Alitajuinen/tarkoituksenmukainen oman onnen sabotointi?

mietin vaan kirjoitti:

Tää kuulostaa oudolta ja tyhmältä. Tiedän sen. Olen tätä asiaa miettinyt ja itsellenikin nauranut. No en nauranut, koska se ei ole huvittavaa.

Lyhyesti kuvailtuna; Elän tällä hetkellä juuri sitä parasta aikaa elmästäni. Olen aikuinen, en teini, en keski-ikäinen. Vakituinen työ, jossa viihdyn, hyvät työkaverit. Hyviä ystäviä. Minulla lemmikkejä ja mahtava mies.

Parisuhde menee juuri niinkuin olen joskus omassa pienessä päässäni miettinyt. ELän kai sitä ns. omaa unelmaa tällä hetkellä.

SILTI huomaan olevani tosi apaattinen.. Herään välillä, kun mielestäni kuuluu "mun elmä on paskaa".. sit alan tähän itsekeskusteluun "no ei ole. lopeta tollanen." eli oikeasti. Yritän unohtaa tuollaiset masentavat ajatukset. Silti ne aina jostain pompahtaa pystyyn.

Olen myös miettinyt paria viime kuukautta taaksepäin ja tajusin, että ei pahemmin oel muistikuvia tai ainakaan mitään mieleenjäänyttä tapahtunut. Olen koko ajan väsynyt ja passiivinen. Laiska (vaikka raadollisesti suoritankin kuntosali velvoitteet). En muista kunnolla asioita.. enkä kuule.. ts. vaikea keskittyä mihinkään..

Sitten taas hetkeksi herään ja mietin, että nyt loppui tämä itsesääli ja "kunnostaudun". Sitä esittämistä jaksaa pari päivää ja sama jatkuu..

Eli mitäs nyt sit. Elämä ranttaliks ja kaikki vaihtoon vai hä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä