Jumalalle antautuminen

Valmiiksi kerrotu tuossa tulaajapojan tarinassa.

On mahdollista keirrellä maailma elämästä toiseen ja eräänä päivänä muistaa että Isäni kodissa kaikki oli paremin..

Silloin tapahtuu mielessä muutos joka johtaa paluumatkalle ja palveljat tulevat vastaan. Isä ottaa viimeisen askeleen.

Näin ymmärrettynä on kertomus itsestään selvä. Kun perinteisellä syylisyyttä etsivällä mielellä luettuna tuntuu epäoikeudenmukaiselta miksi Tulaajapojalle järjestettiin pidot, miksi ikänsä kotona hyvin palvellut poika jäi ikäänkuin taka-alalle.

Isä ja Poika olivat sen yhdessä näin tuumanneet, että kattellaan vähän mualimaa.

Olet jo kysyessäsi lähtenyt paluumatkalle. Paluu on varma. Lopputulos on jo valmiiksi kirjoitettu.

Vasta sitten kun tiedostaa ja TUNTEE aukottomasti olevansa YHTÄ Jumalan kanssa . Siihen asti olemme vain "tiellä" siihen TOTUUTEEN. Fyysisellä tasolla ollessamme voimme saavuttaa ainoastaan 'ykseystunteen' hetkisesti ns jumalkokemuksessa (satorissa), mutta se haalistuu vähitellen eikä jää siis pysyväksi (halu kokea se uudelleen tosin jää :).
Tietoisuuden tasomme on oltava saavuttanut vähintään ns. kausaalitason eli korkeimman olemisen tasoista (ei kuulu enää fyysiisiin olemisen tasoihin. Ne selitetty mm. täällä: http://www.lakanen.fi/Finnish/32ihmis.htm). On mahdollista, että niitä on enemmänkin, mutta vasta sitten kun kaikki (todella kaikki elämänmuodot) ovat saavuttaneet 'täydellisyytensä' eikä maailmankaikkeudellamme ole enää tarvetta olla olemassa ... vasta sitten seuraava askel on lopullinen YKSEYS, JUMALA.
Tie on pitkä, mutta paljon olemme jo kulkeneet...joten mielenkiintoista loppumatkaa "Kotiin"!

Antaudutaan niin omille haluille ja toiveille kokosydämisesti, ja niiden lisäksi vastapainoksi uskonnollisten johtajien toiveille ja vaatimuksille puolisydämisesti, koska vain niin sadistiset kuin masokistisetkin nautinnot maximoituu, jasamalla elämä saa tarkoituksen.

'Miten antaudutaan Jumalalle kokonaan ja lopullisesti?'

Olemalla itse Jumala...tämä ajatus tuli heti.
Antautua omalle itselle.....ei Jumala ole ulkona, vaan sisällä....meissä ja kaikkialla.

Kyllä voi olla nyt heti Jumalassa oli kulloisenkin fyysisimmän kehon taso mikä tahansa. Tietoisuus on eri asia kun kulloinenkin fyysisin keho, vaikka se ykseyden tilassa nähdäänkin jumalallisena. Ykseys voi jäädä pysyväksi tietoiselle mielelle. Olemme ykseydessä koko ajan sinä ja minä vähintään tiedottomasti. Ykseyttä ei voi välttää, sillä se on koko ajan päällä halusimme tai ei. Kyse on tietoisesta ykseydestä.

Kyse on täydestä mielen muutoksesta, muutut aivan eri ihmiseksi näkökulmaltasi. Suppeassa näkökulmassa ollessa ei voi olla Jumalassa tietoisesti, silä Jumala on äärettömyys. Näet laajasti, kirkkaasti ja selkeästi.

Ajassa tarvitsemme askel-askeleelta etenemistä. Jumalalle antautuminen on peruuttamatonta tietoisessa mielessä kun ei ole enää jotain joka kokee tai elää. On vain tietoisuus tästä samasta, mutta emme tiedä, onko kokijaa vai eläjää, koska emme tiedosta tätä eläjää yksilöllisenä itsenämme. Me olemme yksilöitä silti.

Askel-askeleelta laajempi näkemys saa alaa. Jumalalle antautuminen ei ole pysyvässä mielessä äkilinen prosessi.

Antautumiseen tarvitaan heittäytymisen lisäksi uskomattomasti älyä ja järkeä. Siksi se on helpommin sanottu kuin tehty.

*** Kyse on persoonalliseen minuuteen samaistumisesta luopumisesta niin,
että mieli pysyy silti kondiksessa. Tavattoman yksinkertaista, mitä ei voi opettaa. Voi opettaa edellytyksiä, jotka mahdollisesti johtavat näkemyksen heräämiseen. Näistä edellytyksistä paasaavat Patanjalit sun muut, mitään uutta ei auringon alla.

Semmoinen edellytys tuli mieleen, että ensin tiedostetaan kuka ollaan. Tiedostetaan ego kokonaisuudessaan. Tähän johtaa klassinen asentojoogan tie. Sama voidaan saavuttaa periaatteessa urheilemalla ja intensiivistä liikuntaa harrastamalla ehkäpä pitemmällä ajanjaksolla.

Kun tiedostetaan, mikä ego kaikilla tasoillaan on, vasta sitten voi ottaa peruuttamattoman seuraavan askeleen. Egoa on myös unitloissa. Istuminen johtaa periaatteessa samaan, ja pitkällä ajanjaksolla ihan tavallinen eläminen ilman minkäänlaisia jumaluuspyrkimyksiä.

Kun on tiedostanut egon, sisäisesti tiedät seuraavan askeleen automaattisesti. Ja siitä ei tarvitse kertoa.

Antautua voi myös osittain vaikkapa rukoilemalla / hartaudella ennen egon tiedostamista kaikilla tasoillaan. Hartaus on tosi kehittävää, ja se johtaa kokonaisvaltaisen järjen kehittymiseen. Mielen hiljenemiseen. Hartauden huipentumaa sanotaan satoriksi, hetkellinen. Kun koko mieli kaikkine sisältöineen (kaikki mielen tasot tiedostettu) on nokan edessä, on mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen eheytymiseen olemassa. Ja kun on eheytynyt, voi antautua. Ymmärretään samalla, kenelle ja mille antaudutaan. Itselle, ei kenellekään toiselle.

Tässä ihan klassinen joogi. Näitä kundaliivivalaistuneita alkaa olla jo aikalailla kaikkialla maailmassa. Ottanut homman vakavissaan, tehnyt hommat oikein, jolloin tulosta syntyy.

https://www.youtube.com/watch?v=mlKdi81A-Pg

Näyttää tavalliselta mutta tyytyväiseltä, kun ottaa huomioon kulttuuritaustan. Ei mikään erikoisuus siis. Klassisella joogalla voidaan saavuttaa mielenrauha, ja varmastikin antaumusta on ollut mukana matkan varrella. Matka jatkuu edelleen.

Riisu vaatteet, rasvaa pylly ja mene kontallesi. Urospuolinen lampaanpoikanen hoitaa lopun.