Vain kristitty
Just a Christian
Olen ollut järkytetty siitä, kuinka eri kristityt määrittelevät itsensä. Hyvin harvoin törmää
sellaiseen, joka puhuu itsestään vain “kristittynä.” He ovat joko reformoituja, helluntailaisia,
evenkelisia, baptisteja, pyöräilijöitä, korealaisia, tai jotakin muuta lajia tuhannesta. Jotkut jopa määrittelevät itsensä useiden kuvausten yhdistelmillä, kuten “evankelikaalinen reformoitu,” tai “pyhyyshelluntailainen.”
Ihmiset käyttävät näitä määritelmiä itseään kuvaillessaan, mutta se on kauan ollut osa seurakunnallista ja kirkkokunnallista nimistöä. Ajattele sanoja reformoitu, baptisti, evankelinen, luterilainen, cowboy ja suuri määrä muita nimikkeitä, jotka muodostavat osan nimestä rakennuksen kyljessä. Nigeria luultavasti ylpeilee mitä kummallisimmilla nimillä, joilla on vain yksi yhteinen tekijä - sana “kansainvälinen.” Muuten, kuinka seurakunta voi olla kansainvälinen?
Määritelmältäänhän seurakunta on uskovien paikallinen yhteisö. Jos sen nimeen lisätään sana kansainvälinen, niin tarkoittaaako se, että se on virtuaalinen seurakunta? Minun epäilevä minäni yksinkertaisesti olettaa, että jokaisella, joka lisää sanan kansainvälinen seurakunnan nimeen, on suuruuden harhaluuloja ja kuvitelmia itse kilpailla “katolisen” kirkon kanssa.
Jatkan ...
Just a Christian
Olen ollut järkytetty siitä, kuinka eri kristityt määrittelevät itsensä. Hyvin harvoin törmää
sellaiseen, joka puhuu itsestään vain “kristittynä.” He ovat joko reformoituja, helluntailaisia,
evenkelisia, baptisteja, pyöräilijöitä, korealaisia, tai jotakin muuta lajia tuhannesta. Jotkut jopa määrittelevät itsensä useiden kuvausten yhdistelmillä, kuten “evankelikaalinen reformoitu,” tai “pyhyyshelluntailainen.”
Ihmiset käyttävät näitä määritelmiä itseään kuvaillessaan, mutta se on kauan ollut osa seurakunnallista ja kirkkokunnallista nimistöä. Ajattele sanoja reformoitu, baptisti, evankelinen, luterilainen, cowboy ja suuri määrä muita nimikkeitä, jotka muodostavat osan nimestä rakennuksen kyljessä. Nigeria luultavasti ylpeilee mitä kummallisimmilla nimillä, joilla on vain yksi yhteinen tekijä - sana “kansainvälinen.” Muuten, kuinka seurakunta voi olla kansainvälinen?
Määritelmältäänhän seurakunta on uskovien paikallinen yhteisö. Jos sen nimeen lisätään sana kansainvälinen, niin tarkoittaaako se, että se on virtuaalinen seurakunta? Minun epäilevä minäni yksinkertaisesti olettaa, että jokaisella, joka lisää sanan kansainvälinen seurakunnan nimeen, on suuruuden harhaluuloja ja kuvitelmia itse kilpailla “katolisen” kirkon kanssa.
Jatkan ...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lyhyesti olisi virsi kaunein. Olet Anton "vain kristitty". Jumala Sinua siunatkoon ja siunaakin.
Seuraavassa muutamia todellisten seurakuntien nimiä:
• The House of God Which is the Church of the Living God the Pillar and Ground of the Truth Without Controversy, Inc. (Keith Dominion). (www.houseofgodclg.org)
• Run For Your Life International Chapel (In Nigeria)
• First Church of the Last Chance World on Fire Revival and Military Academy (in Dade City, Florida).
(Näitä identiteettikriisiä osoittavia nimikummajaisia löytyy Suomestakin. Esimerkiksi:
Kristillinen seurakunta Uusipesula, Vantaan Minttukirkko, Uuden sukupolven seurakunta Kääntöpiiri. jne.
Ymmärrän, että monet nimet vahvistettiin kauan sitten ja että monet ovat perineet seurakunnan tai kirkkokunnan nimen, mutta huoleni on niissä syissä, miksi kristityt tuntevat tarvetta samaistua tämän tai tuon lajin kristittyyn. Eikö kristitty ole kristitty – Jeesuksen Kristuksen seuraaja? Ja jos, niin mitä väärää on olla vain kristitty? (En puhu niistä miljoonista, jotka väittävät olevansa kristittyjä eivätkä ole). Itseasiassa tämä ei ole uusi ilmiö. Kristityt Korintossa samaistuivat
“paavalilaisina kristittyinä,” “pietarilaisina kristittyinä.” “apolloslaisina kristittyinä” ja
“kristuslaisina kristittyinä” (1.Kor. 3:4). Paavalin vastaus on suorasukainen: Jos samaistamme itsemme mihin tahansa sellaiseen, niin olemme lihallisia. “Sillä koska joku sanoo: minä olen Paavalin, ja toinen: minä Apollon: ettekö te siis ole lihalliset? (1.Kor. 3:4, Vanha Biblia 1776).
Joten salli minun tehdä sinulle yhteenveto: Jos samaistat itsesi tämän tai tuon lajin kristittynä – niin tosiasiassa ilmoitat olevasi lihallinen! Joten mitä se sanoo kaikista niistä johtajista, jotka pitävät itseään reformoituina, evankelisina, tai helluntailaisina? He ovat lihallisia. Todellisuudessa se on usein enemmän kuin lihallista – keskittyminen totuuden johonkin puoleen on määritelmän mukaan
harhaoppia.
Joskus näitä kuvauksia käytetään ylpeydestä, mikä tarkoittaa, että ihmiset tuntevat ylemmyyttä, koska uskovat Aadamin napaan, tai koska eivät usko Aadamin napaan[2]. Toisinaan titteleitä käytetään aidossa halussa asettaa itsemme kristinuskon, tai jopa kristikunnan, laajaan kirjoon,
Mutta niin tekemällä me vahvistamme, että seurakunnan jakaminen on oikeutettu ja näemme itsemme osana kristinuskon tätä lahkoa, tai tuota alalahkoa. Mutta Paavali kysyy: “Onko Kristus jaettu?” (1.Kor. 1:13). Ja toisaalla sanoo: “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28).
Jatkan .
Lohkomalla Kristuksen Ruumiin me opetamme, että voi olla olemassa erilaisia kristittyjä. Silti Raamattu tunnistaa vain yhden lajin – ne, jotka seuraavat Kristusta. Joko seuraat Häntä, tai et. Et voi seurata Häntä oikein ja olla reformoitu, tai evankelikaali, tai helluntailainen, tai mitä tahansa muuta, koska Hän ei ollut, eikä ole, mitään niistä! Ajattelehan sitä. Tiedän, että se tulee järkytyksenä, mutta
Jeesus ei ollut helluntailainen eikä metodisti eikä mitään muutakaan.
Viimeksi, kun tarkistin, niin ei ole erillistä taivasta reformoiduille, evankelisille ja helluntailaisille.
(Tiedän, että jotkut kiertävät tämän uskomalla, että vain heidän lahkonsa pääsee taivaaseen.)
Uskotko todella, että Jeesus olisi tyytyväinen, jos hänet tunnistettaisiin luterilaiseksi, metodistiksi, anglikaaniksi, helluntailaiseksi, tai baptistiksi? Ja kun Hän tulee, niin tuleeko Hän täyden evankeliumin vai evankelikalismin edustajana, vai tuleeko Hän Kristuksena? Eikö päämäärämme pitäisi olla samaistuminen Häneen ja yksin Häneen? Varmasti pitäisi riittää, että on vain kristitty ja
siten tunnustaa, että Kristus ei ole jaettu?
Joskus emme ota noita nimilappuja itse, vaan toiset laittavat ne meihin. Ajattele joitakin nimekkäitä saarnaajia, joita tunnet. Kuinka tunnistaisit heidät? Yksi voi olla reformoitu evankelikaalinen, toinen voi olla etsijäherkkä, toinen voi olla anti-helluntailainen, tai helluntailainen, tai jotakin sadasta muusta tunnistimesta. Miksi me laitamme näitä nimilappuja ihmisiin? Joskus teemme sen, koska he ovat sen ansainneet. On oikein, että saarnaaja, jonka lempiaihe on viha kaikkea
helluntailaisuutta kohtaan, määritellään anti-helluntailaiseksi ja saarnaaja, joka löytää aineellista menestystä Raamatun jokaisesta jakeesta, on oikein leimata “menestys-” tai “rahaevankeliumiksi.”
Sama koskee jokaista, joka painottaa yhtä totuutta (tai harhaa) yli muiden.
Minkä tahansa totuuden ylikorostus tai alikorostus on määritelmän mukaan harhaoppia ja se tosiasia, että kun ihmiset huomaavat, että jollakin on tietty korostus, muu kuin Kristus, niin se oikeutetusti saa aikaan sen, että sellainen henkilö paketoidaan ja nimilaputetaan. (Ja siellä heidän
pitäisi pysyäkin – paketissa).
Olen harvoin törmännyt saarnaajiin, jotka yksinkertaisesti tunnistetaan siitä tosiasiasta, että he saarnaavat Kristusta! Silti Kristuksen pitäisi olla se keskeinen sanoma, joka kyllästää kaiken, mitä saarnaamme. Monet kyllä puhuvat tästä teoriasta, mutta harvat panevat käytäntöön. Tein juuri haun internetissä sanoilla “preaching Christ”. Muun muassa törmäsin erinomaiseen artikkeliin, joka
korosti, kuinka tärkeää on saarnata Kristusta ja yksin Häntä. Mutta kun katsoin lähdettä, huomasin, että sen oli tuottanut palvelutyöjärjestö, jonka nimi korostaa kalvinismia ynnä vesikastetta. Kun menin heidän kotisivulleen, niin huomasin, että ensimmäinen kappale heidän tervetulotoivotuksensa alla hahmottelee viisi TULIP -väitettä (TULIP on akronyymi kalvinistien viidestä perusväittämästä.
Suom. huom.) ja aivan sen alla on kappale, joka pilkkaa armoniolaisten karikatyyriä.
Eräs koulunkäymätön saarnaaja sanoi kerran minulle, että kaikki, mikä loppuu kirjaimiin “ismi” on väärää. Tuohon aikaan en oikein ollut samaa mieltä hänen kanssaan, mutta tänä päivänä olen. Ei väliä onko kysymyksessä, buddhismi, arminiolaisuus, kalvinismi, tai mikä tahansa monista muista “ismeistä,” niin ne kaikki ovat tehneet jonkin muun kuin Kristuksen polttopisteekseen ja ovat
määritelmän mukaan alentaneet Jumalan Pojan tasavertaiseen asemaan ihmisen, opin tai perinteen kanssa!
Paavali kuitenkin sanoo:
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. (1.Kor. 2:2). Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. (2.Kor. 11:3).
Kunpa olisimme arvollisia kantamaan nimeä “Kristitty”.
Anton Bosch
[email protected]
Suomessa tarvitaan tätä sanaa. Kiitos Anton.
Ymmärän asian samoin. Niin ymmärtää raamattukin, ja Jumala.
Tätä sanaa tarvitsevat kaikki Herran palvelijat.
Lukekaa sitä enemmän.
Anton on kirjoittanut tuon opiksi kaikille elävässä uskossa oleville.
Tämäkin asia kuuluu aiheeseen:
Vanhimmistoveljiä ei pidä nimitellä papeiksi, pastoreiksi ja piispoiksi yms., vaan Raamatun opetuksen mukaan kaikki Jeesuksen omiksi tulleet ovat Jumalan palvelustehtäviä suorittavia pappeja. ”Te, jotka olette uudestisyntyneet..” 1 Piet. 1:23. ”.. Te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1 Piet. 2:9.
Vanhimmistoveljet eivät käytä pappispukuja tai valkoista pantaa kaulassaan. Kirkolliset asut ovat Baabelin sekauskonnon tunnus.
.
Samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota minäkin ja sinänsä totta. Tulisi käyttää nimityksiä kuten "paimen". Vanhimmistojäsenyys on paimenvirka ja siksi ei kuulu naiselle.
Kuitenkin on siis niin, että on Jumala asetti seurakuntaan paimenet, evankelistat jne. ja on myöskin seurakuntakuri. Seurakunta on ensisijassa hengellinen ("orgaaninen") kokonaisuus, niin kuin aloitus ansiokkaasti esittää, mutta TÄMÄN LISÄKSI se on rakenteena ilmenevä ("organisatorinen").
Jokainen Jumalan lapsi on ENSISIJASSA kristitty (identiteettimme perustuu Kristukseen, ei johonkin kirkkokuntaan, sen oppeihin ja tapakulttuuriin) mutta jos henkilö sitten haluaa määritellä/esittää uskonnäkemyksiään sen kautta, mihin seurakuntaan (seurakunta organisatorisessa mielessä) kuuluu, ei ole väärin että hän sanoo olevansa luterilainen, helluntailainen ym.
Tulee pyrkiä vain raamatulliseen ajatteluun ja tekemiseen. Jumalan valtakunta on meissä! Luuk. 17:20-21. Kristuksen kirkkauden evankeliumi on meidän valkeutemme. "Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä." Matt. 5: 14. "Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva.
Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." 2 Kor. 4:36. Me olemme "valkeuden lapsia" ja "päivän lapsia". 1 Tessal. 5. Me vaellamme valkeudessa. 1 Joh. 1.
No olipa hyvä sanoma .
On olemassa vain yksi seurakunta, joka koostuu Jeesukseen uksovita uudesti syntyneistä seurakuntalaisista. Ja tämän uskovien joukon Jeesus tulee noutamaan pois taivaaseen. Kiitos Jeesus!
Jokainen Jumalan lapsi eli uudestisyntynyt - syntien anteeksiantamuksen kokenut ja Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut - on ENSISIJASSA kristitty. Pyhä Henki liittää uskovat toisiinsa SISÄLLISESTI: meissä on sama Henki.
Identiteettimme tulee perustua Kristukseen, ei johonkin kirkkokuntaan, sen oppeihin ja tapakulttuuriin, mutta: jos henkilö sitten haluaa määritellä/esittää uskonnäkemyksiään sen kautta mihin seurakuntaan (seurakunta "organisatorisessa" mielessä) kuuluu, ei ole väärin että hän sanoo olevansa luterilainen, helluntailainen tms. Se ei automaattisesti tarkoita ettei hän lainkaan kuulu Kristuksen ruumiiseen tai että ensisijainen korvataan toissijaisella.!
On tärkeää että kuulumme paikallistason seurakuntayhteisöön (on se sitten luterilainen, helluntailainen tms. kristillinen yhteisö, jota myös seurakunnaksi voidaan kutsua) mutta VIELÄ TÄRKEÄMPÄÄ on, että tässä yhteisössä ja siitä käsin harjoitamme kaikkien kristittyjen keskinäistä yhteyttä, ymmärtäen että KRISTUKSEN TOSI SEURAKUNTA muodostuu kaikista uudestisyntyneistä, kuuluvat he mihin nimelliseen seurakuntaan tahansa.
Jokaisen kristillisen kirkkokunnan/seurakunnan/yhteisön tärkein tehtävä on osoittaa Jeesusta ja pyrkiä toimimaan niin, että Pyhä Henki seurakunnassa juurruttaa henkilöt syvemmin Kristukseen. Kristillinen seurakunta ei osoita itseään vaan Jeesusta ja näin tehdessään se toteuttaa oikeaa tehtäväänsä. Muussa tapauksessa se ei toteuta tehtäväänsä ollenkaan tai toteuttaa sitä huonosti.
Jos toissisijaisesta tulee ensisijainen, niin että luterilaisuus/helluntailaisuus väärällä tavalla korostuu henkilön elämässä, seurauksena on uskonnollisuuden henkivallan tuhotyötä ja lahkolaisuutta, joka pirstoo ja vahingoittaa Kristuksen ruumista eli morsiusseurakunnan toimintaa.
Tässä linkissä Jumalan seurakunnan oma selvistys:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3912
Mielestäni se on varteen otettavaa.