Helluntailaiset sanovat ainakin niin, ettei lapsia saa kastaa, koska vain uskovia saa kastaa. Raamattu kuitenkin toteaa mm., että Jumalan Valtakunta on lasten kaltaisten ja kertoo Jeesuksen sanoneen näin:
"joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Lisäksi Raamattu toteaa ihan suoraan lapsilla olevan uskon.
Mikä siis estää kastamasta? Onko olemassa jokin muu peruste sille, että lapset pitää jättää kasteen ulkopuolelle?
"joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Lisäksi Raamattu toteaa ihan suoraan lapsilla olevan uskon.
Mikä siis estää kastamasta? Onko olemassa jokin muu peruste sille, että lapset pitää jättää kasteen ulkopuolelle?
Vastaukset 82
Vanhimmat
Höpö höpö Raamattu ei puhu mitään tuolaista.
no provolle nyt ei pitäisi mitään vastata kylläkään.
Kerrohan, mitä asiaa Raamattu ei siis noista sano? Minun Raamatustani löytyy kaikki tuo, mitä kerron.
Lapsikasteteologia - Baabelin oppi
"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1.Tim.6:10).
Mistä sitten epäraamatullinen lapsikasteteologia on peräisin? Sen alku on Baabelin tornista, jossa Semiramus kehitti maailman ensimmäisen väärän uskonnollisen järjestelmän (tarkastelemme sitä lähemmin myöhemmin), ns. Baabelin äiti-lapsi-kultin, johon kuului myös puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta. Tämän Baabelin uskonnon oppi sekoittui ensimmäisten vuosisatojen aikana kristinuskoon lapsikasteen muodossa. Ensimmäisellä vuosisadalla, apostolisen alkuseurakunnan aikana, lapsikastetta ei tunnettu eikä sitä ole Raamatussa. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että ensimmäisen vuosisadan seurakuntien kokoontumistilojen yhteydessä olivat upotuskastealtaat. Tällaisen upotuskastealtaan voi nähdä esim. Turkissa Efeson seurakunnan raunioilla. Perimätiedon mukaan apostoli Johannes toimi täällä ensimmäisen vuosisadan lopussa ja matkailijoille esitellään myös hänen hautapaikkaansa.
Miksi sitten suuret kirkkokunnat eivät voi luopua epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, vaikka monet Suomenkin luterilaisen kirkon papit käyvät salaa kasteella Israelissa? Kysymys on rahasta. Lapsikasteen kautta nimittäin "nielaistaan" vastasyntynyt lapsi sisään Baabelin järjestelmän kitaan kiltiksi kirkollisveron maksajaksi ja hän pysyy siellä normaalisti kuolemaansa saakka (Ilm.12:3-4; Jer.51:34). Lapsikasteen kautta suuret kansankirkot saavat jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Jos luovuttaisiin lapsikasteesta, koko järjestelmä romahtaisi ja siksi siitä on lähes mahdoton luopua. On kuitenkin huomattava, että vaikka suuri osa suurten kirkkokuntien jäsenistä on vain muodollisesti kristittyjä lapsikasteensa perusteella, on suurissa kansankirkoissakin monia vilpittömiä uskovia, jotka väärän opetuksen takia pitävät lapsikastetta oikeana. Meidän tulee pitää uskovien yhteys myös heidän kanssaan ja pyrkiä rakkaudessa ja sävyisyydessä vaikuttamaan siihen, että hekin voisivat ymmärtää ja omaksua oikean raamatullisen uskovien kasteen.
Raamattu kuitenkin toteaa mm., että Jumalan Valtakunta on lasten kaltaisten ja kertoo Jeesuksen sanoneen näin:
Eikä Jeesus eroittele uskovia lapsia ja sano toisia lapsia ei uskoisiksi.
Ei niin. Jeesus puhuu yleisesti lapsista, ei joistakin lapsista.
* Niin puhuu, mutta ei käske kastamaan. Vai lukeeko sinun Raamatussa nellaista, ei kaste pelasta, vaan usko, ja sitten otetaan kaste, miksi et usko Jeesusta ?
Raamattu ei puhu mitään lapsen uskosta Jeesukseen, vaan toteaa, että jokaisen tulisi aikuisenkin uskoa lapsen lailla.
Siinä on ainakin 200% ero.
Raamatussa ei ole sanaakaan lapsen uskosta Jeesukseen, vaan varoittaa että aikuisen uskon ei pitäisi olla lasten kaltaista.
siinäkin on suuri ero.
Ja sitten erikseen vielä painopiste, mitä tämä kaikki sopii vauvoihin, joilla ei ole yhtään mitään tietoa mistään Jumalasta ei taivasta eikä maasta.
Asetettuaan lapsen opetuslastensa keskelle, Jeesus sanoi näin:
"Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."
Matt. 18:5-6
Lapsella ON usko. Todellinen usko.
Totta.
Tuossahan Jeesus puhuu "näistä pienistä", eikä koko maailman lapsista.
Nämä pienet olivat kuuntelemassa Jeesuksen opetusta ja uskoivat heti.
Lapsella, joka kuulee evankeliumia, voi olla usko, mutta vauvalla ei sitä
voi olla, sillä "Kuinka kukaan voi uskoa, ellei julisteta"?? Room 10:14
Vauva ei tarvitse uskoa, sillä hän elää vielä Jumalan kädessä.
Ei asia ole ollenkaan noin. Seuraavassa kirjoituksessaan Luukas puhuu aivan pienistä vauvoista, jotka eivät toisen ihmisen puhumaa evankeliumia vielä ymmärrä:
Luuk. 18:
15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
15 And they brought unto him also infants, that he would touch them: but when his disciples saw it , they rebuked them.
16 But Jesus called them unto him , and said, Suffer little children to come unto me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
17 Verily I say unto you, Whosoever shall not receive the kingdom of God as a little child shall in no wise enter therein.
βρεφος brephos bref'-os = ) an unborn child, embryo, a foetus, a new-born child, an infant, a babe
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?lex=Thayer&ref=Luuk. 18:1&ent=1025
Jeesus puhuu ihan yleisesti lapsista:
"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt. 18:3
Luuk. 18:15 on käytetty sanaa "brefos", mutta jakeissa 16 ja 17 sanaa "paidion", joka tarkoittaa yleensä varttunutta lasta. Asiayhteydestä voidaan päätellä, että tässäkin tapauksessa kyse oli varttuneista lapsista, jotka pystyivät kävelemään ja ymmärsivät äidinkieltään. Erikseen on huomattava kuitenkin se, mitä Luukas ei sano:
1) lapsia ei tuotu kastettavaksi vaan sitä varten, että Jeesus koskisi heihin
2) Luukas ei sano, että nämä kyseiset lapset uskoivat Jeesukseen; niin voi tietysti olla, mutta Luukas ei sitä sano
3) Jeesus ei pyytänyt lasten äitejä (tai isiä) tuomaan lapsiaan tykönsä vaan kutsui lapset (paidion) tykönsä (j. 16) ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla..."
Tarkempi selitys erillisessä viestissä
Jeesus, kaste ja lapset
Jeesus ja opetuslapset saarnasivat mielenmuutosta ja evankeliumia. (Mar. 1:15; 6:12) Ne, jotka uskoivat Jumalan sanan, kastettiin ja heistä tuli opetuslapsia, Jeesuksen seuraajia. Heidät kastettiin paikassa, jossa oli paljon vettä, koska kaste tapahtui upottamalla kastettava kokonaan veden alle. (Joh. 3:22-26; 4:1-2)
Jeesus kutsui tykönsä lapsen ja asetti hänet opetuslasten keskelle, ja sanoi:
"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Mat. 18:3-6)
Tämä lapsi ei ollut sylivauva, sillä Jeesus kutsui hänet tykönsä ja asetti hänet opetuslasten keskelle. Lapsi oli Markuksen mukaan kuitenkin niin pieni, että Jeesus saattoi ottaa hänet syliinsä; Matteus ja Luukas eivät mainitse syliin ottamista vaan pelkästään vierelle tai opetuslasten keskelle asettamisen. (Matt. 18:3-6; Mar. 9:36-37; Luuk. 9:47-48) Tämä lapsi uskoi Jeesukseen ja hänet oli mahdollista vietellä: lapsi siis ymmärsi omaa äidinkieltään, toisin kuin sylivauva.
Näissä kohdissa on käytetty lapsista kreikankielistä sanaa "paidion", joka tarkoittaa yleensä lasta (vauvaa tai varttunutta). Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä lapsi oli ymmärryksen ikään ehtinyt. Kuinka muuten voisi ollakaan, koska lapsi uskoi Jeesukseen, sillä usko edellyttää Jumalan sanan ymmärtämistä ja totena pitämistä? Jos evankeliumia ei tarvitsisi ymmärtää, niin miksi se on käännetty niin monille eri kielille? Sitähän olisi voitu julistaa kreikaksi, arameaksi tai hepreaksi kaikille kansoille ja ne olisivat uskoneet, jotka Jumala on valinnut, vaikka eivät ymmärtäisi evankeliumista halaistua sanaa!
On itsensä pettämistä väittää, että Jumalan sanan totena pitämiseksi ja uskomiseksi (tottelemiseksi, luottamiseksi) ei tarvitse ymmärtää sitä, ja niin sylivauvatkin voivat uskoa evankeliumin. Tällaista väitetään vain sen vuoksi, että tahdotaan puolustaa kirkkojen tapaa kastaa sylivauvoja. Evankeliumien teksteissä ei sanota, että Jeesus olisi kastanut yhtään sylivauvaa tai edes lasta; sen sijaan on kirjoitettu, että Jeesus pani kätensä lasten päälle ja siunasi heitä. (Matt 19:13-15; Mar. 10:13-16; Luuk. 18:15-17)
Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. (Mar. 10:13-16)
Luukas käyttää tätä tapausta kuvatessaan kreikankielen sanaa "brefos" (Luuk. 18:15-17), joka tarkoittaa pientä lasta, sylilasta, vauvaa tai sikiötä (syntymätöntä lasta). Tämän perusteella on väitetty, että Jeesus kastoi sylivauvoja, jotka uskoivat häneen. Luukas ei kerro kuitenkaan sitä, että Jeesus olisi kastanut vauvoja tai pieniä lapsia, tai että juuri nämä pienet lapset olisivat uskoneet häneen. Vain Matteus mainitsee pienten lasten kohdalla sen, että he uskoivat Jeesukseen, mutta hän kertoo eri tapahtumasta kuin Luukas tässä kohdassa. (Matt. 18:1-5) Ne lapset, jotka uskoivat Jeesukseen, eivät Matteuksen kertomuksen mukaan olleet selvästikään sylivauvoja vaan ymmärryksen ikään ehtineitä lapsia.
Merkille pantavaa on myös se, että Luukas käyttää seuraavissa jakeissa (Luuk. 18:16-17) sanaa "paidion", jota käytetään Uudessa testamentissa hyvin usein varttuneista lapsista, toisin kuin sanaa brefos. On hyvin perusteltua olettaa, että tässäkin tapauksessa lapset olivat ymmärryksen ikään ehtineitä eivätkä sylivauvoja. Tätä puoltaa se, että Jeesus kutsui nämä lapset tykönsä ikään kuin he ymmärtäisivät häntä ja osaisivat kävellä itse. (j. 16) Se, että heidät "tuotiin" Jeesuksen tykö, ei kerro heidän olevan sylivauvoja, koska myös sellaisia aikuisia ihmisiä tuotiin Jeesuksen tykö, jotka osasivat kävellä itse. (Matt. 12:22)
Sanan brefos käyttöä Uudessa testamentissa ymmärryksen ikään ehtineistä lapsista voidaan puoltaa myös Paavalin ja Pietarin tavasta käyttää sitä sanaa kirjeissään. Paavali sanoi Timoteuksen tunteneen pyhät kirjoitukset lapsuudestaan (brefos) saakka, niin että ne voivat tehdä hänet viisaaksi. (2. Tim. 3:15) Vaikka Timoteus olisi kuullut Jumalan sanaa luettavan jo sylivauvana, ei hän ollut ymmärtänyt sitä ennen kuin oli oppinut puhumaan omaa äidinkieltään ja hepreaa, jolla suurin osa Vanhasta testamentista on kirjoitettu. "Lapsuudesta (brefos) saakka" tarkoittaa tässä siis ymmärryksen ikään ehtinyttä lasta, ei sylivauvaa.
Pietari kehottaa äsken kääntyneitä kristittyjä "halajamaan Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa niin kuin vastasyntyneet lapset (brefos), jotta he kasvaisivat sitä kautta pelastukseen." (1. Piet. 2:2) Ei ole ihme, jos vauvoja kastavat käyttävät tätä jaetta oman kastetapansa puolustamiseen, sillä "brefos" tarkoittaa tässä ilmiselvästi sylivauvaa, joka imee vielä äitinsä maitoa hänen rinnoistaan. Kielikuvalla ei painoteta kuitenkaan Jumalan lasten kyvyttömyyttä ymmärtää omaa äidinkieltään ja pyhiä kirjoituksia vaan päinvastoin! Kristittyjen tulee nimenomaan ymmärtää Jumalan sanaa ja "juoda sitä" yhtä halukkaasti kuin vauva juo äidinmaitoa! Tämä kohta siis pikemminkin puoltaa sanan brefos käyttöä ymmärryksen ikään ehtineistä lapsista kuin kumoaa sen.
Lisäksi on huomattava vielä se, että lapsia ei tuotu Jeesuksen tykö kastettavaksi vaan sitä varten, että Herra koskisi heitä (j. 15) ja panisi kätensä heidän päälleen, rukoilisi heidän puolestaan ja siunaisi heitä, niin kuin Herra teki. Merkille pantavaa on myös se, että opetuslapset nuhtelivat tuojia, kun he toivat lapsia Jeesuksen tykö (j. 15). Jos lapset olisi tuotu Herran tykö kastettaviksi ja se olisi ollut yleinen tapa, niin miksi opetuslapset olisivat nuhdelleet tuojia? Näillä kohdilla ei voida oikeutetusti puolustaa kirkkojen tapaa kastaa sylivauvoja, vaikka niin tehty kautta vuosisatojen.
Kyllä Jeesus puhui ihan yleisesti lapsista ja kehotti aikuisiakin tulemaan näiden kaltaisiksi. Ei ollut kyse tästä ja tuosta lapsesta, vaan lapsista.
Jeesus asetti lapset aikuisille esikuvaksi ja kielsi vähättelemästä lapsia. Minusta helluntailaiset eivät noudata tässä Jeesuksen opetusta, vaan ovat kuin ne epäilevät ja lasten viemisen Jeesuksen luokse kieltäneet opetuslapset, joihin Jeesus närkästyi.
Kastamaton aikuinen tarvitsee parannuksen ennen kastetta, kun taas lapsella on jo kaikki edellytykset tulla Jumalan Valtakuntaan.
annatkolastentulla?
Tarkoitatko sitä, että vauvat kelpaavat aikuisille uskoville esikuviksi uskovista? Vai tarkoitatko varttuneita lapsia, jotka osaavat jo puhua?
* Tuo on totta, ja muutenkin, ei tuossa Raamatun kohdassa ole mitään sellaista, joka viittaisikaan vauvakasteeseen, enempää, kuin uskovienkaan kasteeseen, ei mitään asiayhteyttä kasteen kanssa.
* Jotka niin väittää, niin heillä on jo perusasioissa väärä käsitys tai tieto joka ei perustu Raamattuun, on se, että ikänkuin kaste pelastaisi ja se tekekisi heistä Jumalan lapsia. Ikään kuin kaste veisi vauvat Jumala luo ja taivaaseen. Sellaista Jeesus ei sano missään eikä koskaan. Vaan " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, ja joka ei USKO, se tuomitaan kadotukseen." Tämä loppuosakin antaa selvän tiedon siitä, että kaste ei pelasta, ei vauva, eikä uskovien kaste. Sensijaan siitä selviää aivan selkeästi, että USKO, on se joka pelastaa. Ja tätä sanomaa ja totuutta Raamattu julistaa kannesta kanteen. Ei edes Johanneksen kaste pelastanut, ensin piti tehdä parannus, ja sitten Johannes kastoi parannuksen kasteella, ei pelkkä kaste pelastanut, eikä pelasta nytkään. Usko vaikuttaa sen, että voi ottaa kasteen Isä Pojan ja Pyhän Hengen nimeen !
Helluntaikaste+on+aivan+toinen+kuin+kristillinen+kaste,+jonka+Jeesus+asetti+lähetyskäskyssään.+Helluntailaisten+kaste+on+ihmisen+kuuliaisuuden+osoitus+Jumalalle,+askel,+joka+levisi+oppina+1600+luvulla.+Ymmärrys+että+Jumala+pitää+sanansa,+ei+tarvita+ihmisen+tekoja,+koska+ne+vain+halventaa+armon,+sillä+Jumalan+työ+on+täydellinen.+Helluntaioppi+menee+umpikujaan+syntikäsityksen+kanssa,+kun+kielletään+ihmisen+koko+syntisyys+siis+100%.Lapsi+siis+opin+mukaan+ilman+uskoa+joutuu+kadotukseen,+kun+syntiä+ei+kukaan+voi+tietää,+sanovat+siinä+8+vuotiaana.+Tämä+ei+ole+raamatullista+oppia.+Oppi+kaipaa+synregismiä+eli+ihmisen+osallisuutta+pelastukseen.+Näin+armon+tunteminen+jää+hämärän+peittoon.
Eihän tuo liity Kasteeseen,vaan minkälaiset ovat ihmiset taivaassa,eli lapsi on viaton välitön,ei riitele vaan on luottavainen Jumalalle,niinkun on lapsi vaikka äidilleen tai isälleen.
Kaste on Uskoontulon juttuja jossa astutaan Jumalan pelastuksen todelliselle ja lopulliselle polulle,tietengin ihminen kulkee tiensä kun voi tai haluaa,se on ihmisen päätettävä kuin pyhästi kulkee,viimesellä tuomiolla uskovakin käy,mutta sitten se Uskontie on kuvana edessämme kaikilla ,myös Uskovalla,mutta me pelastutaan sittenkin,mutta vain kuin tulen läpi,että se saasta poistuu meistä,että ei mitään epäpyhää mene Taivaanporttien sisäpuolelle.
Teidän pitää uskoa minua ,mitä kerron teille,mulla on annettu se oikea tieto,mistä teikäläiset on tietävinään,mitä kerroin teen sen niin arkana,mutta luota Jumalaan että hän suuresta pyhyydestään antaa mulle kirjoituksen neuvot,jos pilkaatte minua,pilkaatte Jumalaa,ne neuvot ei ole minusta vaan Jumalasta ja Raamatun kautta annettuja,ja jos jotakin kerron väärin otan itse vastuun ja pistän itseni uhriksi,etten puhu puuta heinää ! Ari
Raamatun mukaan lapsi ottaa vastaan Jumalan Valtakunnan. Raamatun mukaan lapsilla on usko.
Mikä siis estää kastamasta lapsia?
Miksi lapsi pitää kastaa, jos kaste on hyvän omantunnon pyytämistä ja lapsi ei ole tehnyt mitään pahaa vielä, eikä osaa vielä pyytää hyvää omaatuntoa?
Nämä ovat kaksi eri uskonsuuntaa. Mitä näiden välillä riitelemään? Älkää ainakaan te kristityt aloittako ja jatkako tällaista.
Keskustella olisi tarkoitus.
Kyllä lapsikin voidaan kastaa JOS HÄN ITSE SITÄ HALUAA!!!
"Joka TAHTOO minun perässäni kulkea,..."
Mutta pakollinen seremonia on kauhistusta Jumalalle! Sellainen kuuluu
vanhaan liittoon.
Entä lasten siunaamisseremonia?
Mistä tiedät, että lapsi HALUAA ja TAHTOO sitä?
Eikö Raamattu sano"
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1. Kor. 2:14).
"Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan'...Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Ap.t.2:38, 41).
"Ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä" (Mat.3:6).
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.16:16).
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat (pakanakansat) minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..." (Mat.28:19; hebr. UT:n mukaan).
Uuden Testamentin selkeän opetuksen mukaan ja esimerkkien valossa kaste kuuluu niille, jotka parannuksessa kääntyvät Jumalan puoleen, tunnustivat syntinsä ja uskon kautta Jeshuaan (Jeesukseen) ovat tulleet hänen opetuslapsikseen. Raamattu ei puhu tässä asiassa ihmisten iästä, on vain kysymys siitä, että henkilö on tehnyt uskonratkaisun omassa elämässään ennen kasteelle menoa. On luonnollista, että lasta ei pestä ennen syntymää, eikä Jumalan lasta "pestä kastevedessä" ennen uudestisyntymää Jumalan Hengestä.
"Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh.3:22-23).
"Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' (Filippus vastasi: 'Jos uskot koko sydämestäsi, se sallittakoon sinulle'. Hoviherra vastasi ja sanoi: 'Minä uskon, että Jeshua Messias on Jumalan Poika'; jae 37 heprealaisen UT:n mukaan). Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten" (Ap.t.8:35-39).
Hepreankielisessä Raamatussa kastetta tarkoittavan sanan juuri on "taval" (טבל; mikve-sanan ohella), jonka merkitys on: upottaa, upottautua veteen. Tästä hepreankielen juurisanasta tulee kastetta tarkoittava verbi "hitbil", joka tarkoittaa: upottaa, puhdistaa upottamalla, kastaa uskovaksi (kristityksi). Sama merkitys on myös kreikankielisen Uuden Testamentin kastetta tarkoittavalla verbillä "baptizo". Taval-verbin käytöstä on hyvä esikuvallinen esimerkki profeetta Elisan ajoilta, kun hänen neuvostaan Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naeman sukeltaa (kastaa) itsensä seitsemän kertaa Jordaniin ja parantuu pitalistaan (2.Kun.5:14). Tässä verbiä käytetään jopa merkityksessä "sukeltaa", osoittaen kokonaan veden alle upottautumista.
Edellä jo tutustuimme ”mikve-kasteeseen”, jossa puhdistautuvan henkilön tulee upottautua kokonaan veden alle. Tämän "mikve-kasteen" mukaisesti osa messiaanisista juutalaisista onkin ottanut sen käytännön, että uskoontulleet menevät itse veteen ja kastautuvat itse kokonaan veden alla. Tämäkin käytäntö lienee myös oikea, mutta Uuden Testamentin esimerkkien ja opetuksen valossa on kuitenkin normaalia, että kastettava ja kastaja astuvat molemmat veteen ja kastaja kastaa uskoontulleen henkilön upottamalla hänet kokonaan veden alle, kun ensin kastettava on tunnustanut uskonsa Jeshuaan (kuten Filippus kastoi hoviherran). Alkuseurakunnan päivinä oli tapana kastaa uskoontulleet mm. Jordanin virrassa tai muissa paikoissa, joissa oli riittävästi vettä upotuskastetta varten. Luonnollisesti tarkoitukseen sopivat muutkin paikat, kuten tarkoitusta varten rakennetut kastealtaat, uima-altaat ja hätätilassa vaikka kylpyamme. (Uskonnolliset juutalaiset käyttävät kylpyammetta "mikve-kasteisiin" kotonaan).
"Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: 'Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?' Niin he sanoivat: 'Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.' Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi" (Ap.t.16:30-34).
Uudessa Testamentissa on useita esimerkkejä perhekuntien kastamisesta. Puolustaessaan lapsikastetta, teologit usein väittävät, että perhekuntia kastettaessa on täytynyt olla sylilapsiakin mukana. Kuitenkin on niin, että Uudesta Testamentista ei löydy ainoatakaan esimerkkiä, ei perhekuntakasteidenkaan kohdalla, että sylilapsia olisi kastettu. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta mennä lisäämään Jumalan Sanaan mitään sellaista, mitä siellä ei lue, eikä vääntämään Raamattua kieroon, sillä siitä seuraa kadotustuomio (5.Moos.4:2; Ilm.22:18-19; 2.Piet.3:15-16). Tutkittaessa perhekuntakasteita, käy useista esimerkeistä ilmi, että kuulijat olivat ymmärtävässä iässä ja kykenivät ottamaan vastaan saarnatun sanan. Tämä todistaa, että kastettavat ihmiset eivät voineet olla pieniä lapsia. Otamme tähän esille luettelomaisesti perhekuntakasteet ja lyhyet maininnat kunkin tapauksen sisällöstä, niin että lukija voi tarkistaa itse Raamatusta asian.
1. Korneliuksen perhekunta. Pietari saarnasi Jeshuasta Korneliukselle ja hänen perhekunnalleen. Saarnan aikana kuulijat vastaanottivat sanoman, Pyhä Henki lankesi heidän yllensä, niin että he alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa ja sen seurauksena Korneliuksen perhekunta kastettiin Jeshuan nimeen (Ap.t.10:25-48).
2. Purppuranmyyjä Lyydian perhekunta tai talousväki eli palvelusväki, niinkuin se voidaan myös kääntää alkutekstistä. Shaul (Paavali) saarnasi sapatinpäivänä Filippissä tyatiiralaiselle Lyydialle, tämä otti vastaan pelastuksen sanoman ja hänet ja hänen perhekuntansa tai talousväkensä kastettiin (Ap.t.16:12-15).
3. Vanginvartijan perhekunta. Shaul (Paavali) ja Silas saarnasivat Filippissä vanginvatijan perheelle, heidät kastettiin ja he riemuitsivat siitä, että koko perhekunta oli tullut Jumalaan uskovaksi (Ap.t.16:25-34).
4. Krispuksen perhekunta. Korinttossa synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan ja heidät kastettiin (Ap.t.18:7-8).
5. Stefanaan perhekunta. Shaul (Paavali) kastoi Stefanaan perhekunnan, joka antautui pyhien palvelemiseen (1.Kor.1:16; 16:15).
"Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: 'Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?' Niin he sanoivat hänelle: 'Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.' Ja hän sanoi: 'Millä kasteella te sitten olette kastetut?' He vastasivat: 'Johanneksen kasteella.' Niin Paavali sanoi: 'Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.' Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen" (Ap.t.19:1-5).
Efeson uskovat olivat kastetut Johanneksen kasteella eli parannuksen kasteella. Se ei ollut vielä Jeshuan lähetyskäskyn mukainen uuden liiton kaste Hänen nimessään ja sen tähden Efeson opetuslapset piti kastaa uudelleen lopullisella raamatullisella uskovien kasteella. Samoin on meidänkin laitamme. Vaikka olisimme kastetut kuinka monesti "vesitipoilla" tai muulla tavoin, joka ei ole Raamatun mukainen uuden liiton uskovien kaste veteen upottamalla (toisinsanoen: epäraamatullinen kaste ei ole kaste ollenkaan; katso Mat.15:7-9; Kol.2:23), meidät tulee kastaa uudelleen. Kun olemme kerran kastetut Raamatun mukaisesti, se on lopullinen "yksi kaste", joka riittää Jumalan edessä (katso myös kohta: "Kenen nimeen kastetaan").
"Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ’Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.’ Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä" (Mark.10:13-16).
Puolustaessaan lapsikastetta, teologit usein sanovat, että siunasihan Jeesuskin lapsia. Tämä on totta. Jeshua (Jeesus) siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä (Mat.19:13-15). Tämän esimerkin mukaisesti mekin voimme siunata pieniä lapsia Jumalan kasvojen edessä. Tämä lasten siunaaminen käy hyvin joko kotona tai seurakunnan edessä, kun uskovat kokoontuvat yhteen.
Jeesus osoitti antamallaan esimerkillä sen, että lapsi on kelvollinen Hänen yhteyteensä. Aikuisten hän sen sijaan käski tulla lasten kaltaisiksi. Mikä siis estää kastamasta lasta (jonka Jeesus asetti aikuiselle esikuvaksi)?
Kyllähän lapsi osaa puhua, ellei ole sylivauva.
Toisaalta on vanhempien päätettävissä vievätkö he lapsensa Jeesuksen siunattavaksi vai eivät, sillä lapsi harvoin sitä itse pyytää ja tahtoo - ei tosin estäkään, koska uskoo vanhempiensa tekevän hänelle vain hyvää.
On huomatta se, että lasten siunaaminen ja kastaminen ovat ihan eri luokan asioita. Siunattavien lasten ei sanota uudestisyntyvän ja saavan syntejä anteeksi siunauksen hetkellä, eikä heitä liitetä jonkin kirkon jäseniksi kätten päällepanemisen, rukoilun ja siunaamisen kautta. Vauvoja kastavat väittävät vauvoille tapahtuvan kaiken sen, mitä uudestisyntymiseen ja pelastumiseen kuuluu, ja lisäksi vauvat liitetään heiltä kysymättä kirkon jäseniksi. No, Jumalan seurakunnan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä...
Menehän sinäkin Teppo kasteelle ja lopeta tutkainta vastaan potkiminen...
Sekoitin vahingossa Tepon ja Tapion, sori.
Tapiota en kehota kasteelle, mutta Teppoa kylläkin.
Tarkoitatko sitä, että aikuisten uskovien tulisi tulla vauvojen kaltaiseksi - ymmärrykseltään? vrt. 1Kor 14:20
Eikö olisi reilua puhua selvästi vauvoista ja varttuneista lapsista erikseen eikä puhua yleisesti molemmista käyttämällä sanaa "lapsi" ja puolustaa "vauvojen" kastetta tai uskoa puhumalla "lapsista". Raamatussa ei nimittäin sanota, että vauvat uskovat tai että heitä olisi kastettu; äidinkieltään osaavien lasten kohdalla on sanottu, että he uskoivat Jeesukseen, mutta ei heistäkään sanota, että heidät kastettiin.
Siunaaminen on eri asia, sillä lasta ei liitetä seurakuntaan. Se vaihe seuraa vasta sitten kun hän pystyy tekemään asiasta oman päätöksensä.
Itse olen tosin sitä mieltä, ettei lapsikasteesta mitään haittaakaan ole. Siinä vain mennään asioiden edelle. Liitetään vauva ensin seurakuntaan ja kastettu joutuu kasvettuaan pohtimaan haluaako olla seurakunnan jäsen vai ei.
Joku sanoi, että lapsella on oikea usko. Ehkä myöhemmin. Vauvalla ei voi olla uskoa, koska hänellä ei ole kapasiteettia ymmärtää asioita. Mutta viaton lapsi kelpaa Jumalalle kastettuna tai kastamattomana.
Luterilaisuudessa on tietysti kastettavia lapsia, aikuisia ja myös perhekuntia. Kristillinen kaste jonka Jeesus asetti 11 opetuslasten kesken on lähetyskäskyssä.. Kastakaa ja opettakaa, lapsia on alkuseurakunnan ajoista asti kastettu. Uudestikastajien oppi on baptistisen liikkeen tuoma harha, joka halveksii kristillistä kastetta ja Jumalan armotyötä ja kieltääpä vielä ihmisen perisynnin, väittäen että kahdesta syntisestä tulee synnitön.
Juutalaisen tradiotion ymmärtäminen auttaa!!
Sylivauvat kuuluivat perhekuntaan juutalaisuudessa vielä kiinteämmin kuin suomessa. Jos puhutaan perhekunnasta niin on saivartelua että ei puhuta sylivauvoista, koska silloin se oli päivänselvä
>>>Helluntailaiset sanovat ainakin niin, ettei lapsia saa kastaa, koska vain uskovia saa kastaa.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk06.html
KASTE ALKUSEURAKUNNASSA
"’Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.' Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: 'Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?' Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.' Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: 'Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.' Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Ap.t.2:36-41).
Raamatullinen vesikaste on yksi Messiaan opin alkeista ja uskon alkuaskeleista uuden liiton seurakunnassa. Kaste on myös yksi ns. kristikunnan keskeisiä opillisia kiistakysymyksiä, mutta jos tarkastelemme asiaa vain sen perusteella, mitä Raamatun kokonaisvaltainen totuus meille opettaa, on kasteasiakin selkeä ja yksinkertainen, niinkuin muutkin Raamatun perustotuudet, ilman ihmisten omia "mutkia". Apostolisessa alkuseurakunnassa uskon alkuaskeleet olivat hyvin selvät. Saarnattiin sanomaa Messiaasta eli Kristuksesta, kehotettiin parannuksessa kääntymään Hänen puoleensa ja jotka ottivat sanan vastaan ja tekivät parannuksen, ne kastettiin ilman viivyttelyjä välittömästi uskonratkaisun yhteydessä. Uskoontulleet ja kastetut opetuslapset olivat yhdessä ja muodostivat seurakunnan kullakin paikkakunnalla. Tähän yksinkertaiseen alkuseurakunnan käytäntöön Jumala varmasti haluaa lopun ajan ennalleen asetetun seurakunnan palaavan.
Messiaan lähetyskäsky - uuden liiton kasteen perusta
"Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti'" (Matt.28:18-20).
Hepreankielisen Uuden Testamentin mukaan jae yhdeksäntoista on seuraavasti:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat (tai pakanakansat) minun opetuslapsikseni ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
"Ja hän sanoi heille: 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'." (Mark.16:15-16).
"Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa" (Joh.4:1-2).
Jeshuan (Jeesuksen) lähetyskäsky on uuden liiton kasteen perusta. Monissa maailman suurissa kirkkokunnissa Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä on sovellettu siten, että on tehty "kastamalla opetuslapsia" lapsikasteen kautta. Kun tutkitaan lähetyskäskyä hepreankielisen Uuden Testamentin mukaan ja Markuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan, ei lapsikastesovellutus ole lähetyskäskyn alkuperäisen ajatuksen eikä myöskään muun Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukainen. Raamatussa ei ole käskyä eikä esimerkkiä sylilasten kastamisesta.
Messiaan lähetyskäsky pitää sisällään kolme osaa:
1. Opetuslapseksi tekeminen. Raamatun opetuksen mukaan Jeshuan (Jeesuksen) opetuslapsena oleminen ei ole mikään kevytmielinen tai tunnekuohun vallassa tapahtuva innostuminen, sillä Raamattu sanoo: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni" (Luuk.14:33). Opetuslapsen on oltava valmis tarvittaessa luopumaan kaikesta, seuraamaan ristin tiellä Herraansa ja tarvittaessa oltava valmis kuolemaan Mestarinsa tähden (Luuk.14:25-34).
2. Kastaminen. Opetuslapseksi tehdyt tulee kastaa vedessä.
3. Opettaminen. Tässä riittää tehtävää koko elämän ajaksi, kun opetuslapsia opetetaan pitämään kaikki, minkä Herra on käskenyt meidän pitää.
Kasteen vertauskuva - Nooan arkki ja vesi
"...jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä (alkut. mukaan voidaan kääntää myös: hyvän omantunnon vastaus) Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1.Piet.3:19-21).
"Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin" (1.Moos.7:23).
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.16:16).
Nooan esikuvan mukaan vesi pelastaa kasteena. Mitä tämä tarkoittaa? Onko niin, että kaste ulkonaisena toimituksena pelastaa ihmisen? Ei suinkaan! Nooan aikana, kun Jumala hukutti syntisen ihmiskunnan vedenpaisumuksella, Hän pelasti Nooan ja hänen perheensä, yhteensä kahdeksan sielua, arkin kautta, jonka Jumala oli käskenyt rakentaa. Vedenpaisumuksen vedet koituivat pelastukseksi niille, Nooan perhekunnalle, jotka olivat arkin sisäpuolella, toteltuaan Jumalan käskyä arkin rakentamisesta. Samat vedet, jotka pelastivat arkin sisäpuolella olevan Nooan perheen, hukuttivat ne, jotka eivät olleet kuuliaisia Jumalalle ja jäivät arkin ulkopuolelle.
Samalla tavoin vesi pelastaa meidätkin kasteena, yhdessä uskon kanssa, jolloin olemme "pelastuksen arkin" sisäpuolella. Mutta jos turvaamme kasteeseen pelkkänä rituaalina, ikäänkuin "palovakuutuksena helvettiä vastaan", ilman parannuksen tekoa ja uskoa Jeshuaan (Jeesukseen), meille käy samoin kuin Nooan aikaiselle syntiselle ihmiskunnalle arkin ulkopuolella, meidät tuomitaan kadotukseen.
Oppi kasteista - yksi kaste
"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta" (Heb.6:1-2).
"...yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Efes.4:4-6).
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee Messiaan opin alkeiden joukon opin kasteista. Tässä kohden ei ole painovirhettä tai käännösvirhettä, vaan kirjoittaja todellakin puhuu kasteista. Pakanain apostoli Shaul (Paavali) puolestaan kirjoittaa efesolaisille seitsemästä uskovien ykseyden perustuksesta, joiden joukossa hän mainitsee yhden kasteen. Mitä tämä tarkoittaa? Onko Raamattu tällä kohdin ristiriidassa itsensä kanssa? Ei suinkaan! Raamattua huolellisesti tutkimalla voidaan nimittäin todeta, että sieltä löytyy kaikkiaan seitsemän kastetta, joiden joukossa on kolme pääasiallista kastetta: vesikaste, henkikaste ja tulikaste. Efesolaiskirjeessä mainittu yksi kaste tarkoittaa ennenkaikkea raamatullista vesikastetta, kun parannuksen tehnyt ja uskoontullut opetuslapsi kastetaan vedessä. Tämä kaste on kertakaikkinen ja yksi ainoa, kun se toimitetaan Raamatun mukaisesti.
Jotta pääsisimme käsitykseen Raamatun kasteista, otamme tähän lyhyesti em. seitsemän kastetta:
kannattaa lukea... http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk06.html
Näinhän se toimii lähetyskentällä luterilaisuudessakin, mutta lapset tarvitsevat kasteen jonka Jeesus asetti liiton merkkinä. Ihminenhän kastetaan kristuksen kuolemaan ja uuteen elämään, eikä mitään ihmisen kuuliaisuuden askeliin. Helluntaisille on vaikea näköjään tajuta Jumalan armotyötä.
Et sitten laittanut lähetyskäskyn sanoja kjten aikaisemmin vaan halusit luoda oman tekstin.. Aikaisemmin niin innolla kirjoittelit lähetyskentällä kristityiksi tulleiden kastetta mutta lapset jätit nyt pois
Helluntailaiset sanovat sitä ja helluntailaiset sanovat tätä ja helluntailaiset sanovat tuota.. jne..
Ainako tämä tulee olemaan tätä yhtä ja samaa väittelyä kasteista..
Vaikka minut kastettiin luterilaisen kirkon toimesta vauvana nimenantotilaisuudessa ja liitettiin sen seurauksena luterilaiseen kirkkoon, ei se minua millään tavalla hyödyttänyt uskonasiassa, koskapa luterilaisen kirkon papit eivät osanneet edes rippikoulussa 1969 opastaa minua Jeesuksen henkilökohtaiseen tuntemiseen elämässäni.
Vaikka olin tutkinut Raamatun Kirjoituksia, en ymmärtänyt niistä mitään, ennenkuin eräs helluntailainen uskovainen kertoi keväällä1985 seikkaperäisesti siitä, kuka on Isä Jumala, ja kuka on hänen Poikansa, Kristus Jeesus, sekä mitä tarkoittaa Kristus Jeesuksen henkilökohtainen vastaanottaminen uskon kautta elämässäni, niin minulle avautui Raamatun evankeliumin ilosanoma hänestä. Ja Raamatun Kirjoitusten tutkistelun ohella minun ymmärrykseni avattiin myös tuon uskovien upotuskasteen osalta.
Upotuskasteeni 27.6.1993 perustui ainoastaan Jeesuksen itsensä antamaan esimerkkiin, jonka minä myös ennen veteen astumistani kerroin läsnäoleville asian todistajille näin sanoen: "Koska Jeesus kävi upotuskasteella, sen vuoksi minäkin haluan mennä".
Minun kokemukseni on toisenlainen. Omat lapseni, kuten minä itsekin aiemmin, on kastettu vauvoina. Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn kuuluu opetus Jumalan laista ja sama kuuluu myös ev.lut.kirkon lapsikasteeseen liittämiin vaatimuksiin. Omat lapseni ovat saaneet ihan pienistä lähtien tuota opetusta ja uskominen on ollut aina heille luonnollista. En voi kuvitellakaan tilannetta, jossa heitä vaadittaisiin vielä tekemään suuri ratkaisu ja valitsemaan sydämensä valtias ja menemään sen perusteella kasteelle.
Lapseni ovat jo yläkouluikäisiä ja minkäänlaista luopumusta ei ole havaittavissa, vaan jo pieninä saatu usko kantaa. Tilanne olisi varmasti aivan toinen, jos kastetta ei olisi seurannut Jeesuksen käskyn mukainen opetus.
Kukaan ei voi olla Jumalan lapsi, ellei ole itse ottanut Jeesusta vastaan pelastajanaan.
Vanhempien ja kummien omatekoinen toisen henkilön kastattaminen ei ketään pelasta, eikä tee Jumalan lapseksi.
Jokainen uskovainen vanhempi haluaisi pelastaa lapsensa ja jos se olisi vain kastattamalla mahdollista, niin silloinhan kannattaisi jakaa perintö mahdollisimman aikaisin ja laittaa sen saamisen ehdoksi kasteella käyminen, niin saisi levollisena kuolla, tietäen että nyt on kaikki lapsetkin uskomassa.
>>> Omat lapseni, kuten minä itsekin aiemmin, on kastettu vauvoina.>Omat lapseni ovat saaneet ihan pienistä lähtien tuota opetusta ja uskominen on ollut aina heille luonnollista.
Lue kastekäsky!!
Evankeliumi ylösnousseesta Jeesuksesta ja ristin sovitustyöstä vapauttaa! Ja Hänen Sanansa, Raamatun opetukset, tuovat ihmiselämään todellisen vapauden ja levon tilan. Joh. 8:31-36. Uskoon tulleen sydämeen vuodatetaan Jumalan rakkaus, sellainen, "joka ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa". 1 Kor. 13:6. Uskossa oleva ei hyväksy Raamatun Sanan vääristelyä. Rakkaus Jumalaan saa aikaan rehellisen ja totuuudellisen mielen. - Alkuperäinen puhdas evankeliumi vastaan otettuna ja ihmisen ojentautuminen siihen, on aina saanut osakseen vainoa, pilkkaa, vastustusta, jopa murhia. Raamatussa ilmoitettu pelastussanoma on yksinkertaisuudessaan näin: Kadu syntejäsi! Ota vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Anna elämäsi Hänelle. Näin uudestisynnyt Pyhästä Hengestä. Tunnusta Hänet julkisesti Herraksesi! Tee parannus synneistäsi. Tule kasteelle Hänen Nimeensä. Täyty Pyhällä Hengellä! - Siinä Raamatun opettama tie. Markus 16:15,16. Apt. 2:38,41. 10:48. Efes. 5:18. Room. 10:9-13. 1 Kor. 15:1-6. - Jos joku poistaa jonkin edellä mainituista kohdista, on hän siirtynyt Raamatun mainitsemaan "toiseen evankeliumiin". Sellainen siirtää ihmisen "toisen hengen" ja siis "toisen evankeliumin" alaisuuteen. 2 Kor. 11:4. Siitä Raamattu antaa erittäin vakavan varoituksen: = "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu." Gal. 1:8,9. 2:4,5. Ilm. 22:18,19.
"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Tässä sanankohdassa ei puhuta kasteesta eikä viitata kasteeseen, vaan ymmärrykseen.
Kun lapsi alkaa ymmärtämään puhetta ja hänelle opetaan käytöstapoja, sekä sääntöjä siitä, mitä on soveliasta tehdä, että lapsesta kasvaisi isoksi kasvettuaan perhe- ja yhteiskuntakelpoinen kansalainen, niin lapsi ottaa opetuksen omakseen ja uskoo kaiken. Lapsi on lapsellisuudessaan sellainen, että hän uskoo valheenkin todeksi, jos joku vanhempi noin pahantahtoisuudessaan tekee.
Lastenkaltaisuus tarkoittaa siis nimenomaan sitä uskonasioissa, että aikuinen, uskoontullut ihminen ihminen uskoo kaiken sen, minkä Isä Jumala lupaa hänelle lahjoittaa Kirjoitusten mukaan Kristuksen Jeesuksen tuntemisen seurauksena.
Kristus Jeesus löytyy uskon kautta Raamatun Kirjoituksiin.
Kun Raamatun Kirjoituksia tutkitaan, niin Kirjoituksista ei pidä alkaa irroittamaan yhtä lausetta tai jaetta asiayhteydestään, ja sillä tavalla opettamaan sekä puolustamaan omaa näkemystään nimenomaan tässä kasteasiassa.
Onko se todella siis niin vaikea asia ymmärtää, että ev.luth.kirkon suorittama kaste on lapsen nimenantotilaisuus, jonka seurauksena lapsi myös liitetään kirkkoon. Uskonasian syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä ei samassa yhteydessä tarvitse edes julistaa sylivauvalle, koska vauvan ymmärrys asiaan puuttuu ja vauva on täysin viaton. Uskon näin, että itse tuossa nimenantotilaisuudessa läsnäoleva Kristus Jeesus siunaa vauvan.
Eihän kukaan ole sanonutkaan, että tuossa kohdassa puhuttaisiin suoraan kasteesta, vaan tuossakin Jeesus osoittaa sen, että lapset ottavat Jumalan Valtakunnan vastaan ja ovat Hänelle kelvollisia. Lisäksi Jeesus toteaa myös ihan suoraan lasten uskovan Häneen. Hän puhuu koko ajan yleisesti lapsista ja kehottaa muitakin tulemaan näiden kaltaisiksi. Miksi siis lapset itse eivät kelpaisi kasteelle?
Miten niin eivät kelpaisi, koska lapset ovat kastettu jo vauvaikäisinä?
Mutta ellei lasta ole kastettu vauvaikäisenä ja lapsi haluaa mennä esim. alle kouluikäiseksi tai kouluikäiseksi kasvettuaan kasteelle, niin tuskimpa kukaan pappi sitä häneltä estää.
Yksinkertainen asia..
Mielestäni tämä tekstinkohta tiivistää hyvin sen, miten ihminen toimii väärin oman tietonsa varassa ja unohtaessaan kaiken perustuvan Jumalan armoon ja tekoihin:
>Ns. "uskovien kasteen" kannattajat sanovat myös usein: kuinka voi olla oikein, että uskosta osattomat aikuiset kantavat mukanaan kristityn merkkiä (so. heidät on kastettu)? Tähän vastaamme, että on myös aikuisena kastettuja, jotka eivät ole uskovia kristittyjä. Tähän "uskovien kasteen" kannattajat puolestaan saattavat todeta: mutta he olivat. Samoin voidaan kuitenkin sanoa myös lapsista. Lapsikaste onkin oikeastaan uskovien kaste puhtaimmillaan! Lapsen usko voi näyttää meistä eriskummalliselta, jos ajattelemme asiaa ilman Jumalan sanaa. Me loukkaannumme siihen. Samanlaisia ajatuksia liikkui opetuslasten mielessä, kun he nuhtelivat niitä, jotka toivat lapsukaisia Jeesuksen tykö. Mutta Jeesus oli siitä pahoillaan ja sanoi heille (Mark. 10:15): »Älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta». Tässä Jeesus opettaa opetuslapsiaan ja meitä käsittämään, kuinka vähän edellytyksiä Jumalan valtakuntaan pääsemiseen meille kykenee antamaan vuosien varrella kehittyvä järki.
Jeesus asetti lapsen aikuisten esikuvaksi puhuessaan pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Pienen lapsen yhteys eli usko Jumalaan on toisenlaista kuin varttunella, mutta se on esikuvallista. Lapsi ei itse voi tehdä mitään pelastuakseen, vaan ottaa kaiken lahjana vastaan. Jos lapsenkaste hylätään väittämällä, ettei lapsi voi uskoa, niin voidaan kysyä, mikä sitten on se ikä, jolloin ihminen voi uskoa. Usko on eri-ikäisissä ihmisessä erilaista, mutta pienessä lapsessa Jeesus osoittaa olevan sen, mikä uskossa on pääasia. Lapsikasteen kieltävät tekevät juuri päinvastoin kuin Jeesus on sanonut. Heidän mielestään lasten on tultava aikuisiksi, mutta Jeesus sanoi, että aikuisten on tultava lasten kaltaisiksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan.
Usko on Jumalan ja ihmisen välinen rakkauden suhde. Raamattu ei rajoita tätä suhdetta koskemaan vain niitä, jotka kykenevät sen sanoin ilmaisemaan. Jumalan ongelmana eivät ole lapset, jotka eivät pystyisi uskomaan, vaan aikuiset, jotka epäilevät.<
http://koti.mbnet.fi/teppov/kaste.html
Siis onko sinusta alle kouluikäinen kykenevä tekemään suuren uskonratkaisun ja päättämään olevansa valmis seuraamaan Jeesusta ja ottamaan kasteen?
Minä taas ymmärrän lapsen uskon olevan ihan toisenlaista, Jumalan vaikuttamaa ja vähemmän ihmisen järkeilyyn perustuvaa. Siksi jo aivan pieni lapsi on kelvollinen kasteelle ja Jumalan yhteyteen. Tämän Jeesus osoitti antamallaan esimerkillä.
Lapsikaste on kirkkojen epäpyhä tapa saada maksajia kirkkoon, siinä ei ole uskosta kyse, vaan perinneopista, joka ei ole tullut Apostolisen ajan seurakunnasta.
Koeta nyt ymmärtää se.
Seurakunta olisi terveemmällä pohjalla, kun tuo harha lapsikasteen nimikkeellä olisi pois. Ja tämän sanoo sinulle entinen ateistisen perheen jälkipolvi, jolla ei ole perinneharhaa korvienvälissä.
Eli sinulla on tuo harha, aivankuin helluntaissa se, että Pyhän Hengen kaste ja kielilläpuhuminen kuuluu jokaiselle auttamattomasti yhteen.
No, kuka missäkin harhailee. Avatkoon Jumalan Pyhä Henki sinunkin ymmärryksesi, sillä varmaan olet vilpitön sanoissasi.
Sivuutat monta tosiasiaa, etkä oikein vastaa tuolla mihinkään muuten kuin syyttelemällä. Perusteluja ei juurikaan sinulla ole. Viestisi ei ole sellainen, joka kirvoittaisi asiallista keskustelua.
Tuo on totta:
"Jumalan ongelmana eivät ole lapset, jotka eivät pystyisi uskomaan, vaan aikuiset, jotka epäilevät."
Todella monet aikuiset eivät usko, että vauva kelpaa Jumalalle SELLAISENAAN!!
He yrittävät omilla teoillaan pelastaa sellaista, joka on tukevasti Jumalan kädessä.
Kasteesta on tehty pakkokeino, jolla yritetään pakottaa Jumalaa ottamaan vauva
omakseen.Ikäänkuin Jumala toimisi liukuhihnaperiaatteen mukaisesti.
Siis minkä kastemallin Jeesus on anatnut vauvoille ?
Miksi pitää puhua sellaista joka ei perustu mihinkään muuhun kuin satojen vuosien isien hkinttupolkuihin !!
* " Eli sinulla on tuo harha, aivankuin helluntaissa se, että Pyhän Hengen kaste ja kielilläpuhuminen kuuluu jokaiselle auttamattomasti yhteen. "
* En oikein saa selvää sanoistasi, " kuuluu jokaiselle auttamattomasti yhteen"? Mitä lie tarkoitat, mutta yritän arvata.
* Pyhä Hengen kaste tosin kuuluu jokaiselle, vaikka kaikki ei koskaan sitä saa. Ja ne jotka saavat, Pyhän Hengen kastetta seuraa kielillä puhuminen aina. Ellet saa kielillä puhumisen armolahjaa , et voi saada muitakaan armolahjoja. Koska vain PH:n kasteen saanut voi ylipäätään saada armolahjoa, ja aina on niistä kielillä puhuminen ensimmäinen, vaikka ei parhaita olekkaa, tärkein se on, sillä ilman sitä, et ole täyttynyt myöskään PH:llä !
annatkolastentulla
puhuu erehdyttävästi "lapsista" puolustaessan vauvojen kastetta.
Jeesus asetti lapset esikuviksi aikuisille ja kielsi vähättelemästä näitä. Kuten tuolla juuri sanoin, minusta helluntailaiset toimivat kuin ne epäilevät, lasten viemisen Jeesuksen luokse kieltäneet opetuslapset, joihin Jeesus närkästyi. Jeesus osoitti opetuksessaan hyvin selvästi sen, että lapset ovat täysin kelvollisia tulemaan Hänen luokseen. Lähetyskäskyssään Hän käski kastamaan kaikkia kansoja ja kokonaisten perhekuntien kasteita suoritettiin jo apostolien aikana.
"Mohikaani"
Sinä väität että Pyhän hengen kastetta seuraa aina kielilläpuhuminen. Osa helluntailaisista taas on sitä mieltä että Pyhän hengen kasteesta ei seuraa automaattisesti kielilläpuhuminen.
Onko kenelläkään tietoa, mikä tähän asiaan on helluntaiherätyksen virallisen opin mukainen kanta?
Kaikki Ut:ssa mainitut perhekuntien (talouksien) kastetut jäsenet uskoivat Jeesukseen ja pystyivät osoittamaan sen itse sanoin sekä teoin.
Jeesus ei käskenyt kastaa kokonaisia kansakuntia, niin kuin valtionkirkossa on tehty. Hän käski tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen jäsenistä ja kastaa nämä opetuslapset, ei muita.
Uusi liitto ei ole voimassa kokonaisten kansojen ja Jumalan välillä eikä perheiden ja Jumalan välillä vaan ainoastaan yksilön ja Jumalan välillä. Uusi liitto eroaa siten vanhasta liitosta, sillä vanhaan liittoon kuuluivat kaikki Israelin kansan jäsenet, mutta uuden liiton Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain uudestisyntyneet ihmiset; perheessä tai kotitaloudessa asuvia jumalattomia ja syntisiä jäseniä ei liitetty Jumalan seurakuntaan eikä kastettu edes apostolien aikana. (esim. 1. Kor. 7:12-16 ja Tiit 1:6 paljastaa tämän)
annatkolastentulla?
Tarkoitat sitä että vauva on kelvollinen kasteelle; puhupa selvemmin äläkä hämää sanoilla ("aivan pieni lapsi" voi olla eri asia kuin vauva).
Kirjoita vastedes selvästi "vauva" äläkä enää hämää lukijoita.
annatkolastentulla?
Puhutko nyt vauvojen vai varttuneiden ja äidinkieltään ymmärtävien lasten uskosta?
Äidinkieltään ymmärtävien lasten usko ja elämä poikkeavat aikuisten tai aikuisena uskoon tulleiden uskosta seuraavissa kohdissa:
1) Lapsi luottaa täysin hyvään isään/ Jumalaan (ja Jeesukseen)
2) Lapsi tottelee sen kummempia kyselemättä hyvää isää/ Jumalaa
3) Lapsi on uskollinen hyvälle isälleen/ Jumalalle
4) Lapsi ottaa avoimesti vastaan hyviä lahjoja isältään/ Jumalalta epäilemättä sitä, että isä voisi antaa hänelle jotakin pahaa
5) Lapsi pitää itsestään selvästi totena kaiken, mitä hyvä isä/ Jumala sanoo
6) Lapsi riippuu kiinni hyvässä isässään/ Jumalassa ja pysyttelee mielihalulla hänen lähellään
Paavalin mukaan meidän tulee olla aikuisina uskovina "pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä". (1Kor 14:20) Jeesuskin opetti opetuslapsia siten, että tahtoi heidän ymmärtävän hänen sanansa. (Matt. 15:10) Usko ja järki/ ymmärrys eivät ole toisiaan vastaan vaan kulkevat käsi kädessä: kuuluvat yhteen. Tästä syystä äidinkieltään osaamattomat vauvat eivät sovi lainkaan esikuviksi uskovista aikuisille uskoville tai nuorille uskoville. Sen sijaan pienet uskovaiset lapset, jotka osaavat omaa äidinkieltään, sopivat esikuviksi kaikille uskoville yllä mainituista syistä.
Kirjoitin äkkiseltään huolimattomasti ja korjaan tekstiäni.
Äidinkieltään ymmärtävien lasten usko ja elämä sopivat esikuvaksi aikuisten ja aikuisena uskoon tulleiden uskosta...
kyse ei ole siis poikkeavuudesta vaan esikuvan asettamisesta... aikuisten ja nuorten tulisi uskoa ja elää samalla tavalla kuin pienten lasten, jotka ymmärtävät äidinkieltään ja uskovat Jeesukseen.
Pahoittelen virhettäni.
Tässä vähän harkitumpi versio viestistäni:
On totta, että Jeesus asetti pienen lapsen esikuvaksi aikuisille uskoville Matteuksen evankeliumissa. Tämä siitä syystä, että pienet lapset ovat nöyriä ja ottavat vastaan Jumalan valtakunnan niin kuin lapsi. (Matt. 18:1-10) Pienten lasten uskossa ja elämässä on siis jotakin sellaista, jota Jeesus toivoisi aikuisten ja nuorten uskossa myös olevan. Jeesus ei asettanut pieniä lapsia opetuslasten esikuvaksi kuitenkaan sen vuoksi, että ymmärryksen puute olisi ihailtavaa tai tavoiteltavaa; tai että aikuisten tulisi tavoitella tilaa, jossa he eivät ymmärrä omaa äidinkieltään, niin kuin on vauvojen laita. Vauvat eivät sovi lainkaan uskovien esikuvaksi eikä Jeesus todellisuudessa vauvoja uskovien esikuvaksi asettanutkaan, vaikka vauvoja kastavat ihmiset erehdyttävästi niin antavat ymmärtää.
Äidinkieltään ymmärtävien lasten usko ja elämä sopivat esikuvaksi aikuisten ja aikuisena uskoon tulleiden uskosta seuraavista syistä:
1. Lapset ovat nöyriä
2. Lapset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan niin kuin lapsi
3. Lapsi luottaa täysin hyvään isään/ Jumalaan (ja Jeesukseen)
4. Lapsi tottelee sen kummempia kyselemättä hyvää isää/ Jumalaa
5. Lapsi on uskollinen hyvälle isälleen/ Jumalalle
6. Lapsi ottaa avoimesti vastaan lahjoja hyvältä isältään/ Jumalalta epäilemättä sitä, että isä voisi antaa hänelle jotakin pahaa
7. Lapsi pitää itsestään selvästi totena kaiken, mitä hyvä isä/ Jumala sanoo
8. Lapsi riippuu kiinni hyvässä isässään/ Jumalassa ja pysyttelee mielihalulla hänen lähellään
Paavalin mukaan meidän tulee olla aikuisina uskovina "pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä". (1Kor 14:20) Jeesuskin opetti opetuslapsia siten, että tahtoi heidän ymmärtävän hänen sanansa. (Matt. 15:10) Usko ja järki/ ymmärrys eivät ole toisiaan vastaan vaan kulkevat käsi kädessä: kuuluvat yhteen. Tästä syystä äidinkieltään osaamattomat vauvat eivät sovi lainkaan esikuviksi uskovista aikuisille uskoville tai nuorille uskoville. Sen sijaan pienet uskovaiset lapset, jotka osaavat omaa äidinkieltään, sopivat esikuviksi kaikille uskoville yllä mainituista syistä.
annatkolastentulla?
Asettiko Jeesus sinun mielestäsi vauvan esikuvaksi opetuslapsille uskovaisesta ihmisestä?
Jos asetti, niin tulisiko meidän aikuisina uskovina pyrkiä ymmärtämättömyyteen, niin että emme ymmärtäisi kuulemaamme Jumalan sanaa? Vai uskotko siten, että vauvat ymmärtävät kuulemansa Jumalan sanan ja pitävät sen totena, ja että he myös tottelevat sanaa jne.?
Virallinen kanta on sama kuin Raamatun kanta!
Lue sieltä.
En löydä raamatusta suoraan että.
Pyhän Hengen kastetta seuraa aina kielilläpuhuminen, mikä on merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta.
Todellinen totuus
4.9.2013 10:22
Evankeliumi ylösnousseesta Jeesuksesta ja ristin sovitustyöstä vapauttaa!
Ja Hänen Sanansa, Raamatun opetukset, tuovat ihmiselämään todellisen vapauden ja levon tilan.
Joh. 8:31-36. Uskoon tulleen sydämeen vuodatetaan Jumalan rakkaus, sellainen, "joka ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa".
1 Kor. 13:6. Uskossa oleva ei hyväksy Raamatun Sanan vääristelyä.
Rakkaus Jumalaan saa aikaan rehellisen ja totuuudellisen mielen.
- Alkuperäinen puhdas evankeliumi vastaan otettuna ja ihmisen ojentautuminen siihen, on aina saanut osakseen vainoa, pilkkaa,
vastustusta, jopa murhia. Raamatussa ilmoitettu pelastussanoma
on yksinkertaisuudessaan näin:
Kadu syntejäsi!
Ota vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi.
Anna elämäsi Hänelle.
Näin uudestisynnyt Pyhästä Hengestä.
Tunnusta Hänet julkisesti Herraksesi!
Tee parannus synneistäsi.
Tule kasteelle Hänen Nimeensä.
Täyty Pyhällä Hengellä!
- Siinä Raamatun opettama tie. Markus 16:15,16. Apt. 2:38,41. 10:48. Efes. 5:18. Room. 10:9-13. 1 Kor. 15:1-6.
- Jos joku poistaa jonkin edellä mainituista kohdista, on hän siirtynyt Raamatun mainitsemaan "toiseen evankeliumiin".
Sellainen siirtää ihmisen "toisen hengen" ja siis "toisen evankeliumin" alaisuuteen. 2 Kor. 11:4.
Siitä Raamattu antaa erittäin vakavan varoituksen: = "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu." Gal. 1:8,9. 2:4,5. Ilm. 22:18,19.
Kiitoksia kaikille ihan asiallisesta keskustelusta. En ryhdy vastaamaan jokaiseen viestiin erikseen, vaikka olen ne lukenut. Minä uskon hieman toisenlaiseen Jumalaan kuin moni tässä ketjussa kirjoittava. Minä uskon Jumalaan, joka on Itse Rakkaus, Armo ja Oikeudenmukaisuus. Minä en usko Jumalaan, joka kieltäisi lapsia tulemasta. Jeesus närkästyi opetuslapsiinsa, jotka kielsivät lasten tuomisen luokseen ja kielsi vähättelemästä lapsia. Lupa tulla Jeesuksen luokse koskee minusta MYÖS kastetta. Ainoa este kastetuksi tulemiselle on ihmisen epäilevä mieli, epäusko. Sitä ei lapsella ole, vaan hän kykenee ottamaan Jumalan Valtakunnan vastaan. Syntymätön lapsi hypähti Elisabetin kohdussa tämän kuullessa Marian tervehdyksen ja uskon Jumalan voivan vaikuttaa muutoinkin myös aivan pienen lapsen mieleen, enkä usko, että kieli olisi minkäänlainen este tässä yhteydessä.
Jokainen uskokoon tavallaan ja ottakoon sellaisen kasteen kuin itse tuntee tarvitsevansa.
Aloittaja näkyy olevan ainoa joka on ymmärtänyt Jumalan suuruuden ja rajattomuuden.
jokohan se on aloittajlle miten monta lasta annettu tulla viiden vuoden aikana.
tai olisko käynyt niin ihmeellisesti että olisi Jumalan valo päässyt paistamaan järkikultaansa ja herääminen tapahtunut ja jopa uskoontuleminenkin!
toivotaan sitä.
Kaste on yksi ja vain yksi kaste riittää.
>>Uudelleen kaste
Internetistä löytyy runsaasti kastesivuja. Joissain väitetään, että lapsikaste on Suomen pahin harha. Omissa tutkimuksissani olen huomannut, että uudelleenkaste, johon monet ohjataan ylhäältä päin pahaa aavistamatta, ei ole raamatullinen, Huomaa, että en vastusta aikuiskastetta sinänsä, vaan tapaa kastaa ihminen toiseen kertaan. Kun luet tätä, kannattaisi ohessa käyttää Raamattua ja jos on saatavissa, Suomen helluntaiherätyksen julkaisemaa Raamatun tietoteosta: "NOVUM, Uusi testamentti selityksin",osat 1-5, koska se sisältää myös Raamatun alkutekstin. Lisäksi kannattaa tutustua kirjoitukseeni "Uudelleen kasteen historia"
1. HARHA: KASTE EI OLE YKSI. Uudelleenkastajat väittävät vastoin Raamattua, että kaste ei ole yksi. Kuitenkin Ef 4:5 sanoo hyvin selkeästi: "Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!" Tämän jakeen he selittävät, että sana yksi tässä kohdassa ei tarkoita lukumäärää, vaan että se voitaisiin kääntää esim."yhdenlainen","samanlainen" tai "yksi ja sama". Alkutekstissä on tässä kohden "hen baptisma" ja siinä oleva sana "hen" tarkoittaa yksiselitteisesti lukusanaa yksi, eli kyse on todellakin määrästä. (Katso Novum osa 5, sivu 313 sana 1364: kreikankielessä sana "kaste = baptisma" on neutri, joten siinä käytetään muotoa "hen". Tämä löytyy Novumin sanan 1364 kohdasta 9). Eli helluntailaisten oma dokumentti todistaa heidän omaa opetustaan vastaan, että Ef 4:5 puhuu määrällisesti yhdestä kasteesta, mutta kuitenkaan helluntailaisuus ei tätä hyväksy, vaan selittää määrällisesti yhden kasteen pois puhumalla "yhdenlaisesta", "samanlaisesta", "yhdestä ja samasta" ym.
Olet oikeassa.
UT:ssä uskoontulleet kastettiin vain kerran. Heti sen jälkeen, kun he olivat kuulleet evankeliumin, uskoneet siihen, eli ottaneet sanan vastaan, he
ottivat kasteen VAPAAEHTOISESTI!
Tällainen on raamatullinen kaste.
Pakollinen vauvakastehan ei ole mikään kaste. Se on vain vauvan siunaamista ja liittämistä kirkon jäseneksi.
evl. kirkon jäseneksi, täsmennetään.
Luukas kertoo että jeesuksen luo tuo pieniä ja lapsia siis sylilapsia ja mm.matteus sanoo selvästi että lapset jotka uskovat ja tämä on sama tapaus .
Eli päättäkää helluntailaiset jo onko pienellä lapsella usko vai ei .
Se on teidän historian aikana muuttunut ja siitä ei tiedä edes helluntailaiser itse .
Onko taivaaseen pääsyyn kaksi tietä uskolla ja ilman.
Jos lapsella kuten raamattu todistaa uskon ,niin mikä esti heitä kastamasta ---ei mikään alkuseurakunnan aikana eikä juutalaisuudessa koko historian aikana,mutta mikä viisaus tuli 1800 luvulta että lapsta ei voinut enää kastaa.
Kasteen merkityksestä puhutaan liian vähän siitä ajankohdasta liikaakin,kun ei ymmärretä mitä kaste merkitsee.
Kaste on Jumalan asettama liitto ihmiselle ,siinä ei ole ihminen ollut sanelemassa pienintäkään piirtoa ja liittoon liittyminen on käsky ja samalla suoja ja veren suoja uudessa liitossa .
Ympärileikk.oli vanhan testamentin puolella vastaava 8pv ikäiselle
Kerrotko miten uudestisyntymäsi tapahtui ihan vaan lyheyen kaavan mukaan, verrataan sitä sitten Raamattuun, ok?
Vastaa nyt edelliseen, älä kiertele.
Eikös lapsikasteessa julisteta, kuinka vastasyntyneen tulee irtisanoutua perkeleestä yms.? Sairasta touhua.