Siitä on yli vuosi kun erottiin, mut eipä ole sen
jälkeen ollut päivääkään, etten olisi sinua
ajatellut...pienetkin asiat tuovat sinut aina
vain mieleeni.
Sait minut 'koukkuun'. Jarruttelin alkuvaiheessa
suhdettamme ja olin varovainen. Pelkäsin
rakastuvani sinuun, mutta sait minut ylipuhuttua
olemalla niin ihana ihminen kuin olet...ja pian
sitten rakastuinkin, vaikka yritinkin aluksi
kamppailla tuota tunnetta vastaan. En ollut
aiemmin kokenut mitään vastaavaa...elin ns.
seitsemännessä taivaassa. Myös sinä halusit
jatkuvasti tavata ja olla lähellä...jakaa ilot ja
surut, huolehdit hyvinvoinnistani.
Yhtäkkiä kaikki olikin ohi. Viimeisen kerran kun
tavattiin, et antanut mitään merkkejä siitä, että
tunteesi minua kohtaan olisivat muuttuneet...olit
aivan kuin ennenkin. Olen jälkeen päin koittanut
miettiä, olinko vain niin tyhmä, etten osannut
lukea tunteitasi oikein, enkö nähnyt mitä sinulle
tapahtui...mitä meille tapahtui? Kun lähdin
luotasi viimeisen kerran, olin onnellinen ja
suunnittelin jo mielessäni tulevaisuutta ja
silloin lähestyvää ensimmäistä yhteistä
joulua...jota emme sitten kuitenkaan koskaan
yhtään viettäneet. Et enää vastannut puheluihini,
ja jos aikani sinua 'pommitettuani' suostuit
vastaamaan, et ollut koskaan juttutuulella.
Itkin. Pelkäsin, että olin loukannut sinua
jotenkin. Siihen en kuitenkaan koskaan saanut
selvyyttä, et suostunut puhumaan, juuri kun
olisin sinua eniten tarvinnut. Sen jälkeen emme
ole puhuneet. Asia painaa mieltäni vieläkin.
Uutta suhdetta en pysty aloittamaan, sillä
pelkään, että vanhat asiat toistuvat...toista
samanlaista kokemusta en jaksa...
Nyt taas joulun lähestyessä kapaisin
suunnattomasti lämpöäsi ja hellyyttäsi... Miksi
en pääse sinusta ylitse???
Jos kohtalotovereita löytyy, olisi mukava vaihtaa
kokemuksia ja tuntemuksia.
jälkeen ollut päivääkään, etten olisi sinua
ajatellut...pienetkin asiat tuovat sinut aina
vain mieleeni.
Sait minut 'koukkuun'. Jarruttelin alkuvaiheessa
suhdettamme ja olin varovainen. Pelkäsin
rakastuvani sinuun, mutta sait minut ylipuhuttua
olemalla niin ihana ihminen kuin olet...ja pian
sitten rakastuinkin, vaikka yritinkin aluksi
kamppailla tuota tunnetta vastaan. En ollut
aiemmin kokenut mitään vastaavaa...elin ns.
seitsemännessä taivaassa. Myös sinä halusit
jatkuvasti tavata ja olla lähellä...jakaa ilot ja
surut, huolehdit hyvinvoinnistani.
Yhtäkkiä kaikki olikin ohi. Viimeisen kerran kun
tavattiin, et antanut mitään merkkejä siitä, että
tunteesi minua kohtaan olisivat muuttuneet...olit
aivan kuin ennenkin. Olen jälkeen päin koittanut
miettiä, olinko vain niin tyhmä, etten osannut
lukea tunteitasi oikein, enkö nähnyt mitä sinulle
tapahtui...mitä meille tapahtui? Kun lähdin
luotasi viimeisen kerran, olin onnellinen ja
suunnittelin jo mielessäni tulevaisuutta ja
silloin lähestyvää ensimmäistä yhteistä
joulua...jota emme sitten kuitenkaan koskaan
yhtään viettäneet. Et enää vastannut puheluihini,
ja jos aikani sinua 'pommitettuani' suostuit
vastaamaan, et ollut koskaan juttutuulella.
Itkin. Pelkäsin, että olin loukannut sinua
jotenkin. Siihen en kuitenkaan koskaan saanut
selvyyttä, et suostunut puhumaan, juuri kun
olisin sinua eniten tarvinnut. Sen jälkeen emme
ole puhuneet. Asia painaa mieltäni vieläkin.
Uutta suhdetta en pysty aloittamaan, sillä
pelkään, että vanhat asiat toistuvat...toista
samanlaista kokemusta en jaksa...
Nyt taas joulun lähestyessä kapaisin
suunnattomasti lämpöäsi ja hellyyttäsi... Miksi
en pääse sinusta ylitse???
Jos kohtalotovereita löytyy, olisi mukava vaihtaa
kokemuksia ja tuntemuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minulla sama tunne, erosta tosin kulunut vasta muutamia kuukausia.. seurustelua kesti 10kk.. itse jätin, pitkän välimatkan takia (lähdin opiskelemaan), ja en ollut varma tunteista.. ajattelin että niin olisi helpompi.. ja paskat! ikävöinyt olen koko ajan, mihinkään ei pysty keskittymään.. koulu menee huonosti, luultavasti lopetan sen.. ellei minua heitetä aikaisemmin pihalle.. olisin valmis tekemään mitä vaan, että voisin aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.. hänen kanssaan..
ei rakkaudessa ole mitään vikaa, kun vaan saisin jakaa tämän tunteen hänen kanssaan..
Jari, ANNA MULLE MAHDOLLISUUS!!!!!!