Mikä ihmisiä tässä pelottaa...?

Manaajaa aloin tässä nyt yötä vasten elämäni toista kertaa katsomaan, kun ajattelin tarkistaa että oliko se oikeasti niin surkuhupaisa ja huono kuin mitä ensimmäiseltä katsomiskerralta muistelin.
Suurinosa elokuvaa jo takana ja kyllähän tuo sen perusteella näyttää tasan yhtä hoopolta kuin silloin ensikatsomallakin. En kuollaksenikaan ymmärrä miksi tätä joka saamarin taholta hehkutetaan jonain kauhuelokuvien aatelina, kun oikeastaan ainoa kauhuleffamainen osuus on elokuvan alussa, ennen kuin demoni riivaa Reganin. Se riivaus itsessään onkin sitten suoraan sanottuna täyttä paskaa, ja kuinka ollakkaan se käsittää suurimmanosan elokuvasta... Siinähän se pirulainen pikkutytön suulla raakkuu, ärisee ja laukoo härskejä hävyttömyyksiä kuin kovista esittävä yläasteikäinen ja silloin tällöin tekeekin kaikenlaista omituista, mutta mitään pelottavaa siinä ei missään vaiheessa ole.
Itse manaamiskohtaus on niin yliampuvan typerä, ettei sille osaa paljon muuta kuin nauraa kun papin pökelö laukoo "power of christ"-mantraa ja lapsellisesti käsikirjoitettu demoni kilpahuutaa tämän kanssa mielikuvituksetonta navanaluslitaniaa.

Olisi kiva oikeasti vihdoinkin tietää, mikä tässä elokuvassa kaikkia sitä hehkuttavia ihmisiä kiehtoo/pelottaa?
Ne uskovaishörhöt on helppo ymmärtää, jotka pelkäävät Harry Pottereja ja Twilightejakin, koska heidän vaikutusvaltaiset lahkohörhönsä väittävät että niissä on jotain "saatanallista", mutta koska tiedän etteivät kaikki Manaajaa kehuvat voi olla tätä ihmistyyppiä, niin mikä tässä elokuvassa on muka sellaista että se pelottaisi ketään perinteisempää kauhuelokuvien ystävää?