Aivan varmasti.
Rakastin uutta paitaani ja rakastin myös sisartani, joka kertoi minulle jo aivan uuden asian. Hän oli jo avaamassa egoismineen kyseenalaistavan keskustelumenetelmän salat.
- Sä siellä vain selität itseesi niin sopivaksi, sairaaksi, seuraksi.
Mieltymyksenä, vain demokratiaan osallistumatta ihmistä itselle omistettavaksi kopioiden.
Kaiken läsnäolon kieltäneenä, ja vain ja ainoastaan käytös-häiriön odottaessa häntä, käyttäytymisenä, elämänä ja vapautena. Hän eli tuona hetkenä niin rakastettavaksi todellisuutta ja tulevaisuudelle juuri valmistuneen turvallisen egoismin ollessa kaiken ja koko maailman tueksi, ainakin hetkeksi tulevaisuudessa.
- Oliko mitään maailmaa suurempaa?, hän ajatteli päähäni.
Ihminen ei ole kokeilu.
"Kun juoppo, deeku, tai alkoholisti joi viinaa kadulla, ja sitämukaa, kun hän sammui, sikiö pysyi ja oli hereillä kohdussa."
- Niin, se on inhimillisyydetön ja läheisyydenkyvytön.
Ihmistä ei saa arvostella. Ihminen voi sen sijaan korjata toista, hyökkäämättä kimppuun, päällekäyden, feministisyytenä, femiininä, ja maskuliinina. Inhimillisyytenä, empatiana ja loogisuutena, demokratiaan osallistuen. Se on kuin normi, joka on yksityisyyden voima, ei puhe.
Kun vain seisot silmäilemässä vankileirien Gertrrudia, kaiken valvoen, ihan epätasapainottomana, suljettuna ahtaaseen paikkaan, tilaan, tukahduttaen, järjestysluvuttomaksi, ja siten hauraaksi, jopa häveliäisyydettömän araksi. Hyvin maskuliinisen olemuksen kanssa, edessä seisoen, vain hyökätäkseen kimppuun, innosta, läheisyydenkyvyttömänä, ja hektisyydestä aivan raivona, inhona,
- Kenenkään lapsen ei tarvitse kokea tällaista.
- Katso, kun jkvt-osien koskettelua ei tueta.
Eikä täällä siksi mitään opeteta.
.- "Kun en muuta osannut", selittää hän täällä.
Hän oli olemukseltaan sisimmätön, kuin kuka tahansa raskastekoinen, raskas luinen ihminen, kärsien kolhoosin omaisesti raskaiden luiden painosta, myös keski-ruskein hiuksinensa. Kuumuus oli ahdistava, se ei ollut edustanut kiitollisuutta, vaan sairaalloisuutta, heikkoa ja haurasta kehoa, epätasapainottomana jo valmiiksi syöksyen kohdistetusta vihasta.
- Tämä on yksi uni ja sen muoto:
Ai, suoraan Tapanilta mettästä?
Eräs opettaja: Tämäpä selvä.
- No, ikäähän sulla on, mutta et ole elänyt päivääkään. Klamydia
Hän ei ollut nähnyt niistä päivää, sen verran olemus húokui lämmintä sisimmättömyyttä, häneltä tältä Gertrud-naiselta, hän oli pelon täyttämästi tasapainoton, ja jäykkä, pelon täyttymyksestä täyttynyt, huokuen sisimmätöntä teennäisyyttä. Miksi kukaan haluaisi olla sellainen?
- Niin, luonto kostaa. Klamydia
Tuska vaan meille luo luontoaan, yli rapakon se päänsä nostaa, niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa, ei suuni huutoon aukee, ja vihdoin viimein meille maksamaan luonto, huutoa, aariaa....
Ehkä sä et ole koskaan nähnyt tätä vihamielen salamaa, haittaamassa vankilana, epätäydellisenä, tasapainottomuutena, huokuen ympäristöön teennäisenä, ja ulkokultaisena pelkkää tasapainoa, näyttäen itsesi vain sisältäsi ulkopuolelta, kuin olisit ulkopuolinen, jotenkin ulkoinen, hauraassa persoonallisuudessa, itsestäsi, vain hetkellisenä toki. Se on kuin lasia, ja teet todentotta jotakin keskeneräistä, kuin painostavaakin, teennäistä, painostat, tai pakotat kohtaamaan osoittaen, ja ohjaille, kuten rikki särkynyt peili, jossa on särö viiruna, kohtaamaan pelkkää tulevaisuudetonta seksiväkivaltaa. Sini, 11-vuotta.
"Kelttiläilsyys ei ole väkivaltaa."
Suomenlainsäädäntömme perustuu kristinuskoon.
Kelttilläisyys, älyllisyys, tasapaino, singneeraukset
- Älä koskettele päätä käyttäen selkärankaa toisesta ihmisestä kytkien.
- Mä en saa töitä naisena.
Me ei tarvita mitään töitä.
Irstaus on sairautta, väkivaltana.
"Ihminen ei ole kokeilu."
Rakastin uutta paitaani ja rakastin myös sisartani, joka kertoi minulle jo aivan uuden asian. Hän oli jo avaamassa egoismineen kyseenalaistavan keskustelumenetelmän salat.
- Sä siellä vain selität itseesi niin sopivaksi, sairaaksi, seuraksi.
Mieltymyksenä, vain demokratiaan osallistumatta ihmistä itselle omistettavaksi kopioiden.
Kaiken läsnäolon kieltäneenä, ja vain ja ainoastaan käytös-häiriön odottaessa häntä, käyttäytymisenä, elämänä ja vapautena. Hän eli tuona hetkenä niin rakastettavaksi todellisuutta ja tulevaisuudelle juuri valmistuneen turvallisen egoismin ollessa kaiken ja koko maailman tueksi, ainakin hetkeksi tulevaisuudessa.
- Oliko mitään maailmaa suurempaa?, hän ajatteli päähäni.
Ihminen ei ole kokeilu.
"Kun juoppo, deeku, tai alkoholisti joi viinaa kadulla, ja sitämukaa, kun hän sammui, sikiö pysyi ja oli hereillä kohdussa."
- Niin, se on inhimillisyydetön ja läheisyydenkyvytön.
Ihmistä ei saa arvostella. Ihminen voi sen sijaan korjata toista, hyökkäämättä kimppuun, päällekäyden, feministisyytenä, femiininä, ja maskuliinina. Inhimillisyytenä, empatiana ja loogisuutena, demokratiaan osallistuen. Se on kuin normi, joka on yksityisyyden voima, ei puhe.
Kun vain seisot silmäilemässä vankileirien Gertrrudia, kaiken valvoen, ihan epätasapainottomana, suljettuna ahtaaseen paikkaan, tilaan, tukahduttaen, järjestysluvuttomaksi, ja siten hauraaksi, jopa häveliäisyydettömän araksi. Hyvin maskuliinisen olemuksen kanssa, edessä seisoen, vain hyökätäkseen kimppuun, innosta, läheisyydenkyvyttömänä, ja hektisyydestä aivan raivona, inhona,
- Kenenkään lapsen ei tarvitse kokea tällaista.
- Katso, kun jkvt-osien koskettelua ei tueta.
Eikä täällä siksi mitään opeteta.
.- "Kun en muuta osannut", selittää hän täällä.
Hän oli olemukseltaan sisimmätön, kuin kuka tahansa raskastekoinen, raskas luinen ihminen, kärsien kolhoosin omaisesti raskaiden luiden painosta, myös keski-ruskein hiuksinensa. Kuumuus oli ahdistava, se ei ollut edustanut kiitollisuutta, vaan sairaalloisuutta, heikkoa ja haurasta kehoa, epätasapainottomana jo valmiiksi syöksyen kohdistetusta vihasta.
- Tämä on yksi uni ja sen muoto:
Ai, suoraan Tapanilta mettästä?
Eräs opettaja: Tämäpä selvä.
- No, ikäähän sulla on, mutta et ole elänyt päivääkään. Klamydia
Hän ei ollut nähnyt niistä päivää, sen verran olemus húokui lämmintä sisimmättömyyttä, häneltä tältä Gertrud-naiselta, hän oli pelon täyttämästi tasapainoton, ja jäykkä, pelon täyttymyksestä täyttynyt, huokuen sisimmätöntä teennäisyyttä. Miksi kukaan haluaisi olla sellainen?
- Niin, luonto kostaa. Klamydia
Tuska vaan meille luo luontoaan, yli rapakon se päänsä nostaa, niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa, ei suuni huutoon aukee, ja vihdoin viimein meille maksamaan luonto, huutoa, aariaa....
Ehkä sä et ole koskaan nähnyt tätä vihamielen salamaa, haittaamassa vankilana, epätäydellisenä, tasapainottomuutena, huokuen ympäristöön teennäisenä, ja ulkokultaisena pelkkää tasapainoa, näyttäen itsesi vain sisältäsi ulkopuolelta, kuin olisit ulkopuolinen, jotenkin ulkoinen, hauraassa persoonallisuudessa, itsestäsi, vain hetkellisenä toki. Se on kuin lasia, ja teet todentotta jotakin keskeneräistä, kuin painostavaakin, teennäistä, painostat, tai pakotat kohtaamaan osoittaen, ja ohjaille, kuten rikki särkynyt peili, jossa on särö viiruna, kohtaamaan pelkkää tulevaisuudetonta seksiväkivaltaa. Sini, 11-vuotta.
"Kelttiläilsyys ei ole väkivaltaa."
Suomenlainsäädäntömme perustuu kristinuskoon.
Kelttilläisyys, älyllisyys, tasapaino, singneeraukset
- Älä koskettele päätä käyttäen selkärankaa toisesta ihmisestä kytkien.
- Mä en saa töitä naisena.
Me ei tarvita mitään töitä.
Irstaus on sairautta, väkivaltana.
"Ihminen ei ole kokeilu."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.