Juha Ahvio sunnuntaina – Raamattu on sanallisesti inspiroitu ja erehtymättömän virheetön Jumalan erityinen ilmoitus
Raamattu on Jumalan erityinen kirjallinen ilmoitus. Westminsterin tunnustus vuodelta 1647 muotoilee ensimmäisen lukunsa ensimmäisessä kohdassa vanhan kristillisen ja evankelisen raamattunäkemyksen tällä tavalla, Jaakko Rusaman ja Risto Saarisen käännöksen mukaan teoksessa Saarinen, Risto, toim. Reformaation tunnustukset, STKS 2009, 183:
”Vaikka luonnon valo sekä luomakunnan ja kaitselmuksen teot todistavat Jumalan hyvyydestä, viisaudesta ja voimasta, niin että ihmiset eivät voi itseään puolustaa, ne eivät ole riittäviä antamaan sitä tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan, mikä on tarpeen pelastukseen. Siksi Herra näki hyväksi monta kertaa ja monella eri tavalla ilmoittaa itsensä ja julistaa tahtonsa kirkolleen. Myöhemmin tämä kaikki saatettiin kokonaan kirjoitettuun muotoon totuuden paremmaksi säilyttämiseksi ja julistamiseksi sekä kirkon perustaksi ja lohdutukseksi lihan turmelusta, Saatanan ja maailman pahuutta vastaan. Tämä muodostaa Pyhän Raamatun, joka on mitä tarpeellisin, koska Jumalan aikaisemmat tavat ilmoittaa tahtonsa kansalleen eivät enää jatku.”
Kristillinen usko lepää kristillisen Jumala-käsityksen ja siitä nousevan ilmoituskäsityksen varassa. Jumala – kolmipersoonainen Kaikkivaltias – on luonut kaiken ja haluaa ilmoittaa itsensä ja tahtonsa luomakunnalleen. Ilmoituksessaan Jumala on tehnyt itsensä persoonallisesti tunnetuksi.
Ilmoituksen alkuperä on Jumalassa, 1. Ms 17:1; 2. Ms 20:1–2. Jumala on ilmoittanut ennen kaikkea itsensä. Tämän hän on tehnyt sanoin, teoin ja käskyin. Ilmoituksen tarkoitus on, että tuntisimme Jumalan, Joh 17:3. Tästä syystä Jumalan ilmoitus on mukautettu ihmisen ymmärryskyvyn mukaiseksi.
Jumala, Luoja, on halunnut ryhtyä liittosuhteeseen luomansa ihmisen ja muun luomakunnan kanssa. Käsitys ilmoituksesta ja sen mahdollisuudesta nojaa kolmiyhteisen Jumalan persoonallisen kaikkivaltiaaseen todellisuuteen ja Jumalan kykyyn ja haluun ilmoittaa itsensä sanallisesti.
Jumala on ilmoittanut itsensä ja itseään koskevia totuuksia sekä yleisen ilmoituksen muodossa, Ps 19:1; Rm 1:19–21, että erityisen kirjallisen ilmoituksen muodossa. Nämä ilmoituksen muodot täydentävät toisiaan siten, että yleinen ilmoittaa Jumalan olemassaolotodellisuuden sinänsä sekä esimerkiksi luonnolliset luomisjärjestykset ja erityinen ilmoitus pelastavan evankeliumin.
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=601
Raamattu on Jumalan erityinen kirjallinen ilmoitus. Westminsterin tunnustus vuodelta 1647 muotoilee ensimmäisen lukunsa ensimmäisessä kohdassa vanhan kristillisen ja evankelisen raamattunäkemyksen tällä tavalla, Jaakko Rusaman ja Risto Saarisen käännöksen mukaan teoksessa Saarinen, Risto, toim. Reformaation tunnustukset, STKS 2009, 183:
”Vaikka luonnon valo sekä luomakunnan ja kaitselmuksen teot todistavat Jumalan hyvyydestä, viisaudesta ja voimasta, niin että ihmiset eivät voi itseään puolustaa, ne eivät ole riittäviä antamaan sitä tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan, mikä on tarpeen pelastukseen. Siksi Herra näki hyväksi monta kertaa ja monella eri tavalla ilmoittaa itsensä ja julistaa tahtonsa kirkolleen. Myöhemmin tämä kaikki saatettiin kokonaan kirjoitettuun muotoon totuuden paremmaksi säilyttämiseksi ja julistamiseksi sekä kirkon perustaksi ja lohdutukseksi lihan turmelusta, Saatanan ja maailman pahuutta vastaan. Tämä muodostaa Pyhän Raamatun, joka on mitä tarpeellisin, koska Jumalan aikaisemmat tavat ilmoittaa tahtonsa kansalleen eivät enää jatku.”
Kristillinen usko lepää kristillisen Jumala-käsityksen ja siitä nousevan ilmoituskäsityksen varassa. Jumala – kolmipersoonainen Kaikkivaltias – on luonut kaiken ja haluaa ilmoittaa itsensä ja tahtonsa luomakunnalleen. Ilmoituksessaan Jumala on tehnyt itsensä persoonallisesti tunnetuksi.
Ilmoituksen alkuperä on Jumalassa, 1. Ms 17:1; 2. Ms 20:1–2. Jumala on ilmoittanut ennen kaikkea itsensä. Tämän hän on tehnyt sanoin, teoin ja käskyin. Ilmoituksen tarkoitus on, että tuntisimme Jumalan, Joh 17:3. Tästä syystä Jumalan ilmoitus on mukautettu ihmisen ymmärryskyvyn mukaiseksi.
Jumala, Luoja, on halunnut ryhtyä liittosuhteeseen luomansa ihmisen ja muun luomakunnan kanssa. Käsitys ilmoituksesta ja sen mahdollisuudesta nojaa kolmiyhteisen Jumalan persoonallisen kaikkivaltiaaseen todellisuuteen ja Jumalan kykyyn ja haluun ilmoittaa itsensä sanallisesti.
Jumala on ilmoittanut itsensä ja itseään koskevia totuuksia sekä yleisen ilmoituksen muodossa, Ps 19:1; Rm 1:19–21, että erityisen kirjallisen ilmoituksen muodossa. Nämä ilmoituksen muodot täydentävät toisiaan siten, että yleinen ilmoittaa Jumalan olemassaolotodellisuuden sinänsä sekä esimerkiksi luonnolliset luomisjärjestykset ja erityinen ilmoitus pelastavan evankeliumin.
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=601
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan vaan ateisteille lukemista. Ahvio taustaltaan teol.tri, dosentti. Tämä selittäköön sen, että setä on perehtynyt asiaan.