http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288594243298.html
"Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut Päivi Storgård vietti kuukausia sairaalassa"
[KIITOS julkitulosta - vihdon asialliseen sävyyn ja kiihkotta ex -rva Storgård.]
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
"
Kiitosta avoimuudesta Esikoiskirjailija Päivi Storgård kertoo IS:lle avoimesti siitä, kuinka hän sai apua sairauteensa psykiatriselta osastolta.
Toimittaja Päivi Storgårdin tuore esikoisromaani Keinulaudalla (Schildts & Söderströms 2013) pohjautuu Storgårdin omakohtaisiin kokemuksiin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka diagnosoitiin hänellä noin seitsemän vuotta sitten.
Storgård on saanut valtavaa positiivista palautetta siitä, että hän kertoi sairaudestaan avoimesti Ilta-Sanomien haastattelussa.
Storgård kuvailee esikoiskirjassaan tarkoin muun muassa elämää HUS:in suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa hän itse vietti useampia kuukausia. Päivi kertoo olleensa osastolla neljästi.
- Toisin kuin moni luulee, suljettu psykiatrinen osasto on turvallinen ja hyvä paikka, josta saa aivan vapaasti poistua halutessaan omille asioilleen. Ihmiset haluavat itse mennä sinne, koska he kokevat sen turvalliseksi paikaksi, Storgård sanoo.
Hän itse piti osastoa täydellisenä toipumispaikkana. Pisin jakso, jonka hän vietti siellä, kesti kaksi kuukautta.
- Siellä ei todellakaan kahlita ihmisiä, vaan siellä saa käyttää ihan omia vaatteita, Storgård naurahtaa.
- Päivisin kävimme sairaanhoitajien kanssa kävelyillä ja aloimme purkaa elämäntilannettani. Ensialkuun en tosin pystynyt tekemään mitään muuta kuin nukkumaan.
Storgård uskoo, että sairauden laukaisevana tekijänä oli pienten lasten äidin jatkuva väsymys sekä siihen päälle kasautunut työstressi.
Sairaus alkoi näkyä ensin fyysisenä sairasteluna, vatsatautina, flunssana ja keuhkoputkentulehduksena. Sitä seurasivat arvottomuuden tunne ja tyhjyys.
- Minulle iski syvä masennuskausi, jolloin mikään ei tuntunut miltään. Tunsin olevani täysin epäkelpo ihminen, jolla ei ole oikeutta edes olla olemassa, Storgård kertoo.
Sitten tuli viikkoja, jolloin kaikki oli kerrassaan mainiosti – paitsi, että Päivi ei nukkunut, syönyt eikä pysähtynyt juuri lainkaan.
- Pari viikkoa meni helposti niin, ettei minulla ollut yhtään nälkä tai jano, enkä pystynyt pysähtymään hetkeksikään, Storgård kertoo.
- Kunnes taas tuli kausi, jolloin jähmetyin täysin. Silloin saatoin tuijottaa tietokoneruutua parikin tuntia tekemättä yhtään mitään ja liikkumiseni oli tosi hidasta.
Fyysinen sairastelu vei lopulta viimeisetkin voimat, ja Storgård päätyi työterveyslääkärin luokse.
- Kyseessä oli itselleni aiemmin tuntematon lääkäri, joka katseli minua pitkään ja kysyi lopulta, onko minulla kaikki hyvin. Siitä alkoi koko vedenpaisumus. Hän lähetti minut saman tien psykiatriseen ensiapuun, josta lähdin suoraan sairaalaan.
Lopullinen diagnoosi Storgårdille tehtiin noin seitsemän vuotta sitten useita kuukausia kestäneiden terapiakäyntien päätteeksi.
- Terapeutti tajusi lopulta, mikä minua oikeasti vaivaa, kun kerroin tehneeni taas jonkun ihan älyttömän reissun.
Lääkitys auttoi nopeasti ja nykyään Storgård elää normaalia elämää.
- Myönnän, että minut pelotti tuoda oma sairauteni esiin, koska pelkäsin, että minua kohdellaan jatkossa siten, että tuo tyyppi on jotenkin päästään vialla, Storgård miettii.
Hän on myös huomannut, etteivät kaikki ymmärrä mielen sairauksia.
- Kun joltain murtuu mieli, niin moni lähtee karkuun tai sanoo, että etkö voisi nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni, Storgård sanoo.
Storgårdin avoin kertomus omasta tarinastaan on saanut myös monet muut kertomaan omista kokemuksistaan ja elämästään mielen sairauden kanssa.
Voit halutessasi jakaa oman tarinasi alla olevassa kommenttikentässä.
Katri Utula
"Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut Päivi Storgård vietti kuukausia sairaalassa"
[KIITOS julkitulosta - vihdon asialliseen sävyyn ja kiihkotta ex -rva Storgård.]
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
"
Kiitosta avoimuudesta Esikoiskirjailija Päivi Storgård kertoo IS:lle avoimesti siitä, kuinka hän sai apua sairauteensa psykiatriselta osastolta.
Toimittaja Päivi Storgårdin tuore esikoisromaani Keinulaudalla (Schildts & Söderströms 2013) pohjautuu Storgårdin omakohtaisiin kokemuksiin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka diagnosoitiin hänellä noin seitsemän vuotta sitten.
Storgård on saanut valtavaa positiivista palautetta siitä, että hän kertoi sairaudestaan avoimesti Ilta-Sanomien haastattelussa.
Storgård kuvailee esikoiskirjassaan tarkoin muun muassa elämää HUS:in suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa hän itse vietti useampia kuukausia. Päivi kertoo olleensa osastolla neljästi.
- Toisin kuin moni luulee, suljettu psykiatrinen osasto on turvallinen ja hyvä paikka, josta saa aivan vapaasti poistua halutessaan omille asioilleen. Ihmiset haluavat itse mennä sinne, koska he kokevat sen turvalliseksi paikaksi, Storgård sanoo.
Hän itse piti osastoa täydellisenä toipumispaikkana. Pisin jakso, jonka hän vietti siellä, kesti kaksi kuukautta.
- Siellä ei todellakaan kahlita ihmisiä, vaan siellä saa käyttää ihan omia vaatteita, Storgård naurahtaa.
- Päivisin kävimme sairaanhoitajien kanssa kävelyillä ja aloimme purkaa elämäntilannettani. Ensialkuun en tosin pystynyt tekemään mitään muuta kuin nukkumaan.
Storgård uskoo, että sairauden laukaisevana tekijänä oli pienten lasten äidin jatkuva väsymys sekä siihen päälle kasautunut työstressi.
Sairaus alkoi näkyä ensin fyysisenä sairasteluna, vatsatautina, flunssana ja keuhkoputkentulehduksena. Sitä seurasivat arvottomuuden tunne ja tyhjyys.
- Minulle iski syvä masennuskausi, jolloin mikään ei tuntunut miltään. Tunsin olevani täysin epäkelpo ihminen, jolla ei ole oikeutta edes olla olemassa, Storgård kertoo.
Sitten tuli viikkoja, jolloin kaikki oli kerrassaan mainiosti – paitsi, että Päivi ei nukkunut, syönyt eikä pysähtynyt juuri lainkaan.
- Pari viikkoa meni helposti niin, ettei minulla ollut yhtään nälkä tai jano, enkä pystynyt pysähtymään hetkeksikään, Storgård kertoo.
- Kunnes taas tuli kausi, jolloin jähmetyin täysin. Silloin saatoin tuijottaa tietokoneruutua parikin tuntia tekemättä yhtään mitään ja liikkumiseni oli tosi hidasta.
Fyysinen sairastelu vei lopulta viimeisetkin voimat, ja Storgård päätyi työterveyslääkärin luokse.
- Kyseessä oli itselleni aiemmin tuntematon lääkäri, joka katseli minua pitkään ja kysyi lopulta, onko minulla kaikki hyvin. Siitä alkoi koko vedenpaisumus. Hän lähetti minut saman tien psykiatriseen ensiapuun, josta lähdin suoraan sairaalaan.
Lopullinen diagnoosi Storgårdille tehtiin noin seitsemän vuotta sitten useita kuukausia kestäneiden terapiakäyntien päätteeksi.
- Terapeutti tajusi lopulta, mikä minua oikeasti vaivaa, kun kerroin tehneeni taas jonkun ihan älyttömän reissun.
Lääkitys auttoi nopeasti ja nykyään Storgård elää normaalia elämää.
- Myönnän, että minut pelotti tuoda oma sairauteni esiin, koska pelkäsin, että minua kohdellaan jatkossa siten, että tuo tyyppi on jotenkin päästään vialla, Storgård miettii.
Hän on myös huomannut, etteivät kaikki ymmärrä mielen sairauksia.
- Kun joltain murtuu mieli, niin moni lähtee karkuun tai sanoo, että etkö voisi nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni, Storgård sanoo.
Storgårdin avoin kertomus omasta tarinastaan on saanut myös monet muut kertomaan omista kokemuksistaan ja elämästään mielen sairauden kanssa.
Voit halutessasi jakaa oman tarinasi alla olevassa kommenttikentässä.
Katri Utula
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko maamme hallituksessakin tätä samaa ogelmaa ja kaksisuuntaisuutta liki joka yksilöllä, ja siihen "avun tarpeen tunnistamisen tarvetta"?
Eivät ymmärrä suurin osa enää mikä on oikein ja mikä väärin, mikä etu heille kuuluu ja mikä ei, ja tärkeintä heidät on valittu Suomen kansan edustajiksi, ei Euroopan!
Tämäkin pitkään jatkunut "oireilu" RKP:ssä - he nimittävät itseään Suomen ruotsalaisiksi, vaikka harvat heistä on edes Ruostissa asuneet... tai siis syntyneet!
Olisiko aiheellista tuoda nimessäkin esiin jo viimein - aiheen mukaan - "ruotsinkieliset Suomessa"!
SIIS > Käsitteet kohdalleen myös suomenkielessä!
Ps. Sairastuneet itse eivät useinkaan tunnista oireistaan juurikaan mitään, koko ongelmaa - ja siksi tarvitaan ulkopuolinen toimija ja hoitoon ohjaajakin!
Onnea ja menestystä Päiville. Pääsi otsikoihin ja jää kansan mieleen. Nyt vaan ehdokkaaksi EU vaaleihin, valinta on varma. Sitten siellä Brysselissä onkin hienoa keskustella "muiden kaksikielisten" kanssa sivistyneesti Muumimamman maailmankielellä.
Ei,mutta ne selittävät ryhtymisen Teemu Selänteeksi.