Pakkoajatuksia likaisuudesta/saastumisesta

Mulla on myös sitä ja sanoisin että pahimmasta päästä kun olen stressaantunut. Nuorempana siivosin koko huoneeni lattiasta kattoon 4 päivän välein ja pesin käsiäni n. 12 kertaa päivässä. Sain joskus pakko ajatusten takia ahdistus kohtauksia jotka kestivät monta tuntia, joskus vuorokauden jonka aikana sain kylmän hien pintaan ja maha meni sekaisin.

Minulla on se että en pelkää sairastuvani tai tulevani kipeäksi lian takia, vaan pelkäsin likaa jostain syystä. Myöhemmin terapian takia ymmärsin mitä pelkään mutta en ole päässyt siitä yli. Olen todella materialistinen ihminen ja rakastan peli laitteitani ja muuta elektroniikka ja pelkään siis lian kulkeutuvan niihin niin että ne likaantuvat, eli ne eivät ole enää täydellisiä. Tiedän että mikään ei tässä maailmassa kestä ja mikään ei ole ikuista, eikä täydellistä, mutta kun päässä on vikaa niin siinä on.

Kaiken kaikkiaan mulla on se on siis OCD tyyppistä ketjureaktio ajattelua johon liittyy psykoottista ahdistusta.

Olen valmis vertaistuki keskusteluun täällä tai muualla, koska se helpottaa että voi vertailla ja keskustella ongelmista.

Itse en myöskään pelkää sairauksia/kuolemaa, vaan likaa pelkästään. En tiedä tarkkaan mitä tämä lika minulle edustaa, mutta koulu kiusaamis kokemukset ovat varmaan vaikuttaneet tähän ja muutoinkin todella rankka lapsuus. Olisi kiva jos vertaistukea löytyisi.

Se on varmaan tullut siitä, kun minua koulukiusattiin. Minun väitettiin olevan likainen ja siksi minua syrjittiin. Eli lika merkitsee minulle jotain henkistä likaa, pelkoa että on hyljeksitty. Minulla on tällähetkellä hyvin vaikea ahdistus jakso menossa. Minulla on pelko,että olisin tietämättäni sotkenut edellisenä päivänä suikun eritteilläni ja tajunnut sen vasta myöhemmin seuraavana päivänä. Järjetöntä eikö? mutta tuntuu todelta. Kaipaan todella vertaistukea, koska ei tätä oikeen muut ymmärrä kuin saman sairauden kanssa elävät tai terapeutit.

Menin aivan paniikkiin kun koulussa luokkakaverini sanoi vieressäni, että haisen pahalle. Ajattelin tietenkin heti, että se olen minä. Ja että pelkoni, josta äsken kerroin sai vahvistuksen. Tajusin terapiassa pari päivää sitten, että tämä pelko ei ole realistinen. Mutta nyt minua ahdistaa se, että sorruin päivää ennen terapiaa pakko-toimintaan. Suihkussa käydessäni huuhtelin suihkun vesihanan alla shampoolla. koska se pelko oli tuolloin niin vahva. Eli hävisin sille sairaudelle, kun en ollut vahva. Nyt se tuntuu siltä että peli on menetetty ja oire on taas ottanut minusta niskalenkin. Tiedän, että pakko peseminen vain pahentaa oieretta, koska se saa pelon tuntumaan vain entistä vahvemmalta. Mitä avuksi, kuinka eteenpäin?

Hei,
Olen kärsinyt pakko-oireisesta siivoamisesta jo noin 18 vuotta. Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokeillut lääkitystä. Tuloksetta. Terapiaan minulla ei valitettavasti ole rahaa (kunnalliseen terapiaan en kuulemma pääsisi tai menisi vuosia). Minulla on siis tarve jatkuvasti suursiivota joka paikka kotonani. Minun olotilani on jaettu ns. likaiseen ja puhtaaseen oloon. Osa paikoista, joissa olen käynyt on saastuneita ja en voi mennä niihin kun oloni on "puhdas". Osa kavereistani on "likaisia" ja osa "puhtaita", perheenijäsenet ovat "likaisia".

Olen aivan loppu tämän jatkuvat siivoamisen kanssa. Nytkin on kodin suursiivous meneillään. Saatan pyyhkiä jotain hyllyä puolikin tuntia kun tuntuu, että niin on vain pakko tehdä. Jos pesen pyykkiä tai astioita, en ole varma laitoinko pesuainetta, joten pesen samat vaatteet ja astiat uudelleen ja uudelleen.

Tiedän, että olen sairas ja tämä on ihan hullua. Olen lukenut Kerrasta poikki-kirjan. Olen siis aivan loppu. Olen miettiny jos menisin likaisena puhtaisiin paikkoihin ja puhtaana likaisiin paikkoihin. Tiedän, että se olisi vaikeaa. Onko joku onnistunut vastaavassa? Pelkään, että ajaudun noin tehtyäni huonompaan kuntoon,saan paniikkioireita, masennun entisestään jne. Vaikka on tietty olemassa mahdollisuus, että tämä radikaaliteko parantaisi minut.

Osaako kukaan auttaa minua? Onko kenelläkään vastaavista kokemuksia?
Minulla ei ole ketään muuta kenelle puhua ja tämäkin avautuminen auttoi ainakin hetkellisesti.

Olisin todella kiitollinen kaikista vinkeistä ja tuesta!

Moi. Olen sairastanut pakko-oireista häiriötä 12 vuotta ja ymmärrän täysin mistä puhut. Minulle terapia ja lääkitys on ensiarvoisen tärkeitä, joita suosittelen lämpimästi. Varsinkin ilman minkäänlaista terapiaa on todella vaikeaa tästä toipua.

Hei. Minkälaisessa terapiassa olet käynyt? Mitä se on pitänyt sisällään? Katselen juuri netistä terapeutteja ja mietin, miten osaisin tehdä oikean valinnan, joten kaikista neuvoista olisin äärettömän kiitollinen!

Oletteko tehneet altistamisharjoituksia vai pääasiassa keskustelleet? Haluatko avata minkälainen ocd sinulla on?

Vertaiskommentit ovat todella tervetulleita :)

Olen käynyt keskustelu painotteisessa terapiassa n. 10 vuotta ja nyt aloitin kongnitiivisen terapian. Siinä ainakin vielä olemme käyneet asioita keskustellen läpi ja joitakin harjoituksia ollaan tehty. Altistamisharjoituksista itselläni ei ole kokemusta, mutta ne ovat kuulemma tehokkaita.

Minulla on pakko-ajatus painotteinen ocd. Nämä ovat erittäin hävettäviä ajatuksia, mutta nimettömänä uskallan niistä kertoa.

Olen erittäin siisti ihminen ja rakastan puhtautta. Minua kiusattiin koulussa saastaiseksi. Joten pelkoni liittyvät juuri likaan, varsinkin eritteisiin. Suihku on puhdistautumis paikka, joten pelkään että itse sotkisin/saastuttaisin eritteilläni juuri suihkun. Ja suihkussa sitten eritteet tulisivat päälleni. Suihkussa käynti tuntuu vaikealle. Joskus aiemmin pahimmillaan pesin suihkua satoja kertoja päivässä ja vaihdoin uuteen monia kertoja.

Hei,
Samantyyppisiä ajatuksia on minullakin, eli pakkoajatuksia likaan liittyen minkä johdosta siivoan ja peseydyn jatkuvasti, tuntitolkulla ja kun pääsen loppuun niin tuntuu että pitää aloittaa alusta. Usein en edes pääse loppuun ennen kuin aloitan jo alusta siivoamaan kun tuntuu, että alkusiivous ei ole onnistunut. Kaikki pitää tehdä rutiininomaisesti ja monta kertaa. Ja jos joku keskeyttää rutiinini, joudun aloittamaan alusta. Tämä vie kaiken aikani miksi olenkin ihan loppu!!

Oletko kokeillut lääkkeitä? Onko jokin lääke auttanut?

Minulla on lääkityksenä optipar, seroguel prolong ja serenase.

Onhan näistä ollut apua, koska toimintakyky on pysynyt erittäin hyvin. Opiskelen ammattiin ja urheilen paljon. Minulla on avopuoliso ja eläimiä. Kaikki olisikin todella loistavasti, jos tämä sairaus ei veisi elämän iloani.

Minulla taas, että siivoan ja jätän kesken ja siirryn toiseen paikkaan. Pesen käsiä paljon. Äiti oli mielestäni ns. siivoushullu.
Se oli vallan rasitus koko perheelle. Uskon, että jokin menetys elämässä, lapsen kuolema meillä, avioero antavat sysäyksen.

Omassa tapauksessa raiskaus. Sitä muistoa ei pese pois suihku, eikä sauna.

Onko kukaan koskaan kokeillut, että lopettaisi vaan pakkosiivoamisen? Se on kyllä varmaan mahdotonta? Tarvitsisin itse ainakin pakkopaidan ja jonkun estämään minua. Olen ihan loppu ja pikaista apua olisi saatava!!

Moikka, ihanaa että on tämmöinen alusta jossa jaetaan vertaistukea pakko-oireisesta häiriöstä, ja varsinkin siihen saastumisen pelkoon liittyien. Itse sairasta myös OCD:tä ja oireilu mennyt taas todella pahaksi, kesällä oli paljon parempi aikajakso, sitä edeltävä kevät oli vaikea. Hankala sanoa kuinka kauan olen tätä sairastanut, koska tämä on alkanut niin pikkuhiljaa etenemään. Sanoisin että 8lk puolivälissä alkoi ja siitä se lähti pikkuhiljaa pahenemaan. Olen siis nyt amiksen ekalla. Sairaslomallakin olin tossa marraskuun puolivälistä loppuvuoteen, koska mieli tartti taukoo kaikesta. Nyt oireet on siis ollu jonku aikaa jo aivan äärimmillään ja joka ikisen vessassakäynnin yhteydessä pesen yli tunnin käsiä. Tämä on jo niin elämää rajoittavaa että kaikki menotkin pitää suunnitella vessassakäyntien mukaan, koska tietenkään julkisissa vessoissa en pysty käymään. Terapiakaan ei oikeen auta sillä tää mun oireilu on edenny niin pahaksi. Esimerkiksi altistamisessakin, jos pienennän jotain toista rituaalia, niin toinen kasvaa. Mutta joo toivon että jotkut saisivat tästä vertaistukeq ja muistaisitte ettette ole yksin❤️ Jos jollain on samankaltaisia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni.

Minulla ei ole sellaista kokemusta likaisuuden kanssa, vaan erilaisten tablettien kanssa. Eli kipulääkkeet, vitamiinit yms. on aina muistettava ottaa oikealla kädellä ja sydämeen vaikuttavat, esim. beetasalpaaja, on muistettava ottaa vasemmalla kädellä. Ahdistus ja kuolemanpelko iskee heti päälle, jos epähuomiossa teen virheen, tai alan miettimään, että otinko lääkkeen väärällä kädellä. Jos poksautan tabletin levystä tai kaadan purkista suoraan suuhun, on aina kosketettava tablettia sillä "oikealla" kädellä.

Olen yrittänyt psyykata itseäni tietoisena, että lääkkeen kemiallinen koostumus ja sen vaikutukset elimistöön ei muutu millään tavalla, otin lääkkeen kummalla kädellä tahansa, tai vaikka jalalla. Vaikka tiedän ja ymmärrän tämän täysin, silti ajatukseni täyttyy huolesta ja pelosta, että jotain selittämätöntä voi seurata, jos käsi on väärä. Ymmärrän myös täysin, että kyse on sairaudesta, mutta silti en vain saa ajatuksiani loksahtamaan paikoilleen. Silloin tällöin olen yrittänyt siedättää itseäni ottamalla beetasalpaajan oikeaan käteen, mutta vaikka kuinka yritän, en vain kykene sitä lääkettä suuhuni laittamaan. Lopulta valitsin "hoidoksi" sen, että hyväksyn asian ja teen niin kuin sairauteni käskee tekemään. Se lievittää ahdistusta ja voi paremmin keskittyä muihin asioihin. Psyykenlääkkeitä en halua ottaa, kun lähipiirissä on henkilö, jonka terveys meni niillä. Pakko-oireet lieveni huomattavasti, mutta kovalla hinnalla.