Syyskuussa tapahtuu

En ole ikäisenne ja kirjoitankin ohimennen pyörähuollosta joka minun piti itse hoitaa.
Pesin ja aloin huollon, ilmat ok, vaihdoin isomman satulan kun löysin paremman.
Huolimattomasti kävelin liian läheltä ja kaasin fillarin, ohjaustanko vinossa nyt pahasti ja varpaankynsi sinisenä kun joku osa osui, nyt ei naurata, umpikenkä on mahdoton laittaa jalkaan.
Huoltakaa huolella ettette joudu itse huollettavaksi.

Tässä osuuteli syystunnelmiin.

Avoimuutta mahtuu, kaikin tavoin, vaikkapa joka ketjuun.

Meidän "omat" puolukkarinteet ovat Virroilla, siellä päästään savusaunan pehmeistä löylyistä Vaskiveden hyväileviin aaltoihin. Täällä Suomenlahden saarissa on puolukoita niukalti tänä vuonna, mutta niin rattoisaa poimia, ettei saalis ole pääasia, kerätäänkin yleensä syömämarjoiksi pitkin syksyä, ettei säilöttyjä tarvitse heti verottaa. Tällä viikolla nähtiin kaksi kyytä, nauttivat nekin rantakivikoissa lämmöstä. Kyyt pelkäävät ihmistä niin, että antavat suosiolla tietä , eivät malta edes jäämään poseeraamaan valokuviin.

Syksy on tullut ainakin kalenteriin termisestä kesästä huolimatta. Ruskan värejä ei näy juuri kuin hiukan koivunlehdissä ja villiviini on alkanut punastella. Taivaalla on muutamana päivänä ollut vilkas ja äänekäs liikenne, kun hanhet suuntaavat etelämmäksi suurin joukoin. Niitä liittyy omilta mestoiltaan aina uusia ja uusia porukoita, ja lopulta niitä voi olla satoja lentolaivueessa. Vaikuttava näky on, kun ne laskeutuvat pelloille välipalalle. Hanhille vilkutan iloisesti näkemiin , mutta kurkiauroille lähetän haikeat toivotukset jälleennäkemisestä.

Mitä ihmettä, onko 13. päivä ja perjantai ! Olkoon tämä erityisen onnen ja ilon päivä, ainakaan sää ei estä ilonpitoa.

Syystunnelmia on näin kesäisenä aamupäivänä vaikea kokea, jolloin lämpö tulvii ovista, ja kaikki ulkona kylpee auringossa.

Ihana kesäaika vain jatkuu,..säätieteilijätkin hymyilevät sääkartan edessä, kertoessaan läpimän vielä jatkuvan.

Sitävastoin katsoessani videointia, - veneen lipuessa eilen Turun saariston merimatkalla klo 20.55, koin iltavalaistuksen meren peilityyneydessä jo syksyiseksi. Ohi lipuvat saaret kuvastuivat tummansiniseen mereen, puolikuun kimmeltäessä taivaalla jo korkealla.

Mikä hiljaisuus ja koskemattomuus välittyi tuosta kauniista saaristosta, missä asumattomia saaria on ainutlaatuisen paljon.
Mitä kauemmaksi mennään avomerelle, sitä karummaksi ja sileimmiksi nuo tuulten puhdistamat luodot muuttuvat.
Avaruuden valtaama on meren ja taivaanrannan kohtaaminen kaukaisuudessa.

Säv.Otto Palmgren kertoo sen sävelin

Heijastus

- Avaruus vain tietää voi sinen ikuisuuden,

- pääsee meren salaisuuksiin syvyys yksin vain.

- Katson suvipilviin ja katson meren peiliin,

- kauneutta antaa ne mulle heijastain.

sanat Reino Helismaa

Tänään on kahden läheisen syntymäpäivä soitin anivarhain sisarelleni hänellä on tapana olla jo klo 7 (anivarhain) lenkillä, kertoili ettei muista näin kaunista syksyä, tyyntä ja kaunista on täälläkin päin Suomea.

Toinen kärvisteli Scotlandissa sateessa, lupasi olla jo illalla kauniissa syyssäässä Suomessa.

Kyyn näin minäkin Mäntyharjun louhikossa tyyni aurinkoinen sää pisti käärmeen kiepille nauttimaan lämmöstä, juttelin sille vaan ei pienintä liikahdusta näkynyt eläimestä.
Ovat salakavalia jos tulevat häirityksi, parasta varoa.

Haapa, koivu ja vaahterat alkavat saada kaunista väriä ja joku pensasaita värittyy kirkkaisiin väreihin, mänty karistaa vanhinta vuosikertaansa.
Varjossa asteita 21, kyllä passaa nauttia.

Mahtava kaste ja sumua riittää, ei kuitenkaan ole hernerokkasumua, kevyemmältä näyttää.
Tämä mäkemme on kyllä yhtä koivua lukuun ottamatta kesänvihreä.

Eilen kuulin kurkien kokoontumiskutsua kyllä se teki haikean olon, tuli mökkilammen joutsenet mieleen ne kun kävi lentämässä mökin yli pari kertaa ja hyvästijättö talveksi 'kaakatettiin' kovaäänisesti, siinä oli tunnetta kuin erotessa aina on.
Syksy on voimakasta aikaa, luonto muuttuu ympärillämme itse sen mukana, meidän ikä on jo elämän syksyä, osaammeko ajatella että muutto tuntemattomaan lähestyy osaammeko varautua vai onko se tarpeen.
Jos olemme eläneet sovussa yhteiskunnan ja luonnon kanssa tuskin mitään parannettavaa ja varautumista tarvitaan, näin minä olen asian ottanut.

Joskus tulee mieleen vakavia asioita jo aamusta, silloin on hyvä kirjoittaa nuokin esille.

"Rintaani rauhan niin tyynen se saa, Saimaa on illalla kauneimmillaan", tulee TVstä kuin piste iin päälle tälle ajatukselle.

Katsoin Forecan sääennustetta, näillä kulmilla pitäisi olla aurinkoinen syyslauantai. Pyykkikone töihin ja lakanat yritän saada raittiissa ulkoilmassa mankelikuiviksi.

Satamassa on Muikku & Pottu markkinat joten sinnekin pitäisi ehtiä ainakin sunnuntaina siis huomenna. Toisaalta hieno juttu että pientä kiireen tohinaa riittää jokaiselle päivälle muutenhan oloneuvos-aika tuntuisi pitkältä.

Ikkunasta katson ulos, täysi syysruska luonnossa, ainoastaan pihanurmikko on kauniin vihreä. Tervetuloa syksy pidän tästä vuodenajasta.

Kaunis ulkoilupäivä on tulossa, toivotan kaikille lukijoille antoisaa ulkoilupäivää sinne missä kukakin palstalainen elämänsä päiviä asustelee.
-----------------
jk. Biojätepussi tabloid lehdestä. Pirkanmaan jätehuoltokeskus päivän lehden mukaan antaa ohjeet tähän.
www.youtube.com/user/neuvontaPJOY

Aurinko kuivattaa vielä pyykin muutamassa tunnissa, ja pyykki saa hyvän tuoksun.
Olen lakannut käyttämästä hajustettuja huuhteluaineita että puhtaan pyykin tuoksu tulee paremmin esille.

Kiitos biopussin teko-ohjeesta, olen kyllä sanomalehtiä käyttänyt 'kääreenä' kun pussit joskus ovat unohtuneet kauppaan.

Kauniina on avautumassa lauantai päivä.

Saaterin kuusiaitaa! Lainaan kaverin sanoja kuusiaidasta puheenollen. Tuossakin sitä on, parikymmentä metriä. Aivan liikaa, tai, jos totta puhutaan tykkään siitä jos olisi aikaa tarpeeksi usein leikata sitä, joka vuosi.

Nyt on käytettävä sahaakin, mutta kyllä se siitä kaunistuu, vielä sitä kehunkin ainakin uskon näin.

Niin se on että kuusiaita on hyvin hoidettuna tiiviinä kaunis ja arvostettava taideteos.
Talvisin suojaa viimoilta pihapiiriä, antaa varpusille suojaa kesällä ja talvella.

Ainahan ihminen keksii vapaa-aikaan virikkeitä, ei sitä istuttamisen aikaan tiedä minkä homman on itselleen järjestänyt ;-)).

Hohhoijaa, enpä oo ´joutanut´ paljon muuta kuin palstalle vilkasemaan eikä suuria inspiratsiooneja ole syntynyt, aiheita olis kyllä liikakin. Ettei tulis väärinkäsityksiä, että töitä tehden olisin huhkinut, niin kerron tehneeni - ei juuri mitään. Olen vaan ´hurmioitunut´ TV:n annista, kun viides sukkapari pitää olla valmis tiistaihin mennessä, niin töllöttänyt olen samalla kummasti kiinnostaviakin ohjelmia näin kesän jälkeen.
Esimerkkeinä voin mainita, että aionpa Karl Marxin Pääoman ottaa luettavakseni, joskus sata vuotta sitten viimeks siihen tutustunut. Nyt tuli niin uudelta kantilta Marxia koskeva ohjelma, että pitää siihen uudelleen tutustuu.

Sitten erittäin hauskana pidin Strada.Streamissa keskustelua Suomen armeijan tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Siinä oli niin hyvä pari haasttelussa, tyypillinen erittäin isänmaallsmielinen reserviläinen ja sitten ulkomaalaistaustainen nuori viehättävä nainen, naiiviuden suloista huippuluokkaa naisellisene ´aatteineen´
No sit vielä tuli hyvinkin kiinnostava ohjelma, joka varmaan vielä saa jatkoakin, amerikkalaisten alkoholinkäyttö 1800- luvulta kieltolakiin saakka. No nää nyt tulivat katsotuista mieleen. Nyt oli näin ja toisena päivänä toisin, saattaa olla, etten aukaisekaan koko toosaa.

Mutta hurjasti virikkeitä antoivat nuo ohjelmat omaan ajatteluun, kun jaksas, niin kirjottas.
Onnin perheelle nuo sukat nimittäin, toinen Onnin sukka enää, tulee Onni äitinsä kanssa nimittäin käymään, niin saavat sitten mukaansa. Jokasyksyinen traditio on nää sukat, enhän juuri muuta osaakaan neuloo kuin sukkia ja lapasia.
Asiaa riittäs näköjään, mutta nykerränpä nyt tuon viimesenkin sukan, niin saan sannoo, että kivat sulle sus....no höh !

Sukkien kudonnassa on hyvä puolensa, ei tarvitse hirveästi muistaa tai keskittyä,
varsinkin jos sinne tänne kutoo raidat on hyvä ja helppo seurata sitten parin valmistusta.
Jokavuotinen tuo homma on minullakin, niistä voi sitten antaa 'yllätyksellisiä' paketteja kun vierailen tuttavissani.
On tuossa lippaassa muutama viime vuotinen pari aina niitä jää yli ja vuosi vuodelta vaan enemmän, kummastako johtunee kudonko vauhdikkaammin vain väheneekö väki?
Tuubihuiveja kudoin nuorisolle ja nyt oli jo toivomus pojan tyttärellä luonnonvalkoinen, sinne tänne eri värisiä pätkiä, järjestyy, vaikka se onkin pitkäveteinen ja aluksi tuntuu kuin se ei edistyisi ollenkaan.

Nämä kudontahommat hoituu TVtä katsellessa ihan hyvin, ja näin pysyy maailman menossa mukana.

Sitruunaperhoset n auttivat vielä kesäisistä säistä kovasti ovat liikekannalla, välillä pyörien kuin valssissa.

Tulin ilmoittamaan, olen aloittanut 'sukkatuotannon'.
Kävin lankavaraston läpi ja katsoin niiden riittävän pahimman innostuksen yli, sitten voi harkinnan mukaan hankkia lisää.

Olen tässä ihmeissäni kun se vimma tuli ja voitti!