Miten tulla uskoon:)
Jasmin
10382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olenko uskossa jos luen tuon tarinan ääneen joka ilta? Olenko uskossa jos joku rationaalisessa mielessäni sotii sitä vastaan että usko olisi jokin litania asioita ilman minkäänlaista oikeaa konkretiaa?
Jos oma määrittelyni kaataa uskoni toistuvasti ristiriidassa vaikka tekisinkin pyydetyt asiat ja yritän parhaani mukaan tajuta olennaista niin mikä on asemani?
Ei pysty käsittämään. Rukoilen Jumalalta lisää tietoa ja jään odottamaan. Sinuun en enää luota koska rationaleni on jo todennut että tuo sonta ei voi olla käyttökelpoista ainakaan minun mielelleni.
Sinä voit rukoilla ihan omin sanoin. Ei ollut tarkoitus antaa sinulle sellaista kuvaa, että usko on vain sanoja. Kun rukoilet niin Jeesus tulee elämääsi "jos vain annat luvan". Siksi tuo sivu jos joku haluaa tietää suunnan miten se tapahtuu. Siunausta sinulle.
Tuo ilmaisu "tulla uskoon" kuulostaa nii käsittämättömän typerältä..Ainakin ortodoksisen kirkon mukaan uskoon kasvetaan,eikä vain yht`äkkiä napsahdeta.Itse olen myös sitä mieltä.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
En mahda sille mitään että mieleeni on iskostunut tämä skepsiksen nimellä kulkeva virus joka toimii ikäänkuin älyllisenä omanatuntona. Minä voin hetkeksi astua ulos filosofisena vapaana olentona rukoilemaan Jumalaa ja Jeesusta avoimena mielenä mutta tilani palaa tämän skepsis-viruksen toimesta aina takaisin lähtötilaansa. Minulle usko, tuollainen usko mitä sinä tarjoat, sielullinen kokemus asiasta - ei kertakaikkiaan onnistu.
Kyllä, annan Jeesukselle luvan tulla elämääni, annan pyhälle hengelle niin paljon tilaa kuin kykenen. Vaikka teen tämän ei minussa kuitenkaan konkretisoidu mitään, ei tunnetasolla, ei ajatustasolla, ei missään kokemassani.
Joko olen nyt sitten pelastettu tai en ole. Muutosta entiseen nähden en itse kykene huomaamaan. Ilmeisesti tämä riittää ja voin unohtaa koko jutun nyt?
Mulla on aivoissa selkeästi jonkinlainen elimellinen vika joka estää tämän Jeesuskokemuksen loppuunsaattamisen hyvästä yrityksestä huolimatta. Jotkut ihmiset ei kertakaikkiaan esim. pysty näkemään tiettyjä värisävyjä - on siis syytä epäillä että tässä Jumalayhteyden mahdollistavassa hermokudoksessakin saattaa olla vaurio ja luulen että minulla on sellainen kun en parhaistakaan neuvoista ja yrittämisestäni huolimatta saavuta tuloksia tässä uskoontulemisessa. Miten siis pääsen eteenpäin vai riittikö että edes yritin?
Asia olisi huomattavasti helpompi jos Jeesus soittaisi henkilökohtaisesti ovikelloa. Kyllähän minä hänet sisään päästäisin ja tarjoaisin taatusti kahvit tai teet. Silloin ainakin henkilökohtaisesti voisi todentaa että perskules, tässähän tapahtuu ihan oikeasti jotain. En minä edes odottaisi että Jeesus vetelisi hihasta kukkapuskia ja järjestäisi vesihanani viereen viinihanan. Minulle riittäisi ihan hyvin se että näkisin hänet tai edes hänen haamunsa edes hetken.
Tätä henkistä sisäänpäästämistä en näe mitenkään oleellisen järkevänä asiana. Merkitseekö Jumalalle todellakin muutaman hermosolun muodostama loogisluontoinen henkinen kokemus joka manifestoituu jonkinlaisena uskonnollisena kokemuksena tai varmuutena todellakin kaikkea? Kuulostaa vähän epäreilulta meitä aivovammoja kohtaan. Oikeasti.
Tuntuu mielestäni vähintään kyseenalaiselta. Mielestäni on vähintään kohtuullista pyytää jonkinasteista vahvistusta oikeasta linjasta tai jopa jotain konkreettista viestiä siitä että olen tehnyt asiat oikein. Okei. Kirjekin riittää kunhan se sisältää jonkin merkittävän varmistuksen siitä että viesti on mennyt läpi.
Pelastuksesta voit lukea linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Pelastava usko on Jumalan lahja syntiselle ihmiselle. Se ei tule ihmisen teoista tai älyllisistä ponnistuksista.
Tämä tapahtuu, kun ihminen huomaa syntisyytensä ja hyväksyy Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen kautta. Pelastava usko ei ole ponnistelua vaan pikemmin lepoa tietoisuudessa siitä, että Jeesus on ristinkuoleman kautta tuonut juuri minulle vapautuksen synnin seurauksista, mihin en omilla yrityksillä pysty.
Tämä tietoisuus tuo iloa ja kiitollisuutta.
Mutta kuten sanottu, ei mitään vastetta. Tajuan toki että teen tahtomattakin syntiä joka päivä, toimin toisin kuin oikein olisi; tietämättä ja usein tietoisestikin. Kävelen punaisia valoja päin, himoitsen kaunista naista vaikka minulla on kihlattu jne. On totta että olen syntinen eikä minulla ole oikeutta olla sellainen.
Okei, tiedostan syntisyyteni. Nyt minulla on siis Sana nimeltä Jeesus ja kaikki mikä siihen liittyy. Tämä niinkutsuttu pelastussuunnitelma. Ongelmani taitaa liittyä siihen että tunnistan Jeesuksen todellakin ennenkaikkea sanana johon on liitetty kaikki nämä hienot ja toivottavat asiat - ilman konkretiaa. Ilman konkretiaa minulla on vain sana, on sinun sanasi asiasta, on raamatun sana asiasta, on monta sanaa asiasta. Valitettavasti on myös olemassa skepsis joka aiheuttaa sen että joudun tarkastelemaan myös muita sanoja - sanoja jotka väittävät että koko tarina on palturia. Sanoja jotka tarjoavat toisenlaisia fantastisia näkemyksiä (kieltämättä lainkaan sitä etteikö Jeesus-fantastisuus olisi erittäin fantastista itsessäänkin) ja minun on skepsikseni nojalla tarkasteltava myös niitä. Olen taas umpikujassa - ilman konkretiaa tämä tai tuo, kaikki on mahdollista koska konkretiaa ei ole. Kas - teen taas syntiä ja epäilen. Mutta sen toisen näkökulman kannalta en taas tee syntiä jolloin armo löytyykin via skepsis - kuten löytyy myös kadotus.
Sanoit että "ilo ja kiitollisuus" osoittaa armon tapahtuneen. Minä ainakin myönnän tarvitsevani Jumalalta extrasuuren määrän armoa koska skepsikseni ajaa minut pois niistä asioista jotka saisivat minut ottamaan asian sydämeeni ehdottomana totuutena. Tässä mielessä minulle Jumalan armo voi näkyä minulle ennenkaikkea vain ikuisena epävarmuutena koska skepsiksessäni en parempaan pysty.
Kun on sen sokkelon ulkopuolella on hyvä todeta "mikäs täällä ollessa, kaikki hyvin ja elämä on helppoa!" mutta minäpä olen edelleen hyvin syvällä sokkelossa enkä todellakaan tiedä reittiä ulos.
Hyvä ystävä, sinun laillasi monet muut ovat kärsineet samasta epävarmuudesta. Mutta jos lähtökohta on se,että uskotaan maailmankaikkeuden tarvitsevan Luojaa. Niinkuin tämä ihmeellinen monimutkainen, käsittämätön järjestelmä tarvitsee. - Jos löytäisin yksinkertaisen vasaran maasta, en uskoisi edes sen syntyneen itsestään. Tästä nerokkaasta,suunnattomasta järjestelmästä puhumatta. Mutta mitä tulee kristinuskoon, eräät sen suomaisetkin haarat, kuten körttiläisyys, hyväksyvät ihmisen epävarmuuden ja epäilynkin ihmisluontoon kuuluvana myös kristityn elämään. Sitäpaitsi Jumalan tiet johdattaa ihmistä eteenpäin ovat ihmeellisiä.
Soveltamalla laveaa Jumala-mallia päädytään vielä pahempaan sokkeloon. Lavea Jumala-malli antaa oikeuden esimerkiksi ateismille ja puhtaalle tieteelliselle tarkastelemiselle ja niiden kautta Jumala-käsityksen muodostamiselle.
Lavean Jumalan tiellä voidaan alkaa epäilemään esim. Jeesusta ja sovitustyötä sekä kaikkea maallista ilmoitusta Jumalasta harhana. Silloin altistutaan erityisen pahasti itsemääritellylle Jumalalle.
Tällöin emme puhu oikeastaan enää Jumalasta vaan Motivus Pricipleasta.