Kapitalismi on veikeä oppi. Suorastaan tautiin verrattava ilmiö. Se sekoittaa monen pään. Erityisesti vaarassa ovat kaikki pullossa tai tynnyrissä kasvaneet, jotka sitten yleisönosastoissa ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät näköjään suurina pelastajina ja järjenkäyttäjinä, kun vaativat sosiaalietuuksien poistamista ja ihmisten pakkotyöllistämistä aivan muinaisten orjayhteiskuntien ökyisäntien tyyliin.
Orjayhteiskunnan palautuspyrkimykset ovat saaneet varsinaisen aasin potkun työurien pidentämiskeskustelun virittyä. Nyt kun aihe on kohonnut jopa yhdeksi keskeiseksi poliittiseksi teemaksi, niin ei ihme, että yhteiskunnan pienimmätkin älyllisesti saamapuolelle jääneet aina kapitalistista lattiamanua myöten inisee, kuinka naapurissa on patalaiska nuoriso, joka ei osaa, viitsi tai kykene kuorimiaan edes perunaa, mutta sen sijaan osaa käyttää yhteiskunnallisia tukia siinä määrin, että kokonainen valtakunta uhkaa mennä varikkoon.
Sen vielä ymmärtäisi, jos nämä inisijät olisivat lähinnä ruumensäkistä, mutta kun joukossa metelöi oikein suuria johtajia ja peräti tutkijoita, niin syyn täytyy olla pikemminkin kapitalistinen sokaistuminen kuin puutteet ymmärryksen toiminnassa. Tosin korkeisiin asemiin saattaa päästä melko vähäisilläkin hengen lahjoilla, joten luultavasti ruumenet jakautuvat ainakin jossain määrin kaikkiin yhteiskunnallisiin kerrostumiin. Tavalla tai toisella. Jo se, että yhteiskunnassa ylipäätään esiintyy ongelmia, antaa aiheen pelätä pahinta. Yleensähän johtavassa asemissa olevilla on edes mahdollisuus yhteiskunnallisten ongelmien poistamiseen. Se taas, onnistuuko yhteiskunnallisten ongelmien poistaminen, perustuu johtajien kyvykkyyteen.
Kapitalismi ihmispäässä on kokonaisvaltainen ilmiö. Se on kuin neste, joka vie koko tilan, niin ettei päähän mahdu muuta kuin yksi asia kerrallaan. Tässä työurien pidentämistapauksessakin ainoa kenties ajatukseksi nimitettävä aivotoiminnan tuotos on nimenomaan työuran pidentäminen. Työn tarjonnan lisääminen. Kapitalistiseen päähän ei kerta kaikkiaan mahdu se toinen ilmeinen vaihtoehto eli työurien lisääminen, työtilaisuuksien tarjoaminen. Ei tietenkään, koska silloinhan kapitalisti joutuisi itse töihin. Sen sijaan oma laiskuus pitää kääntää kovan huutamisen ja metelöinnin voimalla kaikkien muiden paitsi ei kapitalistin itsensä viaksi.
On kerrassaan käsittämätöntä, miksi vasemmistokin on mukana tässä kapitalistisessa hankkeessa lisätä työttömyyttä työuria pidentämällä ja eläkkeelle pääsyikää myöhentämällä. Syy ei voine olla muu kuin kapitalistinen pään sekoaminen. Työurien pidentämisellähän saattaisi olla jotakin vaikutusta johonkin vain siinä tapauksessa, että kapitalistista työtä on tarjolla. Mutta kun näin ei ole asian laita edes nyt, niin miten sitten vuosikymmenten päästä? Ajasta, josta tänään kenelläkään ei voi olla edes tietoa.
Mutta kapitalisti on kautta aikain ollut etevä näkemään syyn aina kaikissa muissa, mutta ei itsessään. Patalaiskuus, työn vieroksuminen ja jopa viinalla lutraaminen, ovat nekin asioita, jotka ilmenevät myös kapitalistisissa piireissä eivätkä suinkaan rajoitu kapitalistin yhteiskunnasta syrjäyttämiin ihmisiin, kuten kapitalistisesta meuhkaamisesta voisi helposti päätellä.
Jopa arkikieli on kapitalismin saastuttama monilta ilmauksiltaan. Kielihän antaa ymmärtää, ettei työelämään ylipäätään pääse muutoin kuin väkisin. Pitää sanonnan mukaan saada ensin "jalka työpaikan oven väliin". Tämä, jos mikä, paljastaa millainen tilanne työmarkkinoilla vallitsee. Tarjolla olevaa työtä on liian vähän. Jos työtä todella tarvittaisiin, niin työnantajahan avaisi oven ihan itse henkilökohtaisesti omassa korkeassa persoonassaan ja toivottaisi työnhakijan suorastaan syvään kumartaen sydämellisesti tervetulleeksi.
Mutta tällainen ilmiö on perin harvinainen suomalaisessa työelämässä. Tokipa tällaista tapahtuu, mutta nykyään yhä vähemmän. Ennen, vanhoina hyvinä aikoina, saattoi työnhakija saada jopa kahvit työnantajan laskuun ja työnantaja itse korvasi työnhakijalle matkoista yms. aiheutuneet kulut. Tänä päivänä nämäkin kulut ovat kaatuneet yhteiskunnan kontolle eikä sekään näy riittävän, vaan huuto erilaisten lisätukiaisten perään on valtava.
Orjayhteiskunnan palautuspyrkimykset ovat saaneet varsinaisen aasin potkun työurien pidentämiskeskustelun virittyä. Nyt kun aihe on kohonnut jopa yhdeksi keskeiseksi poliittiseksi teemaksi, niin ei ihme, että yhteiskunnan pienimmätkin älyllisesti saamapuolelle jääneet aina kapitalistista lattiamanua myöten inisee, kuinka naapurissa on patalaiska nuoriso, joka ei osaa, viitsi tai kykene kuorimiaan edes perunaa, mutta sen sijaan osaa käyttää yhteiskunnallisia tukia siinä määrin, että kokonainen valtakunta uhkaa mennä varikkoon.
Sen vielä ymmärtäisi, jos nämä inisijät olisivat lähinnä ruumensäkistä, mutta kun joukossa metelöi oikein suuria johtajia ja peräti tutkijoita, niin syyn täytyy olla pikemminkin kapitalistinen sokaistuminen kuin puutteet ymmärryksen toiminnassa. Tosin korkeisiin asemiin saattaa päästä melko vähäisilläkin hengen lahjoilla, joten luultavasti ruumenet jakautuvat ainakin jossain määrin kaikkiin yhteiskunnallisiin kerrostumiin. Tavalla tai toisella. Jo se, että yhteiskunnassa ylipäätään esiintyy ongelmia, antaa aiheen pelätä pahinta. Yleensähän johtavassa asemissa olevilla on edes mahdollisuus yhteiskunnallisten ongelmien poistamiseen. Se taas, onnistuuko yhteiskunnallisten ongelmien poistaminen, perustuu johtajien kyvykkyyteen.
Kapitalismi ihmispäässä on kokonaisvaltainen ilmiö. Se on kuin neste, joka vie koko tilan, niin ettei päähän mahdu muuta kuin yksi asia kerrallaan. Tässä työurien pidentämistapauksessakin ainoa kenties ajatukseksi nimitettävä aivotoiminnan tuotos on nimenomaan työuran pidentäminen. Työn tarjonnan lisääminen. Kapitalistiseen päähän ei kerta kaikkiaan mahdu se toinen ilmeinen vaihtoehto eli työurien lisääminen, työtilaisuuksien tarjoaminen. Ei tietenkään, koska silloinhan kapitalisti joutuisi itse töihin. Sen sijaan oma laiskuus pitää kääntää kovan huutamisen ja metelöinnin voimalla kaikkien muiden paitsi ei kapitalistin itsensä viaksi.
On kerrassaan käsittämätöntä, miksi vasemmistokin on mukana tässä kapitalistisessa hankkeessa lisätä työttömyyttä työuria pidentämällä ja eläkkeelle pääsyikää myöhentämällä. Syy ei voine olla muu kuin kapitalistinen pään sekoaminen. Työurien pidentämisellähän saattaisi olla jotakin vaikutusta johonkin vain siinä tapauksessa, että kapitalistista työtä on tarjolla. Mutta kun näin ei ole asian laita edes nyt, niin miten sitten vuosikymmenten päästä? Ajasta, josta tänään kenelläkään ei voi olla edes tietoa.
Mutta kapitalisti on kautta aikain ollut etevä näkemään syyn aina kaikissa muissa, mutta ei itsessään. Patalaiskuus, työn vieroksuminen ja jopa viinalla lutraaminen, ovat nekin asioita, jotka ilmenevät myös kapitalistisissa piireissä eivätkä suinkaan rajoitu kapitalistin yhteiskunnasta syrjäyttämiin ihmisiin, kuten kapitalistisesta meuhkaamisesta voisi helposti päätellä.
Jopa arkikieli on kapitalismin saastuttama monilta ilmauksiltaan. Kielihän antaa ymmärtää, ettei työelämään ylipäätään pääse muutoin kuin väkisin. Pitää sanonnan mukaan saada ensin "jalka työpaikan oven väliin". Tämä, jos mikä, paljastaa millainen tilanne työmarkkinoilla vallitsee. Tarjolla olevaa työtä on liian vähän. Jos työtä todella tarvittaisiin, niin työnantajahan avaisi oven ihan itse henkilökohtaisesti omassa korkeassa persoonassaan ja toivottaisi työnhakijan suorastaan syvään kumartaen sydämellisesti tervetulleeksi.
Mutta tällainen ilmiö on perin harvinainen suomalaisessa työelämässä. Tokipa tällaista tapahtuu, mutta nykyään yhä vähemmän. Ennen, vanhoina hyvinä aikoina, saattoi työnhakija saada jopa kahvit työnantajan laskuun ja työnantaja itse korvasi työnhakijalle matkoista yms. aiheutuneet kulut. Tänä päivänä nämäkin kulut ovat kaatuneet yhteiskunnan kontolle eikä sekään näy riittävän, vaan huuto erilaisten lisätukiaisten perään on valtava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näkyy sitten Timo Soinikin pyrkivän hallitukseen. Arvelen, että seuraavan tukipaketinkin Kreikalle Soinin Timo hyväksyy otsa vastuullisuuden syvässä kurtussa. Ja hallituspaikka sen kuin vahvistuu.
Taitaa Keskusta yksin jäädä oppositioon?
Tai jääkö kukaan? Kaikkihan ovat kohta samaa mieltä kaikesta. Nyt elämää suuremmaksi kysymykseksi jää enää vain kotihoidon tuki. Lähinnä se onko sitä leikattu vaiko ei.
SDP:kin, suorastaan tyhmyyttään, on alistunut Kokoomuksen vietäväksi lähes asiassa kuin asiassa. Esimerkiksi työurien pidentämisen sijasta SDP:n pitäisi meuhkata työpaikkojen luomisesta eikä suinkaan sen puolesta, että tehdään vain lisää työttömiä. Sama koskee tietysti kommunisteja.
Olen aika paljon ihmetellyt tätä samaa eli sitä, ettei ole halua kiinnittää huomiota kilpailukyvyn parantamiseen tuotekehityksen keinoin ja tätä kautta sitten aidosti lisätä työvoiman kysyntää. On vaikea ymmärtää, miten työn tarjonnan lisääminen lähinnä matalapalkkatöihin pelastaisi Suomen. Enemmän siinä on vaarana, että se tuudittaa meidät pyhän keskinkertaisuuden ihannointiin pysyvästi.
Suomi oli hyvin pahassa lamassa 1990-alkupuoliskolla. Se mikä meidät paljossa tuosta suosta nosti oli Nokia. Ja Nokia oli tyyppiesimerkki siitä, miten tuotekehityksellä luotiin ensin kysyntää tuotemarkkinoille ja sen jälkeen aivan huikeaa kysyntää työmarkkinoille. Nokia on loistoeismerkki siitä, millä tyylillä meidät pitäisi lamoista nostaa. Satsataan innovaatioihin eikä jäädä makuulle odottamaan, että ihme tapahtuisi. Nokia ei valitellut mistään hintakilpailukyvyn puutteesta. Päinvastoin se nosti palkkatasoa ihan omin avuinkin koko ajan suuremmaksi. Nokia kaatui sitten omaan itsetyytyväisyytensä, vaikka yrityksen olisi pitänyt mennä viimeistä hissipoikaa myöten shokkiin sinä päivänä, kun Steve Jobs esitteli uuden kosketusnäytöllisen Apple -kännykän. Innovatiivinen innostus nosti Nokia kukoistukseen ja innovaativisen innostuksen lopahtaminen ajoi sen sitten puolikuoliaaksi.
Intoa on nähtävissä vieläkin esim. peliyhtiöissä. Peliyhtiöt ovat kuitenkin marginaalinen ala, joka ei riitä pelastamaan Suomea. Innovaatioita tarvitaan nyt vähän joka alalla.
Olen havainnut vain kahden vähän merkittävämmän ihmisen painottaneen viime aikoina tuotekehityksen ja uuden luomisen tärkeyttä. Toinen näistä on Konecranesin yritysjohtaja Pekka Lundmark. Ja toinen on - se sanottakoon kepulaisille kunniaksi - puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä. Sipilä on havainnut tärkeimmän eli sen, että meidän tulee löytää uusia kasvualoja ja ponnistella sen eteen paljon enemmän kuin jonkun työuran pidentämisen eteen. Työurat kyllä pidentyvät ihan luontojaan, kun alkaa löytyä Nokian kaltaisia rahasampoja. Viennin lisääminen on kaiken a ja o. Se tuo kansantalouteen lisää rahaa, jota voi sitten kuluttaa kotimarkkinakysyntään eli vientitulojen lisääminen hyödyttää heti kotimarkkinoita. Kotimarkkinataeollisuuteen panostaminen sen sijaan voi olla jopa vaarallista, sillä sellainen vie resursseja vientipainotteisuudelta ja ajaa meidät ojasta allikkoon. Vähän aikaa se lämmittää kuin kusi housuissa pakkasella, mutta sitten jäädyttää paikat, niin että amputaatio on enää mahdollinen. Tämän takia elvytys ei ole mikään taikasana, ellei elvytys nimenomaan tähtää vientiedellysten parantamiseen, mihin infran parantaminen toki usein tähtääkin.
Suurin ongelmamme tällä hetkellä on oman itsenäisen ajattelun puuttuminen. Ei uskalleta ajatella itse, vaan yritetään väen väkisin soveltaa ulkoapäin tuotuja patenttilääkkeitä erilaisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin vaivoihin katsomatta onko lääke edes oikea tai toimiva.
Meillä on tällä hetkellä mittava it-osaajien armeija, joka pitäisi saada innovaatiokykyiseksi. Pelien rakentaminen on tietysti yksi vielä toimiva osa, mutta lisää kaivattaisiin. Jonkinlaisia ituja uuden matkapuhelintuotannon synnyttämiseksi on olemassa ja niitä kannattanee jatkaa, koska nähdäkseni matkapuhelimella on vielä paljon käyttötarkoituksia, joita ei ole vielä huomattu. Esimerkiksi kunnollisen kameran kehittelyä kannattaa jatkaa, koska ainakin oman kamerani pitäisi olla hyvä, nopea ja kevyt, jotta sen voi pitää mukana. Kuka raahaa järjestelmäkameraa matkoilla? Jos, niin melkoinen fakiiri täytyy olla.
Uusia tietotekniikan sovellusalueita löytyy varmasti runsaasti. Autojen älylliset järjestelmät ovat toistaiseksi alkutekijöissään. Navigaattorit ovat pääsääntöisesti huonoja, julkisiin tiloihin tai paikkoihin tarvittaisiin toimiva opastus eikä suinkaan sellaista vihoviimeistä automaattia kuin on esimerkiksi Helsinki-Vantaan -lentoasemalla. Satamassa voisi olla kunnollinen älyllä ohjattu opastus laivaan, jotta ei tarvitsisi arvailla mihin paattiin pitää pyrkiä. Myös älyn lisääminen erilaisiin esineisiin on alkutekijöissään. Tietotekniikan soveltamiselle on niin paljon mahdollisuuksia, että uuden nousun rakentaminen pelkästään tämän alan innovaatioiden avulla on täysin mahdollinen.
Toinen alue on Keskustan ja Sipilänkin esiin nostama vihreä teknologia, mitä se sitten tarkoittaakin, mutta ainakin hajautettu energian tuotanto loisi työtä ja toimeentuloa ympäri Suomen.
Viestimiä ajatellen niin sanottu sisällön tuotanto on myös jokseenkin vähälle jäänyt alue. Lähinnä päättäjät tekevät parhaansa sen suhteen, ettei kukaan mediaan mitään sisältöä loisikaan, vaan toivotaan näköjään, että kansa pitäisi niin sanotusti mölyt mahassaan. Varmemmaksi vakuudeksi median kyttäämistä on lisätty oikein olan takaa säätämällä jopa urkintalaki, jolla työnantaja pääsee kurkistamaan mitä työläinen verkossa on puuhaillut. Muka sillä perusteella, ettei työläinen vain ole varastanut yrityksen salaisia tietoja.
Mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin löytyy. Ongelma on vain siinä, miten saada kaikki kaupallistettua. Sipilän kuningasajatushan on luoda rahoitusjärjestelmä, jolla toivotaan saatavan uusia yrityksiä syntymään. Nyt jää ongelmaksi enää se, mihin me sitten enää pankkeja tarvitsemme?
Mutta voi olla, että jo seuraava Kreikan tukipaketti horaisee sen verran seteleitä, että hyvä jos Suomeen jää edes muutama kolikko.
Iso raha, eli vakuutusyhtiöiden "siipien suojassa" ketkuttelevat ökyrosvot ovat noin määränneet, ja meidänkin päättäjämme nöyrästi heitä tulevat tottelemaan laidasta laitaan.
Siellä on Lylykin Ahosen kanssa ollut sopimassa, että noin tehdään, ja demukoiden alkuvastustus oli lähinnä hupaisaa teatteria.
Tokihan Urpilainen sitten sai ojennuksen, ja tiedon, jotta ei sitä nyt olisi noin jyrkästi mennä yleislakolla uhkailemaan, sillä eihän sovi sentään kaikelle kansalle paljastaa, että SAK ja demarit ovat sama asia.
Niinpä parinpäivän päästä demarit olivatkin asiaan myötyväisiä kunhan vain nimeke muutetaan harhauttavaksi työurien pidentämiseksi, eläkeiän noston sijaan.
Kyllähän asia on nyt vain niin, jotta tuo jo kauan sitten suunitelmissa ollut aie pannaan täytäntöön, halusipa kansa sitä tai ei. Nimittäin taas pelastetaan pankkeja ja vakuutusyhtiörosvoja.
Urpilainenkin demareineen on jo sanonut, jotta tuo korotus astuu voimaan 2017 viimeistään, kun ilmeisesti demupellet ovat jälleen oppositiossa räksyttämäsä omia tekemiään päätöksiään vastaan. Demarit kävi nyt antamassa ökyrosvoille "kaiken haluamansa", ja sitten alkavat syyttelemään muita ratkaisuistaan.
Se tuo asia on nyt vain niin, että silloin kun 2017 kuulemma suuri eläkeremontti tapahtuu viimeistään, nousee eläkeikä ehkä 70 vuoteen.
Kyllähän tuo asia vain niin on, jotta jos demut ei pääse ryöstämään jo tienattuja ja perittyjä eläkerahoja alkupäästä, kuten Lipponen teki, niin silloin ne ottavat sen loppupäästä. Niin tai peräti "keskeltä", kuten nyt on parin viimevuoden aikana tapahtut kun pieneläkkeet on varastettu kaikenmaailman hintojen, maksujen, yle-pakkoveron, ja alvien korotuksilla viimeisen päälle kitueläkkeiksi , jolla on aivan mahdottomuus pärjätä mitenkään, ilman sosiaalitukia. Niin, joka taas on tuossa tilanteessa valtion verorahojen siirtoa yhteiskunnalta ökyrosvojen taskuun.
Ei ole persuista ollut mitään muuta apua, kuin että on saatu sdp pudotettua alaspäin, vaikka alunperin tuonkin sakin suosimisen tarkoituksena demujen ja kokoomuksen tuella oli Keskustan kuihduttaminen.
Ei pääse persut hallitukseen, alkaa touhu näyttämään siltä, vaikka kova hinku ja kiire sinne näkyy nyt Soinilla olevankin. Tokihan Soinikin haluaa nähdä eläkenauhassaan ministeritittelin ja eläkeosuuden, vaikka jo säätiöittikin persujen rahat omaksi vanhuudenrahastokseen.
Nyt jälleen on muka vaatimassa suursäätiöitä, huom. SUURSÄÄTIÖITÄ verolle, mutta kukapa sitä enää Soinin juttuja kohta uskoo, kun vaihtaa mielipiteitään päivittäin. Eli jos Soinilla olisi suursäätiö, niin vaatisi ilmeisesti piensäätiöitä verolle.
Jotenkin vaikuttaa, että Soinilta on otettu luulot pois isojen poikien toimesta.
No nyt sitten on persutkin kääntyneet kannattamaan eläkeiän nostoa, joten eihän tuo ole enää mitään muuta vaille, kun kopauttavat nuijan pöytään.
Itse en kyllä kannata ainakaan niin, että yli kuuskymmpsiä sidottaisiin tuohon uuteen eläkeikään silloin kun sen lopullisen eläkeiän nostopäätöksen tekevät, vaan heitä koskisi vanhat lait.
ps. jos alinpia eläkkeitä ei kohta koroteta vähintäänkin tuhanteen euroon, niin se tuo vain lisäkuluja yhteiskunnallemme.
Eli pieneläkkeisiin korotus 1000 euroon välittömästi, niin se olisi suoranaista säästöä yhteiskunnallemme.
Seppo_ilmarisen jutut ovat ehdottomasti tervepäisen ihmisen tuottamia.
On se vaan kumma, kun nyt on kaikki punapuolueet ja vihreineen hallituksessa, niin kokoajan köyhänkansan ja tavallisen työläisen elinolot kurjistuu.
Onko niin, että RKP ja Kokomus määrää mitä tehdään, vai onko nyt afia oikeasti niin, että kaikki samaa politiikkaa ajavat ja kannattavat ovat yhdessä.
Eli että etteiu meillä ole vasemmistoa ollutkaan, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kaikki ovat kusseet äänestäjiä silmään omissa valtapyrkimyksissään, oman lomsansa lihottamiseksi.
Ei ole ihme, että Keskustan suosio kasvaa, kun demuvassukkavihreät huijarit ovat nyt paljastaneet väärennetyt korttinsa.
Kokoomushan on jo tiedetty olevan mikä on, mutta nyt on paljastunut, että samaa sakkia on demaritvassukkavihreätkin.
Se on loppupelinsä tarkoitus näköjään, että Suomesta hävitetään kaikki muut puolueet, mutta jäljelle jätetään vain niinsanotut repulit ja demukat, jotka sitten jakavat kansalta ryöstetyn kassan keskenään ökyrosvojensa kera.
Kun kerran eläkeikää nostetaan, niin koskekoon se sitten myöskin päättäjiä ja johtajia itseäänkin.
Lisäksi eläkkeisiin pitäisi saada katto 3000 euroon.
Katselin tässä joku päivä televisiolähetystä eduskunnasta ja täytyy sanoa, että Soinia nuhdeltiin oikein kovalla kädellä. Näyttää kuin Timo olisi ottanut neuvoista vaarin ja alkanut olla samaa mieltä kuin hallituskin.
Onneksi meillä on vielä Keskusta oppositiossa. Ainakin osittain. Kyllä Keskustallakin alkaa olla jo toinen jalka vähintäänkin hallituksessa. Mielestäni oppositiopolitiikan pitäisi olla mittavasti taitavampaa kuin nykyisenkaltainen villi pyöriminen kyllän ja ein välillä.
Asioiden julkituomisessakin pitäisi olla perusteellisempi eikä tyytyä vain kahteen lauseeseen.
Seppo_Ilmarinen
18.2.2009 13:19
0
Porvarillinen yhteiskuntatiede ei ota huomioon ihmisen tajunnan materiaalisia perustuksia. Yksilön asemaa tuotantoprosessissa. Asemaa, joka strukturoi inhimillisen ajattelun, antaa sille muodon ja rationaalisuuden kriteerit.
Teollinen vallankumous, kapitalismi, ei ole ollut mikään katastrofi ihmiselle. Päinvastoin. Paljon ihmisiä on suorastaan hyötynyt siitä. Ja kun teollisen vallankumouksen prosessi on käynnistynyt, niin sitä ei voi enää kääntää takaisin. Ei myöskään pysäyttää. Sen sijaan prosessi voi muuttaa muotoaan.
Kuten historia osoittaa ihminen on aikojen kuluessa järjestänyt toimeentulonsa hyvinkin erilaisilla tavoilla. Nykyhetkinen tuotannon tapa on vain yksi mahdollisista. Kulloinkin käytössä oleva teknologia mahdollistaa puolestaan kunkinhetkiset yhteiskunnalliset käytännöt.
Tuotannon materiaalinen perusta luo ihmisen ajattelun perusrakenteet: muodon ja rationaalisuuden kriteerit. Ilman tätä järjestelmä ei voisi kehittyä. Yksinkertaistettuna: sorvi luo käyttäjälleen kognitiivisen avaruuden, jonka sallimissa rajoissa sorvarin on mahdollista tehdä päätelmiä, suunnitella. Yksinkertaisesti ajatella.
Porvarillinen ideologia ja järki on siitä tuhoisa, että se seisoo tukevasti jalat ilmassa. Tämä ideologia tukeutuu henkeen, ei materialistiseen maailmankatsomukseen. Se merkitsee muiden muassa uskoa jumaliin, meedioihin, maahisiin ja muihin perustastaan irrallaan oleviin ilmestyksiin. Siksi esimerkiksi porvarillinen suunnittelu on tuhoisaa, koska se unohtaa materiaalisen perustansa. Siksi porvarillista yhteiskuntatiedettäkään ei turhaan kuvata pelkäksi paperin pyörittelyksi, huuhaaksi, joka käytäntöön vietynä tosin on tuhoisa.
Jotta yhteiskunnan kehitys ei perustuisi yksinomaan rahavallan sanelupolitiikkaan ja rahavallan ylläpitämään tieteeseen ja maailmankuvaan, tarvitsee työväenluokka myös tieteellisen ajattelun tuekseen. Porvarillisen totuuden, myös porvarillisen keskustalaisen totuuden, kohottaminen yhdeksi ainoaksi johtaa aivopesuksi kutsuttuun ilmiöön.