Manaajaa aloin tässä nyt yötä vasten elämäni toista kertaa katsomaan, kun ajattelin tarkistaa että oliko se oikeasti niin surkuhupaisa ja huono kuin mitä ensimmäiseltä katsomiskerralta muistelin.
Suurinosa elokuvaa jo takana ja kyllähän tuo sen perusteella näyttää tasan yhtä hoopolta kuin silloin ensikatsomallakin. En kuollaksenikaan ymmärrä miksi tätä joka saamarin taholta hehkutetaan jonain kauhuelokuvien aatelina, kun oikeastaan ainoa kauhuleffamainen osuus on elokuvan alussa, ennen kuin demoni riivaa Reganin. Se riivaus itsessään onkin sitten suoraan sanottuna täyttä paskaa, ja kuinka ollakkaan se käsittää suurimmanosan elokuvasta... Siinähän se pirulainen pikkutytön suulla raakkuu, ärisee ja laukoo härskejä hävyttömyyksiä kuin kovista esittävä yläasteikäinen ja silloin tällöin tekeekin kaikenlaista omituista, mutta mitään pelottavaa siinä ei missään vaiheessa ole.
Itse manaamiskohtaus on niin yliampuvan typerä, ettei sille osaa paljon muuta kuin nauraa kun papin pökelö laukoo "power of christ"-mantraa ja lapsellisesti käsikirjoitettu demoni kilpahuutaa tämän kanssa mielikuvituksetonta navanaluslitaniaa.
Olisi kiva oikeasti vihdoinkin tietää, mikä tässä elokuvassa kaikkia sitä hehkuttavia ihmisiä kiehtoo/pelottaa?
Ne uskovaishörhöt on helppo ymmärtää, jotka pelkäävät Harry Pottereja ja Twilightejakin, koska heidän vaikutusvaltaiset lahkohörhönsä väittävät että niissä on jotain "saatanallista", mutta koska tiedän etteivät kaikki Manaajaa kehuvat voi olla tätä ihmistyyppiä, niin mikä tässä elokuvassa on muka sellaista että se pelottaisi ketään perinteisempää kauhuelokuvien ystävää?
Suurinosa elokuvaa jo takana ja kyllähän tuo sen perusteella näyttää tasan yhtä hoopolta kuin silloin ensikatsomallakin. En kuollaksenikaan ymmärrä miksi tätä joka saamarin taholta hehkutetaan jonain kauhuelokuvien aatelina, kun oikeastaan ainoa kauhuleffamainen osuus on elokuvan alussa, ennen kuin demoni riivaa Reganin. Se riivaus itsessään onkin sitten suoraan sanottuna täyttä paskaa, ja kuinka ollakkaan se käsittää suurimmanosan elokuvasta... Siinähän se pirulainen pikkutytön suulla raakkuu, ärisee ja laukoo härskejä hävyttömyyksiä kuin kovista esittävä yläasteikäinen ja silloin tällöin tekeekin kaikenlaista omituista, mutta mitään pelottavaa siinä ei missään vaiheessa ole.
Itse manaamiskohtaus on niin yliampuvan typerä, ettei sille osaa paljon muuta kuin nauraa kun papin pökelö laukoo "power of christ"-mantraa ja lapsellisesti käsikirjoitettu demoni kilpahuutaa tämän kanssa mielikuvituksetonta navanaluslitaniaa.
Olisi kiva oikeasti vihdoinkin tietää, mikä tässä elokuvassa kaikkia sitä hehkuttavia ihmisiä kiehtoo/pelottaa?
Ne uskovaishörhöt on helppo ymmärtää, jotka pelkäävät Harry Pottereja ja Twilightejakin, koska heidän vaikutusvaltaiset lahkohörhönsä väittävät että niissä on jotain "saatanallista", mutta koska tiedän etteivät kaikki Manaajaa kehuvat voi olla tätä ihmistyyppiä, niin mikä tässä elokuvassa on muka sellaista että se pelottaisi ketään perinteisempää kauhuelokuvien ystävää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elokuvahistorian huonoin kauhuelokuva. Elokuvassa pelottaa/kiehtoo juuri tuo jumala/paholainen-aspekti. Ihmiset kun ovat niin jumalapelkoisia, pahuus saattaa luikerrella paratiisiin houkutuksineen. Monikaan ateisti ei pidä Manaajaa pelottavana. Itse pidän kyseistä rainaa lähinnä komediana enemmän kuin varteenotettavana kauhuelokuvana.
Elokuvan idea on juuri esittää seksuaalisesti hyväksikäytetyn tytön kapinaa/oireilua kaikkea vastaan, joka naamioidaan "demonin riivaukseksi". Demoni edustaa elokuvassa vanhempia.
Itse joskus muinoin pähkäilin täällä palstoilla ihan samaa, ja minäkin totesin toisella katsomiskerralla, että samanlainen pettymyshän se oli, kuin joskus kakruna nähtynä, eikä muistini ollut tehnyt tepposia. Elokuvan paras kohtaus on vihertävä, muuta siinä ei sitten olekaan. Kauhua uskovaisille, muut sitä kehuvat eivät varmaan ole pätkää edes nähneetkään, kunhan haluavat vain hehkuttaa sitä, kun se on joka paikassa listan kärjessä.
muistaa että kyseessä 70 luvulla tehty elokuva. Tuolloin sitä pidettiin oikeasti pelottavana. Nykyään aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Jos Manaaja tehtäisiin nyt, jälki olisi aivan toisenlaista. Esim riivatusta tytöstä ei tehtäisi hernekeittoa oksentavaa pizzanaamaa.
Aika ja se millä vuosikymmenellä elokuva on tehty, ei sinällään ole mitään merkitystä. Merkityksellisen elokuvasta tekee se että se kuvaa paholaisen riivaamaa tyttöä, (siis insestin kokenutta ja seksuaalisesti hyväksikäytettyä) mikä on kaikkein voimakkain pelko tässä jumalaan uskovassa ihmisessä. Ihmisen jumalan pelko ja vaara joutua kadotukseen. Sitä se on.
Sitä katsoessa multa lurjahti huonot housuun ku ol nii pelottava...