Suomen teollisuus ja kaupallisetkin yritykset nousivat kukoistaviksi yksityisomistuksessa. Pauligit, Fazerit, Stockmannit ja monet muut loivat yrityksensä omilla rahoillaan ja johtivat niitä menestyksekkäästi. Yhtyneet Paperitehtaat olivat Waldenien yksityisyritys, jonka viimeistä yksityisesti omistanutta ja johtanutta Juuso Waldenia on kutsuttu Suomen viimeiseksi patruunaksi.
Vaikka patruunat johtivat yrityksiään itsevaltaisesti, he pitivät työntekijöistään hyvää huolta. Patruunoiden omistamat ja johtamat yritykset olivat haluttuja työpaikkoja. Niillä oli suuri merkitys myös paikkakuntansa kaikkeen kehitykseen, harrastustoimintaa myöten, kuten esim. Waldenien Yhtyneillä Valkeakoskelle.
Yritysten muututtua pörssiyhtiöiksi osakkeenomistajille on tärkeintä, että he saavat voittonsa osakkeista mahdollisimman nopeasti. Yhtiön pitemmän ajan menestys on toisarvoista. Kaikkien suurten yritystemme omistus on pörssien kautta luisunut pois suomalaisilta, joten ei siellä Suomen edusta välitetä. Lähes kokonaan ulkomaalaisessa omistuksessa oli Nokiakin, ja tulos nyt tiedetään.
Ei poliitikoillammekaan ole ollut tahtoa kannustaa yksityisyritteliäisyyttä, jonka tuloksena voisi vielä syntyä tarvittavaa suomalaisomisteista yritystoimintaa. Sellaista tahtoa luulisi olevan Sipilällä, joka on toiminut yksityisyrittäjänä. Jos hänestä tulee seuraava pääministeri, olisi hyvin toivottavaa, että hän ilmaisisi sellaista tahtoa. Se saattaisi myös avata entistä parempia mahdollisuuksia suomalaisomisteisten suurempienkin yritysten synnylle. Kyllä yrittäjissämme on sellaisia, jotka ovat valmiita yrittämään, jos saavat parempaa tukea myös maan johdolta.
Pörssien kautta yhtiöitä omistavien välinpitämättömyyttä yhtiöistään on kuvannut Sisun eli Suomen autoteollisuus Oy:n uusi omistaja, yhtiön pörssistä lunastanut toimitusjohtaja Timo Korhonen. Lauantain Helsingin Sanomien pääkirjotuskolumnilla on otsikko Nuo kasvot, joita emme näe. Kolumnissa lainataan Korhosen sanomaa aikaisemmassa Helsingin Sanomien haastattelussa. Heitä ei näkynyt tehtaalla koskaan. Mitäpä tulla tehtaalle, jossa puku voisi likaantua, kun osaketuotot tulevat tilille muutenkin.
Patruunoita tarvittaisiin edelleen. Ilmaantuuko heitä, annetaanko mahdollisuuksia sellaisten esiintulolle? Sipilällä olisi varmaan mahdollisuus heille tietä avata, jos hallituksen johtoon pääsisi.
Vaikka patruunat johtivat yrityksiään itsevaltaisesti, he pitivät työntekijöistään hyvää huolta. Patruunoiden omistamat ja johtamat yritykset olivat haluttuja työpaikkoja. Niillä oli suuri merkitys myös paikkakuntansa kaikkeen kehitykseen, harrastustoimintaa myöten, kuten esim. Waldenien Yhtyneillä Valkeakoskelle.
Yritysten muututtua pörssiyhtiöiksi osakkeenomistajille on tärkeintä, että he saavat voittonsa osakkeista mahdollisimman nopeasti. Yhtiön pitemmän ajan menestys on toisarvoista. Kaikkien suurten yritystemme omistus on pörssien kautta luisunut pois suomalaisilta, joten ei siellä Suomen edusta välitetä. Lähes kokonaan ulkomaalaisessa omistuksessa oli Nokiakin, ja tulos nyt tiedetään.
Ei poliitikoillammekaan ole ollut tahtoa kannustaa yksityisyritteliäisyyttä, jonka tuloksena voisi vielä syntyä tarvittavaa suomalaisomisteista yritystoimintaa. Sellaista tahtoa luulisi olevan Sipilällä, joka on toiminut yksityisyrittäjänä. Jos hänestä tulee seuraava pääministeri, olisi hyvin toivottavaa, että hän ilmaisisi sellaista tahtoa. Se saattaisi myös avata entistä parempia mahdollisuuksia suomalaisomisteisten suurempienkin yritysten synnylle. Kyllä yrittäjissämme on sellaisia, jotka ovat valmiita yrittämään, jos saavat parempaa tukea myös maan johdolta.
Pörssien kautta yhtiöitä omistavien välinpitämättömyyttä yhtiöistään on kuvannut Sisun eli Suomen autoteollisuus Oy:n uusi omistaja, yhtiön pörssistä lunastanut toimitusjohtaja Timo Korhonen. Lauantain Helsingin Sanomien pääkirjotuskolumnilla on otsikko Nuo kasvot, joita emme näe. Kolumnissa lainataan Korhosen sanomaa aikaisemmassa Helsingin Sanomien haastattelussa. Heitä ei näkynyt tehtaalla koskaan. Mitäpä tulla tehtaalle, jossa puku voisi likaantua, kun osaketuotot tulevat tilille muutenkin.
Patruunoita tarvittaisiin edelleen. Ilmaantuuko heitä, annetaanko mahdollisuuksia sellaisten esiintulolle? Sipilällä olisi varmaan mahdollisuus heille tietä avata, jos hallituksen johtoon pääsisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomesta kuningaskunta-Mylliksestä kuningas.
Kyllä meillä mallit muuttuu Sipilän kaudella.
Homot ja punikit ei hypi silmille, ainaisen rahamassinsa auki.
Raha pitää tienata, se vasta oikeaa rahaa.
Vanha kisälli järjestelmä on hyvä nuorten ja miksei aikuistenkin työhön oppimiseen.
Ajatellaan vaikka uunimuuraria, ei sitä kirjoista opita, käytäntöä.
Muurarimestari selsotaa ja sanoo, ettei kannata noin laittaa se ei kestä kuin 30 vuotta.
Laitetaan näin niin se kestää 130 vuotta..jne..
Pääsee kisälli kuin hyppäämään yli, sen ettei tarvi itse itten alkaa virheistä oppimaan.
Kuka on Myllis? Onko se Sipilän lempinimi?
http://hs13.snstatic.fi/webkuva/oletus/560/1305716045551?ts=753
On meillä Suomessa nyt yksi Patruuna. Tämä jonka avaaja mainitsee. Tämän Patruunan isällä on enemmänkin patruunoita.Niitä on siinä pistoolissa, jota pitää yöpöytänsä laatikossa kepulaisten varalta.
Se Sisun patruuna on kunnon keskustalainen. Sipilän kavereita, ehkä jo opiskeluajoilta. On se saanut puhuttua isälleenkin järkeä, keskustaan päin sekin on jo kallellaan.
Ei kai se kapin poika kuitenkaan lesta ole? Tuskin kepulainenkaan, vaikka olisikin Sipilän opiskelukavereita.
Tarvitaan se on selvä. Viime aikoina ja erityisesti useamman kymmenen vuoden tarkastelussa aina tuolta 1900-luvun alusta on trendinä ollut, että tulonjako on kaventunut kansalaisten ja tuloluokkien välillä. Siis kun tarkastellaan suurta kokonaiskuvaa. Tällä on varmasti merkityksensä, että patruunoita ei sillä tavalla enää ole. Ei investointikykyisilläkään varmaan ole samassa mittaluokassa omaa pääomaa kansantalouden potista. Kasvua pitää hakea vieraalla pääomalla. Kilpailu on kovaa Keski-Euroopassa, siellä huseeraa monilla toimialoilla maailman suurimmat yhtiöt, ja kun joku pienempi toimia meinaa ottaa siivun toimialasta, se kyllä ostetaan heti pois.
Toki, joitakin perheyhtiöitä on, mutta pörssiin niidenkin on mentävä ja ovat menneetkin. Rahkeet ei oikein riitä muuten. Paljon on suomiyhtiöitä, jotka toimivat pohjoismaissa, balttiassa ja venäjällä. Lännessä on iso vuori kavuttavaksi, jos ei ole erikoistunut hiukan päätoimialojen ulkopuolella. Ruokapuolella on esimerkiksi tuo Nesttle, se kyllä haukkaa nopeasti suklaapötköteollisuuden, jos sen alueelle menee markkinoimaan turhan hanakasti. Pitää olla käsitön markkinointikoneisto ja rahat jos aikoo Fazer toblerone pötkön kitusiinsa haukata. Se on vaikea tehtävä hakea lisäarvoa asiakkaille, monilla toimialoilla pitää vain hakea niitä sopivia sivupuroja, joista saadaan myyntiä.
Pörssi on se joka tappaa kaiken järkevän toiminnan, tehokkudella tuolla paikalla ei ole mitään tekemistä.
Eivät asiakkaat tarvitse "llisä-arvoa", jos sitä eivät edellytä "osakkeenomistajien" intressi, ja ne ovat aivan liian lyhytaikaisia voittojen perään, että pörssistä saataisiin jotain kestävää - hyötyä.
Pörssi on kuin vedonlyöntipiste, pimeä sellainen. ahneus voittaa aina - lyhytaikaisesti, mutta valitettavasti tuntuu että osa porukasta ei osaa ajatellä selkeästi, ja näkee vain pikavoittot. Tuho jota tuo porukka aiheuttaa, on lähes korvaamatonta.
Pörssi on nimetön ja kasvoton. Pörssiosakkeiden omistajat ovat pokerin pelaajia, kaikki kortit peitettyinä. Pluffaaminen on heillä yleistä, osakekurssien nousuilla ja laskuilla ei ole mitään realiperusteita. Joskus sitten joku aina kärähtää pluffista, ja joku toinen saa potin.
Vain pörssiyhtiöiden johtajille pörssi on varma bisnes. Palkat suuret ja jos yhtiön pluffi onnistuu, mahtavat optiot tulevat. Vaikka saman johtajan johdossa sitten menisi kuinka huonosti, ei niitä saatuja optioita takaisin peritä. Korkeintaan johtaja saa potkut ja vuoden palkan erorahoina.
Jollakin muulla alalla pörssin kaltainen toiminta olisi kriminalisoitu.