Sointujen määrä

"Pelkkä Fur Elise, joka on puolet lyhyempi kuin Beatlesin popbiisit, käyttää sujuvasti useita sävellajeja, B-osassa kaunis uusi teema F-duurissa ja C-osassa mennään sujuvasti jopa Bb-duuriin! Ei löydy yhtäkään poppi-rallia, joka tekisi *edes* tämän verran kestonsa puitteissa!"

Beethovenin kuuntelua ei kuitenkaan kannata aloittaa Fur Elisestä. :) Miehellä on melko tavalla parempaakin musiikkia, kuten sinfoniat 5,7,9 ja keskeiset sonaatit. Mitään parempaa ei sitten maan päältä ole kuultavissa...

Juuri näin, veit jalat suustani!

Beethoven hakkaa Beatlesin 10000-0.

"Beethoven hakkaa Beatlesin 10000-0." kirjoitti Brahms paskoo.

Ei hakkaa, Beethoven ei rokannut, ja ainoa asia joka musikissa merkitsee on se rokkaako se.

Se että onko siinä sointuja niin paljon tai näin vähän ja onko siinä sävellaji vaihdoksia on höpöä jolla ei ole todellista merkitystä jos se musiikki ei myös rokkaa, ja Beethoven Mozartista puhumattakaan eivät rokkaa.


Miksihän dhönni ja Haydn sontii aina ovat kuin paita ja perhe?
Ehkä he tosiaan ovat saman aivoisien eri osien tuotos?'

Olemmeko nähneet ainoatakaan kirjoitusta jonka Chopin ripuloi on kirjoittanut johonkin muuhun kuin dhönnin Yes-miehenä toimimisen tarkoitukseen?

Sanan aivo esiintyminen höpötyksessäsi ei oikein toimi: sinulla kun ei sellaisia lainkaan ole.

Beethoven ja Mozart rokkaavat enemmän kuin tuhat Beatlesia, yksinkertaisesti siitä syystä, että heidän osaamisensa on valovuosia Beatlesin yläpuolella. Siitä sinä vain et valitettavasti tiedä mitään. Niin ikävää mutta niin todellista.

"valovuosia Beatlesin yläpuolella" ???? Beethoven ja Mozart??.......
-hohhoijaa........

"Beatles on sentään mielenkiintoisempaa kuin L. Richards ja Elvis"

No ei ole. Mieluummin kuuntelen Elvistä, tulkitsijaa kuin Beatlesin poikabändipoppia. Elvis ei sitä paitsi säveltänyt mitään, joten vertailu ontuu. Poppi ei ole säveltaidetta.

turhaa riitelyä,eiköhän se riitä että itse tykkää,minulle ainakin,viis mitä mieltä muut ovat.

"2. Jotka väittävät, että kolmen soinnun varaan on tehty yksikin merkittävä sävellys, voisi mainita sellaisen. Poppimusa ei nyt kelpaa
3. Jotka väittävät, että klassisen musiikin teoksista ei löytyisi ylivoimaista määrää sointuja suhteessa poppiin, eivät tunne klassista musiikkia"

Ettäkö 3 soinnun varaan? No käviskö 2 soinnunbiisi?

J.S.Bach - Brandenburgilainen konsertto 3 G-duuri (BWV 1048)
Osa I. Allegro moderato - Adagio

-Kolmannen konserton adagiossa on vain kaksi sointua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Brandenburgilaiset_konsertot

Oho!, että itse J.S.Bach:kin sävelteli myös vain kahden soinnun juttuja. J.S. olisikin sopinut biisinikkariksi ja urkuriksi vaikkapa Uriah Heepiin jos K.Hensley ei olisi ollut saatavilla.

Bach tuo (j/h-)umalainen suuruus. Ja kahden soinnun biisin mies. Todisti käytöksellään että dhönnin löpinät soinnutuksista ovat pelkkää mutua. Biisi on biisi on biisi. Sointujen määrällä ja biisien ns. hyvyydellä ei ole mitään suoraa yhteyttä toistensa kanssa.

"Poppi on tehty keskivertokuluttajalle" kirjoitti dhönni, samalla unohtaen että ylikaiken ihailemansa Mozart ja Bach olivat oman aikansa poppareita.
Voidaankin väittää että Bachin ja Mozartin musiikki on tehty oman aikansa keskivertokuuntelijalle eli joillekkin peruukkeja käyttäville salonkipösilöille, ja siksi tuo musiikki ei enää oikein tehoa näinä vapaasti liehuvien kutrien aikalaisiin.

Jos voisimme aikakoneella matkata Bachin tai Mozartin luo ja kysyisimme mitä sinä sävellät? Niin vastaus olisi: "Musiikkia", mutta vastaus tuskin olisi "klassista musiikkia"

Tarpeellinen avaus. Sointujen MÄÄRÄLLÄ todellakin on väliä.

Ei musiikki ole sitä parempaa mitä mutkikkaampaa se on. Hyvin yksinkertainen riffi tai sävelkuvio voi iskeä suoraan sieluun.

Monimutkaisesta musasta jää harvoin mitään mieleen. Sopii sellaiselle, joka ei halua muistella menneitä.

"Monimutkaisesta musasta jää harvoin mitään mieleen."

Monimutkaista on se musiikki, joka on kestänyt vahvana halki aikojen ja makujen muutosten, kulttuurien ja yhteiskuntien täydellisen murroksen. Klassinen musiikki, kuten Bach, on säilyttänyt lumovoimansa maailman muututtua täydellisesti, ja se musiikki ei ole yksinkertaista, vaan niin syvällistä ja perutavanlaatuista että se kestää ikuisesti. Aika näyttää että 4 vuosikymmenen takainen poppirokki jää ehdottomasti unhoon. Se että se on "kestänyt" tähän asti, johtuu tasan siitä että alkuperäinen tekohengittäjä-sukupolvi ja jopa artistit itse (esim. biitlesin tapauksessa McCartney ja Starr) ovat vieläkin elossa. Sadan vuoden aikana teknologia kehittyy, maailma muuttuu, Biitles-fanijoukot kuolevat pois eikä kenelläkään 2250-luvun ihmisellä ole mitään syytä kuunnella Beatlesia. Sen sijaan silloinkin yhä kuunnellaan Bachia, koska Bach on sävellyksellisesti kokonaisen valovuoden Beatlesin yläpuoella.

Hyvin todettu!

Bach is a colossus of Rhodes, beneath whom all musicians pass and will continue to pass. Mozart is the most beautiful, Rossini the most brilliant, but Bach is the most comprehensive: he has said all there is to say. If all the music written since Bach's time should be lost, it could be reconstructed on the foundation which Bach laid.

- Charles Gounod

Bach on ainoa oikea.

Bach oli superihminen. Harvassa on sellaisia jotka pystyvät samaan. Da Vinci, Einstein, Newton, Bach.

Super-ihmisiä on.

"Super-ihmisiä on. "

Tämä on itse asiassa aika tärkeä kommentti. Koska nykyään kun uskonnot ja filosofiat ovat menettäneet suosiota (en tiedä onko hyvä juttu), ja taikauskot yms. myös vähentyneet (se on hyvä asia), niin on tullut muka-rationaalinen ajattelutapa, että "kaikki on selitettävissä", "kaikki on normaalia ja helppotajuista".

Tosiasiassa esimerkiksi ihmisten joukosta nousee välillä ilmiöitä, joita totisesti osata selittää, eikä todennäköisesti ikinä osatakaan. Joidenkin ihmisten luovuus, lahjakkuus, taidokkuus sekä aito älykkyys ovat niin perinjuurin sammon kaltaisia (viittaan siis Kalevalaan tässä), että on todella aito IHME, että sellaista on olemassa.

Se on "rationaaliselle" nykyihmiselle kova paikka myöntää, että esim. Mozart oli lahjakkuudeltaan lähes ylimaallinen olento, vaikea minun tai sinun käsittää, miten hän teki sen kaiken musiikin 35 vuodessa. Jotka ovat Mozartin kulttuuriaarteeseen perehtyneet, eivät epäile tätä asiaa. (Sama pätee toki Bachiin, Wagneriin, Schubertiin ja Beethoveniin ja miksei Haydniin, Händeliin ja Brahmsiin).

Ehkä siksi valitaan suosikiksi Biitles, koska heidän lahjakkuuteensa TODELLAKIN on varsin maanläheistä ja mitä suurimmassa määrin "tästä maailmasta". Suorastaan alempaa keskitasoa jopa pop- ja rockmaailmassa.

"Taikauskot ovat vähentyneet, mutta itse höpötät esim. Mozartin olleen "ylimaallinen olento". Taikauskoa piisaa joillakin aina vaan. Ja kateutta. "

Luitko kirjoitukseni, älykääpiö?

"Argumenttien puute paljastuu nimittelyn tarpeena.
p.s. luin. "

Jos luit, huomasit että kritisoin juuri sitä, että poikkeuslahjakkuuksien mysteeristä luonnetta ei aikamme ylirationalisoiva ihminen saata aina avoimesti tunnustaa. Ja kirjoitin, että voi olla raskas pala jollekin, että esim. Mozart oli LÄHES yli-inhimillinen olento. Sitähän hän oli, minkä tiedätkin siinä tapauksessa että olet tutustunut hänen tuottamaansa tuotantoon koko laajuudessaan.

On epäselvää, miksi et ottanut näitä seikkoja huomioon vastaustasi laatiessasi. Silti huomauttaisin, että tärkeintä sinun olisi ymmärtää se kannaltasi kaikkein ikävin seikka, että Beatlesissa ei ollut mitään "yliluonnollista" suuntaan eikä toiseen.

mozart representoi ainutlaatuista puhtaan mielteen alueelle heijasrunutta valon ja rakkauden atmosfäärin ilmentymääja sen sisintä olemusta jonka menneenä koettuna järkytyksenä sublimoituaan valaa objektivoituna tunteena teoksiinsa jonka reseptio täyttää tajunnan ja koko olemuksen ääriääm myöten tiedoitsevan tullesssa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahto katoaa tajunnasta