Kannattaako uskoa?

jos haluat olla passiivinen jumalan sormea kaikessa odottava raamatunlausekaheli. Älä usko niin olet vapaa itse tekemään jotain ilman turhia luuloja ns. taivaasta tulevasta ns. avusta.

Kaikki noin "3500" jumalaa antaa pahuuden jatkua,
koska eivät voi pahuudelle yhtään mitään, ja Syy näiden jumalien kykenettömyyteen on, erittäin yksinkertaisesti sanottuna; nämä tekojumalat, epäjumalat, sekä kaikki muovatut jumalat ja myös pakanajumalat, ovat joko puuta tai rautaa tai lasia tai paperia tai savea tai jotakin muuta
helposti työstettävää riittävän pehmeää ainetta,
materiaalia,eli helposti valmistettavia patsaita,
kuvia, pystejä, ihmis-silmälle kauniita tai vähemmän kauniita esineitä, isoja ja pieniä sekä keveitä että raskaita asioita ja asetelmia, siis joka lähtöön löytyy omansa palvottava, toinen toistaan kykenemätön, mitään sanomaton, äänetön ja vallaton tyhjyyttä kumiseva jumala.
Joten.
Tottakai kannattaa uskoa, kunhan ei ala palvomaan ja uskomaan näihin edellämainitun
kaltaisiin koristeltuihin, hyvin värittyneisiin elementteihin, joidenka materiaalikin on joskus jopa terveydelle vaarallista.

Optimisti kantsii olla, ja onhan uskominen ihan kivaa mutta jos sen ottaa vakavasti pätyy ojasta allikkoon.

Jotain on esitetty linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Jumala
Pieni ote (lue lisää linkistä):

Kärsimyksen ongelma.
Tätä on maailmassa valtavasti pohdittu. Monet syyttävät Jumalaa kärsimyksistä. ”Jos Jumala kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu näihin valtaviin ongelmiin ?”
Tämä on varsin hankala kysymys, johon ei ole helppoa vastata. Tähän liittyy lisäksi niin paljon voimakkaita tunteita varsinkin niitten kohdalla, jotka todella kärsivät, että vastaaminenkin pelottaa. Raamatussakin on paljon rehellisiä kysymyksiä ja jopa vihaisia rukouksia (Job, Daavid, Jeremia, ym.) Uskovaisetkaan eivät siis aina ole kärsimysten ulkopuolella. Kärsimys usein nostaa vihaa, katkeruutta jopa raivoa, mikä itse asiassa pahentaa tilannetta ja saa usein aikaan ketjureaktioita, joita kukaan ei pysty pysäyttämään. Nämä negatiiviset ihmisten reaktiot eivät ole kuitenkaan mikään uhka Jumalalle.

Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista. Erittäin usein Ne ovat sittenkin vapaan tahdon seurannaisia. Ihmisellä on mahdollisuus käyttää väärin vapaata tahtoaan toisten ihmisten vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toisistamme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.

Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin ?
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua tavalla, jota emme aina heti tunnista, ja ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu. Tämä on mahdollista, koska Jumala ei ole sidottu aikaan kuten me ihmiset.

Kärsimys maailman kirous
Jumala on luonut meidät yhteyteensä, jotta kaikessa olisi harmoniaa. Ihminen kuitenkin paholaisen houkuttelemana lähti tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Synnin kautta tuli kärsimys maailmaan. Koko VT on täynnä esimerkkejä siitä, kun jopa Jumalan valittu kansa oli uppiniskainen ja sai siitä kärsiä, kunnes he taas välillä nöyrtyivät (hetkeksi). Näin tilanne on jatkunut meidän päiviimme asti. Myös kirkot ovat usein lähteneet tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Evankeliumissa on kuitenkin Jumalan voimaa. Sen ovat monet vallanpitäjätkin huomanneet ja kristinuskon varjolla ovat tehneet kaikenlaista, mikä ei kuulu kristinuskon luonteeseen, jotta he voisivat toteuttaa omia itsekkäitä ja vallanhimoisia pyrkimyksiä. Mutta Jumalan voima ei toimi näissä ihmisten itsekkäissä toiminnoissa.
Mutta Jumala on todella ollut pitkämielinen tämän ihmisten pahuuden suhteen. Rakkaudessaan Hän jopa tarjoaa ihmiselle uudelleen yhteyden evankeliumin sanoman kautta. Tämän Hän tarjoaa ilmaiseksi ilman ihmisen omaa ansiota. Ihmiskunta ei ole kuitenkaan tätä hyväksynyt, vaan on luisumassa yhä syvemmälle pahuuteen – ja saa siitä edelleen kärsiä monella tavalla.

taistelua Jumalan ja saatanan välillä,hän,se paholainen, käyttää ihmisiä työssään eli se on paholaisen työtä.Ei se kuitenkaan ole Jumalan syy,ihmisellä kun on valinnanvapaus kummalla puolella on.Jumalan tahto on ,että kaikki pelastuisivat,ja hyvyys kuitenkin kerran voittaa,
kun pahuus on tullut täyteen mittaansa.
Tällaisen ajatuksen olen kerran lukenut juuri tästä aiheesta"ihmisten pahuus lisääntyy maapallolla näinä viimeisinä aikoina ja KAIKKI
LANKEAMATTOMAT MAAILMAT TULEVAT NÄKEMÄÄN MIHIN SYNTI JOHTAA.Tämä on mielenkiintoinen ajatus.
Minä itse uskon siihen ,että on paljon muitakin
"maailmoja" kuin me,mutta he eivät ole langenneet
syntiin, he katselevat meitä;ikäänkuin suurta näytelmää;mitä kaikkea pahuutta ihminen voikaan saada aikaan,mutta näkevät myös,että osa ihmisistä on toisenlaisia,he USKOVAT.Ja Jeesus on
kerran saapuva Kuninkaana noutamaan ne jotka häneen ovat panneet toivonsa.Siksi juuri tulisi olla aina valmis iäisyyttään varten.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon ajatella ja toimia niinkuin itse haluaa.
Maailmassa tapahtuu pahoja asioita ihmisen pahuuden ja välinpitämättömyyden takia, ja niin kauan kun on pahuutta ihmisissä, niin kauan tulee pahoja asioita tapahtumaankin.
Ei pidä syytellä Jumalaa jos ihminen valitsee hyvän sijasta pahan, ja jatkaa pahoja tekojansa.
Niinkuin ne terroristit ja kaikki muutkin jotka liittyvät sotiin ja muihin levottomuksiin tässä maailmassa.
Jokainen valitsee itse tiensä ja sen mitä haluaa tehdä.
Elämä on lyhyt aika, jonka monet valitettavasti käyttävät pahojen tekojen tekemiseen sensijaan että kuuntelisivat mitä omatunto sanoo, taikka haluaisivat lähteä seuraamaan Jeesusta.
Raamatun ohjeita noudattava ei tuhoa, vaan kokoaa, ja kerää viisautta itselleen.

Paratiisissa ainoa puu mistä ei saanut ottaa oli hyvän ja pahantiedon puu. Tätä on se paha.
Paha on yksi todellisuus, ja Jumala tiesi sen, siksi Hän halusi säästää ihmisen tältä.

Jumalan kuvaksi luotuna ihmiselle annettiin myös vapaa tahto, siksi sen puun piti olla paratiisissa.
Ilman vapaata tahtoa ihminen ei olisi Jumalan kuva, tai muuten Jumalallakaan ei olisi vapaata tahtoa.

Jumala antoi poikansa Jeesuksen korjaamaan tämän virheen, minkä ihminen teki ottaessaan kielletyn hedelmän.
Paha voidaan voittaa vain Jeesuksen avulla, ilman sitä tulee vain katkeruus viha kosto ja masennus, kun paha on osunut omalle kohdalle. Silloin paha saa siivet, joka laittaa uhrin tekemään itse samoja tekoja.

Hirmutekojen tekijät ovat itse pahan uhreja joka on ottanut ne käyttöönsä. Vihaamalla väärintekijöitä niiden teot vain raaistuvat entisestään. Silloin myös vihaajasta tulee syyllinen.

Vain rakkaus voi nostaa ylös pohjalta, rakkaudettomuus painaa vain entistä syvemmälle.

onneksi uskovaisten toivo ei ole tässä maailmassa
vaan taivaassa. tää maailma on syntiinlangennut
eikä sen seurauksia kannata ihmetellä sellasta
se on pahuus ei lopu ennenkuin herramme tulee.

Jos uskosta saa toivoa ja/tai muuta mielihyvää niin eiköhän sitä sitten automaattisesti usko. Ja jos uskosta ei ole koskaan mitään saanut niin ehkei maailmanmeno ole vielä mennyt tarpeeksi pahaksi sinulle, että siihen mitään apua tarvitsisit.