Ajatuksia tunneskaaloista.

Blackbloodd kirjoitti:

Olen aina tiennyt, pohjimmiltani etten halua tätä elämää. Olen antanut haavojeni vuotaa kuiviin ja vihdoin arpeutua kiinni, ikäänkuin henkisesti pakottanut niiden parsiutua. Tätä on jatkunut jo kauan. Tunsin itseni kahlituksi, nyt tunnen itseni täksi olennoksi kahleissa joka niitä ravistelee kaikin sielunsa ja adrenaliininsa voimin, helvetti haluan nyt pois. Aivan sama, kun kaikkeen tottuu niin voi mieltään kusettaa olemasta missä milloinkin, näin olen ajatellut. Kun kaiken läpi haluaa päästä vain että se olisi joskus ohi, unohtuu elämän intohimo. Kun mikään ei kuvota enään, kun mikään ruoka ei ole pahaa ja voisi syödä mitä vain, kun kello ei koskaan ole liian paljon, kun ihmisten läsnäolo ei tunnu missään, kun elämän lanka olisi katkaistu, kun et saisi koskaan yksinäisyydestä ja pimeyden rakkaudesta tarpeeksesi, kun enään toisen ihmisen eleet ja läsnäolo ei liikuta, kun ei koskaan enään voisi olla aidosti ihminen vain eläin. Kun viiltää puukolla vahingossa käteen, ei satu vaan itkettää.. Koska näkee veren vuotavan ja muistuttavan sinua jälleen siitä että olet ihminen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä