Melkein vuosi diagnoosista, paikallisalkuinen epilepsia. Ensin söin abydania, se auttoi vähän. Sivuvaikutuksien vuoksi vaihdettiin lamotrigiiniin ja olin tyytyväinen ja toiveikas. Nyt taas kohtaus viikossa, eli eipä tehoa juurikaan. Ens viikolla neurologi soittaa. Ahistaa ja masentaa vaan. Vuoden päästä olisi paluu työelämään ja luulin, että tämä saataisiin hallintaan ennen sitä. Nyt alkaa tuntua, että en saavuta ikinä kohtauksettomuutta. Grand maleja ei ole onneksi ollut kuin se yksi, ainoa valopilkku jos niiltä välttyisin jatkossa.
ei auttanut lamotrigiini:(
163
6224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi et hyvä ystävä voisi olla työelämässä epilepsiadiagnoosista huolimatta? Se ei suinkaan monella alalla ole mikään este.
Entä mahdollisuutesi epilepsiakirurgiseen operaatioon? Niistä kannattaa myös keskustella neurologille - kerro, että olisit kiinnostunut kuulemaan tästäkin vaihtoehdosta / sinun mahdollisuuksistasi tällaiseen (mikäli olet kiinnostunut).
Mä olen jo yli kymmenen vuotta yrittänyt löytää sitä oikeaa lääkettä, siinä onnistumatta, mutta se ei ole estänyt minua opiskelemasta, valmistumasta ja vielä koko 10 vuoden ajan työskentelemisestä. Tottakai se tietenkin helpottaa jos kohtaukset saa kuriin.
Jos on vasta kahta lääkettä kokeiltu, niin ehkä se leikkaus ei ole seuraava vaihtoehto. Tai mistäs minä tiedän, mutta omalla kohdalla vieläkin jarrutellaan sen kanssa..
Älä lannistu ainakaan. Ei sitä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu!
Älä masennu lääkekokeiluja on tehty vasta todella vähän. Itselläni on ollut epilepsia 26 vuotta. Kohtaukset eivät ole hallussa ja niitä tulee 1-2 viikon välein. Tästäkin huolimatta olen aina käynyt töissä kuten muutkin ihmiset.
Masentua ei tosiaan kannata, aina vois olla huonomminkin :)
Itse oon eläkkeellä, nuori ihminen... Kohtauksia tulee jatkuvasti, ihan kauheita "poissaolo"kohtauksia ja pahemmaksi menee kun ei sopivaa lääkitystä löydy. Kaikki lääkkeet ja yhdistelmät on käyty läpi mutta ei... Ja leikkausta ei pysty tehdä.
Sain opiskeltua ja teen vähän töitä eläkkeen kanssa, ja kannustan tosiaan työtä tekemään - pysyy pää paremmin kunnossa kun tekemättä mitään! Ja kun oikeella asenteella on liikkeellä niin eipä kukaan koskaan negatiivisesti ole sairautta työelämässä ottanut vastaan, päinvastoin.
Lamictal mullakin käytössä, mutta ei tosiaan kohtauksiin hyötyä.
Rohkeesti mukaan vaan :)
Minulla vuoden aikana ollut frisium, trileptal, zebinix, deprakine ja nyt se lamictal. Toivottavasti sopisi mulle ja joku toinen sulle. Tsemppiä :) ( ja työelämässä olen)
Siis työelämään paluu ahdistaa, koska autotta en pääse sinne.