Toivotavasti kukaan ei loukkaannu teksistä.
Jotenkin vaan tuntuu että kaikilla on nykyisin tää sairaus. Ennen julkkikset puhu masennuksesta joka hupsheijaa parani kun löyty uusi rakas.
Nyt otsikoissa on julkkikisia joilla kaksuuntanen.
Onkohan ne masennukseen käytettävät lääkkeet laukaiseet manian ja tämän erittäin vakavan sairauden josta ei enää koskaan parane.
Mitä tään on tietääkö kukaan !
Jotenkin vaan tuntuu että kaikilla on nykyisin tää sairaus. Ennen julkkikset puhu masennuksesta joka hupsheijaa parani kun löyty uusi rakas.
Nyt otsikoissa on julkkikisia joilla kaksuuntanen.
Onkohan ne masennukseen käytettävät lääkkeet laukaiseet manian ja tämän erittäin vakavan sairauden josta ei enää koskaan parane.
Mitä tään on tietääkö kukaan !
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko ajatellut että nyt on palikat tunnistaa sairaus. Moni ei edes tiedä vaivaansa, ennnekuin näkee jonkun muun tarinan siitä. Onhan se hyvä että terveydentila aukeaa näinkin. Jos itse painisit henkisten ongelmien kanssa vuosia, olisi helpotus kun tajuaisit vihdoin mistä kyse. Siksi näille julkisilla tarinoilla on todella tärkeä merkitys. Mutta toki, monihan tykkää diagnosoida itseään mihin vaan -mutta tämä yksi henkinen oire myös.
On alkanut bipo-diagnooseja sadella lähes samaa tahtia kuin mitä masennuslääkkeitä on määrätty. Varmasti suurena tekijänä tuohon 2-suuntaisen yleisyyteen juuri noilla masennuslääkkeillä. Laukaisevat sairauden ainakin puolella käyttäjistä. Tosin monet eivät hypomaniaksi osaa tunnistaa tuota energiatasojen nousua masennuksen jälkeen.
Masennuslääkkeet laukaisevat bipon puolella käyttäjistä? Just juu, taas näitä hienoja johtopäätöksiä vailla päätä sekä häntää. Ja vielä kokemusta hoitoalalta, niin potilaana varmaan.
Masennuslääkkeet laukaisevat manian bipoilla. Siksi esim. Itse en syö kuin tasaavia. Mitä kovempi mania sitä kovempi tiputus. Eli depressio.
Tämä on semmoinen oravanpyörä jota pyritään välttämään. Lääkäri kertoi että jokainen mania jakso pahentaa tilaa. Masennus kaudet on syvempiä. Yms vahinko mitä tiputus aiheuttaa vahingoittaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa.
Sykli on aikalailla kaikilla sama. Mania-depressio-normaali jne.. On myös sekamuotoisia jaksoja ja voi olla myös vuosia oireeton. Siksi on erittäin tärkeää bipolle läheisten tuki ja ymmärrys mistä on kyse. Läheiset puolisot on oikeutettu saamaan myös tukea.
En lähtis kivittämään jokaista bipoa, ja väittämään että on muodin uhri...
Itse sain tukea kun diagnoosi tuli, nyt on ollut sitten mun vuoro tukea muita omien ongelmiensa kanssa. En siis tarkoita pelkkiä bipoja.
Kerrankin puhutaan asiaa.
Kyllä olen minäkin sitä mieltä että esin Cympalta lääke voi laukaista 2-suuntasen jos henkilöllä mielialat vaihtelee voimakkaasti.
Siinä tuoteselostuksessakin näin lukee. Monikohan lukee niitä ja ottaa asian tosissaan.
Enemmän tarvitaan terapiaa ja omahoitaja/lääkäri tukea. Eikä pahitteeksi olisi omaisten mielipiteen ja jossain tapauksessa heidänkin tukemisensa, koska 2-suuntanen on myös omaisten sairaus!
Ottakaa vaan pilleri joka vaivaan, niin kohta olette lirissä kun aivojen kemiat menee sekaisin.
SSRI:t eivät 'laukaise' yhtään mitään sairautta tai 'mielisairautta', mutta lääkemyrkytystilan kylläkin, joka oireiltaan vastaa pitkälti juuri niin kutsuttua kaksisuuntaista mielialahäiriötä. SSRI:den aiheuttama mania-masennusvaihtelu tulkitaan psykiatrien taholta hyvin usein väärin 'puhjenneeksi' kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, johon määrätään joko suurempi annos ko. SSRI:tä, joka johtaa pahempaa oireiluun, tai lisätään mukaan mielentasaajia tai, kuten nykyään psykiatriassa on trendinä, mielen lamaavia neuroleptejä. Oikea ratkaisu olisi kuitenkin vetää SSRI:t pois hitaasti annosta vähentäen, jolloin raju mielialanvaihtelu pääsisi ajan kanssa tasaantumaan. Tämä tasaantuminen voi kestää monien potilaiden kohdalla useita kuukausia lyhyelläkin käytöllä, mikä on omiaan hämäämään sekä potilasta itseään että psykiatria siitä, että 'mielisairaus' olisi palannut ja pahentunut. Vieroitusoireet ovat nimittäin aina merkittävästi rajumpia kuin alkuperäiset oireet. Jo SSRI:den potilasohjeessa mainitaan mania tunnettuna seurauksena, joten tämän ei pitäisi olla kenellekään uutta tietoa. Psykiatreilla on vielä paljon opittaa mielialalääkkeiden haittavaikutuksien alueella.
Juuri näin - kun on elämä hakusessa..niin tämä diagnosoidaan. tämä on mutisairaus.
itse tiedän että ns palautetun evankeliumin avulla pääsee mistä vaan asiasta tai oppii elämään sen kanssa.
Olen ollut 2,5 vuotta mormoni. Olen äärettömän iloinen siitä. Se ja oppi joka siellä on selittää kaiken, aivan kaiken mitä tällaisista asioista tulee ymmärtää. Vinkki on että lukekaa Mormonin kirja, rukoilkaa siitä, ja harkitkaa kastetta, ottakaa kaste. Oppi ja Liitto kirja kertoo lisää.
Mutta jos on diaknisoitu rajatilatapaus noin 40 v sitte ,ja se on nykyää kaksisuuntaine ,masennuksen puolella majaileva mieli,niin alkaa toivomaan _hallittua_ maniatilaa, että elämässä ois jotain elämisen arvoisata .Ja uskonto jokaisen oma asia ,minä uskon tällähetkellä "aton-jumalaan"toisinaan johonkin muuhun.Jutella on hyvä ,lääkkeet juu tai ei.???
Ai että tilanne paranee mormonien opeilla? Hei oikeesti. "Taivaan Isä on aikoinaan syntynyt jonkun muun planeetan jumalan ja tämän vaimon henkilapseksi". Sulje kuule netti vähän äkkiä ettei piispa anna sulle piiskaa.
Kaikkea sitä lukeekin..no asia on kuitenkin näin että entistä nuoremmilta todetaan kaksuuntanen.
Miksiköhän se noin nopeeta puhkeaa..? Ennen opiskellessani kerrottiin että voi mennä vuosikymmeniäkin ennkuin todetaan oikea diagnoosi.
Nykyisin jo 15 vuotiiaat saavat kyseisen diagnoosin. WHAT?
Murrosiän myrskyjen lomassa varmaan asia on varmaan oikea. Haloo ja herätkää !
Onko avohoito ja nämä ns onnellisuupillerit taustalla joita määrätään jo kouluterveydenhoidossa.
Kyllähän se näin valitettavasti on, että 'diagnosoiminen' on lähtenyt lapasesta jo vuosia sitten ja keulinta vain kiihtyy. Ilmiötä kutsutaan medikalisaatioksi, joka on enenemissä määrin ollut esillä myös mediassa. Psykiatreilta on esimerkiksi unohtunut, että 15-vuotias on ihmiselämän kehitysvaiheessa jota kutsutaan murrosiäksi ja tähän mystiseen murrosikään kuuluu 'kapinahenki' ja mielialojen vaihtelu. Koska murrosikään kuuluva ailahteleva käytös on normaalia, se ei sovi hyvin lääketeollisuuden intresseihin. Näin ollen murrosikää kannattaa lähteä markkinoimaan kansalle ja murrosikäiselle itselleen epänormaalina, eli sairautena, esimerkiksi vaikka kaksisuuntaisena mielialahäiriönä, jolloin mukaan voidaan tuoda pilleriä ja tehdä siten kauppaa. Markkinat ovat 'läpimurron' jälkeen valtaisat, sillä jokainen ihminen käy elämänsä aikana läpi murrosiän ja asiakkaiden virta on siten loppumaton. Miksi siis odottaa vuosikymmen 'diagnoosia', kun vaarana on menettää maksava asiakas?
Mulla kävi niin et olin avoliitossa vuosia 1 tyypin bipon kanssa. Olin vielä alaikäinen ku alettiin seukkaamaan. Suhteen alusta lähtien henkistä väkivaltaa ja kaikkia ongelmia. Mies katosi välillä pitkäksi ajaksi eikä vastaillut puhelimeen. Oltiin kai oltu nelisen vuotta yhdessä ku aloin saamaan pahoja paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksia kaikkien ongelmien ja henkisen väkivallan takia. Tämän jälkeen mielialat alkoi vaihdella tiheään tahtiin. Olin koko ajan vihanen ja vaan raivosin tuskaani kaikille. Sain kuitenki jostain voimia et pystyin jättämään avokkini. Hain heti apua ongelmiini. Ensin diagnoosi oli vakava masennus. Seuraavassa lausunnossa epävakaa ja yhtäkkiä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olin ihan maani myynyt kun aattelin et oon kuolemaani saakka mielisairas ja mahdollisesti suhteeni toiseen mielisairaaseen laukaisi sairauteni. Mietin jo vakavasti itsemurhaa. Siinä meni sitten vuosia käsitellessä niitä rankassa suhteessa tapahtuneita asioita. Lääkkeitä en suostunut käyttämään missään vaiheessa. Nyt erosta on vuosia aikaa ja olen taas oma tasapainoinen itseni. Ei tietoakaan raivoomisesta, ahdistuksesta, paniikista tai mielialojen vaihteluista. Saati vakavasta masiksesta. Eli suhde bipoon aiheutti mulle niin vakavat oireet et sain bipon diagnoosin. Nyt diagnoosi on jo poistettu. Tämä kertoo vaan se että potilaan taustoihin ja asioihin ei paneuduta kunnolla ja vakavia mielenterveys diagnooseja heitellään ihmisille miten sattuu. Mitähän ois seurannu jos oisin syönyt vuosia niitä kauheita lääkkeitä mitä mulle määräiltiin. Eikä tää ollu kehotus kaikkia jättämään lääkkeet koska niitä oikeitakin diagnooseja on. Valitettavasti nykypäivinä ihmisten elämäntilanteetkin yritetään diagnosoida.
Minusta tämä kaksisuuntainen on vähä semmonen sairaus että ihmiset tuntuu pakonomaisesti toimivan kuten sairaus määrittelee. "Yhyy pelasin kaikki rahani koska mulla on niin mania jee enkä hallitse rahankäyttöäni yhyyy" ja sit "yhyy nyt masentaa ku sairauteeni kuuluu masennuskausia.." jne.. toivottavasti joku ymmärsi pointin :) Itelläni on myös tää diagnoisi, mutta mun ei tarvitse määrittää itseäni sen mukaan saatika elää sairauden pakottamalla tavalla. Eli tehdään kaikkea kaksisuuntaisen varjolla.
Hyvä ketju ja kiitos aloittajan.
Nyt ollaan aika lähellä totuutta.
Ensin "kaikilla" oli masennus ja siihen sitten pilleri ettei ole niin paha olo. Ei tietoakaan siitä että elämäänhän kuuluu vaikeudet ja tulee aina parempia päiviä kunhan jaksaa ne vaikeat ajat elää ja käydä terapiassa.
Yleensä keho yrittää kertoa jotain pahalla olollaan.
Ei pidä ensimmmäiseksi pilleri purkkiin tarttua vaan on kokeiltava muut keinot jos se ei auta niin sitten oikea lääke oikeaan aikaan ja vaivaan on paikallaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Syökää lääkkeenne!