Johtajat harhaanjohtajina
Jokainen meistä on vaikuttaja. Meillä on tavalla tai toisella vaikutus ihmisiin, joiden keskellä elämme. Maailman- ja elämänkatsomuksellamme on merkitystä, samoin ajatuksillamme ja arvoillamme, asenteillamme ja käytöksellämme, elämäntavallamme ja tavallamme suhtautua toisiin. Jokainen jättää jäljen ympärillään eläviin ihmisiin ja myös tulevaan polveen, ehkä jopa moneen sukupolveen kuolemansa jälkeen.
Olemme myös Jumalan edessä vastuussa, emme vain itsestämme, vaan myös ihmisistä, jotka ovat vaikutuspiirissämme. Toiset meistä elävät pienissä ympyröissä, toiset ovat suurten joukkojen johtajia. Mitä enemmän meillä on valtaa tai vaikutusvaltaa, sitä suurempi on vastuumme.
Tänä aamuna puhun yhden ihmisen vaikutuksesta, joka ulottui satojen tuhansien ihmisten elämään parin vuosisadan ajan ja johti lopulta kokonaisen kansan katastrofiin. Hän oli Israelin kuningas Jerobeam. Kun Israelin valtio jakaantui kahtia kuningas Salomon jälkeen, Salomon synnin tähden, noin 930 eKr., pohjoista osaa alettiin kutsua Israeliksi ja eteläistä Juudaksi. Siinä tilanteessa Jerobeamista tuli Israelin kuningas. Jumala itse hänet kutsui ja valitsi tähän tehtävään ja antoi hänelle etukäteen siitä profeetan sanan. Hänellä oli siis Jumalan sana ja Jumalan johdatus häntä vahvistamassa, joten kaiken piti olla hyvin.
Jerobeam ei kuitenkaan uskaltanut luottaa Jumalaan, joka oli nostanut hänet valtaistuimelle. Hän näki monia uhkia, joiden tähden hän pelkäsi menettävänsä kuninkuutensa. Raamattu kertoo1. Kun. 12: 26. Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. 27. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo." 28. Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!" 29. Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. 30. Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa. 31. Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.
Vaikka Jumala oli nostanut Jerobeamin valtaistuimelle, Jerobeam ei uskonut, että Jumala voisi pitää hänet vallassa. Päinvastoin. Hän pelkäsi, että usko Jumalaan ja kuuliaisuus Jumalan tahdolle veisi häneltä kuninkuuden. Siksi hän hylkäsi elävän Jumalan, joka sanoo: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Samalla hän hylkäsi Jumalan sanan. Hän toimi oman ymmärryksensä varassa ja teki kohtalokkaita ratkaisuja. Valtansa ja asemansa tähden hän johdatti kansan palvelemaan jumalinaan kultaisia sonnipatsaita. Näin hänen syntinsä koitui lankeemukseksi koko kansalle. Kuningas oli vastuussa, ei vain itsestään, vaan myös kansastaan. Kansa seuraa johtajiaan.
Jerobeamin synnin tähden epäjumalanpalvelus juurtui Israeliin. Tämän jälkeen sanotaan kaikista seuraavista kuninkaista: "Hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä."
Synnillä on pitkät jäljet, yli sukupolvien. Jokainen vastaa tietysti itsestään, mutta suurin vastuu on sillä, joka määrää suunnan. Aikanaan koitti Jumalan tuomio koko Jerobeamin suvulle. Raamattu sanoo 1. Kun. 13: 34. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä. Joudumme kuitenkin toteamaan, että heidän vaikutuksensa ei kuitenkaan hävinnyt. Seuraavat kuninkaat jatkoivat siitä, mihin he jäivät.
Eräs kuninkaista oli Jerobeam II, joka hallitsi Israelia 700-luvun puolivälissä eKr. Hän oli valtaistuimella 41 vuotta. Hänen aikanaan maa sai nauttia ulkonaisesta hyvinvoinnista. Hän menestyi sodissaan ja onnistui laajentamaan Israelin rajoja. Kauppa kukoisti. Sivistys kohosi. Vauraus lisääntyi. Ihmiset rakensivat uusia isoja taloja, joissa oli erikseen talvi- ja kesähuoneita. Varakkaimmat käyttivät kotiensa koristamiseen jopa norsunluuta. Osa kansasta voi elää mukavasti ja syödä hyvin.
Mikä oli Jumalan arvio Jerobeam II:sesta? 2. Kun. 14: 24 sanotaan: 24. Jerobeam teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän ei luopunut yhdestäkään niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon.
Jumalalla oli paljon sanottavaa hallitsijalle ja kansalle, mutta hänen oli vaikea löytää miestä, joka suostuisi sanomaan, mitä hän tahtoi. Hän kutsui tehtävään Aamoksen, karjankasvattajan Juudasta. Näin kertoo Jokiranta.
Jokainen meistä on vaikuttaja. Meillä on tavalla tai toisella vaikutus ihmisiin, joiden keskellä elämme. Maailman- ja elämänkatsomuksellamme on merkitystä, samoin ajatuksillamme ja arvoillamme, asenteillamme ja käytöksellämme, elämäntavallamme ja tavallamme suhtautua toisiin. Jokainen jättää jäljen ympärillään eläviin ihmisiin ja myös tulevaan polveen, ehkä jopa moneen sukupolveen kuolemansa jälkeen.
Olemme myös Jumalan edessä vastuussa, emme vain itsestämme, vaan myös ihmisistä, jotka ovat vaikutuspiirissämme. Toiset meistä elävät pienissä ympyröissä, toiset ovat suurten joukkojen johtajia. Mitä enemmän meillä on valtaa tai vaikutusvaltaa, sitä suurempi on vastuumme.
Tänä aamuna puhun yhden ihmisen vaikutuksesta, joka ulottui satojen tuhansien ihmisten elämään parin vuosisadan ajan ja johti lopulta kokonaisen kansan katastrofiin. Hän oli Israelin kuningas Jerobeam. Kun Israelin valtio jakaantui kahtia kuningas Salomon jälkeen, Salomon synnin tähden, noin 930 eKr., pohjoista osaa alettiin kutsua Israeliksi ja eteläistä Juudaksi. Siinä tilanteessa Jerobeamista tuli Israelin kuningas. Jumala itse hänet kutsui ja valitsi tähän tehtävään ja antoi hänelle etukäteen siitä profeetan sanan. Hänellä oli siis Jumalan sana ja Jumalan johdatus häntä vahvistamassa, joten kaiken piti olla hyvin.
Jerobeam ei kuitenkaan uskaltanut luottaa Jumalaan, joka oli nostanut hänet valtaistuimelle. Hän näki monia uhkia, joiden tähden hän pelkäsi menettävänsä kuninkuutensa. Raamattu kertoo1. Kun. 12: 26. Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. 27. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo." 28. Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!" 29. Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. 30. Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa. 31. Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.
Vaikka Jumala oli nostanut Jerobeamin valtaistuimelle, Jerobeam ei uskonut, että Jumala voisi pitää hänet vallassa. Päinvastoin. Hän pelkäsi, että usko Jumalaan ja kuuliaisuus Jumalan tahdolle veisi häneltä kuninkuuden. Siksi hän hylkäsi elävän Jumalan, joka sanoo: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Samalla hän hylkäsi Jumalan sanan. Hän toimi oman ymmärryksensä varassa ja teki kohtalokkaita ratkaisuja. Valtansa ja asemansa tähden hän johdatti kansan palvelemaan jumalinaan kultaisia sonnipatsaita. Näin hänen syntinsä koitui lankeemukseksi koko kansalle. Kuningas oli vastuussa, ei vain itsestään, vaan myös kansastaan. Kansa seuraa johtajiaan.
Jerobeamin synnin tähden epäjumalanpalvelus juurtui Israeliin. Tämän jälkeen sanotaan kaikista seuraavista kuninkaista: "Hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä."
Synnillä on pitkät jäljet, yli sukupolvien. Jokainen vastaa tietysti itsestään, mutta suurin vastuu on sillä, joka määrää suunnan. Aikanaan koitti Jumalan tuomio koko Jerobeamin suvulle. Raamattu sanoo 1. Kun. 13: 34. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä. Joudumme kuitenkin toteamaan, että heidän vaikutuksensa ei kuitenkaan hävinnyt. Seuraavat kuninkaat jatkoivat siitä, mihin he jäivät.
Eräs kuninkaista oli Jerobeam II, joka hallitsi Israelia 700-luvun puolivälissä eKr. Hän oli valtaistuimella 41 vuotta. Hänen aikanaan maa sai nauttia ulkonaisesta hyvinvoinnista. Hän menestyi sodissaan ja onnistui laajentamaan Israelin rajoja. Kauppa kukoisti. Sivistys kohosi. Vauraus lisääntyi. Ihmiset rakensivat uusia isoja taloja, joissa oli erikseen talvi- ja kesähuoneita. Varakkaimmat käyttivät kotiensa koristamiseen jopa norsunluuta. Osa kansasta voi elää mukavasti ja syödä hyvin.
Mikä oli Jumalan arvio Jerobeam II:sesta? 2. Kun. 14: 24 sanotaan: 24. Jerobeam teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän ei luopunut yhdestäkään niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon.
Jumalalla oli paljon sanottavaa hallitsijalle ja kansalle, mutta hänen oli vaikea löytää miestä, joka suostuisi sanomaan, mitä hän tahtoi. Hän kutsui tehtävään Aamoksen, karjankasvattajan Juudasta. Näin kertoo Jokiranta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kopioidessa muiden julkaisemaa ja muiden kirjoittamaa tekstiä tulisi aina liittää mukaan lähde.
Aloituksen lopussa on lähde.
"Näin kertoo Jokiranta." Mikä sulla on 234ertf, mikä vaivaa? Miksi et pysty keskustelemaan lainkaan?
Hienoa. Sinä sitten luetkin Jumalan sanaa ja opetuksia. Paljon palstalla esiintyneet on aina tuttuja jo nimestäkin. Se on todellakin oltava. Etkö kuuntelekaan sitten radio dein aamuisia raamattutunteja. On vakio opettajakin sielläkin vielä.
Eipä sitten olekaan kirjoitukset turhia, sillä suomessa voi joku muukin lukea niiden ateistien höpö juttujen ohessa asiaakin.
Olen toki raamatun lukenut. Useampikin kertoja, ainakin oleellisimmilta osin. Koraaniakin on tullut kahlailtua, samoin kuin muitakin vastavia eri uskontojen perusteoksia. Radio Deitä sen sijaan en pysty kuuntelemaan edes humalassa, se on sen verran hullua hardcoremeininkiä.
Ei millään pahalla, mutta huvitti ihmisen pikkutarkkuus joissakin asioissa aamulla.
Joku nim. joka alkoi 234- luvulla huomautti kirjoitusvirheestä. Kuinkas ollakaan, saman huomauttajanikin kirjoituksesta myöhemmin löytyi sana, jossa suurempi kirjoitusvirhe.
Ajattelin liittää huomautuksen alle, mutta olkoon. Mitäpä näistä, Kaanaan häistä, huomenna pidetään uudet.
Totta on, että kiireesti kirjoitettua ei tarkasteta, kunhan selvän saa, jos ei niin panee arvaamalla.
Se koraani sotkee kyllä pahasti päätä.
Netti, koska netin aikaa elämme ja linkeillä taipumus poistua.
Raamatunopettaja Jokiranta osaa duuninsa.
Mikä on muuttunut?
"Jumalalla oli paljon sanottavaa hallitsijalle ja kansalle, mutta hänen oli vaikea löytää miestä, joka suostuisi sanomaan, mitä hän tahtoi"
Kuunnelkaa herraaa.
Se, mitä tapahtui, oli paha Herran silmissä. Jonkun täytyi julistaa se julki. Tehtävän sai Aamos, joka oli kotoisin naapurivaltiosta, Juudasta. Hänen välityksellään Jumala puhui Aam. 8: 4. Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5. Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!" Se on kirjoitettuna
Ahne ihminen ei tule koskaan tyydytetyksi. Ei ole aikaa lepo- eikä juhlapäiviin. Myös niiden sisältö on ihmiselle toisarvoista, jos hän on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Rahan hankkimisen keinoillaan ei ole väliä. Keinottelu ja pettäminen kaupoissa astuvat kuvaan. Monien mottona on, tietoisesti tai tiedostamatta: "Oikein taikka väärin, kunhan kokoon käärin. Aamos julistaa 3:10: 10. Heillä ei ole tajua oikeudesta - sanoo Herra - vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla.
---
Oikein hyvä ketju tämäkin. Onnittelut aloitukselle.
Aamos muistuttaa sanaa kaamos.
" Aamos vaikutti Israelin kuningaskunnassa, Betelissä 700-luvulla eaa. "
Milloin Aamos vaikutti Isrelin kuningaskunnassa?
Vai oli Aamos köyhä lammaspaimen. Lammaspaimen on Jeesuskin. Silleen tota niinku vertauskuvallisesti.