Mul on liian vähä ystävii vaikka oon yrittäny
kaikkeni päästä mukaan piireihin. En meinaa
jaksaa nousta aamuisin ylös sängystä tän takia.
Välit vanhempiin ja siskoihinkin on huonot. En
siltikään uskalla muuttaa omilleni vaikka ikääkin
olisi. Pelkään että olisin entistä yksinäisempi.
Oikeestaa kukaa ei soittele mulle tai pyydä
mihinkää.
Kertokaa minkälainen pitäs olla että sais
kavereita jotka jaksais pitää yhteyttä muhun? En
ole enää koulus, käyn töis mutta siel ei tapaa
ketää. Yksinoloa töissäkin...
kaikkeni päästä mukaan piireihin. En meinaa
jaksaa nousta aamuisin ylös sängystä tän takia.
Välit vanhempiin ja siskoihinkin on huonot. En
siltikään uskalla muuttaa omilleni vaikka ikääkin
olisi. Pelkään että olisin entistä yksinäisempi.
Oikeestaa kukaa ei soittele mulle tai pyydä
mihinkää.
Kertokaa minkälainen pitäs olla että sais
kavereita jotka jaksais pitää yhteyttä muhun? En
ole enää koulus, käyn töis mutta siel ei tapaa
ketää. Yksinoloa töissäkin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiskaisehan itsesi ylös sängystä ja lähde
liikkeelle,sillä eihän kukaan tule kotoa hakemaan
eikä sängystä käsin saa ystäviä.
Vielä jotain neuvoja ystävystymiseen... Onko
tällä iällä (19) jo myöhäistä? Kaikilla tuntuu
olevan jo "paras kaveri". En tunnu olevan tärkeä
kenellekään.
Höpsistä vaan...kyllä sinä olet tärkeä jollekin
kunhan se joku oikea sattuu kohdalle osumaan.
Eikä sinun iälläsi ole myöhäistä...ei koskaan ole
liian myöhäistä.Reippaasti vaan ulos ja
rientoihin,siellä se ystäväsi odottelee.
Muistatko sähköputkimiehen?
Ei menestynyt teattereissa kun taisi aihe osua arkaan paikkaan...
Kaltaisiasi yksinäisiä ihmisiä on todella paljon "tuolla ulkona" tässä suomen maassa, jossa ei perhe ole välttämättä mikään perusarvo, kuten esim.mustalaisilla tai muissa kulttuureissa...
Epätoivo täällä ajaa ihmisiä yhteen.
Toivottavasti tunnistat samointuntevia ihmisiä kun heitä tulet kohtaamaan..kuten minut?? Heh.
Onnea jatkossa.
Hei, ei kai ystäviä saadakseen tarvitse missään
piireissä olla? Varmasti riittää kun vain oot
ystävällinen ja meet innokkaasti mukaan muiden
juttuihin. Joskus saattaa kestää kauankin "tulla
hyväksytyksi", mutta mahdotonta se ei koskaan ole
=)
kannustuksestanne!!!!! =) Yritän taas jaksaa olla
aktiivinen.
Olet oikeassa siinä, että kotoa muutto ei ole ratkaisu yksinäisyyteen. Aikoinani muutin itse pois kotoa ja huomasin, että muutto ei tuonut yhtään uutta ystävää. Päinvastoin jouduin entistä surempaan yksinäisyyteen, kun ei ollut mahdollisuuksia olla läheisten ihmisten kanssa.
Muutto omaan asuntoon on ratkaisu vain jos haluat olla yksin. Sinun olisi parasta koittaa saada välit kuntoon vanhempien ja sisarusten kanssa. Ja vasta kun elämä tuntuu sellaiselta, että "siivet kantavat" kannattaa sinun ajatella muuttoa.
Minä löysin 23-vuotiaana, pitkän odottelun jälkeen, ystävän. Asuimme vuosia yhdessä, saimme yhdessä laajahkon tuttavapiirinja sitten erosimme kun ei enää tuntunut hyvältä.
Nyt olen taas yksin. Tai oikeastaan en. Minulla on uusia ja entisiä ystäviä useitakin, mutta pulma on se että he eivät soita tai pidä yhteyttä niin aktiivisesti kuin toivoisin. Asun itsekseni ja tyrkytän itseäni sinne ja tänne. Seuraksi muille, kun en osaa olla kaikenaikaa itseni kanssa. Niin elän viikko viikolta ja odotan, että pääsen taas asumaan jonkun kanssa saman katon alle. Sitten vasta olisin tyytyväinen.
Yksinäisyydestä voivat kärsiä kaikenikäiset. Senkin jälkeen kun parhaat ystävät ovat löytyneet.
Mee vaikka baariin joku perjantai-ilta ja juo niin, että estot häipyy, mutta, että et käyttäydy typerästi... Sitte meet vaikka yksikses tanssimaan ja "tunkeudu" jonkun kivalta näyttävän tytön seuraan ja kuiskaa sille vaikka et voitko tanssia siinä koska oot yksin... Seuraa tilannetta ja jos niillä riittää kiinnostusta niin seuraa vaikkapa pöytään biisin jälkeen... Oo iloinen, mutta älä liian tekopirtee... Kyllä se siitä!! =)