Niin, voi läheisensä syövästä mainita tai puhua työkavereille? Vai pitääkö olla niin kuin ei mitään olisikaan tapahtunut, vaikka läheinen käy läpi raskaita hoitoja ja on todella kipeänä?
Itse olen kertonut, mutta huomannut, että ihmiset ahdistuu kun kertoo että oma läheinen sairastaa syöpää ja on hoidoissa. Ne menevät ihan lukkoon tai sitten virittävät naamalleen sellaisen kumman teko-huolestuneen-säälin- ilmeen. En kerjää sääliä, huomiota, myötätuntoa tai mitään muutakaan, vaan halusin vain mainita mihin meillä aika uppoaa: hoidoista kipeän omaisen hoitamiseen.
Olisiko sitten parempi vaieta, niin muilla olisi hyvä olla? Jos he kertoilevat ihanasta, unelmaelämästään harrastuksineen ja matkusteluineen, niin miksi minä en saa kertoa asioideni todellista tilaa kun keran kysytään? Suojellakseni heidän mielenterveyttä vai?
Itse olen kertonut, mutta huomannut, että ihmiset ahdistuu kun kertoo että oma läheinen sairastaa syöpää ja on hoidoissa. Ne menevät ihan lukkoon tai sitten virittävät naamalleen sellaisen kumman teko-huolestuneen-säälin- ilmeen. En kerjää sääliä, huomiota, myötätuntoa tai mitään muutakaan, vaan halusin vain mainita mihin meillä aika uppoaa: hoidoista kipeän omaisen hoitamiseen.
Olisiko sitten parempi vaieta, niin muilla olisi hyvä olla? Jos he kertoilevat ihanasta, unelmaelämästään harrastuksineen ja matkusteluineen, niin miksi minä en saa kertoa asioideni todellista tilaa kun keran kysytään? Suojellakseni heidän mielenterveyttä vai?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä ihmiset nyt yksinkertaisesti eivät vain halua kuulla toisten intiimeistä asioista, kuten työkaverin läheisen syöpähoidoista...
Sinä kai parhaiten tiedät ja tunnet työkaverisi. Joillekin on terapiaa puhua ja jakaa jos läheinen sairastaa. Asia riippuu myös sairaasta itsestään, haluaako hän että hänen terveydestään jutellaan jossain työmaan kahviporukissa.
Asai voi olla myös niin raskas, että työpaikalla ei halua jo muuta ajateltavaa.
Nämä ovat niitä juttuja että vain oma sosiaalinen herkkyys ja äly voi antaa tuntuman, mikä on kulloinkin paras tapa menetellä.
Mieluummin hienotunteisuus ja pidättyvyys kuin typerä suun avaaminen väärällä tavalla.
Vaikea sanoa, riippuu paljon työyhteistöstä. Jos jaatte muutenkin ilonne ja surunne, ilmapiiri on ehkä vastaanottavainen tällekin surulle. Jos he menevät lukkoon, niin ehkä parempi jättää kertomatta. Jos kerrot, pitää hyväksyä se että muut saattavat mennä lukkoon. Jokaisella on oma tapansa kohdata toisen suru ja heillä on reaktiotapaansa, tunteeseensa, oikeus.
Itse menettäessäni läheiseni pari vuotta sitten, en puhunut asiasta kenellekään puoleen vuoteen. Menetetty läheinen ei ollut sellainen, josta muutenkaan kovin usein puhui töissä, joten asia oli helpompi pitää etäänpänä siellä. Lopulta kerroin vain parille läheisimmälle työtoverille kahden kesken. Vaikka meillä on hyvä ja välitön työyhteisö, en ottaisi tällaista asiaa kahvipöydässä tai lounaalla esille. Kerroin vasta sitten pikkuhiljaa liki vuoden päästä muillekin kun olin pahimman surutyöni jo tehnyt.
Nyt olen menossa mammografiaan, ja vaikka tällä hetkellä gynen kokemuksella minulla on vain kysta, ehdin jo miettiä sitäkin kertoisinko töissä kenellekään. Eräs kollegani menehtyi hiljattain sairauteen. Hän oli välillä pitkiä aikoja poissa, mutta ei koskaan kertonut sairaudestaan töissä.
"typerä suun avaaminen väärällä tavalla. "
Voi jessus, miten typerää sakkia tältäKIN foorumilta voi löytyä!!!!
No pidä sinä se suusi sitten kiinni, ettet avaa sitä "typerästi"!
minun mielestä,itse syövän sairastaneena,jos siltä tuntuu niin pitää puhua.näinhän se on,että moni välttelee aihetta syöpä,koska he pelkäävät,ETTÄ SYÖPÄ TARTTUU JO SIITÄ PUHUMALLA.älä vaikene,puhu vaan sinun tuskasi myös helpottuu.TSEMPPIÄ SULLE.
Minä sairastuin rintasyöpään viime marraskuussa ja puhuin aivan avoimesti työpaikalla asiasta.
Hei,
Meillä työkavereita on menehtynyt syöpään, samoin oma läheiseni viime vuonna. Kerroin tästä töissä vasta kun läheiseni menehtyi. Eräs työkaverini kertoi että heillä läheinen myös sairastaa syöpää, taistellut taudin kanssa muutaman vuoden.
Minusta tuntuu, että ihmiset eivät tiedä miten vastaisivat kun kerrot asiasta. Uskalla ottaa myös myötätuntoa vastaan, voi tulla tilanne, jolloin sitä myös tarvitset.
Syöpä on yleinen ja pelottava (syystäkin) sairaus ja edelleen siitä on vaikea puhua. Vain typerys ajattelisi, että kerjäät sääliä tms. En myöskään usko, että olisi parempi vaieta, kyllä saat kertoa asioiden tilan, jos kysytään. Jos siitä jonkun mielenterveys järkkyisi pahoin, niin luulenpa, että järkkyy vähemmästäkin. Sinulla on kyllä ihan oikeus kertoa/jättää kertomatta halutessasi.
Itselläni auttoi, kun kerroin lähiesimiehelleni ja muutamalle henkilölle, joiden kanssa eniten tein työtä. Helpotti, kun ei tarvinnut selitellä kenellekään, mikä minua vaivaa, kun en aina jaksanut keskittyä työhön. En kuitenkaan kertonut ihan kaikkea raadollista, mitä asiaan liittyi. En säästääkseni heitä, vaan säästääkseni itseäni. Kerroin vain perusasiat ja niitäkin kaunistellen. Tietty raja menee mielestäni siinäkin mitä työpaikalle tuodaan, ehkä ne on sitten eri foorumit missä rankimmat kokemukset jaetaan.
Ja mitä tulee tuohon ihanaan unelmaelämään, jota meistä jokainen haluaisi kai elää... mehän taidamme suurin osa tietää, että ihmiset kertovat niitä asioita toisilleen, jotta voisivat itsekin uskoa, että se luotolla ostettu perheriidaksi äitynyt etelänmatka edes joltain osin kuulostaisi vaivan arvoiselta....