Olen yritys- ja markinnaopista oppinut seuraavan ajattelun. Yrityksen pitää pystyä profiloimaan asiakas. Asiakkaan kontaktit yritykseen, jaetu materiaali ja ostot ja maksut yms....
Suomalaisessa yksityis ja pienyrityksen rahoituksessa on vika. Siellä ei ole mitään asiakas profilointia tilanteessa jossa asiakas on ns. puhdas. Kukaan ei kiinitä huomiota siihen miten asiakas hoitaa asioitaan. Ainoa asia saattaa olla että pankki laskee saldo keskiarvoa ja huippuja ja tiettyjen ehtojen minimit ja niiden suhteet.
Toinen asia on tämä mustasukkaisuus asiakkaasta. Asiakkaan tunnusluvuista ei ole mitään rahalaitosten kesken yhteistä ja asiakkaallekin avointa luokitusjärjestelmää niinkuin yrityksillä on. Siis jos asiakas on pääsäntöisesti jonkun pankin asiakas, niin se tieto tämän pankin luottokykyarviosta olisi myös muidenkin pankkien käytössä jos tämä taavitaapero menee vaikka luottokauppaa tekemään toisen pankin luottoyhtiön kanssa.
Kolmas asia on tämä että luottomarkinoille pääsi tämä pikalainatoiminta.
Tästä kun vedetään summa, niin moni on kusessa asioittensa kanssa sen takia, että ei ole mitään sääntöjä ja moraalia ja asiakaspsykologiaa, joka laittaisi pankit tunnistamaan asiakkaan paremmin. Se ei ole ongelma, että asuntoa saa voi kiinnittää 70% sen arvosta, vaan se ongelma on se, että pankki ei tunnista aina asiakkaan riskiä liian nopeasta velkaantumisesta ja opasta asiasiasta miettimään minkalaisiin asioihin ja kuinka paljon voi velkaantua.
Kriisitilanteessa sitten pankki pistää kriisiytyvän asiakkaan myymään omaisuutensa alella, ja tämän jälkeen asiakas ei välttämättä edes pääse jaloilleen vaan meno jatkuu niin pitkään kun tulee kutsu pyhänpietarin tai saatanan luokse.
Toivottavasti paikallisten pankkien johtajat joutuis tuolle alimpaan.
Suomalaisessa yksityis ja pienyrityksen rahoituksessa on vika. Siellä ei ole mitään asiakas profilointia tilanteessa jossa asiakas on ns. puhdas. Kukaan ei kiinitä huomiota siihen miten asiakas hoitaa asioitaan. Ainoa asia saattaa olla että pankki laskee saldo keskiarvoa ja huippuja ja tiettyjen ehtojen minimit ja niiden suhteet.
Toinen asia on tämä mustasukkaisuus asiakkaasta. Asiakkaan tunnusluvuista ei ole mitään rahalaitosten kesken yhteistä ja asiakkaallekin avointa luokitusjärjestelmää niinkuin yrityksillä on. Siis jos asiakas on pääsäntöisesti jonkun pankin asiakas, niin se tieto tämän pankin luottokykyarviosta olisi myös muidenkin pankkien käytössä jos tämä taavitaapero menee vaikka luottokauppaa tekemään toisen pankin luottoyhtiön kanssa.
Kolmas asia on tämä että luottomarkinoille pääsi tämä pikalainatoiminta.
Tästä kun vedetään summa, niin moni on kusessa asioittensa kanssa sen takia, että ei ole mitään sääntöjä ja moraalia ja asiakaspsykologiaa, joka laittaisi pankit tunnistamaan asiakkaan paremmin. Se ei ole ongelma, että asuntoa saa voi kiinnittää 70% sen arvosta, vaan se ongelma on se, että pankki ei tunnista aina asiakkaan riskiä liian nopeasta velkaantumisesta ja opasta asiasiasta miettimään minkalaisiin asioihin ja kuinka paljon voi velkaantua.
Kriisitilanteessa sitten pankki pistää kriisiytyvän asiakkaan myymään omaisuutensa alella, ja tämän jälkeen asiakas ei välttämättä edes pääse jaloilleen vaan meno jatkuu niin pitkään kun tulee kutsu pyhänpietarin tai saatanan luokse.
Toivottavasti paikallisten pankkien johtajat joutuis tuolle alimpaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.