Tv1:ltä tulee ohjelma asiasta.
Itse väittäisin, että uskovaisuus nimikristillisesti ei vaikuta luovuuteen, koska ei Jumalaan uskominen, tai esim. ateismi eroa siinä, miten paljon he omaa ideologiaansa luovasti haluavat pönkittää... Maailman ihmisellä tarkoitan sellaista ihmistä, joka ei usko Jumalaan, eikä "kehenkään profeetoistaan". Tai edes tieteeseen ei ateistit aina usko. Taiteiden ajatellaan olevan luovia asioita, mutta ei se ole ainoa asia, jossa luovuutta esiintyy.
Uskovaisia minulle ovat niin muslimit, jotka "uskovat ja tekevät hyviä töitä", kuin juutalaiset, jotka joskus löytävät Messiaansa, ja buddhalaiset ja hindut, joilla on ero siinä, että buddhalla on jumalia nolla ja hindulla äärettömästi, muuten nuo em. uskonnot ovat samanlaisia. Kristinusko on kirjoitususkonto, kuten esim. kiinan Kung-fuzealaisuus. Meidän on paljon saatava jatkuvasti lisää informaatiota kaikesta. Tiede on viides uskonto, maailmassa on viisi uskontoa. Viidettä eli tiedettä ei tavallisesti kuitenkaan luokistella uskonnoksi, koska se ei usko persoonallisen olennon luoneen maailmaa, vaan passiviisen, paineen tavoin esiintyvän kaiken odottamisen.
Raamatun mielestä kuitenkin luovuyteen vaikuttaa se, onko ihmisellä "Pyhä Henki" vai ei. Maailman henki, ei ole elämän henki, vaan "kouhuttaa mutaa ja kuraa maailman kielien merestä, ja on vailla hyvää hedelmää"(Raamatusta)
Pyhän Hengen saa Raamatun vain sillä, että et ole enää syntinen.... Olemme kuitenkin kaikki tehneet syntiä, senkin jälkeen, kun Jeesus on meidät sovittanut. Se ei ole ongelma, vaan se, jos emme ehdi tehdä parannusta niistä, ennen kuolemaamme, koska silloin emme ole luoneet mitään, mikä ei menisi lopulta paholaisen pikkiin.
Jumala haluaa ihmisenkin olevan Luoja eikä luotu. Se erottaa paholaisen ja jumalaisen, että paholainen vain palvelee ikuisesti, luodun asemassa, eikä usko eikä halua päästä Luojan tasolle, SAMALLA tavalla, kuin se ainoalla tavalla on mahdollista lain mukaan, vaan jotenkin päinvastoin.
Kuitenkin ewokkien suosikkiasenne täällä, pitää kreationisteja, mm. Jumalaan ja Raamattuun uskomisensa takia, älyllisesti typerämpinä, ei tietenkään ole totta, päinvastoin, maailmanhistorian suurimmat tiedemiehet ovat tavallisesti olleet uskovia, poislukien Charles Darwin, jonka paatumus katosi vasta kertomuksen mukaan kuolinvuoteellaan, missä hän myönsi Jumalan olevan olemassa. Kuolema on uskovaiselle, sanoa, että Jumalaa ei kenelläkään ole olemassa, ja vankkumattomalle ateistille on kuolema sanoa, että Jumala edes joissakin luomistilanteissa on varmasti ollut olemassa, vaikkei vanhan maailman ateisti ymmärrä Raamatun Jumala-sanojen määritelmiä vielä.
Itse väittäisin, että uskovaisuus nimikristillisesti ei vaikuta luovuuteen, koska ei Jumalaan uskominen, tai esim. ateismi eroa siinä, miten paljon he omaa ideologiaansa luovasti haluavat pönkittää... Maailman ihmisellä tarkoitan sellaista ihmistä, joka ei usko Jumalaan, eikä "kehenkään profeetoistaan". Tai edes tieteeseen ei ateistit aina usko. Taiteiden ajatellaan olevan luovia asioita, mutta ei se ole ainoa asia, jossa luovuutta esiintyy.
Uskovaisia minulle ovat niin muslimit, jotka "uskovat ja tekevät hyviä töitä", kuin juutalaiset, jotka joskus löytävät Messiaansa, ja buddhalaiset ja hindut, joilla on ero siinä, että buddhalla on jumalia nolla ja hindulla äärettömästi, muuten nuo em. uskonnot ovat samanlaisia. Kristinusko on kirjoitususkonto, kuten esim. kiinan Kung-fuzealaisuus. Meidän on paljon saatava jatkuvasti lisää informaatiota kaikesta. Tiede on viides uskonto, maailmassa on viisi uskontoa. Viidettä eli tiedettä ei tavallisesti kuitenkaan luokistella uskonnoksi, koska se ei usko persoonallisen olennon luoneen maailmaa, vaan passiviisen, paineen tavoin esiintyvän kaiken odottamisen.
Raamatun mielestä kuitenkin luovuyteen vaikuttaa se, onko ihmisellä "Pyhä Henki" vai ei. Maailman henki, ei ole elämän henki, vaan "kouhuttaa mutaa ja kuraa maailman kielien merestä, ja on vailla hyvää hedelmää"(Raamatusta)
Pyhän Hengen saa Raamatun vain sillä, että et ole enää syntinen.... Olemme kuitenkin kaikki tehneet syntiä, senkin jälkeen, kun Jeesus on meidät sovittanut. Se ei ole ongelma, vaan se, jos emme ehdi tehdä parannusta niistä, ennen kuolemaamme, koska silloin emme ole luoneet mitään, mikä ei menisi lopulta paholaisen pikkiin.
Jumala haluaa ihmisenkin olevan Luoja eikä luotu. Se erottaa paholaisen ja jumalaisen, että paholainen vain palvelee ikuisesti, luodun asemassa, eikä usko eikä halua päästä Luojan tasolle, SAMALLA tavalla, kuin se ainoalla tavalla on mahdollista lain mukaan, vaan jotenkin päinvastoin.
Kuitenkin ewokkien suosikkiasenne täällä, pitää kreationisteja, mm. Jumalaan ja Raamattuun uskomisensa takia, älyllisesti typerämpinä, ei tietenkään ole totta, päinvastoin, maailmanhistorian suurimmat tiedemiehet ovat tavallisesti olleet uskovia, poislukien Charles Darwin, jonka paatumus katosi vasta kertomuksen mukaan kuolinvuoteellaan, missä hän myönsi Jumalan olevan olemassa. Kuolema on uskovaiselle, sanoa, että Jumalaa ei kenelläkään ole olemassa, ja vankkumattomalle ateistille on kuolema sanoa, että Jumala edes joissakin luomistilanteissa on varmasti ollut olemassa, vaikkei vanhan maailman ateisti ymmärrä Raamatun Jumala-sanojen määritelmiä vielä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä kyllä, vain KERTOMUKSEN mukaan Darwinin "paatumus" katosi kuolinvuoteella.
Kertomuksen, jota kertoi rouvashenkilö joka oli melkoisen kaukana Darwinin kuolinvuoteen ääreltä Darwinin viimeisillä hetkillä.