Ei raamatun mukaan nähdäkseni vaan päinvastoin.
2. Piet. 2:20
Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
2. Piet. 2:20
Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paatumus tulee pikkuhiljaa ja salakavalasti. Jumalan Henki kyllä varoittaa aikansa, mutta jos vaan jatkaa synnissä olipa mielenlaatu tai tekosynti, alkaa paatumus. Tämä ihminen ei enään tarvitse Jeesusta ja on lopettanut kilvottelun. Seuraa Pyhän Hengen pilkka.
Raamattu ei tunne sanaa luopio yksittäisestä ihmisestä vaan luopuminen, onko se sitten seurakunnasta vai Jumalasta luopumista, tulkinta asia.
Uskosta luopuminen on luopujalle hirmuinen asia, ainakin jos ei pysty parannusta tekemään.
Jumala on kuitenkin oikeudenmukainen ja katsoo miksi joku luopuu uskostaan, on pajon syitä. Mitä syitä olisi kuopua uskosta? Luopua oikeastaan hyvästä, vaihtaa se kenties pahempaan elämään, kuitenkin löytyy jokaisella suu luopumiseen.
Voisiko henkinensairaus olla sellainen tekijä joka jotenkin on syynä uskon menettämiseen?
"Voisiko henkinensairaus olla sellainen tekijä joka jotenkin on syynä uskon menettämiseen?"
Meinaatko että jos on tarpeeksi terve niin pääsee taivaaseen ja invalidit tulijärveen? Eiköhän asia ole toisinpäin että uskosta luopumisesta seuraa näitä henkisiä oireita ym. Ja miksei seurakunnasta saisi luopua?
>>> Seuraa Pyhän Hengen pilkka.
Kaikki helluntaiseurakunnista eronneet eivät ole luopioita siinä mielessä että olisisvat luopuneet uskostaan. Monet vaan kaipaavat hurmahenkisyydestä pois, mutta eivät ole hyljänneet uskoa Jumalaan. Kirjoitan näin, koska monesti helluntailaiset sanovat luopioiksi helluntaiuskosta (helluntaiherätyksen mukainen oppi) luopuneita.
Itse en ole kuullut helluntailaisen sanovan luopioksi helluntaiherätyksen mukaisesta opista luopuneita, mutta uskon että sellaistakin ajattelua on, ehkä eivät sydämessään kuitenkaan ajattele niin jyrkästi, jos kärjistäen ilmaisevatkin käsityksensä "oikeasta opista" luopuneista?
Se kokemus mikä minulla on, niin helluntailaiset raamatunmukaisesti opettavat pelastusta uudestisyntymisen, henkilökohtaisen Jeesukseen uskomisen kautta, ei jonkin helluntaiuskon kautta. Helluntailainen ajatus siis on, että jokainen Jeesukseen uskova, myös ne jotka kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon ja joilla näin ollen on vinoutuneita opillisia käsityksiä, pelastuvat, koska pelastus on Jeesuksen täytetyssä työssä ja armossa, ei opillisuudessa. ( Ja tämä ei tietenkään tarkoita että oppia tulisi väheksyä. Oppikin on tärkeä. )
>Monet vaan kaipaavat hurmahenkisyydestä pois, mutta eivät ole hyljänneet uskoa Jumalaan.<
Tämä onkin vaikea kysymys. Myönnän, että on niitä jotka lähtevät helluntailiikkeestä koska kaipaavat "hurmahenkisyydestä" pois. Mutta milloin kyse on hurmahenkisyydestä? Joskus varmasti siitäkin, sielullisesta hörhöilystä yms.
Mutta voi olla myös niin, että "hurmahenkisyys" mistä henkilö haluaa pois, onkin tervettä karismaattisuutta, jonka hän, joistain omista syistään, kokee hurmahenkisyydeksi? Ota huomioon tämäkin puoli.
Eivät kaikki evankelisluterilaisesta kirkosta helluntaiherätykseen siirtyneet myöskään ole luopuneet uskosta. Päinvastoin monen kohdalla on että ovat TULLEET USKOON ja sen vuoksi luopuneet luterilaisuudesta, koska ovat halunneet pois luterilaisesta lahkohengestä yms. Kyllä linja on enemmänkin tämä. Silti monet luterilaiset nimittävät näitä luopuneiksi, joskus jopa luopioiksi, koska "ovat luopuneet isiensä uskosta" jne.
Näitä helluntailaisten nimittelijöitä ja syyttelijöitä on tälläkin palstalla, jotka räyhäämisellään sekoittavat keskusteluja ja saavat aikaan huonoa ilmapiiriä. Poikkeuksena on onneksi myös asiallisesti keskustelevia luterilaisia joiden viestien pääpaino ei ole helluntailaisten syyttelyssä ja räyhäämisessä.
"Teapot"
Minä taas olen kuullut helluntailaisten sanovan helluntaiseurakunnista eronneita / erotettuja luopioksi. Takavuosina muuta nimeä ei edes käytetty eronneista / erotetuista. Miksi helluntailaiset sitten "kärjistävät" sanomansa näin, kuten kirjoitit? Onko se "helluntaiuskon" vai raamatun mukaista?
Sen verran olen kuullut helluntailaisten "kärjistävän" näitä "oikeasta opista" luopuneita, että "luopiot" varmaan kiertävät helluntaiseurakunnan kaukaa.
Tarkennetaan tässä tuo helluntaiusko vielä uudestaan, kun et suluissa olevaa teksitä ymmärtänyt. Helluntaiusko=helluntaiherätyksen käsityksen mukainen oppi oikeasta uskosta.
Kuka määrittelee terveen karismaattisuuden? Onko se Teapot? Helluntaiherätyksellä ei ole mitään määritelmää terveestä karismaattisuudesta. Uskovia on lähtenyt joukoittain pois helluntailiikkeestä juuri tuon takia ja erot tulevat lisääntymään. Näitä karismaattisuuden takia eronneita helluntailaiset juuri nimittelevät luopioiksi.
Käytät taas ilmaisua "luterilainen lahkohenki". Tuo jatkuva luterilaisuuden halveksumisesi asettaa Sinut huonoon valoon ja vie uskottavuutta kirjoituksiltasi. Jumala saattakoon Sinut tässä asiassa oikealle tielle.
Onko luterilaisuuden parjaamiseen syy vain se, että palstalla on "helluntailaisuuden nimittelijöitä ja syyttelijöitä, jotka räyhäämisellään sekoittavat keskusteluja"? Opettaako Sinun "helluntaiuskosi" vai raamattu kostamaan pahan pahalla?
* " Tarkennetaan tässä tuo helluntaiusko vielä uudestaan, kun et suluissa olevaa teksitä ymmärtänyt. Helluntaiusko=helluntaiherätyksen käsityksen mukainen oppi oikeasta uskosta."?
* Ei ole mitään "helluntaiuskoa", se on sinun määriyksesi. On vain nimeltä ole " Helluntaiseurakunta", jonka sisällä on ainoastaan Raamattu oppikirjana, ei siis mikään " helluntaioppi"! Vääristynyt käsityksesi harhauttaa lukijoita.
"Mohikaani"
Käytin määritelmää "helluntaiusko" ja selitin, mitä tarkoitan sillä. Se ei ole minun keksimäni määritelmä, mutta yhdyn siihen. Määritelmää käytetään kuitenkin kohtalaisen paljon ja määritelmä tarkentaa, mitä kristinuskon suuntaa tarkoitetaan.
On paljon muitakin seurakuntia, jonka sisällä Raamattu on pääoppikirjana. Mainittakoon luterilaisuus, kreikkalaiskatolisuus, roomalaiskatolisuus helluntailais-karismaattisuuden lisäksi.
Kun Mohikaani kuitenkin vänkää että esim luterilaisilla on muitakin oppikirjoja, voisin mainita että näitä "helluntaiopin" oppikirjoja on aika sekalainen määrä pönkittämässä savijaloille rakennettua helluntailais-karismaattisuutta.
Ja käytäthän Sinäkin Mohikaani määritelmää "vauvavalelu", kun tarkoitat lapsikastetta. Helluntaiusko on tuon määritelmäsi rinnalla ainakin yhtä hyvä määritelmä.
Jaakobin kirje 5. 19-20. "VELJENI JOS JOKU TEISTÄ EKSYY TOTUUDESTA JA JOKU HÄNET PALAUTTAA, NIIN TIETÄKÄÄ TÄMÄ, ETTÄ JOKA PALAUTTTAA SYNTISEN HÄNEN EKSYMYKSENSÄ TIELTÄ, SE PELASTAA HÄNEN SIELUNSA KUOLEMASTA JA PEITTÄÄ SYNTIEN PALJOUDEN."