Mies lähti ulkomaille töihin, miten jaksan

Mun nainen lähtee kohta vuodeksi ulkomaille opiskelemaan ja töihin. Ikävä on jo nyt mieletön. Miten kestän, kun näen hänet vuoden aikana ehkä pari kertaa ? Onneksi skypet ja tietokoneet on keksitty puhelimien lisäksi.

Se on vaan pakko yrittää kestää, kun muutakaan ei voi. Vaikka se tuntuukin pahalta. Vuosi on jo kyllä pitkä aika. Mut se on totta että helpottaa kun voi jotenkin olla yhteydessä. Tekis mieli puhua puhelimessa kokoajan, muttei se ole mahdollista. Kohta sitä pitää taas mennä yksin nukkumaan. Sittenkun mieheni palaa takaisin kotiin, en kyllä päästä millään irti. Ihanaa päästä toisen lähelle ja tuntea toinen vierellä. Silloin tuntuu lottovoitolta elämä. Sitä odotellessa.

http://www.youtube.com/watch?v=hw7Dg_QXlLg

Mieheni onneksi on ulkomailla töissä.
En kestäisi häntä alvariinsa kotona.
On oikein hyvä että on aina sellaiset 4-6 viikkoa putkeen työrupeamassaan.
On kyllä mielenkiintoista kun tulee kotiin niin aina odotan kieli vyön alla mitä saan tuliaisiksi.
Viime kerralla toi kivat käsiraudat.
Tykkään niin kovasti näistä viimeisimmistä tokikin minulla on suuri kokoelma näitä käsirautoja kotona.
Mieheni aina laittaa myöskin siveysvyön kun menee työkeikalle.
Hän on hiukan mustasukkaista sorttia.
No eihän siinä mitään, en minä ole yhtään seksistä kinnostunutta väkeä, tykkään nyhjätä kotinurkassa aina, ei kaipaa ulkoilmaan.

Millaisethan käsiraudat hän nyt kolmen viikon päästä tuo minulle.

Koruista ja parfyymeistä en ole lainkaan kiinnostunut.

tai rakastaja. Muah hah hah haaa muah hah hah haaa

viisi viikkoa on pitkä aika eteenpäin ajateltuna, mutta lyhyt jälkeenpäin.toivottavasti vointisi on kuitenkin hyvä eikä ole mitään hankalia sairauksia, että oireiden takia pelottaa olla yksin ? Entä yöt, osaatko nukkua yksin ?

Ei ole sairauksia onneksi, mutta ahdistaa olla yksin (ja oikeastaan muutenkin), eikä nukkumisestakaan tule mitään. Pitikin käydä apteekista melatoniinia, jos siitä olisi vähän apua. Oikeista unilääkkeistä huonoja kokemuksia. Niitä kun otti niin nukkui niinkin hyvin, ettei sitten herännyt oikein mihinkään. Töihin kun pitää aamulla aikaisin nousta niin ei semmoisia uskalla ottaa.
Kyllä on ikävä toista.. Aikakin tuntuu matelevan. Vaikka muuten 5 viikkoa menisi ihan hujauksessa..

onneksi käyt töissä !! Voitko käydä öitä muualla välillä ? esim.lapsuuden kodissa ?

Voishan sitä käydä, mutta kun sekään ei auta. Samanlainen ahdistus päällä kuitenkin. Mutta pitää yrittää keksiä jotain, eikä vaan surra. Jospa se siitä rupeaisi helpottamaan. Varmasti nämä ekat päivät/yöt vaikeimpia. Olen kai liian läheisriippuvainen. Totuteltava siihen ettei joku ole kokoajan vierellä. Hauskaa kyllä, silloin kun mieheni vielä oli täällä saatoin ajatella että vois jo lähteä, että saa hieman omaa aikaa. Sitten kun lähtö koitti huomasinkin etten halunnut sitä ja rupes ahdistamaan kamalasti.

EiYksinäinenUntaSaa - olet aivan kuin minä! Mieheni lähti töihin ulkomaille, mutta hän on tosin siellä puoli vuotta. Käyn toki häntä moikkaamassa parin kuukauden päästä. Ikävä on hirveä, itku tulee silloin tällöin ja melatoniinia olen myös hakenut, jotta saan unta. Kyllä me selvitään, viisi viikkoa menee sinulla nopeasti, kun teet kaikkea mukavaa. Käy urheilemassa, shoppailemassa ja tapaa ystäviäsi! Olisiko sinun tilanteessa mahdollista käydä vierailulla miehesi luona? :)

eri, mutta toisinpäin. Minä olen ulkomailla töissä ja vaimo kotona Suomessa. Reissussa ollut jo vuoden päivät ja molemmat on pärjäilty ilman univaikeuksia. :-) Ensi alkuun molemmilla ikävä vähän vaivasi, mutta nyt ollaan sopeuduttu tähän elämäntilanteeseen, kun tiedetään että tämä on vain väliaikaista ja luotetaan toisiimme 100 prosenttisesti eli sivuille ei vilkuilla ollenkaan. Puhelimessa jutellaan päivittäin ja sen lisäksi Skypen kautta, jolloin tuntuu että se oma rakas olisi ihan siinä vierellä. :)