Menestysteologian julistajat uskovat Jumalan tehneen ihmisestä Jumalan (pikku jumalan). He uskovat että heillä on nyt jumalina sama auktoriteetti kuin Jumalalla on, kun he käyttävät tätä auktoriteettivaltaa uskon kautta Kristuksessa. Raamattu ei opeta Jumalan tehneen meistä Jumalia, vaan Jumalan kuvan kaltaisen, joka tarkoittaa ihmistä jonka tuli elää elämänsä Jumalan tahdossa, eli vanhurskaasti ja oikeamielisesti. Menestysteologit uskovat sen valheen minkä käärme sanoi paratiisissa:
Kopsattu. http://www.kotipetripaavola.com/menestysteologianharhaoppeja.html
Kopsattu. http://www.kotipetripaavola.com/menestysteologianharhaoppeja.html
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mennariteologia on tosi paha harhaoppi. Kannattaa verrata raamattua ja mennareiden oppeja. Ne on täysin eri juttu.
http://pantaseuranta.rktl.fi/
En tiedä onko karismaattiset mesmeristit merkattu, mutta tuollainen olisi varmaan tarpeen.
Herätysliikkeissä on vähän sama henki kuin näillä menestys teolokeilla. Nimittäin pöhötauti näitten armolahjojen kanssa ja sitten sielunvihollinen pääsee mukaan. Yritetään väkisin saaha puhumaan kielillä " puhu puhu" huitomalla tämän pään päällä ja provetoimista ynnä muita, niinkuin ei riittäisi Jeesuksen työ pelastukseksi joka on kertakaikkinen eikä siihen voi lisätä mitään.
Armolahjoja Herra antaa jos tahtoo ja näkee hyväksi. Se on paras ja tärkein armolahja että kikastuu sovitustyö edestämme Jumalan kanssa.
Minusta pöhötautia on se, jos kuvittelee pärjäävänsä ja voivansa hyvin ilman armolahjoja.
On niin kuin Laodikean seurakunta, itsessään niin rikas, ettei tarvitse.
14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Ei sanaakaan armolahjoista, eikä varsinkaan ns. yliluonnollisista armolahjoista. Padabim Padapum.
Jeesus ei tuossa erittele syitä miksi laodikealainen kristitty luulee itseään niin rikkaaksi ettei mitään tarvitse, eikä huomaakaan omaa tilaansa, että juuri hänen tulisi "ostaa" Herralta kultaa, tulessa puhdistettua jne.
Olisi siis väärin sanoa että Jeesus tuossa yhteydessä puhuu nimenomaan armolahjoista eli että laodikealainen on kristitty joka kuvittelee tulevansa toimeen ilman armolahjoja. En usko että kyse on yksi yhteen siitä...
Karismaattinen armolahjoihinsa turvaava kristitty voi olla omissa silmissään rikas, mutta todellisuudessa köyhä ja silmävoidetta tarvitseva, samoin kuin "veren ja ristin teologialla" nöyristelevä karismaattisuuden vastustajakin voi kuvitella, perinteidensä ja ns. nöyryytensä tunnossa.
Vaikka Jeesus ei tuossa suoraan nimeä kumpaakaan ryhmää, voidaan ko. sanankohtaa käyttää myös näihin asioihin, koska totta on, että kristitty voi kokea olevansa "rikas" yhtä hyvin tämän kuin tuon kautta, niin että hänessä syntyy sisäistä asennetta, omaan tulkintaan ja hartauselämään (on se sitten menestys- tai menetysteologiaa tai jotain muuta) turvaamista niin, että hengellistä elämää alkaa enemmän leimata oma kuppikuntamaisuus ja vikoilu, kuin sisimmän murtuminen Jumalan rakkaudessa ja Hänen hyvyytensä autuas vastaanottaminen.
Teapotti puhuu tapansa mukaan jälleen asiaa. Minä olen sitä vastaan, että käytetään argumenttina jotain Raamatunkohtaa, joka ei käsittele argumentoivaa asiaa tyyliin lainkaan. Siitä saimme näytteen yllä.
Raamatun teologiaan turvatessa on ilona se, että ei voi kasvaa muiden yläpuolelle kun on koko ajan kasvotusten oman syntisyytensä ja sovitustyön suurenmoisuuden kanssa. Samalla sitä sitten pahastuu kun samaa ilmoitusta käytetään väärin ottamalla yhteydestä irti reväistyjä väittämiä oman fiilistelyn tueksi.
Niin mutta minähän olen samaa mieltä "kolmen huutomerkin" kanssa, että "pöhötautia on se, jos kuvittelee pärjäävänsä ja voivansa hyvin ilman armolahjoja, on niin kuin Laodikean seurakunta, itsessään niin rikas, ettei tarvitse" ja paheksuin sitä, kun paheksuit "kolmea huutomerkkiä". :)
Mutta pöhötautia on sekin jos pitää karismaattisuutta ja armolahjoja rikkautena josta kristillinen elämä saa mielekkyyden...
Kyllä elämän tosi mielekkyys löytyy edelleen Kristuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta, pohjimmiltaan, muuten karismaattisuuskin on yhtä tyhjän kanssa. Kun Jumalan lahjat menee Jumalan itsensä edelle, vaarana on, että menetetään lahjatkin ja lopulta luullaan Jumalan lahjoiksi omia, sielullisesti tuotettuja ilmiöitä...!
Kyseistä raamatunkohtaa voidaan käyttää, niin kuin nimimerkki sitä käytti, kunhan ei väitetä, että ko. raamatunkohta tarkoittaa juuri sitä. Raamattu on moniulottoinen kirja ja yksittäisiä jakeita voi siis "reväistä" yhteyksistään jos asia missä niitä käytetään on sinällään asiallinen, eikä jotain harhaoppia tukeva.
Ilmestyskirjan "väärinkäytetyimpiä" jakeita on Jeesuksen sanat "Minä seison ovella ja kolkutan" joita käytetään Jeesuksen kutsuessa ei-uskovia pelastukseen, vaikka ao. sanat kohdistuvat jo uskossa oleviin seurakuntalaisiin. No, ei se kuitenkaan ole Jumalan sanan väärinkäyttöä, koska tulkinta joka tapauksessa on yhdenmukainen Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa ja totta on, että Jeesus kutsuu ihmisiä Jumalan valtakuntaan, vaikka tuo kohta - täsmällisesti ottaen - ei sitä tarkoitakaan. :)
Näistä sanoista sydämeni ilostui ja koin virvoitusta:
"Raamatun teologiaan turvatessa on ilona se, että ei voi kasvaa muiden yläpuolelle kun on koko ajan kasvotusten oman syntisyytensä ja sovitustyön suurenmoisuuden kanssa."
Jeesus on suurenmoinen. Se on totta. Siunausta veljeni Herrassa.
Mutta osaat keskustelun taidon niin, että kanssasi eri mieltä olevankaan ei tarvitse caps-lockia käyttää saattaakseen pointtiansa perille. Eri mieltä voi olla niin monella tapaa!
Ymmärrän toki mitä tarkoitat, että sopivat sanankäänteet oikeassa tilanteessa toimivat, vaikka eivät alkuperäisessä yhteydessään sitä tarkoitakaan. Siinä on vain vaarana luoda sellainen pikkelssi kaikesta Raamatun opetuksesta, että jokainen asia voi lopulta tarkoittaa jokaiseen asiaan jotain ja vielä jokaiselle lukijalle jotain uutta. En siis voi olla samaa mieltä - hyvästä perustelustasi huolimatta - että jakeita voidaan tuolla tavalla napata panosvyöstä ja täräyttää! :)
Oma taustani on karismaattinen ja kaikkia näitä lahjoja olen tavoitellut ja tietyn kriteeristön täyttäviä lahjoja joskus kokenut saavuttaneenikin. Jossain vaiheessa koin kehoituksen koetella kuitenkin kaikki mitä karismoista olin oppinut ja sovin itseni kanssa, että en "turvaudu" yliluonnollisiin armolahjoihin vaan Raamattuun ja rukoukseen. Sain huomata, että olin ollut koukussa oletettuihin karismoihin. Kun siitä tokeennuttiin niin huomasin, että Raamattu ja rukous ja yhteys muihin uskoviin riittää! Ei tarvitakaan Raamatun ulkopuolista ilmoitusta.
En ole vannoutunut cessationisti, mutta hyvin hyvin kriittinen karismaatikko/post-karismaatikko jopa. Tätä kautta kun Raamattuun on rakastunut niin ei tee mieli antaa myönnytyksiä kontekstista irroitettuihin kommentteihin. Vähän kuin joku siteeraisi hyvää ystävää väärässä yhteydessä.
En tiedä miksi koin tarpeelliseksi kertoa taustoja reagointiini Sanan käytöstä, mutta tuossa se nyt on. Välillä tulee töksäyteltyä kuin tykillä.
Kiitos hyvästä perustelusta, HD. Olen toki samaa mieltä, ettei Sanaa voi miten tahansa irroitella ja käyttää, vaikka sellainen tuntuisi toimivankin. Jumala kuitenkin on sisällyttänyt sanaansa moniakin ulottuvuuksia ja jos luetaan apostolien tai vaikka Herran itsensä tapaa käyttää VT:n profetioita, se on luovaa sanan tulkintaa, jossa alkuperäinen konteksti tuntuu joskus joutuvan sivuun, mutta tosiasiassa rikastuu lisämerkityksin. Olennaista on, ettemme ihmisinä ryhdy näitä lisämerkityksiä luomaan. Voisin tässä yhteydessä viitata esim. joidenkin tapaan perustella lapsikastetta Jeesuksen sanoin "antakaa lasten tulla, jne." joka usein esitetään ikäänkuin Jeesus tuossa puhuisi nimenomaisesti kasteesta. Jakeiden kontekstista irrottamisen lisäksi raamatunsanaa myös muokataan omiin tarpeisiin sopivaksi, esim. "Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan järjestyksen Jumala" vaikka Raamattu ei missään kohtaa sano, että Jumala olisi järjestyksen, vaan RAUHAN Jumala, jne. No niin tämä tästä. Arvostan selvitystäsi taustasi, se auttaa ymmärtämään näkemyksiäsi. Olen samaa mieltä että asioista tulisi voida keskustella vaikka on erilaisia tulkintoja ja perinteitä, ja muistaa, että toinen voi olla rehellinen Jeesusta rakastava kristitty, vaikka minun mielestä vaikuttaisikin vähän oudolta kun painottaa asioita eri tavalla.
Itse väitän että tämämä armolahjakorostous on ohi ainakin tietyissä helluntaiseurakunnissa.
Toki jos tämä ylistyshurmostelu ja jonkun mystisen herätykse odottaminen on seurakunnassa arkipäivää niin varmaan väärä armolahjojen korostaminenkin on.
Tarkoitan Seinäjoen helluntaiseurakuntaa ja Helsingin Lähetysseurakuntaa ja varmsti Siion seurkunta on mukana hurmoksessa myös.
Suhtaudun kriittisesti näihin "minulla on voima, minulla on Jumalan auktoriteetti" -korostuksiin, jotka kärjistetyimmässä muodossa tulevat esiin juuri menestysteologiassa. Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli.
Menestysteologia tuskin olisi saanut niin suurta kannatusta ja vaikutusalaa, mikä sillä nyt on, jos seurakunta olisi terveesti opettanut muutamia alueita, mitkä perinteisessä julistuksessa on laiminlyöty: suun tunnustamisen merkitys, ns. hengellinen sodankäynti, Jeesuksen nimessä oleva auktoriteetti.
Uskova on JEESUKSESSA KRISTUKSESSA asetettu vihollisen valtojen ja voimien YLÄPUOLELLE. Terve ristin teologia - kuoleminen pois itsekkyydestä nöyrtyen alamaisuuteen Jumalalle, oman köyhyyden ja riippuvaisuuden tunnustaminen, Kristuksen omaksuminen ainoaksi toivoksi - johtaa voimaperäiseen elämään yhdessä YLÖSNOUSSEEN Jeesuksen kanssa: olemmehan siirtyneet kuolemasta elämään, joka ei ole vanhan ihmisen elämää uudessa eli pelastuksen tilassa, vaan kokonaan uuden (Kristukseen liitetyn) ihmisen elämää. Jeesuksen sanoin. "Minä olen viinipuu, te olette oksat". Oksissa virtaa puun elämä.
Jos veren ja ristin teologia - ns. vanhan ajan terve evankeliumi - ei johda tähän, vaan pitää ihmisen tilassa jossa hän hokee yksinomaan heikkouttaan ja syntisyyttään, parjaten ylösnousseen Jeesuksen läsnäolosta iloitsevia ja karkeloivia kristittyjä "menestysteologeiksi" ja "sielullisiksi kokemusten tavoittelijoiksi", silloin on jotain vialla. Onko Jeesuksen veren ja ristin teologian ihanuutta todella sisäistetty ja koettu vai onko "vanhan ajan terve evankeliumi" vain teoriaa ja ismi, johon kätketään oma sielullinen eli tunneperäinen suhtautumistapa, karismaattisuuden pelko?
Totta on, että uskovalla on sama auktoriteetti kuin Jumalalla, koska se on JUMALAN AUKTORITEETTI toiminnassa kristityn elämässä. On kuitenkin ero Jumalan auktoriteetilla, jota kristitty Pyhän Hengen voitelemana käyttää ja ilmentää, ja Jumalan auktoriteetilla, joka on Jumalassa itsessään. Kun ajattelemme Jeesuksen elämää, niin Jeesuksen täytyi alistua kuuliaisuuteen, paastota ja harjoittaa aktiivista rukouselämää, voidakseen käyttää Isältä saamaansa auktoriteettia - koska ihmisenä vaeltaessaan hänen täytyi toimia niin kuin ihminen toimii. Periaatteessa kaikki, minkä Jeesus teki, on siis mahdollista jokaiselle uskovalle. Mutta ero on tässä, että Jeesus synnittömänä Jumalan Poikana ei tarvinnut sovittajaa, vaan kykeni itsessään, ilman välimiestä, olemaan kuuliainen Jumalalle. Me sen sijaan voimme kokea Kristuksessa olevaa auktoriteettia vain Jeesuksen kautta tulemalla sovitetuiksi ja olemalla sovitettuja. Täten "auktoriteettivallan" käyttäminen on aina riippuvaista Jeesuksesta ja alamaisuudestamme Jumalalle:
"Olkaa alamaiset Jumalalle, mutta vastustakaa Perkelettä, niin se teistä pakenee..."
Jeesus kehotti meitä anomaan Isältä hänen nimessään, mutta Jeesuksen nimessä toimiminen ei ole vain sitä, että kristittyinä sanomme "Jeesuksen nimessä", vaan sisältää alamaisuuden Jumalalle, niin kuin Jeesuskin oli alamainen Isälle ja kaikessa etsi Hänen tahtoaan, enemmän kuin omaa kunniaansa. Tällaiseen elämäntapaan ja sydämen asenteeseen tulee Jeesuksen nimessä oleva Jumalan auktoriteetti. Se on jotain minkä Pyhä Henki tuo eikä ole ihmisen otettavissa.
Mutta se on myös jotain mikä on omaksuttava: minun tulee raamatunmukaisesti uskoa, että Jumala on kanssani ja toimii armossaan, ei onnistumisteni ja hyvyyteni perusteella.!
Kristuksessa oleva asema on jokaiselle annettu, mutta valtuutukset auktoriteetin käyttämiseen tulevat henkilökohtaisen kasvun ja pyhityksen kautta...
Menestysteologian virhe on, että se - Kristuksessa olevaan auktoriteettiin vedoten - siirtyy suoraan vihollisen nuhtelemiseen jne. sekä olettaa että uskova "suun tunnustuksen ja omaksumisen kautta" välittömästi saa kaiken, minkä itselleen tunnustaa ja omaksuu olkoon vaikka maallista rikkauttakin.! Näin se ohittaa ristin teologian ja henkilökohtaisen kasvun.
Kun kristitty ei kasva tuntemaan omaa heikkouttaan ja raadollisuuttaan, hän ei myöskään puhdistu vääristä, lihallisista vaikuttimista ja pinnallisista motiiveista, ei todella kasva tuntemaan Kristusta - ja siksi se, mitä hän Jeesuksen nimessä vaatii (!) ei olekaan Jeesuksen nimessä toimimista, vaan menestysteologista koohotusta.
Menestysteologia (sellaisena kuin sen esittää esim. Tapani Suonto kirjassaan, jossa erittelee menestysteologian olennaiset piirteet, mm. JDS-oppi) on harhaoppi.
Toinen kristillisen kentän vinoutuma on menetysteologia. Asiaa ei paranna menetysteologian päälle lätkäistävä nimilappu "veren ja ristin teologia" jolla kaikki menetysteologiaan soveltumaton kristillisyys yritetään leimata menestysteologiaksi.
Menetysteologit sitten leimaavat "menestysteologiaksi" kaiken raamatullisenkin opetuksen ja kokemuksen Jeesuksen auktoriteetista, suun tunnustamisen merkityksestä, vapauttamistoiminnasta yms. samoin kuin menestysteologit leimaavat "menetysteologiaksi" kaiken puheen kristityn heikkoudesta, alituisesta armon tarpeesta jne.
Ei kaikki menetysteologiaksi leimattu ole menetysteologiaa eikä kaikki menestysteologiaksi leimattu menestysteologiaa!
Niin vahingollista kuin menestysteologia onkin, myös tämä on todettava, tasapuolisuuden nimissä... "Menetysteologiassa" ja "menestysteologiassa" kummassakin on mukana hyvää ja sinänsä raamatullista, mutta yksipuolisesti ja tunnepitoisesti korostettuna kumpikin johtaa vakaviin erehdyksiin ja ylilyönteihin sekä vääriin tuomioihin.
Menestysteologia on itsessään harhaa.
Menetysteologia on itsessään harhaa.
http://www.kotipetripaavola.com/menestysteologeja.html