Voi surua, se sattuu sydämessä.
Se avaa sydämen virrat ja ne vuolaina surusta juoksee.
Mutta miksi on niin kaunista surun aikaansaama laulu.
Niin puhdasta, niin viatonta,
Se kuuluu kauas taivaisiin asti.
Muistan kuinka kuulin opetuksen siipirikkoisesta linnusta.
Sen siipi oli katki ja silti se lauloi.
Sen laulu ei ollut kuin ennen, mutta se oli kaunista, kauniimpaa kuin ennen.
Kuinka sitä monet tulivat kuuntelemaan, se oli erilaista laulua.
Paljon alkaa avautua asioita.
Säilön nämä muruseni tänne.
Kiitos
Se avaa sydämen virrat ja ne vuolaina surusta juoksee.
Mutta miksi on niin kaunista surun aikaansaama laulu.
Niin puhdasta, niin viatonta,
Se kuuluu kauas taivaisiin asti.
Muistan kuinka kuulin opetuksen siipirikkoisesta linnusta.
Sen siipi oli katki ja silti se lauloi.
Sen laulu ei ollut kuin ennen, mutta se oli kaunista, kauniimpaa kuin ennen.
Kuinka sitä monet tulivat kuuntelemaan, se oli erilaista laulua.
Paljon alkaa avautua asioita.
Säilön nämä muruseni tänne.
Kiitos
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun olin nuori, ja eräs maajussin poika ihastui, ja tahtoi minut emännäksi taloonsa... enkä ollut siihen tarkoitettu, ja
kun muutin pääkaupunkiin omaa elämääni varten,
- poika Paavo kirjoitti runollisen kirjeen:
- Rakkauteni on kuin lintu, joka on pudonnut pesästään
ja jonka siivet on poikki.
No, kyllä hän surustaan selvisi, ja löysi vaimon itselleen.
Ei suruun kuole.
Pitää tehdä surutyötä.
Pitkäänkin, joskus.
Mutta surusta nousee aamu. Uusi.
Tämä maailma on surua täynnä.
Ei pidä vajoja sentimentaalisuuteen.
Suru ja ilo ovat kaverukset.
Aito ilo nousee surun kovertamaan sydämeen.
Näin se on nähty.
Kautta historian.