Kun perheessä on mielenterveys ongelmia. Lyhyesti miehelläni on todettu masennusta, ahdistusta, sos tilanteiden pelkoa sekä häntä nyt hoidetaan jatkuvasti psykiatriakeskuksessa hänen nopeiden mielialavaihteluiden vuoksi. Olen ollut kolme vuotta hänen kanssaan ja elämä on yhtä vuoristorataa. Olen henkisesti jo väsynyt ja hieman toivoton kun en enää tiedä millä jaksaa ja tukea miestä. Itse käyn ammatti ihmisen puheilla sekä menen tukikurssille, mutta huomaan silti että pelkään miestä. Jotenkin kaikki tapahtuneet ovat saaneet minun tuntosarveni herkäksi ja reakoin mieheeni hyvin herkästi. Tuntuu etten tiedä milloin mieheni on mieheni ja milloin sairaudet ottavat vallan. Kertokaa ihmiset millä jaksatte arjen, mitä keinoja käytätte helpottaaksenne taakka. Miten lapset siinä arjessa pärjäisi hyvin mukana? Yhteisiä pelisääntöjä tai jotain muuta?
Hyviä neuvoja ja apuja jaksamiseen..
koppelo1
676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehesi on aina miehesi "sairaudet" eivät ota valtaa. Millä loogisella syyllä luulisit että ottaisi. Se on kaikki osa miehesi persoonallisuutta, normaalia persoonallisuutta. Ihmiset uskovat turhaan kaikenmaailman kotkotuksiin kuten psykiatriaan ja uskontoon ilman loogista syytä, ja tulos näkyy kaikenlaisina ongelmina. Minäkin voisin ajatella että olen mielisairas, mutten todellakaan niin ajattele, koska kukaan ei ole niin sanonut enkä itsekään ajattele olevani mielisairas. Kaikki on asenteesta kiinni. Tosiasiat ovat empiirisesti havaittavissa, tieteellisesti testattavissa. Ihmiset vaan tekevät kaikenlaisia asiaoita.
pilkku ensimmäiseen lauseeseen unohtui kiihkossa.
Pyysin neuvoja ja apuja, sinulta ei sitä tullut. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. En ole asiasta samaa mieltä kanssasi.
Niin ja mistä tiedät onko miehelläni normaali persoonallisuus vai ei? En ole maininnut siitä mitään ja häntä tutkitaan nyt tarkemmin kun ei kaikkia tapahtuneita voi selittää että ne olisi tietoisesti tehty... Niin ja oli väärä sana valinta, ei ne sairaudet häntä ole vallanneet vaan hän on altistunut niille. Mutta hän ei ole aina oma itsensä, hän ei pysty itse hallitsemaan käytöstänsä. Miten selität psykoosissa olevan ihmisen että se on hänen normaali persoonnallisuus?
Miten selität edes mitä psykoosi on? Minusta psykoosia ei ole olemassa.
Kuulehan näsä minulla on oman lähipiirini ympyröissä kokemusta psykoosista, että enköhän tiedä mitä se on. En viitsi vaivautua sinulle vastaamaan, kun et itse kyennyt neuvoja tai apuja tilanteeseeni antamaan. Eikä psykoosista kertominen näsäviisaalle, kaiken tietävälle, muita väheksyvälle persoonalle ole tarpeen.