Raamatun mukaan Jumala on säätänyt synnistä rangaistukseksi päättymättömän kuoleman ja langettanut monia kirouksia ihmisten ylle synnin vuoksi. Kristittyjen toivo on kuolleiden ylösnousemuksessa, minkä jälkeen valitut ja pyhät eivät tee enää koskaan syntiä. Mitään kirousta ei ole enää oleva.
Pelastetut elävät ikuisesti ja ovat täydellisen autuaita, onnellisia. Kukaan ei tee vääryyttä toiselle eikä mikään aiheuta vahinkoa Jumalan pelastamille ihmisille. Ei ole sairauksia, ei köyhyyttä, ei sortoa, ei kiusaamista, eikä mitään, mistä olisi haittaa valituille. Eikö tällaisen tulevaisuuden kuvan vuoksi kannattaisi ottaa tarkemmin selvää siitä, mitä kristinusko todella on?
En tarkoita kristinuskolla sitä, mitä valtakirkot ja suuntaukset edustavat. Tarkoitan sitä uskoa ja elämää, joka oli Jeesuksella ja hänen seuraajillaan, erityisesti apostoleilla. Nykyiset kristilliset kirkot ja suuntaukset ovat poikenneet kauas pois siitä, millaista kristittyjen usko ja elämä alussa olivat.
Pelastetut elävät ikuisesti ja ovat täydellisen autuaita, onnellisia. Kukaan ei tee vääryyttä toiselle eikä mikään aiheuta vahinkoa Jumalan pelastamille ihmisille. Ei ole sairauksia, ei köyhyyttä, ei sortoa, ei kiusaamista, eikä mitään, mistä olisi haittaa valituille. Eikö tällaisen tulevaisuuden kuvan vuoksi kannattaisi ottaa tarkemmin selvää siitä, mitä kristinusko todella on?
En tarkoita kristinuskolla sitä, mitä valtakirkot ja suuntaukset edustavat. Tarkoitan sitä uskoa ja elämää, joka oli Jeesuksella ja hänen seuraajillaan, erityisesti apostoleilla. Nykyiset kristilliset kirkot ja suuntaukset ovat poikenneet kauas pois siitä, millaista kristittyjen usko ja elämä alussa olivat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kristinusko on kuoleva uskonto.
Onneksi. Loppuu tuo synneistä ja herroista höpöttäminen.
Kaikki uskonnot päättyvät joskus, kuten ihmisetkin.
emme kuole koskaan
Ikuinen kuolema tiedottomuutena, tyhjyytenä, ole,attomuutena on tilanne jossa ei tiedä mitään, ole mitään, ei siis tiedä koskaan edes eläneensä, kyseinen tilanne ja tila verrattuna tietoiseen, muistavaan ja tuntevaan tilaamme on tavallaan se paras tila?
Tänä aikanamme täällä tietoisina, olkoon ne olosuhteet kuinka otolliset henkiselle ja fyysiselle obtimoidulle nautinnolle kuinka mainiot tahansa, se ei riitä, koska aina jää kysymykset mm. täydellisestä vapaudesta, täöydellisestä tiedosta vaivaamaan?
Niiden kautta epäilys, hallitseeko sitä todella elämäänsä, ja onko itse SE elämä jää vastaamatta absoluuttisella tasolla.
Jos olemme vain luotuja niin olemme kuin Luojan sätkynukkeja, miksi Luoja ei itse elä, vaan tarvitsee sijaiskärsijöitä ja nauttijoita tehtyjen muodossa?
Olemmeko sitten kuin luojia, siis itsenäisiä, no mutta miksi emme tiedä silti kaikkea, miksi emme ymmärrä vielä itse synnyttäämme minuuttamme, sitä miksi teimme itsestämme näinkin vajaita olioita?
Teimmekö itseitsemme oppiaksemme ettei vajaa ole täysi?
Teimmekö elämän irvikuvaa, tappamista, tuohoamista, pysymättömyyttä siksi, että arvostaisimme ja tajuaisimme että on jotain parempaa? Mitä parempaa se voi olla jos olemme jositä joka olemme, tai kuka ohjaa kehitystä kun tajuaisimme itse itseämme kehittää, mutta emme lopulta tietäisi siitä itse että; miksi?
Hienoja pohdintoja. Jos aidosti käsittäisi olemattomuuden niin vaipuisiko katatoniseen tilaan ? Aivomme estävät tyhjyyden tajuamisen samoin äärettömyyden.
Jos olemme luodut tänne kasvamaan ja kehittymään ja oppimaan, suru ja kärsimys vaan jalostavat meitä,emmehän mekään kerro lapsillemme kaikkea vaan anamme itse oppia samoin joukot etulinjassa eivät tiedä aina syitä miksi heidät uhrataan tärkeämmän asian puolesta.
Jos kasvatamme täällä itseämme, olemme itsemme projektisointeja vain modernia tekniikkaa toisesta ulottuvuudesta, kuin työkomennuksella ja kuoltuamme arki odottaa toisessa paikkaa kenties perhe hymyilevänä vastaanottamassa palattuamme opintomatkalta...... vai onko elämä se todellinen reality-tv sarja kaukaisen maailman asukeille ?
Jos kokonaisuus koostuu tietoisuuden kehistä jossa emme koskaan tunne seuraavaa askelta. jos äärettömyyttä ja tyhjyyttä ei olekaan kuten ei alkua ja loppua vaan ikuinen kierto. Aika joka ei häviä.
Koko yhteiskunta,arvomaailma,raha on rakennettu jotta unohtaisimme kaiken kuolevaisuuden.
Ihmiskunta on täällä elämässä kuin keisari ilman vaatteita pohtimassa
näyttääkö samettitakki vai nahkaliivit paremmalta ohikulkijoista ?