Onko huoltosuhde aikansa elänyt käsite? Huoltosuhdehan kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka niin sanotut työlliset joutuvat suurelta osin kuvitteellisesti elättämään. Jos huoltosuhde on vaikkapa kaksi, niin määritelmän mukaan yksi työllinen elättäisi silloin kaksi työssä käymätöntä. Nyt sitten oikein televisiossa näytetään, miten tämä "huollettavien" määrä Suomessa kasvaa lähiaikoina merkittävästi: sataa työllistä kohti luvut nousisivat piakkoin jostakin 54:stä jonnekin 76:een.
Ajatus jostakin huoltosuhteesta tuntuu kuitenkin peräti Aatamin aikuiselta. Jo ääntämyksellisestikin lähes holhoussuhteelta. Siis lähinnä siltä kuin vaadittaisiin jokin tietty vähimmäismäärä työllisiä vahtimaan pienempää työssä käymättömien joukkoa, mikä tosiasiallisesti asian laita valtakunnassamme onkin. Ei päivää, etteikö joku nutturatäti, virkailija ja risusavottamies vikise sosiaalietuuksien saattamista vastikkeelliseksi.
Tällä ajatuskummituksella on vanhentuneisuudestaan huolimatta ollut suuri vaikutus jopa meneillään olevaan hallituspolitiikkaankin. Erityisesti pyrkimyksenä pidentää työuria. Ikään kuin työurien pidennys huoltosuhteen miksikään muuttaisi. Ainoa todennäköinen vaikutus työurien pidentämisestä on se, että kansalainen joutuu odottamaan eläkkeelle pääsyä entistä pidempään. Ja tämän odotusajankin työttömänä yhteiskunnallisen tuen varassa.
Huoltosuhteen ajatus on peräisin lähinnä omavaraistaloudesta. Ajalta, jolloin modernia valtiota eikä globaalia taloutta vielä ollut olemassa. Silloinhan ihmiset järjestivät eläkkeensäkin tekemällä päivätöikseen lapsia, joiden sitten ajateltiin olevan vanhempiensa vanhuuden turva. Sen sijaan nykyaikaisessa valtiossa vanhuksista huolehtiminen on yksi julkinen tehtävä, joka rahoitetaan yhteisistä varoista. Näin ollen perheiden lapsiluvulla ei ole merkitystä. Vain se merkitsee kuinka paljon rahaa on käytettävissä erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Rahan tulo puolestaan perustuu talouteen ja sen kykyyn tulojen muodostukseen. Vapaassa taloudessa ei henkilöstö muodosta ongelmaa, koska maapallolla väestöä riittää. Sitä paitsi uudet organisaatiotekniikat merkitsevät sitä, että pienellä henkilöstömäärällä pystytään avustamaan mittava määrä henkilöitä, jotka apua tarvitsevat. Myös kehittyvä teknologia vaikuttaa siihen, miten pitkään ihminen kykenee selviytymään omin avuin.
Työurien pidennyskouhotukset ja eläkkeelle pääsyikien pidennykset ovat jäänteitä lähinnä kivikaudelta. Ehkä tosiaan jopa Aatamin ajoilta. Tulevaisuuden yrityksissä on joka tapauksessa merkittävästi vähemmän työntekijöitä kuin nykyään. Siksi yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi muodostuukin itse yritysten lisäksi tulonjako. Nykyiset velkaantumisongelmathan ovat aiheutuneet suurimmaksi osaksi epätasaisesta tulonjaosta. Omistajien keräämät suunnattomat rahakasat ovat luoneet markkinoille valtaisia taloudellisia harhoja, joiden seurauksena kokonaiset valtiot ovat joutuneet ahdinkoon.
Jos tulonjako olisi tasainen, myös talous toimisi ennustettavasti. Mainituista syistä pyrkimykset työurien pidentämiseen ja eläkkeelle pääsyiän myöhentämiseen johtavat vain kilpailukyvyn menetyksiin ja siihen, että tuotanto yhä mittavammin siirtyy maan rajojen ulkopuolelle.Tärkeintä olisi panostaa osaamiseen ja innovaatiokykyyn ja sellaisiin tuotannollisiin ratkaisuihin, joissa meillä olisi kilpailuetu.
Ajatus jostakin huoltosuhteesta tuntuu kuitenkin peräti Aatamin aikuiselta. Jo ääntämyksellisestikin lähes holhoussuhteelta. Siis lähinnä siltä kuin vaadittaisiin jokin tietty vähimmäismäärä työllisiä vahtimaan pienempää työssä käymättömien joukkoa, mikä tosiasiallisesti asian laita valtakunnassamme onkin. Ei päivää, etteikö joku nutturatäti, virkailija ja risusavottamies vikise sosiaalietuuksien saattamista vastikkeelliseksi.
Tällä ajatuskummituksella on vanhentuneisuudestaan huolimatta ollut suuri vaikutus jopa meneillään olevaan hallituspolitiikkaankin. Erityisesti pyrkimyksenä pidentää työuria. Ikään kuin työurien pidennys huoltosuhteen miksikään muuttaisi. Ainoa todennäköinen vaikutus työurien pidentämisestä on se, että kansalainen joutuu odottamaan eläkkeelle pääsyä entistä pidempään. Ja tämän odotusajankin työttömänä yhteiskunnallisen tuen varassa.
Huoltosuhteen ajatus on peräisin lähinnä omavaraistaloudesta. Ajalta, jolloin modernia valtiota eikä globaalia taloutta vielä ollut olemassa. Silloinhan ihmiset järjestivät eläkkeensäkin tekemällä päivätöikseen lapsia, joiden sitten ajateltiin olevan vanhempiensa vanhuuden turva. Sen sijaan nykyaikaisessa valtiossa vanhuksista huolehtiminen on yksi julkinen tehtävä, joka rahoitetaan yhteisistä varoista. Näin ollen perheiden lapsiluvulla ei ole merkitystä. Vain se merkitsee kuinka paljon rahaa on käytettävissä erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Rahan tulo puolestaan perustuu talouteen ja sen kykyyn tulojen muodostukseen. Vapaassa taloudessa ei henkilöstö muodosta ongelmaa, koska maapallolla väestöä riittää. Sitä paitsi uudet organisaatiotekniikat merkitsevät sitä, että pienellä henkilöstömäärällä pystytään avustamaan mittava määrä henkilöitä, jotka apua tarvitsevat. Myös kehittyvä teknologia vaikuttaa siihen, miten pitkään ihminen kykenee selviytymään omin avuin.
Työurien pidennyskouhotukset ja eläkkeelle pääsyikien pidennykset ovat jäänteitä lähinnä kivikaudelta. Ehkä tosiaan jopa Aatamin ajoilta. Tulevaisuuden yrityksissä on joka tapauksessa merkittävästi vähemmän työntekijöitä kuin nykyään. Siksi yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi muodostuukin itse yritysten lisäksi tulonjako. Nykyiset velkaantumisongelmathan ovat aiheutuneet suurimmaksi osaksi epätasaisesta tulonjaosta. Omistajien keräämät suunnattomat rahakasat ovat luoneet markkinoille valtaisia taloudellisia harhoja, joiden seurauksena kokonaiset valtiot ovat joutuneet ahdinkoon.
Jos tulonjako olisi tasainen, myös talous toimisi ennustettavasti. Mainituista syistä pyrkimykset työurien pidentämiseen ja eläkkeelle pääsyiän myöhentämiseen johtavat vain kilpailukyvyn menetyksiin ja siihen, että tuotanto yhä mittavammin siirtyy maan rajojen ulkopuolelle.Tärkeintä olisi panostaa osaamiseen ja innovaatiokykyyn ja sellaisiin tuotannollisiin ratkaisuihin, joissa meillä olisi kilpailuetu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisikohan EK:kin järkiintymässä?
Ay-liike / SAK kahdeksi vuodeksi kiinni. 2 -vuoden koeaika.
Toki, hirveä narina siitä syntyisi hyvinvoipaiselta Ay-johtajistolta.
Mutta se toisi tulonjakoon vähän tasaisuutta.
Ay johtajat ei suinkaan sitten ansiosidonnaiselle työttömyyskorvaukselle, vaan jokin raja kuin Vanhasen hallituksen vähimmäis eläkkeeseen, toisinpäin vain.
Tulisi työkin kunniaan sitten...luulisin ?.
Vaikka sanotaan ettei työtä ole, sitten kuitenkin rahoja Ihalaisen takana jää käyttämättä tukityöllisteyihinkin.
Kyllä työtäkin on, kun olisi sitä oikeanlaatuista.
Työttömyys tuet ja asunto ym tuet 1200 - 1400 € kuussa, kuka silloin työtä edes hakee. Ja vasemmistolla henkiasiana tukeja lisätä ja laajentaa.
Sitten taas toisessa päässä on alle 500 € kuussa olevat työttömät jotka odottaa eläkettä. < esimerkki vain monista tapauksista.
Pinet on työttömyystuet, maataloustuet jne on 4000 - 15 000€ /kk per maajussi
Pienet ovat, mutta on huomattava, etteivät tuet suinkaan ole samoja.
Valtiotahan pidetään lähinnä työnantajan renkinä, joten kyllä työntekijöillä pitää olla äärimmäisen vahva edustus. Hölötys ajan ajamisesta ay -liikkeen ohi on silkkaa työnantajien propagandaa. Jos ajan kulumista pidetään erilaisten lakkauttamisten perusteena, niin silloin tuskin muuta tehtäisiinkään kuin lakkautettaisiin.
Kysyppäs Lylyltä, miksi elärikää pitää nostaa-
Vastaukseksi voit saada sen, että kun muuten ei hänkään voisi tulevaisuudessa saada Ilmariselta ökysuurta "globaalisaatiorahaansa".
Tokihan hän ei tuota totuutta tule kertomaan, vaikka tuo se oikea syy on.
Valtio on kykenemätön saamaan Ay liikettä kuriin.
Tilanne nyt ihan eri kuin satavuotta sitten.
Oikeusvaltiossa, valtio jo hoitaa nuo Ay keisarien hommat.
Et taida ihan ymmärtää koko asiaa?
Huoltosuhde on tärkeä nimenomaan julkisessa taloudessa, ei suinkaan yritysten taloudessa, yritykset voivat aina siirtyä pois suomesta.
Sinun vasemmistolaisella ratkaisulla edetään näin:
Vähemmän veronmaksajia ja enemmän elätettäviä = lisää veroja veronmaksajille (myös yrityksille) = globaali kilpailukyky heikkenee = vientitulot vähenevä, yritykset irtisanovat = vähemmän verotuloja valtiolle = julkisien talouden konkurssi (kuten kreikassa) = lisää säästöjä, elintason romahdus
Yritykset voivat globaalissa taloudessa siirtyä maasta aivan milloin tahansa olipa huoltosuhde sitten ihan millainen tahansa.
Ja kuten näkyy, moni firma on helpon rahan toivossa jo sännännytkin "mualimalle rahhoo tekemmää". Sitten vielä ihan "hyppyjalassa", kuten tehtaiden sulkemiset aina jossakin maassa, kun toisessa avutuu herkullisempi sijoituskohde.
Voipi siinä sitten työuraa pidennellä. Ei sillä ole käytännössä mitään merkitystä. Eivät "ruumiit" yleensä globaalissa kilpailussa pärjää.