Yönselkään uhkaamalla- Nurmijärven lastensuojelun "apu"

"Kun lapset äidin kanssa kotona ovat tulee sosiaalipäivystys poliisien saattamana, kiireellisellä sijoituksella uhkaamalla turvakotiin Porvooseen hakemaan. nuorempi lapsista(n.1v.) nukkui jo vanhempi nukkumaan käymässä (n3v.).
Se että 07.35 olisi linja-autolla lasten kanssa Porvooseen lähtenyt ei riittänyt vaan lapset oli kaatosateeseen sängystä revittävä ja puettava.
Pyynnöistä huolimatta en mainituille uhkauksille mitään dokumenttia saanut tai edes sen antajan nimeä, videoin kuitenkin ontuvan selittelyn. Matka porvooseen alkoi n.21, omassa sängyissä nukkuminen kun on tänäpäivänä lapsen edun vastaista ainakin NURMIJÄRVELLÄ."

Nykyinen ilmiantoihin, kontrolliin ja huostaanoton ensisijaisuuteen perustuva lastensuojelupolitiikka tuhoaa paitsi avunhakijoiden luottamuksen ja oikeusturvan, myös lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan vastaisen työn tähänastiset saavutukset.

Ensi- ja turvakotien toiminta perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaan ei ole lupa nähdä eikä korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki

Tässä asiakaskokemus ensi- ja turvakodin "avusta":
"Muutaman kuukauden ensikodissa ollessani yhdeltä äidiltä otettiin lapset huostaan ja hän tappoi itsensä.Kuusi työntekijää siellä oli töissä, suurimman osan he istuivat kopissaan.Jos kysyi voisiko joku katsoa lasta lääkärissäkäynnin ajan,he sanoivat jotta kyllä jokaisen täytyy jaksaa lapsensa hoitaa.Yksi äiti ei ollut moneen yöhön saanut nukuttua ja pyysi jotta saisi edes muutaman tunnin nukkua. Hoitajat sanoivat jotta jouduthan sinä kotonakin itse lapsesi hoitaa.Mitään apua ei heiltä saanut, kuin kyyläystä koko ajan."

Ensi- ja turvakoti ei siis auta vasynyttä tai pahoinpideltyä äitiä lastenhoidossa, ei auta, että äiti saisi levätä, ei tue vanhemmuudessa, ei auta käytännön elämän kuntoonsaattamisessa, ei anna terapiaa, toimeentulotukea tai edes ruokaa.Ainakin 20 000 euroa kuussa per äiti ja lapsi maksava ensi- ja turvakoti"hoito" sisältää siis vain pitkitetyn ja pakotetun julkisrahoitteisen laitosvankeuden, alentavaa ja julmaa tarkkailua, epätieteellisen, huostaanottoon tähtäävän vanhemmuudenarvioinnin ja 75 vuotta lastensuojelun arkistoissa ilman oikaisuoikeutta säilytettävät mustamaalaavat asiakaskirjaukset, joissa (kertaluontoisenkin) pahoinpitelyn uhriksi joutumisen katsotaan olevan naisen oma valinta ja syy ottaa lapset huostaan.

Aika kallista touhua niin vanhemmille kuin kansantaloudelle. Eikö olisi parempi antaa pahoinpitelyn tai lastensuojelun uhriksi joutuneelle toimeentulotukea tai palveluseteli, jolla tämä voisi hankkia tarvitsemansa terapian, uuden asunnon , puhelinliittymän, ruokaa ja lapsenvahtipalvelut terapian ajaksi? Maksaisikin vain 10% turvakodin kuluista ja uhrin olo olisi taatusti kiitollisempi ja voimaantuneempi.

Huostabisneksen alihankkijaksi ryhtynyt ensi- ja turvakoti, joka ei osaa muuta kuin etsiä avunhakijoista virheitä huostaanoton aikaansaamiseksi, tulisi lopettaa kokonaan.