Kannattaa vertailla yhteyttä ei-kristillisen maahanmuuton ilmaantumisen ja entisten agnostikkojen tai teistien "tiedostavan ateismin" kasvun kanssa niissä maissa joihin maahanmuuttoa on eniten tullut suhteessa ja/tai määrällisesti.
Kun maahanmuutto kunnolla alkoi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 80- ja 90-luvuilla, on nähtävissä selkeä notkahdus kirkossa käynneissä näissä maissa (tapakristilliset ovat varmasti havahtuneet muiden uskojen olemassaoloon ja kyseenalaistaneet omaa "perittyä" uskoaan sekä sunnuntaikirkkoa, kun tarjolla on perjantai-moskeijakin), sekä myös itsensä uskovaiseksi laskevien määrässä on tultu siitä suorastaan jyrkänteeltä alas (kun kristitty tai agnostikko kohtaa toisen uskon edustajan kulmillaan, peilaa hän alitajuntaisestikin maailmaa tämän silmin, ja joutuu näin todella kasvotusten oman uskonsa kanssa, kun enää ei riitä "jumala on ehkä, joten veikkaan tätä meidän").
Ja sama kehitys on käynnistynyt hieman myöhemmin myös mm. Italiassa ja Espanjassa, tosin maahanmuuttokin alkoi niihin myöhemmin. Puola puolestaan on EU:n uskonnollisin maa, ja siellä on väestöstä vähiten toisten uskontojen edustajia.
Vähiten uskonnollisia maailmassa ollaan muissa pohjoismaissa (ja Virossa, jossa nykyään suhteessa ehkä jopa Suomea enemmän muslimeita ja paljon ortodoksi-taustaisia). Uskonnollisesti hyvin kirjavia maita. Suomi oli sijalla 14, vastaten hyvin vähemmistö-uskontojen määrää listalla vertaillen (länsimaihin).
Tietenkin näihin voidaan väittää vaikuttaneen myös varallisuuden nousu (mikä vetää myös maahanmuuttoa, joten ehkä ne menevät yhdessä, toisaalta varallisuus ei selitä Amerikan uskonnollisuutta, mutta osavaltiot ovat uskonnollisia samoin maahanmuuton määrään verrallisesti), ja kommunistivallan vaikutus (osassa Itä-Eurooppaa merkittävä, mutta ei selitä Puolan uskonnollisuutta, mitä puolestaan voi selittää monokulttuuri ja -usko).
Ajatelkaa itsekin todella monikulttuurista maailmaa, jossa kaikki kansat ja uskonnot ovat sekoittuneet, ja tulvivat kadulla vastaan. Menee siinä mormonillakin sormi suuhun sitä vilinää katsoessa, että ketä tässä käännyttäisi. Vai olenkohan itse väärässä uskossa? Eikä se ole helppoa nuorelle kristityllekään joka on saanut kuulla juuri riparilla näiden muiden lasten menevän kastamattomina helvettiin.
Omanikin "lapsenuskon" tie tuli loppuun tutustuttuani muslimeihin Helsingissä asuessani. He uskoivat minun voivan pelastua olemalla hyvä, minun uskoni lupasi heille helvetin. Eikä he vain käänny helpolla vanhempaan malliin edes, yritetty on silloin.
Kun maahanmuutto kunnolla alkoi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 80- ja 90-luvuilla, on nähtävissä selkeä notkahdus kirkossa käynneissä näissä maissa (tapakristilliset ovat varmasti havahtuneet muiden uskojen olemassaoloon ja kyseenalaistaneet omaa "perittyä" uskoaan sekä sunnuntaikirkkoa, kun tarjolla on perjantai-moskeijakin), sekä myös itsensä uskovaiseksi laskevien määrässä on tultu siitä suorastaan jyrkänteeltä alas (kun kristitty tai agnostikko kohtaa toisen uskon edustajan kulmillaan, peilaa hän alitajuntaisestikin maailmaa tämän silmin, ja joutuu näin todella kasvotusten oman uskonsa kanssa, kun enää ei riitä "jumala on ehkä, joten veikkaan tätä meidän").
Ja sama kehitys on käynnistynyt hieman myöhemmin myös mm. Italiassa ja Espanjassa, tosin maahanmuuttokin alkoi niihin myöhemmin. Puola puolestaan on EU:n uskonnollisin maa, ja siellä on väestöstä vähiten toisten uskontojen edustajia.
Vähiten uskonnollisia maailmassa ollaan muissa pohjoismaissa (ja Virossa, jossa nykyään suhteessa ehkä jopa Suomea enemmän muslimeita ja paljon ortodoksi-taustaisia). Uskonnollisesti hyvin kirjavia maita. Suomi oli sijalla 14, vastaten hyvin vähemmistö-uskontojen määrää listalla vertaillen (länsimaihin).
Tietenkin näihin voidaan väittää vaikuttaneen myös varallisuuden nousu (mikä vetää myös maahanmuuttoa, joten ehkä ne menevät yhdessä, toisaalta varallisuus ei selitä Amerikan uskonnollisuutta, mutta osavaltiot ovat uskonnollisia samoin maahanmuuton määrään verrallisesti), ja kommunistivallan vaikutus (osassa Itä-Eurooppaa merkittävä, mutta ei selitä Puolan uskonnollisuutta, mitä puolestaan voi selittää monokulttuuri ja -usko).
Ajatelkaa itsekin todella monikulttuurista maailmaa, jossa kaikki kansat ja uskonnot ovat sekoittuneet, ja tulvivat kadulla vastaan. Menee siinä mormonillakin sormi suuhun sitä vilinää katsoessa, että ketä tässä käännyttäisi. Vai olenkohan itse väärässä uskossa? Eikä se ole helppoa nuorelle kristityllekään joka on saanut kuulla juuri riparilla näiden muiden lasten menevän kastamattomina helvettiin.
Omanikin "lapsenuskon" tie tuli loppuun tutustuttuani muslimeihin Helsingissä asuessani. He uskoivat minun voivan pelastua olemalla hyvä, minun uskoni lupasi heille helvetin. Eikä he vain käänny helpolla vanhempaan malliin edes, yritetty on silloin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teoriani toteutumista voi muuten seurata EU:n toisella hyvin uskonnollisella ja ennen mono-kulttuurisella valtiolla, Irlannilla.
2000-luvun alun talouskasvu on tuonut maahan kymmeniä tuhansia muslimeja esim., mutta taantuma ei ole nostanut Irlannin varallisuutta yhtä korkeaksi kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa.
Eli jos olen oikeassa, Irlanti on 10 vuoden kuluttua viimeistään yhtä maallinen kuin Suomi nyt.
Seuraillaanpa.
Jaa että maahanmuutto ja ateismi korreloivat keskenään?
Ettet vain ole ottanut huomioon myös seuraavia asioita, jotka osuvat yhteen ateismin nousun kanssa:
-Neuvostoliiton romahtaminen (1991)
-Suomen liittyminen EU:iin (1994)
-Tallinnan matkailun lisääntyminen
-Helsingin metrolinjan piteneminen
-Suomen parantunut menestys jääkiekon MM-kisoissa
ja viimeisimpänä:
-Suolistosairauksien lisääntyminen nuorilla
http://www.hs.fi/kotimaa/Suolistosairaudet yleistyvät nuorilla syytä ei tiedetä/a1377922781187?ref=hs-top4-1
jne. jne.
Kokonaan tutkimatta on, miten maapallon vuosikeskilämpötilan nousu on vaikuttanut jumaluskon vähenemiseen.
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia
Esimerkiksi Suomessa vuoden keskilämpötila on noussut 1960-luvulta lähtien noin 0.3 astetta vuosikymmentä kohden. Jännästi osuu yksiin jumaluskon vähenemisen kanssa!
Mutta kumpi aiheuttaa kumman?
>>>Maahanmuutto tekee kristityistä ateisteja?
Otit esimerkiksi pienen vähemmistön, jehovat. Tarkoitin täysin päinvastaista, sitä että ainakin kristinusko näyttää nojaavan täysin totaaliseen hallintaan alueellaan, heti kun sinne ilmestyy vähemmistöjä suuremmissa määrin kristityt tajuavat että heidän uskonsa ei ole ainoa vaihtoehto, ei edes ainutlaatuinen (vertaa hindut), tai ensimmäinen eikä viimeinenkään. Vain yksi maailman muiden joukossa.
Silloin kun Euroopan vähemmistö uskonto oli vielä lähinnä vain juutalaisuus, kristityt pystyivät huomattavasti suurempana ja "myöhempänä ilmoituksena" (jonka jokaisen täysijärkisen juutalaisen tietenkin heistä kuului tajuta) katsomaan heitä alaspäin, ilman peilausta (hehän ovat vain "Jeesuksen hylkäämisen hylkäämistä lähempänä pelastusta")
Ja juutalaiset osoittavatkin todennäköisesti historiallaan Euroopan islamin tulevaisuuden, lähes uuden islamin haaran synny, omine tulkintoineen. Ennen Hitleriähän juutalaiset olivat assimiloituneet yhteiskuntiin nimiänsä myöten, mutta kansanmurha nosti huomattavan uskonnollisuuden ja sidonismin kannatuksen nousun.
Entisenä kristittynä voin vahvistaa että kyllä kristityllä alkaa jokin psykologinen normaalista poikkeava tapahtuma psygologisesti muihin uskontoihin törmätessä.
Nuorena lapsena oli pienessä kaupungissa helppo uskoa, kun ei näkynyt huiveja katukuvassa. Oma uskonto yksinkertaisesti täytyi olla se ainoa ja oikea, eihän muita ollut edes "tarjolla".
Ainakin minä yritin asettua muiden uskontojen edustajien "pään sisään", nähdä maailman heidän silmin. Huomattavasti erilaista kuin "ateistin" (siis oma ymmärrykseni eräästä tutusta silloin) pään sisältä maailmaa katsominen.