Kyllä on hyvä kirjoitus. Tunnistan itseni tästä, olut tölkki nytkin PC:n vieressä ja lapset iltapuuhissa, vaimo valmistelee huomista päivää läppärillä. Kyllä säväytti ja ehkäpä itsetutkistelun paikka. Vaimo on sanonut alkoholin käytöstäni jo vuosia. Taidan olla piilojuoppo, Onko syynä suomi-geenit vai mikä? Suoraan sanoen vituttaaa..
------------------------------------------------------
http://www.hs.fi/tyoelama/Alkoholiongelman salailun ammattilainen/a1377923019797?ref=hs-art-top-2
Juha Voutilaisesta tuli ammattilainen alkoholiongelman salailussa. Työkaverit eivät arvanneet mitään, mutta onneksi hän pelkäsi vaimonsa lähtevän.
Keltaisen talon oven avaa Juha Voutilainen, 46. Hän asuu kauniilla sukutilalla Siuntion vehreissä maisemissa. Hänellä on ekonomin ja opettajan koulutus, menestystä työelämässä, vaimo, kolme lasta ja labradorinnoutaja. Harrastuksena lasten käsipallojoukkueiden valmentaminen.
Ei traumaattista lapsuutta, ei isoja epäonnistumisia. Ei mitään, mikä selittäisi hänen vuosikausien juopotteluaan.
"Tästä näkee, että alkoholismiin ei tarvita mitään syytä. Alkoholismin ainoa syy on alkoholismi", Voutilainen sanoo.
Voutilainen on hyvä esimerkki siitä, millaisia alkoholiongelmat tyypillisimmin ovat. Käydään töissä, perustetaan perhe, harrastetaan. Ja juopotellaan siinä samalla.
Rappioalkoholistit ovat vähemmistössä. Työikäisistä alkoholin suurkuluttajista lähes 80 prosenttia on mukana työelämässä, alkoholisteiksi lasketuistakin yli 60 prosenttia.
Voutilaisen alkoholinkäyttö yltyi runsaaksi, kun hän oli projektijohtajana mainostoimistossa. Juhliminen kuului firman kulttuuriin, eikä krapulaa paheksuttu.
Seuraavassa työpaikassa meno oli rauhallista, mutta Voutilainen oli jo tottunut nauttimaan jokailtaiset pari kaljaa.
Määrät alkoivat kasvaa sen jälkeen, kun hänet irtisanottiin yt-neuvottelujen jälkeen vuonna 2009. Potkuja Voutilainen ei syytä, mutta kotona ollessa juomisesta tuli tapa.
"Hakkasin halkoja ja join viitisen tölkkiä olutta päivässä."
Kymmenen kuukauden työttömyyden jälkeen löytyi uusi, haastava operatiivisen johtajan pesti.
Voutilainen oli töissä selvin päin, mutta iltaisin hän kumosi yhdeksän tai kymmenen tölkkiä.
Vaimoa juominen tuskastutti, ja lapsia hävetti tuoda kavereita kotiin. Mutta Voutilainen salasi määriä heiltäkin. Hänestä tuli taitava juomisen piilottelija.
Työpaikalla salailu oli vielä paljon helpompaa. Voutilaisen mukaan takaraivossa kolkuttava syyllisyyden tunne juomisesta sai yrittämään töissä.
"Monet alkoholistit ovatkin selvin päin työnarkomaaneja ja tekevät mieletöntä tulosta. Työnantaja on tyytyväinen eikä puutu juomiseen."
Voutilainen poti syyllisyyttä päivittäin, mutta hänen työtehoaan se ei nostanut. Päinvastoin.
"Minut oli valittu operatiiviseksi johtajaksi siksi, että minulla oli näkemystä ja uskallusta. Juominen muutti identiteettini. Minusta tuli nöyrä, enkä enää osannut tehdä päätöksiä."
Työkaverit eivät kuitenkaan hoksanneet, mistä oli kyse. Voutilainen ei haissut. Hän ajoitti juomiset niin, että useimpina työpäivinä hän olisi voinut puhaltaa pyöreät nolla promillea. Toimistotyössä oli helppo hautautua päätteen taakse potemaan krapulaa.
Vain silloin tällöin tuli sepitettyä iltapäiväksi tapaamisia, jotta pääsi nopeammin juomaan.
Maanantaiaamuisin Voutilainen tietenkin skarppasi. Juomistaan salaileva osaa varoa ajankohtia, jolloin kollegat saattaisivat arvata ongelman.
Voutilainen tajusi silti itsekin, että työ ei suju. Hän irtisanoutui yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa reilun vuoden jälkeen.
Nyt työkaverit tietävät. Voutilainen on nimittäin jälkeenpäin ottanut yhteyttä ja kertonut ongelmastaan, vaihtanut salailun täydelliseen avoimuuteen.
"Palaset loksahtivat kohdalleen. Sitä se siis oli", sanoo Marjo-Sisko Lindstedt, joka työskenteli Voutilaisen kanssa samassa yrityksessä henkilöstöpuolen asiantuntijatehtävissä.
Lindstedt muistaa miettineensä välillä, että Voutilaisella ei ollut kaikki kunnossa. Tämä ei tuntunut keskittyvän. Työpäivät menivät pikkuasioita hoitaessa.
"Yhden kerran aloin aavistella, kun hän käveli ulos hissistä ja haistoin alkoholin", Lindstedt kertoo.
"Mutta ajattelin, että ehkä hänellä oli mennyt myöhään juhlissa ja että katsotaan, jos tulee toinen kerta."
Kollegat puhuivat johtajan oudosta saamattomuudesta, mutta syistä ei ollut tietoa.
"Johtavassa asemassa olevalle on vaikea ottaa tällaista puheeksi. Varsinkin jos
... JATKUU kts linkki, kaikki ei mahtunut tähän
------------------------------------------------------
http://www.hs.fi/tyoelama/Alkoholiongelman salailun ammattilainen/a1377923019797?ref=hs-art-top-2
Juha Voutilaisesta tuli ammattilainen alkoholiongelman salailussa. Työkaverit eivät arvanneet mitään, mutta onneksi hän pelkäsi vaimonsa lähtevän.
Keltaisen talon oven avaa Juha Voutilainen, 46. Hän asuu kauniilla sukutilalla Siuntion vehreissä maisemissa. Hänellä on ekonomin ja opettajan koulutus, menestystä työelämässä, vaimo, kolme lasta ja labradorinnoutaja. Harrastuksena lasten käsipallojoukkueiden valmentaminen.
Ei traumaattista lapsuutta, ei isoja epäonnistumisia. Ei mitään, mikä selittäisi hänen vuosikausien juopotteluaan.
"Tästä näkee, että alkoholismiin ei tarvita mitään syytä. Alkoholismin ainoa syy on alkoholismi", Voutilainen sanoo.
Voutilainen on hyvä esimerkki siitä, millaisia alkoholiongelmat tyypillisimmin ovat. Käydään töissä, perustetaan perhe, harrastetaan. Ja juopotellaan siinä samalla.
Rappioalkoholistit ovat vähemmistössä. Työikäisistä alkoholin suurkuluttajista lähes 80 prosenttia on mukana työelämässä, alkoholisteiksi lasketuistakin yli 60 prosenttia.
Voutilaisen alkoholinkäyttö yltyi runsaaksi, kun hän oli projektijohtajana mainostoimistossa. Juhliminen kuului firman kulttuuriin, eikä krapulaa paheksuttu.
Seuraavassa työpaikassa meno oli rauhallista, mutta Voutilainen oli jo tottunut nauttimaan jokailtaiset pari kaljaa.
Määrät alkoivat kasvaa sen jälkeen, kun hänet irtisanottiin yt-neuvottelujen jälkeen vuonna 2009. Potkuja Voutilainen ei syytä, mutta kotona ollessa juomisesta tuli tapa.
"Hakkasin halkoja ja join viitisen tölkkiä olutta päivässä."
Kymmenen kuukauden työttömyyden jälkeen löytyi uusi, haastava operatiivisen johtajan pesti.
Voutilainen oli töissä selvin päin, mutta iltaisin hän kumosi yhdeksän tai kymmenen tölkkiä.
Vaimoa juominen tuskastutti, ja lapsia hävetti tuoda kavereita kotiin. Mutta Voutilainen salasi määriä heiltäkin. Hänestä tuli taitava juomisen piilottelija.
Työpaikalla salailu oli vielä paljon helpompaa. Voutilaisen mukaan takaraivossa kolkuttava syyllisyyden tunne juomisesta sai yrittämään töissä.
"Monet alkoholistit ovatkin selvin päin työnarkomaaneja ja tekevät mieletöntä tulosta. Työnantaja on tyytyväinen eikä puutu juomiseen."
Voutilainen poti syyllisyyttä päivittäin, mutta hänen työtehoaan se ei nostanut. Päinvastoin.
"Minut oli valittu operatiiviseksi johtajaksi siksi, että minulla oli näkemystä ja uskallusta. Juominen muutti identiteettini. Minusta tuli nöyrä, enkä enää osannut tehdä päätöksiä."
Työkaverit eivät kuitenkaan hoksanneet, mistä oli kyse. Voutilainen ei haissut. Hän ajoitti juomiset niin, että useimpina työpäivinä hän olisi voinut puhaltaa pyöreät nolla promillea. Toimistotyössä oli helppo hautautua päätteen taakse potemaan krapulaa.
Vain silloin tällöin tuli sepitettyä iltapäiväksi tapaamisia, jotta pääsi nopeammin juomaan.
Maanantaiaamuisin Voutilainen tietenkin skarppasi. Juomistaan salaileva osaa varoa ajankohtia, jolloin kollegat saattaisivat arvata ongelman.
Voutilainen tajusi silti itsekin, että työ ei suju. Hän irtisanoutui yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa reilun vuoden jälkeen.
Nyt työkaverit tietävät. Voutilainen on nimittäin jälkeenpäin ottanut yhteyttä ja kertonut ongelmastaan, vaihtanut salailun täydelliseen avoimuuteen.
"Palaset loksahtivat kohdalleen. Sitä se siis oli", sanoo Marjo-Sisko Lindstedt, joka työskenteli Voutilaisen kanssa samassa yrityksessä henkilöstöpuolen asiantuntijatehtävissä.
Lindstedt muistaa miettineensä välillä, että Voutilaisella ei ollut kaikki kunnossa. Tämä ei tuntunut keskittyvän. Työpäivät menivät pikkuasioita hoitaessa.
"Yhden kerran aloin aavistella, kun hän käveli ulos hissistä ja haistoin alkoholin", Lindstedt kertoo.
"Mutta ajattelin, että ehkä hänellä oli mennyt myöhään juhlissa ja että katsotaan, jos tulee toinen kerta."
Kollegat puhuivat johtajan oudosta saamattomuudesta, mutta syistä ei ollut tietoa.
"Johtavassa asemassa olevalle on vaikea ottaa tällaista puheeksi. Varsinkin jos
... JATKUU kts linkki, kaikki ei mahtunut tähän
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.