja toisaalta syö hinnanlaskut. Maailmantalouden lisääntyvät investoinnit ja erikoistuminen mahdollistavat jatkuvan hintatrendin alenemisen jopa sekataloudessa. Ratkaisevaa on kumpaan suuntaan sekatalous on "kallellaan" eli onko se lähempänä sopimus- vai käskytaloutta. Edellinen synnyttää laskevan hintatrendin ja jälkimmäinen nousevan hintatrendin. Perusongelmana ei ole resurssien määrä vaan niiden hyödyntämistapa. Mekaaniset mallit raaka-aineiden riittävyydestä ja "kasvun rajoista" ovat täysin virheellisiä, mikäli ne eivät ota tarkkaan huomioon vaihtoehtoisten talousjärjestelmien vaikutuksia.
Jonkin raaka-aineen loppuu kuluminen (vaikkapa öljyn) on ns. ceteris paribus -esimerkki, joka lähtee siitä, että vain yksi tekijä muuttuu. (eli nähtävästi esimerkissäsi vain tarjonta). Todellisuus on kuitenkin monien tekijöiden summa, eikä resurssin väheneminen nostaa sen hintaa. Muutenhan kaikki olisi jatkuvasti muuttunut niukemmaksi ja ennen kaikkea kalliimmaksi sitten Aatamin ja Eevan ajoista lähtien. Tärkeää on huomata, että aivan kuten tietokoneita kyetään jatkuvasti tuottamaan tehokkaammin eli halvemmalla (pääoman ja tietämyksen lisääntyessä), aivan samoin kyetään jatkuvasti tehokkaammin eli halvemmalla esim. kaivamaan metalleja tai poraamaan öljyä. Sama tietysti pätee myös jalostukseen, kuljetukseen, jne. Näin resurssin yksikköhinta (marginaalihinta) jatkuvasti putoaa, samalla kuitenkin voittojen noustessa. Lisäinvestoinneilla voidaan siis tehdä kaikki jatkuvasti halvemmaksi. Esimerkiksi kivikaudella metalleja ja öljyä oli nykyistä enemmän, mutta niiden hyödyntäminen oli paljon kalliimpaa (työmäärä suhteessa raaka-aineyksikköön esim. kilo rautaa tai litra öljyä) kuin nykyisellä pääomatasolla eli infrastruktuurilla, erikoistumisella, tietotaidolla ja teknologialla sama yksikkö voidaan tuottaa satoja kertoja tehokkaammin. Tehokkuuden lisääntyminen on siis tehnyt kaiken "vähemmän niukaksi" eli ennen kaikkea halvemmaksi eli samalla työmäärällä saa jatkuvasti entistä enemmän. Sama prosessi jatkuu edelleen voimakkaana ja voi itse asiassa jatkua loputtomiin. Parhaiten tuotannon tehostumisen tietysti huomaa kännyköiden tuotannossa (jotka ovat niitä vähiten säädeltyjä tuotannonaloja), sillä vaikka hinnat jatkuvasti alenevatkin, se ei yrityksiä välttämättä haittaa, koska niitä kiinnostaa vain tuotantokustannusten ja myyntihinnan suhde. Hinnat voivat siis alentua ja silti kaikki voittavat. Aivan samanlainen prosessi on tapahtunut myös mm. metallien ja öljyn tuottajilla ja jalostajilla. Esimerkiksi Outokumpu ja Rautaruukki eivät ole suinkaan kärsineet vaikka metallien hintatrendi onkin jatkuvasti laskeva. Sama tietysti pätee öljyn osalta myös esim. Shelliin, Exxoniin, Nesteeseen, jne. Esimerkiksi 1980-luvulla öljyn ja monien muiden raaka-aineiden hinnat laskivat kymmeniä prosentteja, mutta silti raaka-ainetuottajat voivat toimia voitollisesti. Siitä, että jokin resurssi tulee niukemmaksi ei siis voi vetää sitä johtopäätöstä, että sen hinta alkaisi nousta. Käytännössä raaka-aineresurssien hintatrendi on viimeisen 200 vuoden ajan ollut voimakkaasti aleneva eikä trendiä voi käytännössä kääntää kuin laajamittainen hintasäännöstely (ks. öljykriisi) tai sosialisointi. Periaatteessa hintatrendi voisi alkaa nousemaan myös raaka-aineiden lähestyessä loppuaan, mutta se on käytännössä mahdotonta, kuten tullaan seuraavassa huomaamaan:
Ovatko raaka-aineet ja niistä vaikkapa (vihreiden lempiesimerkki) öljy sitten aivan lähiaikoina loppumassa? No, ei varmasti. Totta kyllä on, että esim. öljyn tunnetut varannot/reservit riittävät vain 10-20 vuotta, mutta sehän ei todista yhtään mitään. Esimerkiksi Norjan öljyreservit riittävät jatkuvasti vain noin 10 vuoden päähän, mutta tuskin kukaan tosissaan uskoo, että ne silloin loppuvat. Kysehän on vain siitä, että ei ole mitään järkeä alkaa etsimään lisää öljyä, kun kerran tietää reservien riittävän peräti kymmenen vuoden ajan! Lisäreservien etsiminen olisi suurin piirtein yhtä järkevää, kuin jos ihmiset varastoisivat koteihinsa ruokaa koko loppuelämäkseen.Mitään tarvetta hamstraamiseen ei ole, koska kyllä Statoil tietää löytävänsä öljyä vielä vuosikymmeniksi, sillä tuo 10 vuoden varastoraja säilyy koko ajan. Toisin sanoen, Statoil alkaa huolestumaan vasta sitten, kun (tunnettujen) reservien kesto alkaa vuosittain vähentyä esim. 9, 8, 7, jne. eli aivan samoin kun jos ihmisten jääkaappien sisältötrendi olisi jatkuvasti laskeva. Markkinoita ei siis kiinnosta tunnettujen reservien määrä vaan niiden määrän muutokset, joten niin kauan kuin tunnetut reservit pysyvät nykyisessä 10-20 vuodessa, yksikään sijoittaja ei ala ostamaan tulevaisuuden öljyä (termiinejä ja optioita) nykyistä öljyä kalliimmalla. (Tosin tällaisiakin sijoittajia markkinoilla varmasti silloin tällöin näkyy, mutta he päätyvät vararikkoon.) Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin raaka-aineisiin.
Tunnetut reservit:
Vihreät voisivat edelleen sanoa: "Mitä jos käänne pahempaan tapahtuukin yhtäkkiä parinkymmenen vuoden kuluttua?". Vastaus on, että käänne ei voi olla lähellä siitä yksinkertaisesta syystä, että ensinnäkin tunnetut reservit ovat vain osa nykyteknologialla hyödynnettävistä reserveistä (mm. liuskeöljy), jotka puolestaan ovat myöskin pieni osa ns. lopullisista reserveistä (mm. syvänmerenpohja), jotka ovat puolestaan murto-osa maankuoresta. [Useimpien raaka-aineiden osalta listaa voisi tietysti vielä jatkaa jo nykyteknologiallakin saavutettavilla asteroideilla, jne. jne., mutta siihen on tuskin pakottavaa tarvetta nykyihmisten elinaikana.] Optimismia lisää sekin, että edes kaikkia tunnettuja reservejä ei nykyään käytetä. Syynä ovat mm.:
- sodat ja sosialisoinnin uhka. Koskee suurta osaa maailman valtioista ja varsinkin lähes koko mustaa Afrikkaa, jonne ei nykyään välttämättä edes uskalleta mennä etsimään raaka-aineita, niiden hyödyntämisestä puhumattakaan.
- tehottomuus eli alkeelliset tuotantomenetelmät. Hyvänä esimerkkinä maailman ex-suurin öljyntuottaja ex-NL tuottaa jatkuvasti vähemmän, mutta ei siksi, että öljy tai metallit olisivat loppumassa vaan, koska laitteet hajoavat käsiin. Vastaavanlainen tehottomuus on kehitysmaissa yleistä, sillä sosialisoinnin uhka ja länsimaiden vasemmisto/vihreiden painostus vaikeuttaa ylikansallisten yritysten investointeja tuotannon tehostamiseen.
- pakotteet, sillä esimerkiksi yhtä maailman suurinta öljyntuottajaa eli Irakia on usean vuoden ajan kielletty myymästä öljyään.
- kartellit, sillä lähes kaikkien raaka-aineiden tuotannossa on valtioiden ylläpitämiä kartelleja, joiden päätehtävänä on hintojen nostaminen tuotantomääriä alentamalla. Tunnettuja esimerkkejä tietysti OPEC ja de Beers, mutta lähes kaikki tuottajat ovat enemmän tai vähemmän kartellisoituneet aina kahvin- ja banaanintuottajista puuntuottajiin. Suomessakin on oma raaka-ainekartelli eli MTK, mutta se on suhteellisen heikko, koska suomessa maanomistus on yksityistä eli kilpailu voimakasta. Kehitysmaissa asia on päinvastoin eli kartellin luominen on helppoa, koska siellä ovat kaikki raaka-aineet käytännössä diktaattorin ja hallitsevan valtaeliitin hallinnassa joko virallisesti tai sitten epävirallisesti korruption kautta. Vapaan kilpailun vallitessa yksityiset kartellit aina hajoavat, mutta valtioiden ylläpitämät kartellit eivät koe maansisäistä kilpailua ja ulkomaisen kilpailun ne voivat yrittää minimoida valtioiden välisillä sopimuksilla.
Lisäksi on vielä muistettava se, että näistä kartelleista ja muista tuotannonesteistä huolimatta markkinat ovat niin täynnä metalleja ja öljyä, että kaikkia tunnettujakaan lähteitä ei kannata hyödyntää. Kun vielä varmuuden vuoksi muistetaan, että nyt puhutaan edelleenkin vain jo tunnetuista reserveistä, niin varmasti jokainen ymmärtää, että raaka-aineet eikä edes sinänsä suhteellisen harvinaiset fossiiliset raaka-aineet ole lähelläkään loppumista.
Korvikkeet:
Edelleen jotkut vihreät voisivat sanoa: "Mitä jos esim. parin sadan vuoden kuluttua nuo lopullisetkin reservit loppuvat?". Vastaus on, että jo sitä ennen on siirrytty korvaaviin materiankäyttö- ja energiantuotantomuotoihin ja mikä tärkeintä, ilman hinnannousua, sillä kulutuksen riittää ohjaamaan pois esim. öljystä myös öljyn hinnan suhteellisesti hitaampi aleneminen. Toisin sanoen, hallittuun muutokseen riittää kunhan fossiilisten polttoaineiden hinta halpenee hitaammin kuin esim. atomivoiman, aurinkovoiman, fuusiovoiman tai minkä tahansa seuraavan parinsadan vuoden aikana keksittävän energianlähteen hinta. Sama tietysti pätee kaikkiin raaka-aineisiin ja yleensäkin hyödykkeisiin. Korvikkeisiin siirtyminen ei siis suinkaan tapahdu jonkin valtavan hintanousun tai muun katastrofin kautta (paitsi valtion sääntelyllä, ks. öljykriisi) vaan vähittäisenä (marginaalisena) suhteellisten hintojen muutoksella. Käytännössä raaka-aineet eivät siis voi loppua, sillä vaikka tulevaisuudessa jokin yksittäinen raaka-aine (öljy on hyvä esimerkki) alkaisikin käymään todella harvinaiseksi, suhteelliset hinnat olisivat varmasti löytäneet tehokkaan kierrätystavan tai korvikkeen. Itse asiassa korvikkeita on rajattomasti, joten tästäkin seuraa, että raaka-aineet eivät voi loppua. Esimerkiksi kuparikaapelit voidaan korvata radiomastojen tai satelliittien digitaalivälityksellä tai vaikkapa valokaapeleilla, jotka tehdään käytännössä hiekasta eli kivestä, joka tuskin loppuu kovin lyhyellä aikavälillä. Itse asiassa useat metallitkin voidaan korvata hiekalla eli valmistamalla esim. terästäkin kovempaa posliinia, jne. jne. Jokainen tiedelehtiä lukenut on varmasti huomannut kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoisia materiaaleja ja tekniikoita on olemassa, joten käytännössä korvikkeita ovat lähes rajaton määrä. Useimmat tieteen lähes lukemattomista mahdollisuuksista ovat tietysti olemassa vain teoriatasolla, mutta suhteellisten hintojen muutosten kautta ne muuttuvat tarvittaessa hyvinkin nopeasti realistisiksi.
Kasvun rajat:
Kasvun rajoja ei siis ainakaan resurssien ja teknologian kannalta ole olemassa. Jos taloudellista kapasiteettia löytyy, pystytään teknologiaa kehittämään rajattomasti, löytämään lähes rajattomasti lisää materiaa ja energiaa (sama asia) sekä ennen kaikkea käyttämään yhä tehokkaammin kaikki resursseja. Ydinkysymys on siis jälleen taloudellinen kasvu, sillä jos se on jatkuvasti mahdollista, kasvun rajoja ei ole ainakaan raaka-aineiden osalta. Luulenpa, että edes vihreät eivät kiistä taloudellisen kasvun mahdollisuutta. Maapallo ja kaukaisessa tulevaisuudessa itse universumi kykenee kyllä tarjoamaan resursseja ja mahdollistamaan loppumattoman elintason nousun jatkuvasti laajenevalla ihmiskunnalle. Asian ydin on arvovalinnoissa. Haluammeko yhä korkeampaa teknologiaa ja jatkuvaa elintason eli hyödykemäärän nousua vai haluammeko ihmiskunnan palaavan lähemmäksi luonnonvaraista omavaraistaloutta. Jos lähtee siitä, että kaikki kaivokset, puiden kaataminen, tuuli- tai aurinkovoimaloiden rakentaminen tai yleensäkin maapinta-alan ja luonnon resurssien käyttäminen on "Telluksen raiskausta", silloin tietysti "kasvun rajat" ovat olemassa. Mikäli taas lähtee siitä, että yksilöillä on oikeus maapinta-alan, puiden, metallien, asteroidien, jne. resurssien käyttöön, silloin "kasvun rajoja" ei ole ainakaan sopimustaloudessa, sillä hyödykemäärän lisääminen on mahdollista sekä saasteettomasti että luonnonvaraisia alueita säästäen. Esimerkiksi kolmannes maapallon maapinta-alasta voisi olla luonnonsuojelualuetta ja silti se ei estäisi talouskasvua eli elintason nostoa hyödykemäärää lisäämällä. Talouskasvu ja luonnon- sekä eläintensuojelu eivät sulje toisiaan pois vaan ovat täysin yhteensovitettavissa sopimusyhteiskunnan ja siihen perustuvan (sopimus)markkinatalouden avulla. Kyse on moraalista. Kollektivistit haluaisivat tehdä valinnat myös muiden puolesta. Libertaristit antaisivat jokaisen yksilön itse päättää. Libertarismissa jotkut voisivat esimerkiksi elää omavaraistaloudessa luonnonmukaisessa ympäristössä, kun taas toiset voisivat elää avaruusasemien teknoympäristössä. Jokainen saisi itse valita. Kyse on arvoista.
Sen mukaan harkitkaa alatteko lukemaan.
Mä en jaksanu. Olen varmaankin lyhytjänteinen, hermostunut, keskittymiskyvytön häirikkö.
Onneksi kuitenkin ei oo pakko lukee kaikkea.
On vanha kikka yrittää saada asiansa läpi saastuttamalla ympäristö valtaisalla informaatiolla mitä kukaan ei jaksa lukea.
Kirjoitus ei välttämättä tue mielipiteitäni. Se oli muuten vaan mielenkintoinen ja ajatuksia herättävä. Asiantuntemuksella kirjoitettu.
Kukaan ei pakota ketään lukemaan mitään. Ihan rauhassa vaan. Lukekaa vaan omia kirjoituksianne. Sillähän sitä parhaiten viisastuu...
näkee maailman. Kannattaisi lukea jos energia-asiat kiinnostaa. Mutta joidenkin kohdalta voi hyinkin käyttää sanontaa "Helmiä sioille".
Vastustan itse sekä kivihiili, öljy että maakaasuteollisuutta!
Eli haluat siirtää saasteongelmat sukupolvia eteenpäin ydinsaasteen muodossa.
Tulevaisuuden ihmiset tulevat varmasti kiroamaan kaltaisiasi.
Siinä oli mielestäni pari hieman kyseenalaista oletusta mutta muuten kysymyksiä herättävä.
Ensimmäinen oletus oli, että öljyä käytetään vain enrgian tuotantoon. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan öljyä käytetään mm. muoveihin ja ennen kaikkea voiteluun.
Tietokoneiden hinnan alenemiseen vertaaminen oli myös mielestäni hieman ongelmallista, koska tietokoneiden hinnasta suurin osa tulee tuotekehityksestä. Tuotekehitys rahat sitten otetaan alussa takaisin korkeilla hinnoilla (koska muut eivät vielä pysty tarjoamaan samaa tekniikkaa) kun muut oppivat tekniikan hinnat tippuvat. Toisin kuin öljyssä missä suurin syy hinnalle tulee itse raaka-aineesta (sen niukkuudesta), ei sen tuotannosta tai tuotekehityksestä.
"Itse asiassa korvikkeita on rajattomasti, joten tästäkin seuraa, että raaka-aineet eivät voi loppua. Esimerkiksi kuparikaapelit voidaan korvata radiomastojen tai satelliittien digitaalivälityksellä tai vaikkapa valokaapeleilla"
Idea on todennäköisesti hyvinkin paikkansa pitävä esimerkki vain on sieltä surkeimmasta päästä.
Sähköä ei voi siirtää ilmassa, se vaatii kuparia tai alumiiniä.
päivänvaloon 500 m graniitin läpi säteily on samaa kuin mitä graniitilla. Ihmiskuntakin on jo tainnut kuolla sukupuuttoon aikoja sitten.
Sinun ratkaisusi on että tapetaan kaikki heti nälkään ja saasteisiin. Onhan sekin tietysti vaihtoehto...
Mutta siinä on varmasti perää että öljyvarastoja on aina n 10 vuodeksi eteenpäin. Mutta on erittäin optimistista olettaa että näin tulee jatkumaan satoja vuosia. Jossain vaiheessa kulutus kasvaa nopeammin kuin mitä uutta öljyä löytyy. Siinä vaiheessa hinnat nousevat pilviin. ja bioöljy tulee kannattavaksi... Niihän siinä sanottiin.
Luulen kyllä että ympäristön ja poliittiset rajat tulevat nopeammin vastaan kuin mitä öljyvarantojen. Miljoonien vuosien varastoja ei noin vaan pystytä kuluttamaan loppuun.
Alumiini ei kyllä lopu. Sitä on kaikkialla ja sitä saadaan niin kauan kuin on sähköä.
Välittämäni ratkaisu turvaa järkevän ja turvallisen energiansaannin, tosin taloudellset seikat vain ovat käytön esteenä.
Ehkäpä ratkaisu on kypsä sitten kun ihmiskunta on valaistunut nykyisestä ahneuden ikeestä ja pystyy muunkinlaiseen ajatteluun kuin "minä minä ja minulle kaikki ja heti", toivottavsti siihen ei mene kauaa, aika ei riitä.
On väärin siirtää ongelmia ydinvoimalla tulevaisuuteen ja yhtä väärin on vastuuttomasti lisätä energiankäyttöä nykyisillä välineillä.
Eikä se ongelma yksin ole siellä kallion sisällä, ydinenergia tehdään maan päällä, vrt. tserno.
kovinkaan paljon länsimaisesta ydinvoimasta?
Niinkuin jo sanottiin. Olisi teknisesti mahdollisuus käydä kuussa, mutta kuitenkin kovin harva siellä on käynyt.
Että energiaratkaisuja ja kuussa käyntiä voi pohtia toisiinsa liittyvinä vain siinä suhteessa kun ihminen on jo (ydin-)saastuttanut pallonsa ja alkaa olla tarvetta etsiä uutta puhdasta asuintilaa naapuriplaneetoilta.
Olen tutustunut länsimaiseen ydinvoimateknolopgiaan siinä määrin että en edelleenkään ole vakuuttunut sen turvallisuudesta pitkällä aikavälillä. Sillä kun ydinvoimasta tehdään täysin turvallista tulee se samalla taloudellsesti kannatamattomaksi.
Miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole voineet tehdä kuumatkaa, vaikka se on teknisesti mahdollista? Yrittäisit nyt edes hieman ajatella pidemmälle, ennen kuin suollat moisia tuotoksia tälle palstalle...
Välitin vain luetun ajatuksen, en ole itse keksinyt sitä.
"Miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole voineet tehdä kuumatkaa, vaikka se on teknisesti mahdollista? Yrittäisit nyt edes hieman ajatella pidemmälle, ennen kuin suollat moisia tuotoksia tälle palstalle..."
Voiko vielä huonompia rinnastuksia tehdä? Kyllä varmaan, mutta ei tuossa oo mitään järkee.
Annasku arvaan: Arska on ydiovoiman kannattaja? Tuollainen on hyvin tyypillistä heille.
"Voiko vielä huonompia rinnastuksia tehdä? Kyllä varmaan, mutta ei tuossa oo mitään järkee."
Mitä huonoa tuossa rinnastuksessa on? Toteutusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä aivan vastaavat oli sitten kyseessä koko ihmiskunnan kuuhunlähettäminen tai Saharan päällystäminen aurinkokennoilla. Menetät vähäisenkin uskottavuutesi tukemalla moisia ehdotuksia. Sinuna pysyttelisin tuulivoiman ja risujen polttamisen parissa...
"Annasku arvaan: Arska on ydiovoiman kannattaja? Tuollainen on hyvin tyypillistä heille."
Olet syönyt taas vaihteeksi niitä kärpässieniä, kun muisti on mennyt? Meikäläisen ydinvoimakannasta ei sinulla ainakaan pitäisi olla epäselvyyttä. Vai onko nimimerkki "Vastaaja" jokin Suomen GP:n henkilöstön yhdessä käyttämä alias?
Jotenkin liian alkeellista jopa tänne noi vertailus.
Jokaiselle ihmiselle välttämättömän energian saatavuuden vertailu jokaisen ihmisen kuumatkailuun on niin typerää, että pahaa tekee. Koeta ny keksii jotain järkevämpää.
En huomannut kenenkään muun lähteneen tekeen mitään vertailua. Ei ole tarviskaan, sillä kysymyksessä oli vain havaintoesimerkki maapallon aurinkoenergian riittävyydestä ja arvioita sen käytön taloudellisten esteiden vaikutuksesta elämääm maapallolla.
"
"Ympäristöpolitiikka ei ole vain kustannus"
20.8.2004 STT /YLE Terveys
Euroopan unionin ympäristöpolitiikan näkeminen ainoastaan kustannuksena on suuri strateginen virhe, EU:n komission ympäristöasian pääosaston johtaja Timo Mäkelä arvioi 19. elokuuta Helsingissä komission järjestämässä tilaisuudessa.
Mäkelän mukaan osa teollisuudesta haluaa kääntää kelloa taaksepäin ja väljentää säännöksiä EU:n ilmasto- ja kemikaalipolitiikassa. Ellei näin tapahdu, tuotantoa on uhattu siirtää Euroopan ulkopuolelle.
- Myös suomalainen teollisuus on ollut mukana kuorossa, hän harmitteli.
Teollisuus vetoaa EU:n hyväksymään niin sanottuun Lissabonin strategiaan, jonka tarkoitus on nostaa EU maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi vuoteen 2010 mennessä. Lissabonin strategian toteutus laahaa pahasti jäljessä, ja teollisuuden mukaan uudet ympäristömääräykset lykkäävät sen toteutumista edelleen.
- On suuri strateginen virhearvio, jos asia nähdään näin, Mäkelä sanoi.
Hän huomautti, että EU on jo maailman kilpailukykyisin alue resurssien käytön suhteen, mikä tarkoittaa tehokkaampaa
raaka-aineiden käyttöä ja pienempiä päästöjä. EU:n ensi vuonna alkavan päästökaupan tarkoitus on hänen mukaansa säästää kustannuksia, ei lisätä niitä.
Kioton sopimuksen mukaisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamia kustannuksia leikataan päästökaupalla alle puoleen, hän perusteli. Lisäksi ilmansuojeluun liittyvän tekniikan kehittämisestä tulee kooltaan lääke- tai lentokoneteollisuuteen verrattavaa liiketoimintaa.
EU:n ilmastopolitiikka on neutraalia kilpailukyvyn suhteen, Mäkelä painotti vedoten teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n tutkimuksiin.
Esimerkilliset yhtiöt ovat hiljaa
Mäkelän mukaan vain osa teollisuudesta on kääntämässä kelloa taaksepäin. Valtaosa suurimmista maailmanlaajuisesti
toimivista yrityksistä on toista mieltä, mutta ne ovat pysytelleet hiljaa, hän väitti.
Hän otti esimerkiksi brittiläisen öljyjätti BP:n, joka on jo toteuttanut päästökaupan yhtiön sisällä. Päästökaupan avulla
BP on vähentänyt päästöjään viidenneksellä ja leikannut samanaikaisesti kustannuksiaan.
Hollantilainen Unilever on omaksunut kestävän kehityksen strategian, ja autovalmistajista niiden yhtiöiden pörssikurssit ovat nousseet, jotka panostavat uuteen polttotekniikkaan. Sijoittajien kannalta tällaiset yhtiöt ovat mielenkiintoisia, Mäkelä arvioi.
- Sääli, että nämä yhtiöt ovat hiljaa, hän sanoi ja väitti EU:n ympäristöpolitiikan äänekkäiden arvostelijoiden olevan yhtiöitä, joilla on ongelmia.
...
"
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=ymparisto&osannimi=asiaa&jutunid=2982