On se hieno kirja tämä Raamattu. Kerrassaan nerokas. Siinä on paljon kirjoituksia, jotka eivät tarkoita sitä mitä niissä kerrotaan. Ei, ne kertomukset ovat vertauskuvia, ei niitä voi ottaa kirjaimellisesti. Tai onhan niitäkin ihmisiä jotka ottavat kaiken lukemansa mitä hartaimmalla vakavuudella, kirjaimellisesti. "Näin sanotaan Raamatussa. Se on totuus. Eikun Totuus." Isot alkukirjaimetkin tekevät sanoista jotenkin hienompia. Sävy muuttuu huomattavasti. On paljon hienompaa puhua esimerkiksi Ihmisen Pojasta kuin vain tylsästi ihmisen pojasta.
Raamattu on kirjoitettu, tai niin minulle on kerrottu, Pyhän Hengen inspiroimana. Se on Jumalan sanaa (sana voidaan myös kirjoittaa isolla alkukirjaimella, se on paljon vakuuttavampaa). Koska se on Jumalan sanaa, se on myös ehdottomasti totta. Eihän Jumala voi valehdella. Jumala vaikutti pyhän Hengen kautta Raamattua kirjoittaviin ihmisiin, joten kaikki lukemasi on totta. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, joten totta kai Jumala on olemassa. Kaikki muut väitteet ovat vääriä, sillä Jumala ei valehtele.
Löytyy myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä kirjoittajat ovat myös liittäneet Raamattuun oman aikansa käsityksiä ja asenteita. He ovat hieman värittäneet Jumalan ilmoitusta omilla näkemyksillään. Koska Raamattu on oikeassa, heidänkin asenteensa ja käsityksensä, niin maallisia kuin ovatkin, ovat totuuksia. Eiväthän ne muuten olisi voineet päästä osaksi Jumalan Raamattuun.
Joidenkin mielestä näistä ihmismielen omista aivoituksista ei pidä välittää, ne ovat vain vanhanaikaisia ja nykyaikaan soveltumattomia mielipiteitä. Se, että kukaan ei voi varmasti sanoa, mikä Raamatussa on Jumalasta ja mikä on ihmisestä, ei ole mikään ongelma. Valitaan vain ne omiin käsityksiin sopivat kohdat, julistetaan ne jokaisen kunnon kristityn seurattavaksi tarkoitetuiksi jumalallisiksi totuuksiksi ja ne huonot kohdat taas voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten aikaisemmin mainitsin, mikään ei välttämättä ole Raamatussa sitä miltä se näyttää. Pitää muistaa vertauskuvallisuus. Asioilla voi olla monta merkitystä. Se mikä epäileviä ihmisiä saattaa hieman kummastuttaa, on sellainen vähäpätöinen asia, että mistä vertauskuvat oikeasti kertovat. Vertauskuvahan on tulkinnanvarainen asia. Kai Jumalalla oli jokin selvä asia mielessään inspiroidessaan kirjoittajia. Eli mikä on se totuus vertauskuvan takana, mitä vertauskuvalla tarkoitetaan? Raamattu on siitä lukijakiitollinen kirja, että sitä voi tulkita ihan miten haluaa. Kukaan ei voi olla täysin väärässä, sillä se perimmäinen totuushan on tulkinnanvarainen. Eikun hetkinen...tottakai Raamattua voidaan tulkita myös väärin. Väärässä ovat kaikki ne, jotka tulkitsevat sitä eri tavalla.
Tietenkin on myös mahdollista, että kaikki ovat väärässä eivätkä tajua mitään mistään. Kaikki tuskin voivat olla oikeassa, sillä tulkintojahan on melkein yhtä paljon kuin kristittyjäkin. Tai miksei voisi, mutta silloin se totuus tai opetus voi muodostua hieman ristiriitaiseksi.
Hämärää on myös mitkä ovat vertauskuvia ja mitkä ovat totuuksia sellaisenaan. Kai Raamatussa on myös näitä "selviä" totuuksia ilman vertauskuvallisuutta, jos ei muuten niin aikakin siteeksi. Se mitä pidämme vertauskuvana voikin olla tarkoitettu sanasanaisesti otettavaksi. Raamattua lukiessaan lukijan ei pidä myöskään ihmetellä, miksei se kaikkivoipa Jumala voinut kirjoittaa kaikkea selväsanaisemmin, niin että luetun ymmärtää ilman selityksiä, jotka joskus venyttävät mielikuvituksen äärimmilleen. Aito usko on kuitenkin tärkeintä. Sitä vaaditaan pelastuksen kannalta. Tosin siitä mikä on aitoa uskoa voidaan olla montaa mieltä. Aidosta ja oikeasta uskosta voi kysellä vaikkapa luterilaisilta, katolisilta, vanhoillislestadiolaisilta, helluntailaisilta tai jehovilta. Se kuka on oikeassa, on ihan makuasia. Jotain pitää jättää ihmisenkin mietittäväksi, vaikkakin hänen järkensä on rajallinen ja jumaluutta ymmärtämään kykenemätön.
Niin, ja kokonaisuus. Se on erittäin tärkeää. Yksittäisiä jakeita ei pidä irrottaa kokonaisuudesta. Tämän jokainen kunnon kristitty tietääkin eikä siihen koskaan syyllisty. Eihän?
Raamatun ristiriidattomuuskin on selvä asia. Se mikä voi vaikuttaa ristiriidalta, on sellainen vain näennäisesti. Jos Raamattua lukee oikealla tavalla, niin ristiriidat vain tukevat toisiaan. Ja kokonaisuuden kannalta mahdollisilla ristiriidoillahan ei ole mitään merkitystä. Se, että silloin Pyhän Hengen inspiraatio luotettavana lähteenä joutuu ristiriitaisuuksien ilmetessä hieman epäilyttävään valoon, on sivuseikka. Totuus joutuu arvailtavaksi, kumpi kohta on oikeassa ja kumpi väärässä. Tietenkin molemmat kohdat voivat olla kokonaisuuden kannalta sopivia, mutta se mitä vaikkapa Jeesus ihan oikeasti teki tai sanoi, voi jäädä hieman hämäräksi.
Otetaan esimerkki oikeasta Raamatun lukutavasta, aiheeksi sopii vaikkapa Jeesuksen viimeiset sanat. Evankeliumien mukaan hän sanoi "Se on täytetty " tai hän huusi joko " Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni" tai " Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"(tämän perään hän vielä huusi kovalla äänellä ja kuoli.)
Niin, kokonaisuuden kannalta Jeesuksen viimeisillä sanoilla tuskin on mitään merkitystä eikä evankeliumeissa ole mitään ristiriitaakaan niiden tukiessa toisiaan. Ja jos Raamattua oikealla tavalla luetaan, juttu menee jotenkin näin: "Vertauskuvallinen Jeesus huusi vertauskuvallisesti jotain vertauskuvallista ja antoi vertauskuvallisesti vertauskuvallisen henkensä".
Antoisia lukuhetkiä.
Raamattu on kirjoitettu, tai niin minulle on kerrottu, Pyhän Hengen inspiroimana. Se on Jumalan sanaa (sana voidaan myös kirjoittaa isolla alkukirjaimella, se on paljon vakuuttavampaa). Koska se on Jumalan sanaa, se on myös ehdottomasti totta. Eihän Jumala voi valehdella. Jumala vaikutti pyhän Hengen kautta Raamattua kirjoittaviin ihmisiin, joten kaikki lukemasi on totta. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, joten totta kai Jumala on olemassa. Kaikki muut väitteet ovat vääriä, sillä Jumala ei valehtele.
Löytyy myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä kirjoittajat ovat myös liittäneet Raamattuun oman aikansa käsityksiä ja asenteita. He ovat hieman värittäneet Jumalan ilmoitusta omilla näkemyksillään. Koska Raamattu on oikeassa, heidänkin asenteensa ja käsityksensä, niin maallisia kuin ovatkin, ovat totuuksia. Eiväthän ne muuten olisi voineet päästä osaksi Jumalan Raamattuun.
Joidenkin mielestä näistä ihmismielen omista aivoituksista ei pidä välittää, ne ovat vain vanhanaikaisia ja nykyaikaan soveltumattomia mielipiteitä. Se, että kukaan ei voi varmasti sanoa, mikä Raamatussa on Jumalasta ja mikä on ihmisestä, ei ole mikään ongelma. Valitaan vain ne omiin käsityksiin sopivat kohdat, julistetaan ne jokaisen kunnon kristityn seurattavaksi tarkoitetuiksi jumalallisiksi totuuksiksi ja ne huonot kohdat taas voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten aikaisemmin mainitsin, mikään ei välttämättä ole Raamatussa sitä miltä se näyttää. Pitää muistaa vertauskuvallisuus. Asioilla voi olla monta merkitystä. Se mikä epäileviä ihmisiä saattaa hieman kummastuttaa, on sellainen vähäpätöinen asia, että mistä vertauskuvat oikeasti kertovat. Vertauskuvahan on tulkinnanvarainen asia. Kai Jumalalla oli jokin selvä asia mielessään inspiroidessaan kirjoittajia. Eli mikä on se totuus vertauskuvan takana, mitä vertauskuvalla tarkoitetaan? Raamattu on siitä lukijakiitollinen kirja, että sitä voi tulkita ihan miten haluaa. Kukaan ei voi olla täysin väärässä, sillä se perimmäinen totuushan on tulkinnanvarainen. Eikun hetkinen...tottakai Raamattua voidaan tulkita myös väärin. Väärässä ovat kaikki ne, jotka tulkitsevat sitä eri tavalla.
Tietenkin on myös mahdollista, että kaikki ovat väärässä eivätkä tajua mitään mistään. Kaikki tuskin voivat olla oikeassa, sillä tulkintojahan on melkein yhtä paljon kuin kristittyjäkin. Tai miksei voisi, mutta silloin se totuus tai opetus voi muodostua hieman ristiriitaiseksi.
Hämärää on myös mitkä ovat vertauskuvia ja mitkä ovat totuuksia sellaisenaan. Kai Raamatussa on myös näitä "selviä" totuuksia ilman vertauskuvallisuutta, jos ei muuten niin aikakin siteeksi. Se mitä pidämme vertauskuvana voikin olla tarkoitettu sanasanaisesti otettavaksi. Raamattua lukiessaan lukijan ei pidä myöskään ihmetellä, miksei se kaikkivoipa Jumala voinut kirjoittaa kaikkea selväsanaisemmin, niin että luetun ymmärtää ilman selityksiä, jotka joskus venyttävät mielikuvituksen äärimmilleen. Aito usko on kuitenkin tärkeintä. Sitä vaaditaan pelastuksen kannalta. Tosin siitä mikä on aitoa uskoa voidaan olla montaa mieltä. Aidosta ja oikeasta uskosta voi kysellä vaikkapa luterilaisilta, katolisilta, vanhoillislestadiolaisilta, helluntailaisilta tai jehovilta. Se kuka on oikeassa, on ihan makuasia. Jotain pitää jättää ihmisenkin mietittäväksi, vaikkakin hänen järkensä on rajallinen ja jumaluutta ymmärtämään kykenemätön.
Niin, ja kokonaisuus. Se on erittäin tärkeää. Yksittäisiä jakeita ei pidä irrottaa kokonaisuudesta. Tämän jokainen kunnon kristitty tietääkin eikä siihen koskaan syyllisty. Eihän?
Raamatun ristiriidattomuuskin on selvä asia. Se mikä voi vaikuttaa ristiriidalta, on sellainen vain näennäisesti. Jos Raamattua lukee oikealla tavalla, niin ristiriidat vain tukevat toisiaan. Ja kokonaisuuden kannalta mahdollisilla ristiriidoillahan ei ole mitään merkitystä. Se, että silloin Pyhän Hengen inspiraatio luotettavana lähteenä joutuu ristiriitaisuuksien ilmetessä hieman epäilyttävään valoon, on sivuseikka. Totuus joutuu arvailtavaksi, kumpi kohta on oikeassa ja kumpi väärässä. Tietenkin molemmat kohdat voivat olla kokonaisuuden kannalta sopivia, mutta se mitä vaikkapa Jeesus ihan oikeasti teki tai sanoi, voi jäädä hieman hämäräksi.
Otetaan esimerkki oikeasta Raamatun lukutavasta, aiheeksi sopii vaikkapa Jeesuksen viimeiset sanat. Evankeliumien mukaan hän sanoi "Se on täytetty " tai hän huusi joko " Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni" tai " Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"(tämän perään hän vielä huusi kovalla äänellä ja kuoli.)
Niin, kokonaisuuden kannalta Jeesuksen viimeisillä sanoilla tuskin on mitään merkitystä eikä evankeliumeissa ole mitään ristiriitaakaan niiden tukiessa toisiaan. Ja jos Raamattua oikealla tavalla luetaan, juttu menee jotenkin näin: "Vertauskuvallinen Jeesus huusi vertauskuvallisesti jotain vertauskuvallista ja antoi vertauskuvallisesti vertauskuvallisen henkensä".
Antoisia lukuhetkiä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Raamatun lukemisessa on myös tiettyjä periaatteita, kuten kaikessa toiminnassa.
Lue siitä enemmän alempana tai linkistä:
Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm
Oliko tuo nyt sitten se virallinen, oikea tapa ymmärtää Raamattua?
Niin kukakohan tosissaan uskaltaa väittää osaavansa opettaa muillekin sitä "oikeaa luku-/tulkintatapaa...
Selitys ja lukutapoja on miljoonia erilaisia, mikäköhän olisi sitten se oikea...?
Tuossa linkissäsi oleva on vain yksi monista...
ja kaiken lisäksi pelkkää pas**aa...
Kiitos syvällisestä ja hyvin perustellusta mielipiteestäsi.
Oletko edes koskaan lukenut raamattua? Et varmaan, kun yksinkertaisesti olet päättänyt että kun asia liittyy uskontoon, se on pelkkää paskaa ja tylsää sellaista.
Paskaa ei ole juutalaisten Egyptin orjuus ja vaellus tai muu juutalaisten muinaishistoria, se että Jeesus on elänyt tai apostolit/paavali tekivät matkoja... Nämä ovat historiallisia faktoja.
Ei pitäisi tuomita paskaksi sellaista, mitä ei ole edes lukenut.
Olen lukenut raamattua, koulussa, kotona, riparilla yms. Väitteenion perusteltu, eihän sellaisesta asiasta voi kommentoida jos ei tiedä jutusta mitään. Ja asioista voi olla eri mieltä, kaikki eivät sulata vai tuollaista hölynpölyä.
Raamattu on tylsä ja täysin käsittämätön ja väkivaltaa täynnä oleva kirja, kunnes Pyhä Henki avaa sen sisällön ihmiselle. Sitten sitä voi lukea ja ymmärtää ja kiinnostua. Kokemusta on molemmista tavoista.Raamatun sana voi rauhoittaa ihmisen mielen, avaa anteeksiantamuksen ja armon, ja nämä asiat ovat täysin käsittämättömiä ymmärtää omilla aivoilla. Raamattua voi lukea ilman Pyhän Hengen ohjaustakin, jo se lukee, voi jäädä itämään. Ehkä näet seuraukset pakollisista lukuhetkistäsi vaikkapa 10 vuoden kuluttua. Kuka tietää? Jumala on suurempi kuin me ja voi vaikuttaa täysin eri tavalla kuin odotamme ja eri aikana kuin odotamme. Jonain päivänä ehkä huomaamme, että pelkkä materia ei riitäkään, että pinnallisuudesta on päästävä pois. Tartu silloin Raamattuun uudestaan.
Jumala on salannut Raamatun sanoman monella eri tavalla.
Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Luukas 10
Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen.
Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
Käytännössä tarkoitat siis, että Raamattuun uskominen vaatii lapsellisuutta vai miten lapsenmielisyys mahdetaan tulkita. No, lapset uskovat Joulupukkiin, Nukkumattiin ja mörköihinkin. Mutta heitä ei kaiketi ole olemassa kaikesta lapsenmielisyydestä huolimatta?
Tuon vastauksesi viimeisen kappaleen kun vielä saisi ihan selkokielellä, niin olisi kiva vastata. En ikävä kyllä tajunnut siitä yhtään mitään. No, olenkin kaiketi matkalla kadotukseen eikä minun silloin pidäkään tajuta?
Lapsenmielisyys on aitoa ominaisuutta, jotain sellaista mitä Jumala arvostaa, hyvyyttä, rehellisyyttä jne.
Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
Yritys selittää edellinen selkokielellä. Jeesus, lapsenmielisesti ymmärrettynä on sama kuin olisi löytänyt Jumalan se olisi ihmiselämän tärkein löytö.
"Raamattu on siitä lukijakiitollinen kirja, että sitä voi tulkita ihan miten haluaa. Kukaan ei voi olla täysin väärässä." Ja vaikka olisi oikeassakin ei voi olla täysin varma omasta tulkinnasta, sellaisia nämä uskon asiat vain on.
"Lapsenmielisyys on aitoa ominaisuutta, jotain sellaista mitä Jumala arvostaa, hyvyyttä, rehellisyyttä jne."
Minä arvostan lapsenmielisyyttä, olnko siis Jumala?
>>Minä arvostan lapsenmielisyyttä, olnko siis Jumala?
"Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."
Siis olenko sukurutsaan syyllistynyt?
...on helppo huijata...
Onhan se nähty ajansaatossa.
"Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille."
Toisin sanoen jo raamatunkirjoittaja on ymmärtänyt, ettei voi huijata niitä jotka ovat järkeviä ja viisaita.
Ja lapsenmielisille huijauksen loppusilaukseksi sanotaan, että "totuus" on piilotettu viisailta ja järkeviltä, antaen sellaisen kuvan, että kaikki jotka eivät usko ovat omahyväisyyttään nostamassa itseään jalustalle ja sieltä sitten eksyttämässä...
aika taitavaa on tuo huijaus, kun miljoonia ihmisiä on koukussa... ...surullista...
Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita! Jesaja 5
Raamatun mukaan omasta mielestä viisaat, on tyhmiä. Oikea viisaus on Jumalan tunteminen!!
Syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kolossalaiskirje 2
...porukkaan sinä mahdat lukeutua (viitaten alkuperäiseen kirjoitukseeni)?
Eli otatko kaiken kirjaimellisesti, vertauskuvallisesti vaiko mixaatko itsellesi sopivan kokonaisuuden? Ja miksi olisit oikeassa?
"Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita! "
Tämä pätenee myös kaikkiin viisaisiin raamatunselityksiin?
Porukkaan?
Kuulun sellaiseen "porukkaan", en mielelläni ryhmittele ihmisiä ne ryhmittelyt on aina keinotekoisia. Jokaisessa porukassa, puolueessa, ja maassa on tyhmiä että viisaita, melkeimpä samassa suhteessa.
Ainut oikea porukka, taivaallisen Isäni tahto.
Hengelliset asiat on aina kerrottava tavallaan vertauskuvallisesti esim. "Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Tarkoittaa, taivaallisen Isäni tahdon tehtyämme kuulumme samaan porukkaan raamattutermein, taivaanvaltakuntaan. Maallinen ”porukka” voi silloin olla mikä hyvänsä.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.
Jaakobin kirje 3