Minulle uskonnot ovat yhtäkuin tuhansia erilaisia tapoja käsittää maailma väärin.
Näitä samalla lailla ristiriitaisia uskontoja on tuhansia ja niissä kaikissa on enneunia, päänsisäisiä näkyjä, viestejä kuolleilta ja vaikka mitä. Yliluonnollisuudet tai tarkemmin, niiksi koetut kokemukset ovat siis uskontojen arkipäivää.
Ja miten voi suhtautua vakavasti vaikkapa todisteluihin hel'vetistä tai Jeesuksesta, kun suurin osa maailman ihmisistä ei ole eläessään edes kuullut niistä, eikä siis ole uskonutkaan niihin. Vääräuskoisina heidän kohtalonsa olisi hel'vetti ja taivas vain hyväosaisille kristityille varattu erikoisoikeus. Lapsellista itsekkyyttä.
Vai onko raamatun hyvä Jumala joku psyykkisesti sairas humoristi, joka on lähettänyt demoniensa kautta vääriin jumaliin uskoville "todisteita" siitä, että he ovatkin oikeassa uskossa, mutta päätyvätkin ikuiseen kidutukseen.
Lähes skitsofreeninen ajatus.
Yksi naula lisää uskovien oikeudenmukaisen uskon arkkuun on se, että nämä samat demonit ryntäilee kristittyjenkin pään sisälle ja saa heidät sairastumaan skitsofreniasta epilepsiaan tai ryhtymään aina alkoholistista sarjamurhaajaksi. Vaihtoehtoinen syy pahalle on jumalan itsensä luoma enkeli, joka jo alkumetreillä pilasi koko jutun. Syy ei tietenkään ollut luojassa, vaan luodussa.
Ei siis mitään syytä uskoa mihinkään jumalaan ja vielä vähemmän syytä olisi uskoa juuri siihen jumala-arvaukseen, joka pistää valtaosan luomuksistaan ikuiseen kärsimykseen.
Tuon kristittyjen Jumalan huoneentaulussa on siis vain kaksi sääntöä:
1) Jumala on aina oikeassa
2) Vaikka Jumala olisikin väärässä, sääntö 1. on silti voimassa
Näitä samalla lailla ristiriitaisia uskontoja on tuhansia ja niissä kaikissa on enneunia, päänsisäisiä näkyjä, viestejä kuolleilta ja vaikka mitä. Yliluonnollisuudet tai tarkemmin, niiksi koetut kokemukset ovat siis uskontojen arkipäivää.
Ja miten voi suhtautua vakavasti vaikkapa todisteluihin hel'vetistä tai Jeesuksesta, kun suurin osa maailman ihmisistä ei ole eläessään edes kuullut niistä, eikä siis ole uskonutkaan niihin. Vääräuskoisina heidän kohtalonsa olisi hel'vetti ja taivas vain hyväosaisille kristityille varattu erikoisoikeus. Lapsellista itsekkyyttä.
Vai onko raamatun hyvä Jumala joku psyykkisesti sairas humoristi, joka on lähettänyt demoniensa kautta vääriin jumaliin uskoville "todisteita" siitä, että he ovatkin oikeassa uskossa, mutta päätyvätkin ikuiseen kidutukseen.
Lähes skitsofreeninen ajatus.
Yksi naula lisää uskovien oikeudenmukaisen uskon arkkuun on se, että nämä samat demonit ryntäilee kristittyjenkin pään sisälle ja saa heidät sairastumaan skitsofreniasta epilepsiaan tai ryhtymään aina alkoholistista sarjamurhaajaksi. Vaihtoehtoinen syy pahalle on jumalan itsensä luoma enkeli, joka jo alkumetreillä pilasi koko jutun. Syy ei tietenkään ollut luojassa, vaan luodussa.
Ei siis mitään syytä uskoa mihinkään jumalaan ja vielä vähemmän syytä olisi uskoa juuri siihen jumala-arvaukseen, joka pistää valtaosan luomuksistaan ikuiseen kärsimykseen.
Tuon kristittyjen Jumalan huoneentaulussa on siis vain kaksi sääntöä:
1) Jumala on aina oikeassa
2) Vaikka Jumala olisikin väärässä, sääntö 1. on silti voimassa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä on minun suhtautuminen jumaliin ja Jumalaan.
Minä katson jumalaa seuraavilta kanteilta:
1) Massojenhallinta työkaluna, papiston eliitii käyttää suurinta hengellistä valtaa edusten mielikuvitus olentoa jonka väittävät piileskelevän selkiensä takana. Pienillä lahkon miehillä, guruilla ja seurakuntien nokkamiehillä on väline jolla saada uskoviin alamaisiin toivottuja vaikutuksia jopa totalitaristisella otteella.
2) Jumalaa, ja sen ympärille tehtyä oheismateriaalia aineettomana mutta huumausaineeksi miellettävänä tuotteena jolla eri tahot käyvät kauppaa ja levittävät ihmisille. Sitä tullaan tyrkyttämään usein kun ihminen on heikoilla. Lapsia on suojeltava --pätee tässäkin päihteessä.
3) Kuluttajien suhdetta tuohon massojenhallinta työkaluun, kansanpäihteeseen.
Jokaisella käyttäjällä on oma henkilkohtainen suhde käyttämäänsä ja omaksumaansa päihteeseen ja sen oheismateriaaliin. Myös vaikutukset ovat yksilökohtaisia. Usein saippuan sanotaan liuottavan lian pois mutta onko se nyt ihan niin?
4) Aikakauteen, tietämättömyyteen ja paikkaan sidottuna taiteellisena ja käsitteellisenä tekeleenä, kohtaa 1) silmälläpitäen.
Nämä mulla nyt tällä hetkellä mielen päälle tuli.
Mitä ilmeisimmin ensin keksittiin jonkinsortin jumala ja sitten joku otti tuon jumalan hyötykäyttöön. Keksintö eli jumala on edelleenkin liian houkutteleva ja helposti hyödynnettävä, että se hylättäisiin, vaikka Kirilit, paavit, arkkipiispamme ja muut miespuoliset uskonnolliset vallankäyttäjät eivät siihen enää itse uskoisikaan.
Kristinusko kun on ja on aina ollut tehokkain ja pirullisin työkalu nimenomaan Jumalasta pas'kat välittävän bossin käsissä.
Olen aika varma että jokainen joka ymmärtää kuinka jumalat todellisuudessa toimivat ovat ateisteja. Ne jotka eläytyneinä luulevat lukemiensa heille suunnattujen satukirjojen tms. perusteella tietävänsä, ovat sitten niitä uskovaisia. Etenkin luulo on tiedon väärti kun kyseessä ovat harhaiset ja huumatut fundikset.
"Mitä ilmeisimmin ensin keksittiin jonkinsortin jumala ja sitten joku otti tuon jumalan hyötykäyttöön."
Jumalan perusta lienee aukot tietämättömyydessä ja se että ihmisen suu voi antaa totuuden vastaista ääntä jonka merkityssisältö on keksitty ja tietoisesti / tiedostamatta kehitetty tarinan kertojan mielessä. Näin on syntynyt perusmytologiat. Se joka osasi liittää ihmisten tunteiden, toiveiden ja pelkojen hallinnan ja siitä johtuvan nöyristelyn tuohon mukaan jalosti konseptin pidemmälle. Otti jumalan työkalukseen ja rakensi sille palvontapaikat ja teetti oheistuotetta joilla jotaa virtoja niin kuin haluaa ja tekee siinä sivussa voita leivän päälle.
Ja tosiaan se joka oivalsi miten ihmisten tietämättömyyttä käytetään hyväksi alkoi ns maalaamaan piruja seinille lietsoakseen muiden pelkoja tietämättömyyttä kohtaan saadakseen "lohduttaa" heitä ja tarjotakseen ratkaisut luomiinsa ongelmiin kuten määrittelemiinsä synteihin.
Luoduista ongelmista syntyi tietysti valtavasti vastuuta ja tarinoihin uskovan silmissä tuo vastuu katoaa kun tarinan kertoja kertoo että hänen mielikuvitusolentonsa on "kaikkivaltias" joka viimekädessä määrää.