Lastenpsykiatri Esko Varilo halveksuu vanhempia

2. vuorovaikutusvideointi tehtiin lastenkodissa, ja se oli ainoa konkreettinen tutkimus 45 min, jossa lapsi oli mukana. Hehän väittivät jälkeenpäin, että lasta oli tutkittu tarkasti kaikki ne kuukaudet, jotka hän heillä oli, mutta mitään tutkimusta tai todellista seurantaa ei ollut. Loppupalaverissa omahoitajan lukemat 'tutkimustulokset' olivat melkein sanasta sanaan minun puhettani, kun olin yrittänyt saada hoitajaa ymmärtämään lasta edes sen verran, että olisivat tulleet arkielämän hoitotilanteissa edes jotenkin toimeen keskenään. Videoinnin tutkimustuloksista ei kuulunut ensin pitkään aikaan mitään, mutta kun tilanne kärjistyi niin, että otin lapsen kotiin ja huostaanoton purku oli tapetilla, alkoivat videoinnin tutkimustulokset äkkiä valmistua.

Lastenkodin johtajahan uhkaili minua, mitä kamalaa tulee tapahtumaan, jos heidän kallis 'hoitonsa' jää kesken. Kun minulle kerrottiin, mitä puutteita he olivat minusta videon perusteella löytäneet, en tiennyt itkeä vai nauraa. Eikä tiennyt sossukaan, kun tuloksista heidän kanssaan keskustelimme. Ja noita naurettavia, väen väkisin keksittyjä tuloksia he käyttivät TÄRKEÄNÄ perusteluna sille, että lasta ei saa kotiuttaa näin huonon äidin hoteisiin.

Tutkimustulokset väännettiinkin varta vasten laitoksen tarpeisiin, ei todellisen tilanteen mukaan. Raha siinä ratkaisi eikä se, että lapselle olisi todellista apua edes harkittu tai oltu tarjoamassa. Sama äiti ja sama lapsi, muutamia vuosia tutkimusten väliä, tutkijoilla eri motiivi siihen, millaiset tulokset haluttiin tällä psykologisella tutkimusmenetelmällä saada. Onneksi olin ottanut vastaan minulle huostaanoton valmisteluvaiheessa tarjotut perhetyöntekijät, koska he tutustuivat meihin ja näkivät suhteeni lapseen arkielämän tilanteissa. Se mitä he olivat nähneet, mitä lastensuojelu oli nähnyt ja miten itse tiesin asioiden olevan, poikkesi täysin lastenkodin psykologien näkemyksestä ja heidän naurettavasta videoinnin tulkinnastaan.

Lastenkodista oli esim. kerrottu sossuille, että minulla on puutteellinen katsekontakti lapseen. Mutta sitä ei oltu kerrottu, miksi se videoinnin ajan oli puutteellinen. Ensin pelasimme muistipeliä korteilla ja kun lapsi kyllästyi siihen, meille tuotiin yhteinen paperi ja kyniä, joilla saimme suunnitella yhteisen piirtustuksen mistä tahansa aiheesta. Yksinkertainen kysymys kuuluu: Miten sinä voit pelata pöydälle levitetyillä korteilla, jos tuijotat koko ajan pöydän toisella puolella istuvaa lasta? Toki minä häntä välillä katselin, joskus lapsi sattui katsomaan takaisin ja joskus ei. Mutta koska katsekontakti ei aina osunut yksiin, oli vanhemmuudessani suuria puutteita. Sossut sanoivat tuotakin ihmetelleensä suuresti, koska heidänkään mielestä ei tavassani katsoa toista ihmistä, lasta tai aikuista, ei ole mitään poikkeavaa.

Insesti-tutkimuksista meillä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta aivan sama on huomattu niidenkin suhteen, että tulos saadaan helposti näyttämään sille, mitä tutkimuksella halutaan hakea.


Tämäkö tiedettä? Sallikaa minun nauraa.

huuhaa-tiedettä kirjoitti:

2. vuorovaikutusvideointi tehtiin lastenkodissa, ja se oli ainoa konkreettinen tutkimus 45 min, jossa lapsi oli mukana. Hehän väittivät jälkeenpäin, että lasta oli tutkittu tarkasti kaikki ne kuukaudet, jotka hän heillä oli, mutta mitään tutkimusta tai todellista seurantaa ei ollut. Loppupalaverissa omahoitajan lukemat 'tutkimustulokset' olivat melkein sanasta sanaan minun puhettani, kun olin yrittänyt saada hoitajaa ymmärtämään lasta edes sen verran, että olisivat tulleet arkielämän hoitotilanteissa edes jotenkin toimeen keskenään. Videoinnin tutkimustuloksista ei kuulunut ensin pitkään aikaan mitään, mutta kun tilanne kärjistyi niin, että otin lapsen kotiin ja huostaanoton purku oli tapetilla, alkoivat videoinnin tutkimustulokset äkkiä valmistua.

Lastenkodin johtajahan uhkaili minua, mitä kamalaa tulee tapahtumaan, jos heidän kallis 'hoitonsa' jää kesken. Kun minulle kerrottiin, mitä puutteita he olivat minusta videon perusteella löytäneet, en tiennyt itkeä vai nauraa. Eikä tiennyt sossukaan, kun tuloksista heidän kanssaan keskustelimme. Ja noita naurettavia, väen väkisin keksittyjä tuloksia he käyttivät TÄRKEÄNÄ perusteluna sille, että lasta ei saa kotiuttaa näin huonon äidin hoteisiin.

Tutkimustulokset väännettiinkin varta vasten laitoksen tarpeisiin, ei todellisen tilanteen mukaan. Raha siinä ratkaisi eikä se, että lapselle olisi todellista apua edes harkittu tai oltu tarjoamassa. Sama äiti ja sama lapsi, muutamia vuosia tutkimusten väliä, tutkijoilla eri motiivi siihen, millaiset tulokset haluttiin tällä psykologisella tutkimusmenetelmällä saada. Onneksi olin ottanut vastaan minulle huostaanoton valmisteluvaiheessa tarjotut perhetyöntekijät, koska he tutustuivat meihin ja näkivät suhteeni lapseen arkielämän tilanteissa. Se mitä he olivat nähneet, mitä lastensuojelu oli nähnyt ja miten itse tiesin asioiden olevan, poikkesi täysin lastenkodin psykologien näkemyksestä ja heidän naurettavasta videoinnin tulkinnastaan.

Lastenkodista oli esim. kerrottu sossuille, että minulla on puutteellinen katsekontakti lapseen. Mutta sitä ei oltu kerrottu, miksi se videoinnin ajan oli puutteellinen. Ensin pelasimme muistipeliä korteilla ja kun lapsi kyllästyi siihen, meille tuotiin yhteinen paperi ja kyniä, joilla saimme suunnitella yhteisen piirtustuksen mistä tahansa aiheesta. Yksinkertainen kysymys kuuluu: Miten sinä voit pelata pöydälle levitetyillä korteilla, jos tuijotat koko ajan pöydän toisella puolella istuvaa lasta? Toki minä häntä välillä katselin, joskus lapsi sattui katsomaan takaisin ja joskus ei. Mutta koska katsekontakti ei aina osunut yksiin, oli vanhemmuudessani suuria puutteita. Sossut sanoivat tuotakin ihmetelleensä suuresti, koska heidänkään mielestä ei tavassani katsoa toista ihmistä, lasta tai aikuista, ei ole mitään poikkeavaa.

Insesti-tutkimuksista meillä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta aivan sama on huomattu niidenkin suhteen, että tulos saadaan helposti näyttämään sille, mitä tutkimuksella halutaan hakea.


Tämäkö tiedettä? Sallikaa minun nauraa.

Lue lisää

Ei tuollaisiin psykologian asiantuntijoihin ole
mitään luottamista. Tuohan on rikollista puoskarointia ihmisten elämällä!

Ensin ei vanhemmuutta joku Varilo enää pidä yhtään minään, koko psykiatria pitkälle vain syyllistää ja tutkii vanhempia kun pitäisi tutkia ja hoitaa lasta.

Onko Suomessa neuropsykiatreja?
Eiköhän kannattaisi lisätä koulutusta siltä osin.

Rikollista touhua kirjoitti:

Ei tuollaisiin psykologian asiantuntijoihin ole
mitään luottamista. Tuohan on rikollista puoskarointia ihmisten elämällä!

Ensin ei vanhemmuutta joku Varilo enää pidä yhtään minään, koko psykiatria pitkälle vain syyllistää ja tutkii vanhempia kun pitäisi tutkia ja hoitaa lasta.

Onko Suomessa neuropsykiatreja?
Eiköhän kannattaisi lisätä koulutusta siltä osin.

Lue lisää

Esko Varilo on ollut tunnettu lausuntoautomaatti joka on tehnyt lausumia vanhemmudesta näkemättä tuota henkilöä - useita tapauksia.

Itse olen sellainen. Varilo sai muistuksen sekä E-Suomen lääninhallitukselta että silloiselta TEO:lta. Poliisi veti tutkinnan pitkäksi niin, että aikaa syytteelle ei ollut kunnianloukkausperusteella.

lausuntoautomaatti kirjoitti:

Esko Varilo on ollut tunnettu lausuntoautomaatti joka on tehnyt lausumia vanhemmudesta näkemättä tuota henkilöä - useita tapauksia.

Itse olen sellainen. Varilo sai muistuksen sekä E-Suomen lääninhallitukselta että silloiselta TEO:lta. Poliisi veti tutkinnan pitkäksi niin, että aikaa syytteelle ei ollut kunnianloukkausperusteella.

Lue lisää

voi hitto, en paremmin sano

Miten tollasta voi kukaan väittää. Tai voi tietysti, mutta samalla myöntää, ettei tunne lapsia ja heidän ajattelutapaansa ollenkaan.
Tulkoon kysymään vaikka multa. Olen sen omin silmin saanut todeta viiden eri sijoitetun kanssa. Erilaisista taustoista, eri ikäisiä ja molempia sukupuolia ja kaikilla aivan sama tarve. Olla mahd. paljon yhteydessä omiin vanhempiinsa ja myös kaikkiin sukulaisiinsa.
Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän on kiinnostunut juuristaan. Tätä seikkaa ei vaan valitettavasti nämä heidän sukulaisensa ole oikein ymmärtäneet. Minä olen kyllä nähnyt heidän tarpeensa, mutta kun en mitenkään ole voinut bio-sukulaiseksi muuttua. Siitä olen tuntenut usein suuttumusta ja katkeruutta bio-sukulaisia kohtaan. Eivät näe, eivätkä ymmärrä.
Sen verran on kuitenkin onneksi tässä vuosien varrella pystytty yhteyksiä säilyttämään, että nyt kun lapset on jo isoja, voivat luontevammin itse ottaa yhteyttä sukulaisiinsa, eivätkä ole täysin vieraita keskenään.

perustarve kirjoitti:

voi hitto, en paremmin sano

Miten tollasta voi kukaan väittää. Tai voi tietysti, mutta samalla myöntää, ettei tunne lapsia ja heidän ajattelutapaansa ollenkaan.
Tulkoon kysymään vaikka multa. Olen sen omin silmin saanut todeta viiden eri sijoitetun kanssa. Erilaisista taustoista, eri ikäisiä ja molempia sukupuolia ja kaikilla aivan sama tarve. Olla mahd. paljon yhteydessä omiin vanhempiinsa ja myös kaikkiin sukulaisiinsa.
Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän on kiinnostunut juuristaan. Tätä seikkaa ei vaan valitettavasti nämä heidän sukulaisensa ole oikein ymmärtäneet. Minä olen kyllä nähnyt heidän tarpeensa, mutta kun en mitenkään ole voinut bio-sukulaiseksi muuttua. Siitä olen tuntenut usein suuttumusta ja katkeruutta bio-sukulaisia kohtaan. Eivät näe, eivätkä ymmärrä.
Sen verran on kuitenkin onneksi tässä vuosien varrella pystytty yhteyksiä säilyttämään, että nyt kun lapset on jo isoja, voivat luontevammin itse ottaa yhteyttä sukulaisiinsa, eivätkä ole täysin vieraita keskenään.

Lue lisää

Onkohan tämä Varilo julkisen vallan edustaja eli
siis oikein virkamies?

YK:kin olisi varmaankin kiinnostunut tästä sijoitetttuja lapsia koskevasta asiasta
sekä tälläisista lasten oikeuksien halveeraamiseen kohdistuvista lausunnoista!

Lainvastaisia kirjoitti:

Onkohan tämä Varilo julkisen vallan edustaja eli
siis oikein virkamies?

YK:kin olisi varmaankin kiinnostunut tästä sijoitetttuja lapsia koskevasta asiasta
sekä tälläisista lasten oikeuksien halveeraamiseen kohdistuvista lausunnoista!

Lue lisää

Ilmeisesti

Ilmeisesti johdettu koirien vieroittamisesta emästään. Kun tehdään tekotiedettä pelkästään toisen osapuolen huomioimiseksi, niin ei se ole oikein. Lapsella ja vanhemmilla kuuluisi olla oikeus tulla autetuiksi, mutta lapsen riistäminen ei ole kummankaan auttamista. Jokainen tietää jos lapsi riistetään, ettei se voi olla oikein. Jos vaikka riistät sosiaalityöntekijältä tämän lapsen, niin ketkä siinä ovat kärsijöinä jos sattuisit vaikka olemaan hyvä kasvattaja ja katsoisit osaavasi kasvattaa toisen lapsen. Lapsensa menettäneille vanhemmille tarjotaan kriisiapua, mutta sitten sosiaalityötekijöiden toimesta voidaan riistää joltakin lapsi. Tuntuuko koko homma ristiriitaiselta?

tekotiedettä kirjoitti:

Ilmeisesti

Ilmeisesti johdettu koirien vieroittamisesta emästään. Kun tehdään tekotiedettä pelkästään toisen osapuolen huomioimiseksi, niin ei se ole oikein. Lapsella ja vanhemmilla kuuluisi olla oikeus tulla autetuiksi, mutta lapsen riistäminen ei ole kummankaan auttamista. Jokainen tietää jos lapsi riistetään, ettei se voi olla oikein. Jos vaikka riistät sosiaalityöntekijältä tämän lapsen, niin ketkä siinä ovat kärsijöinä jos sattuisit vaikka olemaan hyvä kasvattaja ja katsoisit osaavasi kasvattaa toisen lapsen. Lapsensa menettäneille vanhemmille tarjotaan kriisiapua, mutta sitten sosiaalityötekijöiden toimesta voidaan riistää joltakin lapsi. Tuntuuko koko homma ristiriitaiselta?

Lue lisää

En luota Varilon lausuntoihin tippaakaan

Varilo kirjoitti lapsesta jota oli tavannut YHDEN KERRAN, että tarvitsee hoitoa aikuisikään saakka ja kuinka yllättäen laitoksessa jossa Varilo toimi työnohjaajana. Sairasta! Samalla hän haukkui perheen vaikka ei ollut edes koskaan tavannut! Onneksi oikeus jätti tämän lausunnon omaan arvoonsa! Ei mahda olla kovin hyvässä maineessa olla näiden oppiensa kanssa!

Ei luottoa kirjoitti:

En luota Varilon lausuntoihin tippaakaan

Varilo kirjoitti lapsesta jota oli tavannut YHDEN KERRAN, että tarvitsee hoitoa aikuisikään saakka ja kuinka yllättäen laitoksessa jossa Varilo toimi työnohjaajana. Sairasta! Samalla hän haukkui perheen vaikka ei ollut edes koskaan tavannut! Onneksi oikeus jätti tämän lausunnon omaan arvoonsa! Ei mahda olla kovin hyvässä maineessa olla näiden oppiensa kanssa!

Lue lisää

Lukekaa ajatuksella, kylla se siitä aukeaa!

Eräs Varilon asiakas: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=145

Varilon asiakas kirjoitti:

Lukekaa ajatuksella, kylla se siitä aukeaa!

Eräs Varilon asiakas: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=145

Lue lisää

Esko Varilo on auttanut Luja ry:tä
Psykiatri Esko Varilo näkyy olleen myös Luja ry eli Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistyksen seminaarissa Oulussa. Jo vuosia sitten.

http://www.luja.org/toiminta_oulun_seminaari.htm

Lukekaapa sivulla olevia pikku kertomuksia siitä, mitä seminaarin puhujilla oli asiaa. Olin muutamasta tiedosta hämmästynyt, mutta en yllättänyt.

Esimerkiksi tämä tieto on kiinnostava:

"Sosiaalineuvos Ensio Kyppö pitkäaikainen ja arvostettu Pernasaaren koulukodin johtaja kertoi koulukotikasvatuksen menneisyydestä sekä Leppäniemestä, Suomen ainoasta suljetusta osastosta. Kuinka jo tuolloin oli nähtävissä, että "Leppäniemisiä" ei mikään hoitopaikka enää halunnut, otettiin vain mukavia lapsia."

Niin. Vain mukavat ja kiltit lapset ovat kelvanneet KOULUKOTIINKIN. Mitäs sitten sinne sijaisperheisiin (tai vaikkapa perhekoteihin) kyyditään... Tietysti ne kaikkein kilteimmät.

Luja Oy kirjoitti:

Esko Varilo on auttanut Luja ry:tä
Psykiatri Esko Varilo näkyy olleen myös Luja ry eli Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistyksen seminaarissa Oulussa. Jo vuosia sitten.

http://www.luja.org/toiminta_oulun_seminaari.htm

Lukekaapa sivulla olevia pikku kertomuksia siitä, mitä seminaarin puhujilla oli asiaa. Olin muutamasta tiedosta hämmästynyt, mutta en yllättänyt.

Esimerkiksi tämä tieto on kiinnostava:

"Sosiaalineuvos Ensio Kyppö pitkäaikainen ja arvostettu Pernasaaren koulukodin johtaja kertoi koulukotikasvatuksen menneisyydestä sekä Leppäniemestä, Suomen ainoasta suljetusta osastosta. Kuinka jo tuolloin oli nähtävissä, että "Leppäniemisiä" ei mikään hoitopaikka enää halunnut, otettiin vain mukavia lapsia."

Niin. Vain mukavat ja kiltit lapset ovat kelvanneet KOULUKOTIINKIN. Mitäs sitten sinne sijaisperheisiin (tai vaikkapa perhekoteihin) kyyditään... Tietysti ne kaikkein kilteimmät.

Lue lisää

PeLa ry ja Perhehoitoliitto : vanhemmat syrjään

Koko lapsuuden kestävään huostaan ja biologisten vanhempien syrjäyttämiseen tähtäävät myös Perhehoitoliitto ja Pelastakaa Lapset ry.
Perhehoitoliiton Aila Paloniemi puhuu Päivi Singon tapaan lapsen oikeudesta tulla pysyvästi huostatuksi ja Pelastakaa Lapset ry rummuttaa samaa asiaa edunvalvoja- ja avoin adoptio- hankkeillaan.

Perheet hajalle kirjoitti:

PeLa ry ja Perhehoitoliitto : vanhemmat syrjään

Koko lapsuuden kestävään huostaan ja biologisten vanhempien syrjäyttämiseen tähtäävät myös Perhehoitoliitto ja Pelastakaa Lapset ry.
Perhehoitoliiton Aila Paloniemi puhuu Päivi Singon tapaan lapsen oikeudesta tulla pysyvästi huostatuksi ja Pelastakaa Lapset ry rummuttaa samaa asiaa edunvalvoja- ja avoin adoptio- hankkeillaan.

Lue lisää

Ymmärtänevät kohdentaa huostaanotot sitten kanssa niiden ihmisten lapsiin ja lastenlapsiin jotka avustavat ja testamenttaavat rahojaan Pelastakaa lapset ry:lle. Rahoille kuuluu vastine. Ja jättää muut ihmiset rauhaan.

vastinetta rahoille kirjoitti:

Ymmärtänevät kohdentaa huostaanotot sitten kanssa niiden ihmisten lapsiin ja lastenlapsiin jotka avustavat ja testamenttaavat rahojaan Pelastakaa lapset ry:lle. Rahoille kuuluu vastine. Ja jättää muut ihmiset rauhaan.

Lue lisää

Yhteydenpidon estäminen on laitonta

Lastensuojelun ja sijaishuollon tulisi luopua lainvastaisista yhteydenpitorajoituksistaan ja koko lapsuuden pituisista huostista, jotka nykyään ovat rutiinia.

"Melko tyypillisessä suomalaisessa koko lapsuuden kestävässä huostaanottoskenaariossa (joka siis tässä tapauksessa oli ja on virallisena tavoitteena) viranomaiset ovat onnistuneet estämään vanhempien yhteydenpitoyritykset ja nämä ovatkin luopuneet yrittämästä (toisin kuin K ja T)."

laitonta on kirjoitti:

Yhteydenpidon estäminen on laitonta

Lastensuojelun ja sijaishuollon tulisi luopua lainvastaisista yhteydenpitorajoituksistaan ja koko lapsuuden pituisista huostista, jotka nykyään ovat rutiinia.

"Melko tyypillisessä suomalaisessa koko lapsuuden kestävässä huostaanottoskenaariossa (joka siis tässä tapauksessa oli ja on virallisena tavoitteena) viranomaiset ovat onnistuneet estämään vanhempien yhteydenpitoyritykset ja nämä ovatkin luopuneet yrittämästä (toisin kuin K ja T)."

Lue lisää

Kannattaisi ottaa valelääkäritutkimukseen joka ainut konitohtori, joka on kirjoittanut lastensuojeluun lausuntoja ILMAN, ETTÄ OLISI KERTAAKAAN EDES TAVANNUT ASIAKKAITAAN!

ei tutki, ei tapaa kirjoitti:

Kannattaisi ottaa valelääkäritutkimukseen joka ainut konitohtori, joka on kirjoittanut lastensuojeluun lausuntoja ILMAN, ETTÄ OLISI KERTAAKAAN EDES TAVANNUT ASIAKKAITAAN!

Toimittaja Mikko Niskasaari ottaa blogissaan kantaa "lastensuojelijoiden" ja viranomaisten käytäntöihin ja toimintatapoihin.

Tässä hän toteaa erään "lastensuojelijan" vangitsemisesta.

Kyseinen hekilö on ollut "asiantuntijana" Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus, jossa esitettiin perättömiä insestisyytöksiä.

Kyseinen henkilö lupasi Alibi lehden mukaan kirjoittaa todistuksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näkemättä lasta 2200:lla eurolla.

Niskasaaren Blogissa lisää.

http://mikkoniskasaari.fi/node/104

todistuksia rahasta kirjoitti:

Toimittaja Mikko Niskasaari ottaa blogissaan kantaa "lastensuojelijoiden" ja viranomaisten käytäntöihin ja toimintatapoihin.

Tässä hän toteaa erään "lastensuojelijan" vangitsemisesta.

Kyseinen hekilö on ollut "asiantuntijana" Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus, jossa esitettiin perättömiä insestisyytöksiä.

Kyseinen henkilö lupasi Alibi lehden mukaan kirjoittaa todistuksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näkemättä lasta 2200:lla eurolla.

Niskasaaren Blogissa lisää.

http://mikkoniskasaari.fi/node/104

Lue lisää

Teollista tautituotantoa eli miten luonnollisesta elämänkulusta diagnosoidaan sairaus ja lääkehoidettava tila

Kerroimme 45 minuuttia -ohjelmassa ja uutisissa lääketeollisuuden halusta rekrytoida  lääketieteen tutkijoita tehtailemaan tauteja ja synnyttämään sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi. Tutkijoita houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Tutkijoiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan lääketutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on lääkkeiden tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lääketeollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.  Siinäkään tuskin on mitään erityisen kummallista tai outoa.
Mutta mikä olikaan lääkeprojektin opetus meille tekijöille. Prosessi todisti jälleen kerran todeksi sen, että kriittisen julkisuuden uhka ajaa organisaatiot  ja niissä työskentelevät ihmiset  kummallisille koukeroille.  Myös fiksut ja sivistyneinä itseään pitävät. Ajatus epäedullisesta julkisuudesta juoksutti lääketeollisuusväen  taantumuksen tilaan,  kiristelemään hampaitaan  ja uhittelemaan voimalla, jonka otteessa teollisuuden toimintatapoja epäeettisiksi ja tiedettä tuhoaviksi arvostelevien tutkijoiden oli pakko piiloutua.
Miksi? Siksi, että lääketeollisuus tunkee lonkeronsa kaikkialle, televisioesiintymisen hinta olisi ollut kohtuuttoman kova. Lääketeollisuus rahoittaa lääkäreiden jatkokoulutusta, yliopistojen toimintaa ja akateemista tutkimusta. Siksi on puhuttava pussi päässä.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lääketeollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa. Sekö todella on potilaiden etu? 
Jos joku jossakin kokee, että systeemissä on jonkin sortin  mätää,  niin silloin asia on saatettava yleisempään keskusteluun. Koko kansan arvioitavaksi..

Puhetta potilaiden parhaaksi
Tutkijoiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lääketeollisuuskin sanoo toimivansa potilaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta potilaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.  On oikeus tietää  ja tehdä sitten johtopäätöksiä. Kokonaisarvion kehityksen suunnasta  voi jokainen rakentaa vasta sen jälkeen,  kun on ensin tullut tietoiseksi  ilmiön olemassa olosta.
On tärkeää tietää lääkebisneksen yksityiskohdista, koska jokainen meistä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossakin elämänsä vaiheessa lääketeollisuuden asiakas. Olemme  kohderyhmää, tuotanto pyörii meitä varten ja meidän ansiostamme -- miksemme siis saisi aivan avoimesti ottaa lähilukuun ilmiöitä ja puhua puhki  teollisuuden keinoista kiihdyttää tuotantokoneistoaan entistä kiivaammille kierroksille.  
Olen kiitollinen niille tutkijoille, jotka kertoivat meille tautitehtailusta. He kokivat ilmiön epäterveeksi ja halusivat tuoda epäkohtia päivänvaloon -- kameran kanssa tai ilman sitä. Teknisellä toteutuksella  ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä.
Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

tautitehtailua kirjoitti:

Teollista tautituotantoa eli miten luonnollisesta elämänkulusta diagnosoidaan sairaus ja lääkehoidettava tila

Kerroimme 45 minuuttia -ohjelmassa ja uutisissa lääketeollisuuden halusta rekrytoida  lääketieteen tutkijoita tehtailemaan tauteja ja synnyttämään sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi. Tutkijoita houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Tutkijoiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan lääketutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on lääkkeiden tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lääketeollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.  Siinäkään tuskin on mitään erityisen kummallista tai outoa.
Mutta mikä olikaan lääkeprojektin opetus meille tekijöille. Prosessi todisti jälleen kerran todeksi sen, että kriittisen julkisuuden uhka ajaa organisaatiot  ja niissä työskentelevät ihmiset  kummallisille koukeroille.  Myös fiksut ja sivistyneinä itseään pitävät. Ajatus epäedullisesta julkisuudesta juoksutti lääketeollisuusväen  taantumuksen tilaan,  kiristelemään hampaitaan  ja uhittelemaan voimalla, jonka otteessa teollisuuden toimintatapoja epäeettisiksi ja tiedettä tuhoaviksi arvostelevien tutkijoiden oli pakko piiloutua.
Miksi? Siksi, että lääketeollisuus tunkee lonkeronsa kaikkialle, televisioesiintymisen hinta olisi ollut kohtuuttoman kova. Lääketeollisuus rahoittaa lääkäreiden jatkokoulutusta, yliopistojen toimintaa ja akateemista tutkimusta. Siksi on puhuttava pussi päässä.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lääketeollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa. Sekö todella on potilaiden etu? 
Jos joku jossakin kokee, että systeemissä on jonkin sortin  mätää,  niin silloin asia on saatettava yleisempään keskusteluun. Koko kansan arvioitavaksi..

Puhetta potilaiden parhaaksi
Tutkijoiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lääketeollisuuskin sanoo toimivansa potilaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta potilaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.  On oikeus tietää  ja tehdä sitten johtopäätöksiä. Kokonaisarvion kehityksen suunnasta  voi jokainen rakentaa vasta sen jälkeen,  kun on ensin tullut tietoiseksi  ilmiön olemassa olosta.
On tärkeää tietää lääkebisneksen yksityiskohdista, koska jokainen meistä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossakin elämänsä vaiheessa lääketeollisuuden asiakas. Olemme  kohderyhmää, tuotanto pyörii meitä varten ja meidän ansiostamme -- miksemme siis saisi aivan avoimesti ottaa lähilukuun ilmiöitä ja puhua puhki  teollisuuden keinoista kiihdyttää tuotantokoneistoaan entistä kiivaammille kierroksille.  
Olen kiitollinen niille tutkijoille, jotka kertoivat meille tautitehtailusta. He kokivat ilmiön epäterveeksi ja halusivat tuoda epäkohtia päivänvaloon -- kameran kanssa tai ilman sitä. Teknisellä toteutuksella  ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä.
Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

Lue lisää

Holhoaminen on vallankäyttöä, ja se on yksi vallankäytön viheliäisimmistä muodoista. Tai kuten Clive Staples Lewis, Narnia-sarjan kirjoittaja ja J.R.R. Tolkienin pitkäaikainen ystävä toteaisi: Pahinta tyranniaa on sellainen tyrannia, jota harjoitetaan hallintoalamaisten itsensä hyväksi. Sillä tällainen tyranni ei ikinä väsy tylyttämään hallintoalamaisiaan. Voi olla parempi elää rosvoparonien vallan alla kuin alistua kaikkitietävien moralistihuseerajien valtaan. Rosvoparonin julmuus voi joskus torkahtaa ja hänen ahneutensa väistyä, mutta he, jotka piinaavat meitä omaksi hyväksemme, piinaavat meitä loputtomasti, sillä he tekevät niin hyvällä omallatunnolla.- takkirauta-blogi

viheliäistä valtaa kirjoitti:

Holhoaminen on vallankäyttöä, ja se on yksi vallankäytön viheliäisimmistä muodoista. Tai kuten Clive Staples Lewis, Narnia-sarjan kirjoittaja ja J.R.R. Tolkienin pitkäaikainen ystävä toteaisi: Pahinta tyranniaa on sellainen tyrannia, jota harjoitetaan hallintoalamaisten itsensä hyväksi. Sillä tällainen tyranni ei ikinä väsy tylyttämään hallintoalamaisiaan. Voi olla parempi elää rosvoparonien vallan alla kuin alistua kaikkitietävien moralistihuseerajien valtaan. Rosvoparonin julmuus voi joskus torkahtaa ja hänen ahneutensa väistyä, mutta he, jotka piinaavat meitä omaksi hyväksemme, piinaavat meitä loputtomasti, sillä he tekevät niin hyvällä omallatunnolla.- takkirauta-blogi

Lue lisää

Diagnoosi- kenen etu?

Esko Varilo ja em. kauhunelikko on kunnostautunut kääntämään tavallisesta elämänkulusta noin 100 000 euroa vuodessa maksavia huostaanottoa ja kuntoutusta vaativia diagnooseja esim. vuorovaikutuksen häiriö, jota ammattitaidottomat työntekijät seulaavat epätieteellisillä menetelmillä nykyisin rutiininomaisesti esim. ensi- ja turvakotien asukkailta.

Myös lastensuojelu medikalisoi lapsia ja vanhempia. Asiakkaista tehdään mielellään potilaita ja heille halutaan diagnoosi. Pettymys ja suru käännetään masennukseksi, kiukku käytöshäiriöksi, uupumus kiintymyssuhde- tai vuorovaikutushäiriöksi.

Diagnoosista tai diagnosointiyrityksestä on tullut lastensuojelun ensisijainen työmenetelmä. Sen tekee yhä useammin epäpätevä työntekijä- kohdetta tuntematta tai tutkimatta.

Sosiaalitoimi voi myös tilata hankalasta asiakkaasta halutun lausunnon maksua vastaan esim. psykiatrilta, joka suostuu kirjoittamaan lausunnon asiakasta tutkimatta tai tapaamatta. Lausunnon saanut pakotetaan "intensiivihoidoksi" tai "kuntoutukseksi" kutsuttuihin tutkimattomiin ja valvomattomiin kymmeniä tuhansia vuodessa maksaviin lumehoitoihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .
Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä."
Leeni Ikonen

Olisi syytä selvittää myös lasten ja perheiden kanssa toimivien jääviydet suhteessa sosiaali- ja terveysalan yrityksiin.
Varhainen diagnoosi tuntuu hyödyttävän aivan muita tahoja kuin lapsia ja vanhempia.

Diagnoosi- kenen etu kirjoitti:

Diagnoosi- kenen etu?

Esko Varilo ja em. kauhunelikko on kunnostautunut kääntämään tavallisesta elämänkulusta noin 100 000 euroa vuodessa maksavia huostaanottoa ja kuntoutusta vaativia diagnooseja esim. vuorovaikutuksen häiriö, jota ammattitaidottomat työntekijät seulaavat epätieteellisillä menetelmillä nykyisin rutiininomaisesti esim. ensi- ja turvakotien asukkailta.

Myös lastensuojelu medikalisoi lapsia ja vanhempia. Asiakkaista tehdään mielellään potilaita ja heille halutaan diagnoosi. Pettymys ja suru käännetään masennukseksi, kiukku käytöshäiriöksi, uupumus kiintymyssuhde- tai vuorovaikutushäiriöksi.

Diagnoosista tai diagnosointiyrityksestä on tullut lastensuojelun ensisijainen työmenetelmä. Sen tekee yhä useammin epäpätevä työntekijä- kohdetta tuntematta tai tutkimatta.

Sosiaalitoimi voi myös tilata hankalasta asiakkaasta halutun lausunnon maksua vastaan esim. psykiatrilta, joka suostuu kirjoittamaan lausunnon asiakasta tutkimatta tai tapaamatta. Lausunnon saanut pakotetaan "intensiivihoidoksi" tai "kuntoutukseksi" kutsuttuihin tutkimattomiin ja valvomattomiin kymmeniä tuhansia vuodessa maksaviin lumehoitoihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .
Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä."
Leeni Ikonen

Olisi syytä selvittää myös lasten ja perheiden kanssa toimivien jääviydet suhteessa sosiaali- ja terveysalan yrityksiin.
Varhainen diagnoosi tuntuu hyödyttävän aivan muita tahoja kuin lapsia ja vanhempia.

Lue lisää

Lastensuojelun on kyseenalaisen ja epäpätevän diagnosoinnin edelläkävijä

"Näin meillä Suomessa lastensuojelussa on toimittu jo vuosia: normaali suru on käännetty psyykkiseksi mielenhäiriöksi ja sen nojalla on kirjattu "ongelmia" perheelle ja lapsen huostaanottopäätös hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeudet eivät tutki näitä sosviranomaisten laatimia "diagnooseja" eikä sitä miten kongreettisella tasolla nämä heidän laatimat "diagnoosit" vaarantavat lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Lapsi sijoitetaan ja perhe hajoaa. Jäljet ovat yksilöille ja yhteiskunnalle kalliit."/ Ani Leikoniemi

Minimivaatimus auttamiselle/ tuelle ja myös näiden rahoitukselle tulisi olla, että:
-projektit noudattavat voimassaolevia lakeja ja säädöksiä: hallintoalamaisilta ei saa ottaa pois heidän perusoikeuksiaan ilman näyttöä vääinkäytöksistä ja puolueetonta tutkintaa ja fair trial oikeudenkäyntiä.
-asiakkaita kuullaan ja kuultu huomioidaan
-projektien/ toimenpiteiden vaikutuksia tutkitaan ja seurataan
- projektien/ toimenpiteiden ei tule kurjistaa perheiden tilannetta ja aiheuttaa huomattavaa lisähaittaa

Mikään näistä kriteereistä ei toteudu nykyään. Herätkää rahoittajat!

DSM- edelläkävijä kirjoitti:

Lastensuojelun on kyseenalaisen ja epäpätevän diagnosoinnin edelläkävijä

"Näin meillä Suomessa lastensuojelussa on toimittu jo vuosia: normaali suru on käännetty psyykkiseksi mielenhäiriöksi ja sen nojalla on kirjattu "ongelmia" perheelle ja lapsen huostaanottopäätös hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeudet eivät tutki näitä sosviranomaisten laatimia "diagnooseja" eikä sitä miten kongreettisella tasolla nämä heidän laatimat "diagnoosit" vaarantavat lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Lapsi sijoitetaan ja perhe hajoaa. Jäljet ovat yksilöille ja yhteiskunnalle kalliit."/ Ani Leikoniemi

Minimivaatimus auttamiselle/ tuelle ja myös näiden rahoitukselle tulisi olla, että:
-projektit noudattavat voimassaolevia lakeja ja säädöksiä: hallintoalamaisilta ei saa ottaa pois heidän perusoikeuksiaan ilman näyttöä vääinkäytöksistä ja puolueetonta tutkintaa ja fair trial oikeudenkäyntiä.
-asiakkaita kuullaan ja kuultu huomioidaan
-projektien/ toimenpiteiden vaikutuksia tutkitaan ja seurataan
- projektien/ toimenpiteiden ei tule kurjistaa perheiden tilannetta ja aiheuttaa huomattavaa lisähaittaa

Mikään näistä kriteereistä ei toteudu nykyään. Herätkää rahoittajat!

Lue lisää

Laittomat ja epäeettiset käytännöt


Huostaanotto (=varsinainen sijoitus)on aina voimassa toistaiseksi eli ilman takarajaa ja siitä päättää hallinto- oikeus (hallintoviranomaisten oma lumeoikeus), jossa lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, joka ei tarvitse todistaa. Eli yksittäinen sosiaalityöntekijä saa huostaanottohakemuksensa läpi lähes aina, vaikka mitään todisteita kodin olosuhteiden aiheuttamasta vaarasta ei olisi.

Lastensuojelun käytännön toiminnalla ei ole aikoihin ollut mitään tekemistä lastensuojelulain kanssa, päinvastoin. Lastensuojelussa rikotaan sosiaalihuollon asikaslakia ja lastensuojelulain suosituksia ja säädöksiä jatkuvasti, tahallisesti ja rangaistuksetta. Sosiaalityöntekijöitä eivät koske mitkään vastuu- ta ikorvausvelvoitteet edes tahallisista lainrikkomuksistaan.

Kiirellisiä sijoituksia ( huostaanottoja )on tehty ja tehdään edelleen pelkästään sosiaalityöntekijän subjektiivisen huolen perusteella ja esim. lapsen päiväkotileikkien, vaatetuksen, vanhemman esittämän kritiikin ja muiden trivialiteettien perusteella eli siis laittomasti ja turhaan. Kiirellinen sijoitus muuttuu hyvin helposti pysyväksi koska vanhempia ei koske syyttömyysolettama vaan käänteinen todistustaakka.

huostat on ikuisia kirjoitti:

Laittomat ja epäeettiset käytännöt


Huostaanotto (=varsinainen sijoitus)on aina voimassa toistaiseksi eli ilman takarajaa ja siitä päättää hallinto- oikeus (hallintoviranomaisten oma lumeoikeus), jossa lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, joka ei tarvitse todistaa. Eli yksittäinen sosiaalityöntekijä saa huostaanottohakemuksensa läpi lähes aina, vaikka mitään todisteita kodin olosuhteiden aiheuttamasta vaarasta ei olisi.

Lastensuojelun käytännön toiminnalla ei ole aikoihin ollut mitään tekemistä lastensuojelulain kanssa, päinvastoin. Lastensuojelussa rikotaan sosiaalihuollon asikaslakia ja lastensuojelulain suosituksia ja säädöksiä jatkuvasti, tahallisesti ja rangaistuksetta. Sosiaalityöntekijöitä eivät koske mitkään vastuu- ta ikorvausvelvoitteet edes tahallisista lainrikkomuksistaan.

Kiirellisiä sijoituksia ( huostaanottoja )on tehty ja tehdään edelleen pelkästään sosiaalityöntekijän subjektiivisen huolen perusteella ja esim. lapsen päiväkotileikkien, vaatetuksen, vanhemman esittämän kritiikin ja muiden trivialiteettien perusteella eli siis laittomasti ja turhaan. Kiirellinen sijoitus muuttuu hyvin helposti pysyväksi koska vanhempia ei koske syyttömyysolettama vaan käänteinen todistustaakka.

Lue lisää

Lastensuojelulaki tarkoitti huostaanoton viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi toimenpiteeksi jonka aikana lapsen yhteyttä perheeseen tuetaan ja jonka jälkeen perhe pyritään jälleenyhdistämään. Sosiaalityöntekijöille huostaanotosta on tullut ensisijainen, ainoa ja pysyvä toimenpide, joka tähtää lapsen pysyvään erottamiseen ja vieraannuttamiseen perheestään.

"Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa.

Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta.

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä Juha kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat.

Isällä on siis lupa tavata poikaansa joka toinen kuukausi kahden (2) tunnin ajan. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan. Raision sosiaalityöntekijät ja sittemmin sosiaalityöntekijöiden hakemuksen perusteella tuomionsa antanut Turun hallinto-oikeus ovat halunneet, että isä ja lapsi erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

On muuten ihan varmaa, että poika ei ole saanut nähdä isäänsä edes televisiossa; tämä Silminnäkijä-ohjelma on visusti sensuroitu ulos sekä pojan että tyttären elämästä.
Juha ei maininnut osuuksissaan siitä, kuinka usein hän saa soittaa lapsilleen. Nähtävästi tosi harvoin, koska tapaamiset on rajoitettu noin minimiin. Lastensuojelu ei kompensoi tapaamisten ankaraa rajoittamista sillä, että vanhempi ja lapsi saisivat enemmän jutella puhelimessa. Tapaamiset ja puhelinyhteys ovat samaa pakettia eli yhteydenpidon rajoittamista.

Huostaanoton tehtyään kunnan sosiaalityöntekijät miettivät hartaasti sitä, että tarkalleen ottaen milloin vanhempi ja lapsi saavat olla puhelimitse yhteydessä. Tavallista on, että perheenjäsenet voivat soitella toisilleen kerran viikossa, yhden tai kahden iltatunnin aikana. Ja puhelun ei ole sopivaa kestää pitkään.

Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: saavatko Juhan lapset käydä kotona? Minulle syntyi käsitys, että eivät. Sijaishuollossa elävien lasten on oikeus päästä kotilomille. Lastensuojelulaki tosi asiassa vaatii, että sosiaalityöntekijöiden pitää tukea lapsen ja vanhempien välistä yhteyttä. Mutta tälle oikeudelle sossut naureskelevat.

"Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Lastensuojelulaki 54§, 2 mom (Finlex)"
yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Vieraannuttaminen kirjoitti:

Lastensuojelulaki tarkoitti huostaanoton viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi toimenpiteeksi jonka aikana lapsen yhteyttä perheeseen tuetaan ja jonka jälkeen perhe pyritään jälleenyhdistämään. Sosiaalityöntekijöille huostaanotosta on tullut ensisijainen, ainoa ja pysyvä toimenpide, joka tähtää lapsen pysyvään erottamiseen ja vieraannuttamiseen perheestään.

"Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa.

Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta.

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä Juha kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat.

Isällä on siis lupa tavata poikaansa joka toinen kuukausi kahden (2) tunnin ajan. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan. Raision sosiaalityöntekijät ja sittemmin sosiaalityöntekijöiden hakemuksen perusteella tuomionsa antanut Turun hallinto-oikeus ovat halunneet, että isä ja lapsi erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

On muuten ihan varmaa, että poika ei ole saanut nähdä isäänsä edes televisiossa; tämä Silminnäkijä-ohjelma on visusti sensuroitu ulos sekä pojan että tyttären elämästä.
Juha ei maininnut osuuksissaan siitä, kuinka usein hän saa soittaa lapsilleen. Nähtävästi tosi harvoin, koska tapaamiset on rajoitettu noin minimiin. Lastensuojelu ei kompensoi tapaamisten ankaraa rajoittamista sillä, että vanhempi ja lapsi saisivat enemmän jutella puhelimessa. Tapaamiset ja puhelinyhteys ovat samaa pakettia eli yhteydenpidon rajoittamista.

Huostaanoton tehtyään kunnan sosiaalityöntekijät miettivät hartaasti sitä, että tarkalleen ottaen milloin vanhempi ja lapsi saavat olla puhelimitse yhteydessä. Tavallista on, että perheenjäsenet voivat soitella toisilleen kerran viikossa, yhden tai kahden iltatunnin aikana. Ja puhelun ei ole sopivaa kestää pitkään.

Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: saavatko Juhan lapset käydä kotona? Minulle syntyi käsitys, että eivät. Sijaishuollossa elävien lasten on oikeus päästä kotilomille. Lastensuojelulaki tosi asiassa vaatii, että sosiaalityöntekijöiden pitää tukea lapsen ja vanhempien välistä yhteyttä. Mutta tälle oikeudelle sossut naureskelevat.

"Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Lastensuojelulaki 54§, 2 mom (Finlex)"
yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Lue lisää

Jargon (väki)vallan palveluksessa

Lastensuojelun jargonin tehtävä on sama kuin muidenkin jargoneiden; estää itsenäinen ajattelu ja kätkeä annettuina otettujen käsitteiden takaiset asenneongelmat , taustaoletukset. valtasuhteet ja rikolliset toimintakäytännöt.
On uskomatonta, miten kritiikittömästi jargon on omaksuttu ja kuinka monissa yhteyksissä sitä käytetään.

Lapsen etu-hokemaa käytetään jo yhtä yleisesti ja samoihin tarkoitusperiin kuin Jumalan tahto- käsitettä. Molemmilla ajetaan hybrikseen sairastuneiden hokijoiden omia valtapyyteitä. Lapsenetuilijat ja Jumalan tahdon tietäjät muistuttavat niin paljon toisiaan, että herää epäilys yhteisestä historiasta.
Onko lastensuojeluksi kutsuttu yritystoiminta alunperin uskonnollinen missio vai onko kaikessa vallan väärinkäytössä vain samoja rakenteellisia piirteitä?

Vallan jargon kirjoitti:

Jargon (väki)vallan palveluksessa

Lastensuojelun jargonin tehtävä on sama kuin muidenkin jargoneiden; estää itsenäinen ajattelu ja kätkeä annettuina otettujen käsitteiden takaiset asenneongelmat , taustaoletukset. valtasuhteet ja rikolliset toimintakäytännöt.
On uskomatonta, miten kritiikittömästi jargon on omaksuttu ja kuinka monissa yhteyksissä sitä käytetään.

Lapsen etu-hokemaa käytetään jo yhtä yleisesti ja samoihin tarkoitusperiin kuin Jumalan tahto- käsitettä. Molemmilla ajetaan hybrikseen sairastuneiden hokijoiden omia valtapyyteitä. Lapsenetuilijat ja Jumalan tahdon tietäjät muistuttavat niin paljon toisiaan, että herää epäilys yhteisestä historiasta.
Onko lastensuojeluksi kutsuttu yritystoiminta alunperin uskonnollinen missio vai onko kaikessa vallan väärinkäytössä vain samoja rakenteellisia piirteitä?

Lue lisää

Johanna Hurtig lipsauttaa kirjassaan Lasta suojelemassa näkemyksensä siitä, kuinka huostaanottomyönteisyys on "lapsiorientoituneisuutta". Tämä näkemys on mahdollistanut yli 17 000 lapsen sosiaalivankeuden ja valtavat suomalaislasten ja perheiden tutkinnan, arvioinnin , leimaamisen, eristämisen ja säilömisen julkisrahoitteiset ja kansainvälistyvät markkinat.

Meneillään on 40- lukuhenkinen ihmiskoe, jossa sosiaalityöntekijät tuntuvat kilpailevan siitä, kuka uskaltaa jämäkimmin puuttua poikkeaviin ja täräyttää poikkeaviksi luulotellut lapset ja perheet ajoissa laitoskotiin( vai taivaan kotiin) saastuttamasta tulevia sukupolvia.

Lastensuojelussa ja lahkoissa tai uskontokunnissa esim. vanhoillislestadiolaisuudessa on kammottavan paljon samoja piirteitä. Ettei vain Hurtig olisi tehnyt huonoja vaihtokauppoja vaihtaessaan yhden pelolla ja pakolla hallitsevan uskonyhteisön toiseen samanlaiseen?
Ls ja vl jakavat ainakin seuraavat toimintakäytännöt
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Paluu 40- luvulle kirjoitti:

Johanna Hurtig lipsauttaa kirjassaan Lasta suojelemassa näkemyksensä siitä, kuinka huostaanottomyönteisyys on "lapsiorientoituneisuutta". Tämä näkemys on mahdollistanut yli 17 000 lapsen sosiaalivankeuden ja valtavat suomalaislasten ja perheiden tutkinnan, arvioinnin , leimaamisen, eristämisen ja säilömisen julkisrahoitteiset ja kansainvälistyvät markkinat.

Meneillään on 40- lukuhenkinen ihmiskoe, jossa sosiaalityöntekijät tuntuvat kilpailevan siitä, kuka uskaltaa jämäkimmin puuttua poikkeaviin ja täräyttää poikkeaviksi luulotellut lapset ja perheet ajoissa laitoskotiin( vai taivaan kotiin) saastuttamasta tulevia sukupolvia.

Lastensuojelussa ja lahkoissa tai uskontokunnissa esim. vanhoillislestadiolaisuudessa on kammottavan paljon samoja piirteitä. Ettei vain Hurtig olisi tehnyt huonoja vaihtokauppoja vaihtaessaan yhden pelolla ja pakolla hallitsevan uskonyhteisön toiseen samanlaiseen?
Ls ja vl jakavat ainakin seuraavat toimintakäytännöt
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lue lisää

Ainakaan tieteeseen tai tietoon toiminnan perusteista tai seurauksista lastensuojelun toiminta ei perustu, sen myöntävät tutkijatkin.

Lastensuojelu pohjautuu siis politikointiin tai uskoon/uskontoon.
Oli kyse kummasta tahansa, toiminta vaikuttaa kumman fundamentalistiselta.

Fun Da Mental kirjoitti:

Ainakaan tieteeseen tai tietoon toiminnan perusteista tai seurauksista lastensuojelun toiminta ei perustu, sen myöntävät tutkijatkin.

Lastensuojelu pohjautuu siis politikointiin tai uskoon/uskontoon.
Oli kyse kummasta tahansa, toiminta vaikuttaa kumman fundamentalistiselta.

Lue lisää

Lastensuojelujärjestöt ja työntekijät mainostavat usein, että perheet yleensä suostuvat huostaanottoihin vapaaehtoisesti "avohuollon tukitoimena". Väite ei voisi olla kauempana todellisuudesta ja väitteen uskominen kertoo vain tietämättömyydestä ls- kentän ja sen toimintatapojen suhteen. Suurin osa vapaaehtoisiksi mainostetuista sijoituksista osoittautuu vastentahtoisiksi, jos asiaa viitsii vähääkään tutkia.

Perheet tietävät ,että lastensuojelu perustuu lakien ja tutkimustiedon sijaan yksityiselle mielivallankäytölle ja että hallinto- oikeudessa perheillä ei ole mitään mahdollisuuksia puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Köyhien perheiden, jotka eivät pääse Suomesta karkuun, on pakko suostua kaikkiin lastensuojelusta ehdotettuihin toimenpiteisiin ja turhiin tutkimuksiin , esim. hätiköityjen huostien perustelemisiksi tehtyihin alentaviin mielenterveystesteihin, joita yhä useammat lääkärit onneksi ovat alkaneet kieltäytyä tekemästä tajuttuaan mistä on kyse.

Perheiden ainoaksi toivoksi jää tapauksensa tuominen julkisuuteen, josta voidaan rangaista ja rangaistaankin lastensuojelun edunvalvojan määräämisellä. Toinen mahdollisuus on, että laitonta huostaa ajavan työntekijän tilalle tai johonkin työryhmään osuu oikeamielinen ja lainkuuliainen sosiaalityöntekijä, joka lopettaa piinan. Sellaisia on kuitenkin yllättävän vähän.

Sosiaalityöntekijät ovat yksi vihatuimmista vaikka voisivat olla yksi rakastetuimmista ammattiauttajista. Koska sosiaalityöntekijöitä alkaa kiinnostaa työnsä sosiaalinen ulottuvuus , lasten ja perheiden auttaminen ja asianajo?

mielivallan alla kirjoitti:

Lastensuojelujärjestöt ja työntekijät mainostavat usein, että perheet yleensä suostuvat huostaanottoihin vapaaehtoisesti "avohuollon tukitoimena". Väite ei voisi olla kauempana todellisuudesta ja väitteen uskominen kertoo vain tietämättömyydestä ls- kentän ja sen toimintatapojen suhteen. Suurin osa vapaaehtoisiksi mainostetuista sijoituksista osoittautuu vastentahtoisiksi, jos asiaa viitsii vähääkään tutkia.

Perheet tietävät ,että lastensuojelu perustuu lakien ja tutkimustiedon sijaan yksityiselle mielivallankäytölle ja että hallinto- oikeudessa perheillä ei ole mitään mahdollisuuksia puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Köyhien perheiden, jotka eivät pääse Suomesta karkuun, on pakko suostua kaikkiin lastensuojelusta ehdotettuihin toimenpiteisiin ja turhiin tutkimuksiin , esim. hätiköityjen huostien perustelemisiksi tehtyihin alentaviin mielenterveystesteihin, joita yhä useammat lääkärit onneksi ovat alkaneet kieltäytyä tekemästä tajuttuaan mistä on kyse.

Perheiden ainoaksi toivoksi jää tapauksensa tuominen julkisuuteen, josta voidaan rangaista ja rangaistaankin lastensuojelun edunvalvojan määräämisellä. Toinen mahdollisuus on, että laitonta huostaa ajavan työntekijän tilalle tai johonkin työryhmään osuu oikeamielinen ja lainkuuliainen sosiaalityöntekijä, joka lopettaa piinan. Sellaisia on kuitenkin yllättävän vähän.

Sosiaalityöntekijät ovat yksi vihatuimmista vaikka voisivat olla yksi rakastetuimmista ammattiauttajista. Koska sosiaalityöntekijöitä alkaa kiinnostaa työnsä sosiaalinen ulottuvuus , lasten ja perheiden auttaminen ja asianajo?

Lue lisää

"lastensuojelu koulutuksessa kävi ilmi, että pysyviä huostaanottoja ei pystytä tekemään, ellei syyt ole todella raskaat."

Niinhän lastensuojelukoulutuksessa voidaan väittää. Tosiasiassa pysyvään huostaanottoon riittää sosiaalityöntekijän perustelematon väite, että se on lapsen edun mukaista. Myös sijaisperheen väitettyä kiintymyssuhdetta lapseen tarjotaan perusteeksi jopa laittomaksi todetun huostaanoton jatkamiselle.

Lastensuojelukoulutuksia Suomessa järjestävät muuten todella oudot ihmisoikeus- ja oikeusturvarikkomuksistaan tunnetut tahot, joista monilla on ollut lehdistön lisäksi avikin kimpussaan. Kouluttajina toimivat ainakin vääryyskirjassakin esitelty pysyvän huostaanoton puolestapuhuja, as- lasten turhiin huostaanottoihin kannustava Palmenialainen ja tietosuojarikkomuksista ja valheellisista kirjauksista ja lausunnoista kiinnijääneet turhia huostia ajaneet sosiaalityöntekijät.

Peukkusääntönä voisi pitää, että kokemuksellaan ja jengijäsenyyksillään (yhteyksillään järjestäytyneeseen lapsikauppaan)leveilevällä kouluttajalla on aina kontollaan useita lastensuojelurikoksia mutta virallinen kantelu tai huomautus on tullut vain muutamasta. Jos normaalissa rikollisuudessa pätee 1. kiinnijääminen 7. rikoksesta , jonka jälkeen rikostelu vaikeutuu lastensuojelussa kiinni ei jää välttämättä sadannellakaan kerralla ja toistuvaisrikollisuudesta ei seuraa rangaistus vaan yleensä kollegoiden(kanssarikollisten) antama lohdutuspalkinto "pitkäaikaisesta arvokkaasta lastensuojelutyöstä".
Mikään virhe, rikos tai laittomuus- paitsi hakijan (itse)murha - ei tunnu Suomessa estävän asiantuntijaksi itsensä julistaneen viranhakijan uudelleenvalintaa.

Jos olet oikeasti kiinnostunut kouluttajan uskottavuudesta tai eturyhmistä, ota selvää järjestö- ja hallitusjäsenyyksistä, osakkuuksista ja pesteistä.
Koska Suomessa lastensuojelijoiksi itseään nimittäviä eivät koske mitkään jääviys-, vastuu- tai korvaussäädökset he yleensä esittelevät typeryyksiään ja eturyhmiään avoimesti ja oma-aloitteisesti jonkin ammattilehden tai hyväntekeväisyyskustanteen sivuilla.

Kouluttajakonnat kirjoitti:

"lastensuojelu koulutuksessa kävi ilmi, että pysyviä huostaanottoja ei pystytä tekemään, ellei syyt ole todella raskaat."

Niinhän lastensuojelukoulutuksessa voidaan väittää. Tosiasiassa pysyvään huostaanottoon riittää sosiaalityöntekijän perustelematon väite, että se on lapsen edun mukaista. Myös sijaisperheen väitettyä kiintymyssuhdetta lapseen tarjotaan perusteeksi jopa laittomaksi todetun huostaanoton jatkamiselle.

Lastensuojelukoulutuksia Suomessa järjestävät muuten todella oudot ihmisoikeus- ja oikeusturvarikkomuksistaan tunnetut tahot, joista monilla on ollut lehdistön lisäksi avikin kimpussaan. Kouluttajina toimivat ainakin vääryyskirjassakin esitelty pysyvän huostaanoton puolestapuhuja, as- lasten turhiin huostaanottoihin kannustava Palmenialainen ja tietosuojarikkomuksista ja valheellisista kirjauksista ja lausunnoista kiinnijääneet turhia huostia ajaneet sosiaalityöntekijät.

Peukkusääntönä voisi pitää, että kokemuksellaan ja jengijäsenyyksillään (yhteyksillään järjestäytyneeseen lapsikauppaan)leveilevällä kouluttajalla on aina kontollaan useita lastensuojelurikoksia mutta virallinen kantelu tai huomautus on tullut vain muutamasta. Jos normaalissa rikollisuudessa pätee 1. kiinnijääminen 7. rikoksesta , jonka jälkeen rikostelu vaikeutuu lastensuojelussa kiinni ei jää välttämättä sadannellakaan kerralla ja toistuvaisrikollisuudesta ei seuraa rangaistus vaan yleensä kollegoiden(kanssarikollisten) antama lohdutuspalkinto "pitkäaikaisesta arvokkaasta lastensuojelutyöstä".
Mikään virhe, rikos tai laittomuus- paitsi hakijan (itse)murha - ei tunnu Suomessa estävän asiantuntijaksi itsensä julistaneen viranhakijan uudelleenvalintaa.

Jos olet oikeasti kiinnostunut kouluttajan uskottavuudesta tai eturyhmistä, ota selvää järjestö- ja hallitusjäsenyyksistä, osakkuuksista ja pesteistä.
Koska Suomessa lastensuojelijoiksi itseään nimittäviä eivät koske mitkään jääviys-, vastuu- tai korvaussäädökset he yleensä esittelevät typeryyksiään ja eturyhmiään avoimesti ja oma-aloitteisesti jonkin ammattilehden tai hyväntekeväisyyskustanteen sivuilla.

Lue lisää

Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:

-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!

Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Tyypillistä lastensuojelijan puhetta on :Jouduimme ottamaan huostaan jotta, meidän oli pakko koska jne.

Amerikkalaisprofessori Jeff Hancockin mukaan psykopaatit kertoivat tarinansa niin, että heidän oli pakko tehdä rikos saavuttaakseen tietyn tavoitteen.

Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja. Humanisti ei hyväksyisi mieli- tai väkivaltaa, vaikka se tapahtuisi lapsen edun nimissä.

Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. "

Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan , sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.