Kylväjä

Oikea vertaus sitten kysymyksessä, sillä joku toinenkin on innokas kylväjä kuin vertauksen isäntä.

Jotkin vertauksensa Jeesus selitti erikseen opetuslapsilleen jälkeenpäin. Matteuksen evankeliumin 13. luvun alussa on kylväjävertauksen tiivistelmä ja vähän myöhemmin sen selitys. Puheensa lopuksi Jeesus käyttää rabbeille tunnusomaista hepreankielistä sanontaa: »Jolla on korvat, se kuulkoon.» (Ks. esim. Matt 11:15 ja 13:9, Ilm 2:7, 11, 17, 29.) Näin hän tähdensi kuulijan vastuuta. Kylväjävertaus puhuukin voimakkaasti uskonelämän esteistä ja vaaroista.

Jeesus kuvaa neljää erilaista maaperää, joihin sanan kylvö lankeaa: »Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat,ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.»

maailmaa eikä mitään Jeesuksesta välitä vaikka Herran sanat ovat Henki ja Elämä. Mammona tuo ajallaan myös sen pedon merkin, ja väkevä eksytys sitä markkinoi ihmiskunnan kehityksenä ja erilaisina sairauksien parantajina ja diagnostiikan tekevänä ihmesiruna.

Jeesuksessa riittää verensä ja elävä vesi ja Pyhä Henki.

Maailmasta ovat lihan halut ja silmäin pyynnöt ja elämän korskeus.

Rahan halu on kaiken pahan alku ja juuri. Jeesuksessa on hyvä ymmärrys ja viisaus.

Vertaus jatkuu
Kun Jeesus tulkitsi omille opetuslapsilleen tien oheen pudonneiden siementen kohtaloa, hän korosti pahan todellisuutta. Jos joku »kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin». »Linnut» tulevat ja syövät siemenen. Miten pieniltä näyttävätkään keväällä pellon pientareella hyppelehtivät peipposet. Usein juuri pienet asiat riistävät sanan kylvön, varsinkin jos emme täysin ymmärrä, mitä meille todella on julistettu. Pikku kiireet, pienet harmit, harhailevat ajatukset, pyhittämättömät päiväunet ja yleinen turhanpäiväisyys ovat usein niin mitättömiä, että niitä vastaan ei osaa suojautua. Kun muuan nuori valitteli kerran Helsingissä ajatusmaailmansa epäpuhtautta, lähetin hänet katsomaan Esplanadin puistoon Runebergin patsasta ja pyysin, että hän tulisi myöhemmin kertomaan, mitä oli havainnut. Runebergille on tehty piikki päähän, että pulut eivät voisi istahtaa sen päälle. Kyllä linnut kykenevät taiteilemaan päämme päälle usein piikistä huolimattakin, mutta itse olemme vastuussa lähinnä siitä, että ne eivät tekisi sinne pesäänsä.

Katsomme itseämme. Siihen on syynsä, sillä mitä kylvämme, sitä myös niitämme, sanoo Raamattukin.

Ajatuksemme on siemeniä täynnä.
Ajatelkaa sitä mikä on Pyhää, puhdasta ja arvokasta.
Millaiseen peltoon kylvämme?
Turmeluksen peltoon vai iankaikkisen elämän peltoon.
Kaikki ajatukset, sanat ja teot ovat siemeniä, jotka päätyvät jompaan kumpaan peltoon.