Olen luonteeltani avoin skeptikko. Voisi jopa sanoa että etsin Jumalaa sikäli kuin Jumalaa voi etsiä. Voin jopa sanoa että olen myös löytänyt konkreettisen Jumalan, mystisen tuntemattoman Jumalan jolle haen sellaista yhteisöllistä yhteyttä jotka täyttävät tarpeeni ja ennenkaikkea kykenevät osoittamaan tavalla tai toisella että heidän edustamansa Jumalakäsitys kykenee selittämään kokemiani asioita ja tarjoavat syvemmän ja selvemmän merkityksen kokemuksilleni.
Mormonit olivat hyvästä syystä sijalla numero 1 vaihtoehdoissa. Mormonit ovat olleet jopa fyysisesti läsnä kun olen kokenut noita asioita joiden alkuperää pidän mahdollisesti Jumalaisena, jopa niin että hetken pidin mahdollisena että juuri morojen läsnäolo sai kokemani mahdolliseksi - Itseasiassa näin uskon osittain edelleenkin mutta tuossa kokemassani oli jotain joka oli rikki. Mormonien "voima" ei riittänyt konkretisoitumaan tarpeeksi jotta se olisi ollut yksiselitteistä; olin silloin valmis kääntämään kelkkani ja olen yhä edelleenkin valmis jos niikseen tulee.
Kokemastani jäi jäljelle jotain jonka koen syvänä ristiriitana. Tuo ristiriita on ennenkaikkea joidenkin mormonismin piirteiden ja oman avoimen uskoni välillä. Uskon että tuossa ristiriidassa jota käsiteltiin noissa syvissä kokemuksissani oli myös suoranaista raakaa potentiaalia ristiriidattomuuteen ja suoraan yhteyteen siihen mahtavaan asiaan jota Jumalaksi kutsumme.
Entä mikä tämä ristiriita sitten käytännössä on? Kokemuksieni valossa en voi erottaa syytä. Riittää että koin sen mitä koin, se mitä koin osoitti että jotain suurempaa on ehkä olemassa, se oli minulle itselleni hetkiä äärimmäisen olemisen partaalla. Sellaisten asioiden näkemistä joita ei voi nähdä. Ristiriitaa ei voi avata siis noista kokemuksista käsin - mutta sen voi avata kaikesta muusta käsin. Miksi mormonit - hyvästä yrityksestä huolimatta - eivät kyenneet viemään noita "tilanteita" loppuun saakka? Uskon että syy on minussa ja siinä näkemyksessä jota sisälläni kannan. Minusta tuntuu että ehkäpä se olen minä jolla on jotain opetettavaa mormoneille ja mormoneilla on jotain jota he voivat opettaa minulle. Sanotaanhan että lapset kasvattavat aikuista vähintään yhtä paljon kuin aikuinen kasvattaa lasta.
Nyt on aika suoralle puheelle. Nyt on teidän vuoronne kuunnella mitä sanottavaa minulla on mormonikirkolle. Kuunnelkaa huolellisesti: Minä puhun suulla joka on vääntynyt O:ksi ihmetellessään Jumalaa. Nyt minä väännän suuni A:ksi niinkuin Alku, se mistä kaikki lähtee.
Jeesus.
Te tiedätte kuka hän on. Te tiedätte hyvin tarkalleen mitä hän teki ja miksi hän sen teki mitä teki.
Entä seuraatteko te häntä? Onko hän johtajanne oikeasti? Teettekö te elämässänne niinkuin hän käskee? Noudatteko te hänen periaatteitaan loppuun saakka? Minä puhun uskosta joka konkretisoituu toimintana. Mitään muuta uskoa ei ole olemassakaan.
Kuinka lähellä mormonit tuntevat olevansa alkuseurakuntaa? Ovatko opetuslasten kohtalot ja toimintatavat myös mormonien toimintatapoja? Kun katsotaan kuinka tulisi suhtautua maailmaan ja mitä konkreettisesti pitää tehdä niin eikö juuri Jeesuksen ja opetuslasten toiminta ole sitä mitä pitää tarkastella?
Oikeudenmukaisuus maailmassa. Se on aihe johon palaan ajatuksissani kerta toisensa jälkeen. Kuka tuomitsisi maailman? Jakaisi asiat "oikaan" ja "väärään" niiden todellisten merkitysten mukaisesti. Kuka taistelisi niitä asioita vastaan jotka koetaan loppujen lopuksi vääräksi ja opettaisi niitä asioita jotka oikeaksi ymmärretään?
Mormonit tekevät kyllä tätä. Olen äärettömän hyvilläni nähdessäni heidän tekevän vertaistukea, huolehtivan yksinäisistä ja olemalla yleisesti hyviä ihmisiä. Heidän välitön maailmankuvansa on äärimmäisen miellyttävä ja positiivinen. Täysi kunnioitus tästä heille. Mutta tässä suhteessa mormonit eivät eroa niistä maallisista tai toisten uskontojen vastaavista piirteistä. Jos mormonin hyvyys ja oikeudenmukaisuus käsitetään tämän asian kautta on loppujen lopuksi ihan sama puhunko jehovantodistajien hyvyydestä vai mormonien hyvyydestä koska ne konkretisoituvat samalla tavalla.
Minä vaadin enemmän. Vaadin että mormonien toimet ovat oikeita myös suuremmassa mittakaavassa. Vaikkakaan yksittäisellä mormonilla ei ole kykyä muuttaa maailmaa laajassa mittakaavassa niin uskon että kokonaisella miljoonapäisellä mormonijoukolla tätä voimaa on takuuvarmasti. On suhteita, on uskottavuutta, on statusta, on luottamusta - tämän olen omin silmin nähnyt kun mormoniyhteisö on päättänyt toimia.
Eikö olisi aika käyttää tuota voimaa? Eikö sitä olisi pitänytkin käyttää jo aikaa sitten? Tietääkseni mormoniyhteisön johtajat voivat antaa yhteisölleen suosituksia ja kertoa miksi näitä suosituksia tulee noudattaa. Miksei tätä vaikuttamisen reittiä käytetä yleishyödyllisesti? Miksi mormonistisessa taivaskanavassa ei virtaa koko maailmaa koskeva elämän vesi vaan se on siinä suhteessa kuiva ja ne ohuet purot jotka valuvat valuvat ennenkaikkea yhteisön lähipiiriin?
Minäpä kerron omat syvät epäilykseni. Mormonit tulevat USA:sta ja USA harjoittaa omaa vahvimman politiikkaansa. Onko mitään syytä epäilläkkään etteikö mormoniyhteisössä - suuressa ja vaikutusvaltaisessa jopa koko maailman kannalta - olisi tendenssi siihen että mormoniyhteisöä käytetään Pro-Amerikka tarkoitukseen eikä Pro-Jeesus tarkoitukseen? JA TAKUUVARMASTI ON! Tällä en nyt hyökkää keskivertomoron kimppuun vaan ennekaikkea sen koko helvetillisen järjestelmän kimppuun joka on rampauttanut mormonismin pois sen Jumalaisilta alkujuurilta.
Minä uskon että aidon mormonistisen maailmankuvan - mormonismin sellaisena kuin sen olisi tarkoitus olla ollakseen oppiensa arvoinen (PRACTISE WHAT YOU PREACH; tämän nojalla teitä arvioidaan ja teidät tuomitaan) tulisi ottaa kantaa myös maailmanpolitiikkaan. Kuinkas olisi jos mormonit olisivat ensimmäinen länsimaalainen uskonto joka ottaa vahvasti kantaa USA:n Irakinmiehitykseen? Se nimittäin olisi yksiselitteisesti moraalisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta oikein.
Valitettavaa vain on että tietenkin mormonit kärsisivät tälläisestä kommentista; eiköhän USA:n hallinto antaisi melkoista kyytiä "kapinauskonnolle". Miksi siis antaa sellaista kommenttia? - No mutta perkele, älä kuiski heidän korvaansa tuollaisia. Kyllä mormonin on tiedostettava että oikein on tehtävä vaikka se olisi itseltä pois, kyllähän te muissakin asioissa oikein toimitte vaikka se olisi itseltänne pois jossain mielessä?. Ja kuulkaapa, jos te toimitte oikein maailman kannalta niin kyllä minä ainakin uskon että Jumala teitä siunaa. Eli siis edelleen vaadin että mormoniyhteisön on otettava kantaa, konkretisoitava uskoaan joka kumpuaa Jeesuksesta ja hänen toimistaan ja asenteistaan sekä siitä esimerkistä jota alkuseurakunta edusti.
Tiedän että mormoniyhteisöillä on kyky organisoida kampanjoita jotka avoimesti käyvät riistohallintoja vastaan. Tiedän että mormoniyhteisöllä on vaikutusvaltaa jota voi käyttää suoraan sitä tarkoitusta varten että maailman suurimman valtion vääriä periaatteita vastaan aletaan käymään tahtotaistelua. Tiedän että se on uskonsota, tiedän että monien mormonien elämä muuttuisi tuollaisen perusteella jopa huonompaan suuntaan. Mutta onko se että tiedossa on huonoja näkymiä oikeutus tehdä väärin ja vetäytyä kuoreen? Ei ole. Maailma tarvitsee esimerkkejä, mormoneilla on kokemusta henkilökohtaisena esimerkkinä toimimisesta - olisiko aika antaa myös yhteisöllistä esimerkkiä? Jos vaikkapa mormoni-USA ristiriitatilanne riistäytyisi vallan kamalaksi niin mikäpä sen parempi yhteisöllinen esimerkki kuin järjestää exodus ja jättää kokonainen manner omiin nojiinsa. Lähetyssaarnaajia tietenkin jää helvettiin.
Alkaako olla liian suurisuuntaista? Ei mielestäni "Vaadi mahdotonta!". Maailma ei nimittäin parane pelkällä äimistelyllä ja asioiden kanssa vatkaamisella. Meillä on vain yksi elinikä aikaa tehdä muutos omissa asenteissamme ja maailmassa - se aika pitää käyttää hyödyksi.
Tästä pääsen puolestaan hengelliseen sanomaani em. asioiden suhteen. Mormonien kirjoituksissa puhutaan usein henkilahjoista ja pelastussuunnitelmasta ja siitä kuinka noita henkilahjoja ansaitaan ja kehitetään. Millä periaatteella henkilahja kehittyy? Minä uskon että kyseessä on juuri kehittyminen taidossa, oman työn tuloksena tapahtuva asia. Uskonnollisessa mielessä kehitys on jotain joka voi vaatia suuriakin uhrauksia kun tavoitellaan asioita. Uskon että ihmisen tekemät valinnat hänen elämänsä aikana edustavat sitä henkistä kasvua tai kasvamatta jättämistä joka johtaa häntä kohti ikuisuutta ja sitä paikkaa joka hänellä on ikuisuudessa.
Tämä konkretisoituu oikean elämän valinnoissa - ei uskossa. Ihminen voi tahtoa kymmenen hyvää ja sata kaunista koskaan tekemättä mitään asialle. Ellei hän tee mitään asialle hän ei itseasiassa koskaan tavoitellut asiaa, unelmoi vain. Mikäli emme tee niitä konkreettisia asioita jotka Jeesus meille on opettanut emmekä tee niitä kaikilla mahdollisilla tasoilla - niin yksityisellä kuin myös yhteisöllisellä - olemme estyneitä tavoittelemasta parhaimpaamme ja siksi emme kehity henkisessä mielessä emmekä tällöin pääse nauttimaan henkilahjoista. Kun emme tee niinkuin pitäisi - ehkäpä koska se nyt meille sopii paremmin kuin toisin valinta - emme me harjoita oppia vaan itsekkyyttä; itsekkyyttä jonka hyöty on mitätön ikuisuudessa. Silloin me vain unelmoimme kun demonit syövät maailman.
Tämän vuoksi näen että mormoniyhteisö on mennyt rikki Jumalallisessa yhteydessään. Se on säilyttänyt osia siitä lähimmäisenrakkauden muodossa mutta menettänyt laajamittaisen vaikutusvaltansa ainakin toistaiseksi; tämän osoittaa yhteisöllinen konkretisoitumattomuus hyvin selkeästi. On vähintään oletettavaa että mormoniyhteisön amerikanpäässä on ideologisia mädättäjiä ja propagandisteja ja silmänvoitelijoita tosiuskovaisten joukossa ja nuo tosiuskovaiset kuuntelevat heitä ainakin vielä.
Vetoan nyt etenkin teihin intomieliset nuoret. Te olette mormoniyhteisöjen tulevaisuus, teidän kyseenalaistamisenne kautta voidaan asioihin vaikuttaa ja nukkuvia herättää toimimaan maailman puolesta eikä vain pelaamaan omaan pussiin. Muuten koko mormonismi on vain taas yksi samanlainen ihmislahko toisten joukossa. Se tuskin on tarkoitus?
Mormonit olivat hyvästä syystä sijalla numero 1 vaihtoehdoissa. Mormonit ovat olleet jopa fyysisesti läsnä kun olen kokenut noita asioita joiden alkuperää pidän mahdollisesti Jumalaisena, jopa niin että hetken pidin mahdollisena että juuri morojen läsnäolo sai kokemani mahdolliseksi - Itseasiassa näin uskon osittain edelleenkin mutta tuossa kokemassani oli jotain joka oli rikki. Mormonien "voima" ei riittänyt konkretisoitumaan tarpeeksi jotta se olisi ollut yksiselitteistä; olin silloin valmis kääntämään kelkkani ja olen yhä edelleenkin valmis jos niikseen tulee.
Kokemastani jäi jäljelle jotain jonka koen syvänä ristiriitana. Tuo ristiriita on ennenkaikkea joidenkin mormonismin piirteiden ja oman avoimen uskoni välillä. Uskon että tuossa ristiriidassa jota käsiteltiin noissa syvissä kokemuksissani oli myös suoranaista raakaa potentiaalia ristiriidattomuuteen ja suoraan yhteyteen siihen mahtavaan asiaan jota Jumalaksi kutsumme.
Entä mikä tämä ristiriita sitten käytännössä on? Kokemuksieni valossa en voi erottaa syytä. Riittää että koin sen mitä koin, se mitä koin osoitti että jotain suurempaa on ehkä olemassa, se oli minulle itselleni hetkiä äärimmäisen olemisen partaalla. Sellaisten asioiden näkemistä joita ei voi nähdä. Ristiriitaa ei voi avata siis noista kokemuksista käsin - mutta sen voi avata kaikesta muusta käsin. Miksi mormonit - hyvästä yrityksestä huolimatta - eivät kyenneet viemään noita "tilanteita" loppuun saakka? Uskon että syy on minussa ja siinä näkemyksessä jota sisälläni kannan. Minusta tuntuu että ehkäpä se olen minä jolla on jotain opetettavaa mormoneille ja mormoneilla on jotain jota he voivat opettaa minulle. Sanotaanhan että lapset kasvattavat aikuista vähintään yhtä paljon kuin aikuinen kasvattaa lasta.
Nyt on aika suoralle puheelle. Nyt on teidän vuoronne kuunnella mitä sanottavaa minulla on mormonikirkolle. Kuunnelkaa huolellisesti: Minä puhun suulla joka on vääntynyt O:ksi ihmetellessään Jumalaa. Nyt minä väännän suuni A:ksi niinkuin Alku, se mistä kaikki lähtee.
Jeesus.
Te tiedätte kuka hän on. Te tiedätte hyvin tarkalleen mitä hän teki ja miksi hän sen teki mitä teki.
Entä seuraatteko te häntä? Onko hän johtajanne oikeasti? Teettekö te elämässänne niinkuin hän käskee? Noudatteko te hänen periaatteitaan loppuun saakka? Minä puhun uskosta joka konkretisoituu toimintana. Mitään muuta uskoa ei ole olemassakaan.
Kuinka lähellä mormonit tuntevat olevansa alkuseurakuntaa? Ovatko opetuslasten kohtalot ja toimintatavat myös mormonien toimintatapoja? Kun katsotaan kuinka tulisi suhtautua maailmaan ja mitä konkreettisesti pitää tehdä niin eikö juuri Jeesuksen ja opetuslasten toiminta ole sitä mitä pitää tarkastella?
Oikeudenmukaisuus maailmassa. Se on aihe johon palaan ajatuksissani kerta toisensa jälkeen. Kuka tuomitsisi maailman? Jakaisi asiat "oikaan" ja "väärään" niiden todellisten merkitysten mukaisesti. Kuka taistelisi niitä asioita vastaan jotka koetaan loppujen lopuksi vääräksi ja opettaisi niitä asioita jotka oikeaksi ymmärretään?
Mormonit tekevät kyllä tätä. Olen äärettömän hyvilläni nähdessäni heidän tekevän vertaistukea, huolehtivan yksinäisistä ja olemalla yleisesti hyviä ihmisiä. Heidän välitön maailmankuvansa on äärimmäisen miellyttävä ja positiivinen. Täysi kunnioitus tästä heille. Mutta tässä suhteessa mormonit eivät eroa niistä maallisista tai toisten uskontojen vastaavista piirteistä. Jos mormonin hyvyys ja oikeudenmukaisuus käsitetään tämän asian kautta on loppujen lopuksi ihan sama puhunko jehovantodistajien hyvyydestä vai mormonien hyvyydestä koska ne konkretisoituvat samalla tavalla.
Minä vaadin enemmän. Vaadin että mormonien toimet ovat oikeita myös suuremmassa mittakaavassa. Vaikkakaan yksittäisellä mormonilla ei ole kykyä muuttaa maailmaa laajassa mittakaavassa niin uskon että kokonaisella miljoonapäisellä mormonijoukolla tätä voimaa on takuuvarmasti. On suhteita, on uskottavuutta, on statusta, on luottamusta - tämän olen omin silmin nähnyt kun mormoniyhteisö on päättänyt toimia.
Eikö olisi aika käyttää tuota voimaa? Eikö sitä olisi pitänytkin käyttää jo aikaa sitten? Tietääkseni mormoniyhteisön johtajat voivat antaa yhteisölleen suosituksia ja kertoa miksi näitä suosituksia tulee noudattaa. Miksei tätä vaikuttamisen reittiä käytetä yleishyödyllisesti? Miksi mormonistisessa taivaskanavassa ei virtaa koko maailmaa koskeva elämän vesi vaan se on siinä suhteessa kuiva ja ne ohuet purot jotka valuvat valuvat ennenkaikkea yhteisön lähipiiriin?
Minäpä kerron omat syvät epäilykseni. Mormonit tulevat USA:sta ja USA harjoittaa omaa vahvimman politiikkaansa. Onko mitään syytä epäilläkkään etteikö mormoniyhteisössä - suuressa ja vaikutusvaltaisessa jopa koko maailman kannalta - olisi tendenssi siihen että mormoniyhteisöä käytetään Pro-Amerikka tarkoitukseen eikä Pro-Jeesus tarkoitukseen? JA TAKUUVARMASTI ON! Tällä en nyt hyökkää keskivertomoron kimppuun vaan ennekaikkea sen koko helvetillisen järjestelmän kimppuun joka on rampauttanut mormonismin pois sen Jumalaisilta alkujuurilta.
Minä uskon että aidon mormonistisen maailmankuvan - mormonismin sellaisena kuin sen olisi tarkoitus olla ollakseen oppiensa arvoinen (PRACTISE WHAT YOU PREACH; tämän nojalla teitä arvioidaan ja teidät tuomitaan) tulisi ottaa kantaa myös maailmanpolitiikkaan. Kuinkas olisi jos mormonit olisivat ensimmäinen länsimaalainen uskonto joka ottaa vahvasti kantaa USA:n Irakinmiehitykseen? Se nimittäin olisi yksiselitteisesti moraalisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta oikein.
Valitettavaa vain on että tietenkin mormonit kärsisivät tälläisestä kommentista; eiköhän USA:n hallinto antaisi melkoista kyytiä "kapinauskonnolle". Miksi siis antaa sellaista kommenttia? - No mutta perkele, älä kuiski heidän korvaansa tuollaisia. Kyllä mormonin on tiedostettava että oikein on tehtävä vaikka se olisi itseltä pois, kyllähän te muissakin asioissa oikein toimitte vaikka se olisi itseltänne pois jossain mielessä?. Ja kuulkaapa, jos te toimitte oikein maailman kannalta niin kyllä minä ainakin uskon että Jumala teitä siunaa. Eli siis edelleen vaadin että mormoniyhteisön on otettava kantaa, konkretisoitava uskoaan joka kumpuaa Jeesuksesta ja hänen toimistaan ja asenteistaan sekä siitä esimerkistä jota alkuseurakunta edusti.
Tiedän että mormoniyhteisöillä on kyky organisoida kampanjoita jotka avoimesti käyvät riistohallintoja vastaan. Tiedän että mormoniyhteisöllä on vaikutusvaltaa jota voi käyttää suoraan sitä tarkoitusta varten että maailman suurimman valtion vääriä periaatteita vastaan aletaan käymään tahtotaistelua. Tiedän että se on uskonsota, tiedän että monien mormonien elämä muuttuisi tuollaisen perusteella jopa huonompaan suuntaan. Mutta onko se että tiedossa on huonoja näkymiä oikeutus tehdä väärin ja vetäytyä kuoreen? Ei ole. Maailma tarvitsee esimerkkejä, mormoneilla on kokemusta henkilökohtaisena esimerkkinä toimimisesta - olisiko aika antaa myös yhteisöllistä esimerkkiä? Jos vaikkapa mormoni-USA ristiriitatilanne riistäytyisi vallan kamalaksi niin mikäpä sen parempi yhteisöllinen esimerkki kuin järjestää exodus ja jättää kokonainen manner omiin nojiinsa. Lähetyssaarnaajia tietenkin jää helvettiin.
Alkaako olla liian suurisuuntaista? Ei mielestäni "Vaadi mahdotonta!". Maailma ei nimittäin parane pelkällä äimistelyllä ja asioiden kanssa vatkaamisella. Meillä on vain yksi elinikä aikaa tehdä muutos omissa asenteissamme ja maailmassa - se aika pitää käyttää hyödyksi.
Tästä pääsen puolestaan hengelliseen sanomaani em. asioiden suhteen. Mormonien kirjoituksissa puhutaan usein henkilahjoista ja pelastussuunnitelmasta ja siitä kuinka noita henkilahjoja ansaitaan ja kehitetään. Millä periaatteella henkilahja kehittyy? Minä uskon että kyseessä on juuri kehittyminen taidossa, oman työn tuloksena tapahtuva asia. Uskonnollisessa mielessä kehitys on jotain joka voi vaatia suuriakin uhrauksia kun tavoitellaan asioita. Uskon että ihmisen tekemät valinnat hänen elämänsä aikana edustavat sitä henkistä kasvua tai kasvamatta jättämistä joka johtaa häntä kohti ikuisuutta ja sitä paikkaa joka hänellä on ikuisuudessa.
Tämä konkretisoituu oikean elämän valinnoissa - ei uskossa. Ihminen voi tahtoa kymmenen hyvää ja sata kaunista koskaan tekemättä mitään asialle. Ellei hän tee mitään asialle hän ei itseasiassa koskaan tavoitellut asiaa, unelmoi vain. Mikäli emme tee niitä konkreettisia asioita jotka Jeesus meille on opettanut emmekä tee niitä kaikilla mahdollisilla tasoilla - niin yksityisellä kuin myös yhteisöllisellä - olemme estyneitä tavoittelemasta parhaimpaamme ja siksi emme kehity henkisessä mielessä emmekä tällöin pääse nauttimaan henkilahjoista. Kun emme tee niinkuin pitäisi - ehkäpä koska se nyt meille sopii paremmin kuin toisin valinta - emme me harjoita oppia vaan itsekkyyttä; itsekkyyttä jonka hyöty on mitätön ikuisuudessa. Silloin me vain unelmoimme kun demonit syövät maailman.
Tämän vuoksi näen että mormoniyhteisö on mennyt rikki Jumalallisessa yhteydessään. Se on säilyttänyt osia siitä lähimmäisenrakkauden muodossa mutta menettänyt laajamittaisen vaikutusvaltansa ainakin toistaiseksi; tämän osoittaa yhteisöllinen konkretisoitumattomuus hyvin selkeästi. On vähintään oletettavaa että mormoniyhteisön amerikanpäässä on ideologisia mädättäjiä ja propagandisteja ja silmänvoitelijoita tosiuskovaisten joukossa ja nuo tosiuskovaiset kuuntelevat heitä ainakin vielä.
Vetoan nyt etenkin teihin intomieliset nuoret. Te olette mormoniyhteisöjen tulevaisuus, teidän kyseenalaistamisenne kautta voidaan asioihin vaikuttaa ja nukkuvia herättää toimimaan maailman puolesta eikä vain pelaamaan omaan pussiin. Muuten koko mormonismi on vain taas yksi samanlainen ihmislahko toisten joukossa. Se tuskin on tarkoitus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
MAP opettaa myös, että "olkaa maailmassa mutta älkää maailmasta". Tällainenhan vähän viittaa juuri tuohon "hoidetaan omat hommat"-meininkiin. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että kirkko voisi tehdä enemmän maailman kurjuuden eteen. Nyt se pistää varojaan kirkon kasvuun ja miettii varmaan siltä kannalta, että kunhan kaikki ovat mormoneita..... ;)
Mutta en usko, että kukaan/mikään voisi poistaa maailmasta epäkohdat.
En edes pyydä että kirkko käyttäisi rahaa; sitä nimittäin on syydetty erilaisiin projekteihin ihan yllin kyllin. Ennemminkin koko voimavaran voisi suunnata asennekasvatukseen.
Pyydän että mormonit yksinkertaisesti antavat yhteisönä äänen niitä epäkohtia vastaan jotka ovan niin hirveän räikeitä ja joita vastaan yksikään klassinen yhteisö ei tunnu uskaltavan puhua suoraan. Tokihan esim. terrorismia vastaan puhuvat kaikki - mutta entä ketkä puhuvat niitä syitä vastaan joiden vuoksi terroristit joutuvat valitsemaan terrorismin? Sillä puolella olisi yllin kyllin työsarkaa ja avointa maastoa toimia. Se sarka vaatii kyntäjäänsä ja uskon että tulevat sukupolvet kiittävät niitä jotka aloittavat järkeistämisen ajoissa.
Yksi suurista pyynnöistäni käytännön elämässä on se ettei yksikään mormoni suostuisi enää jatkamaan Irakin sotaretkeä; ei henkilökohtaisella hyväksymisellään, eikä etenkään taistelutoiminnassa tai sen tukemisessa. Ei vaikka taistelukentällä olevia mormiksia syytettäisiin mistä. (Leijonan kitaan, Nyky-rooman coloseum on oikeussaleissa.) Pikemminkin julkisen sanoman pitäisi olla : "Lopettakaa tuo hulluus!".
"olkaa maailmassa mutta älkää maailmasta".
Tämän käskyn itse käsitän niin että sijaitsemme juuri tässä ja nyt mutta meidän tulisi totella ylempää totuutta, toimintamme lähteen pitäisi tulla muualta kuin tämän maailman harharetkistä mielestäni mormonien tulisi elää ennenkaikkea utopian säännöillä ja levittäen tuota säännöstöä maailmaan itsensä ja yhteisönsä mallin kautta - sen joka tasolla - myös yhteisöllisellä vastuulla koko maailmasta. Maailmasta olevat ihmiset menevät joukon mukana ja imevät oman tietoisuutensa ympäristön ilmiöistä ja muodostavat mielipiteensä kulloisenkin tilanteen mukaan ilman ylempää tavoitetta tai säännöstöä - heidän toimintaansa ohjaa kuluvan hetken ohimenevät ärsykkeet; ei ikuinen totuus.
Jos mormoniyhteisö alentuu toiminnassaan unohtamaan yhteisöllisen vastuun on todellinen Jumaluus mormoneilta kadoksissa. Uskon että Jumalan hengen vaikutus toimii juuri kokonaisvaltaisen oikeamielisen toiminnan seurauksena, toiminnan jota ohjaa järki, tunne hyvästä ja valmius asettaman itsensä maailman arvosteltavaksi jos tietää mistä puhuu.
Lisäksi uskon että mormonit ovat kuitenkin turvassa vaikka alkaisivatkin etenkin USA:ssa yleisen linjan vastaisiksi rikkureiksi. Eiköhän euroopasta löydy suojapaikka jos tilanne todella pahaksi koituu; tänne ainakin mahtuu yksi perhe... :) Miekkanne on totuus ja oikeus ja kilpenne on nuhteeton elämänne ja aito hyvä ulkospäinnäkyvä tarkoituksenne. Miekkoja ja kilpiä ei tehdä vain museotavaroiksi vaikka sinne ne hyvässä maailmassa kuuluvatkin ... Onko maailma hyvä? Ei minun mielestäni ainakaan. Olisikohan siis korkea aika valmistautua?