Trauman aiheuttamat oireet? Jotain vialla .

Olet normaali, älykäs ihminen. Olet kokenut paljon vakavia ja järkyttäviä asioita ja olisi outoa jos tuollaisiin ei ragoisi. Aivosi ovat puollustautuneet pysähtymällä ja nuo traumat ovat jumissa muistissasi. Puhuminen ja asioiden käsittely auttaa. Kuitenkin se ei ehkä ominpäin onnistu.
Kannattaisi puida juttuja ja menneisyyttä hyvän traumatrapeutin kanssa. Lääkkeet ovat vain ongelmien piilottajia.

Samoilla linjoilla lähtisin etenemään kuin mitä nimimerkki "hakudu terapiaan". Ongelmaksesi on mitä ilmeisemmin muodostunut alpratsolaami. Kovia olet kertomasi mukaan joutunut kokemaan. Kroppa voi reagoida monin eri tavoin traumoihin, mutta niistä pääsee usein ylitse keskustelemalla ja käymällä tunteitaan läpi. Kaikenlainen lääkitys voi hidastaa ja jopa estää tällaisen heijastelun ja itsetutkiskelun, kun on huumattuna. Eipä sitä alkoholipäissäkään hirveästi pysty elämän asioitaan ratkomaan tai asioita fiksusti puntaroimaan. Kognitiiviset vaikeudet (keskittyminen, muisti, ajatuksen kulku jne.) ovat myös bentsokäytössä hyvin tavanomaisia. Jos olet käyttänyt alpratsolaamia pitkään tulee lopetus tehdä hitaasti annosta vähentämällä. Bentsojen kohdalla lääkärit ovat onneksi hieman viisaampia ja osaavat paremmin neuvoa vieroituksen kanssa kuin muiden mielialalääkkeiden tapauksessa.

Olen juuri lukemassa kirjallisuutta traumoista ja kaikki nuo oireesi ovat täysin normaaleja. Enkä yhtään ihmettele oloasi tuolla tapahtumahistorialla. Itselleni riitti pelkkä jätetyksi tuleminen siihen, että sain kuvaamasi kaltaisia oireita. Muista, että se normaali sinä on yhä olemassa tuon oireilun alla, se ei ole kadonnut mihinkään, vaikka siltä tuntuukin.

Minäkin suosittelisin hyvän traumaterapeutin puoleen kääntymistä.

Hei!

Tunnistan itseni tekstistäsi.

Olin ennen hyvin onnellinen ihminen, kunnes melko raju kokemus elämässäni aiheutti ilmeisesti trauman ja suunnatonta ahdistusta jonka voimakkuus vaihtelee päivästä toiseen. Kaiken lisäksi olen ADHD-ihminen, joten tunteiden käsittely ja ajatustenhallinta on lähes mahdotonta.

Trauman aiheuttajasta on nyt aikaa parisen kuukautta joten mitään konkreettista apua en ole vielä edes ehtinyt hankkia. Aika psykiatriselle sairaanhoitajalle on tosin varattuna, ja odotan aikaa kuin kuuta nousevaa jotta saan puhua puolueettomalle ihmiselle tajunnanvirralla kaiken mitä pääni sisällä liikkuu.

Käsittääkseni juuri tuollaiset äärimmäiset pelkotilat (puhuit tappouhkauksista) aiheuttavat aivan varmasti oireita myöhemmäksi aikaa. Itse näen asian niin, että ihmismieli ei pysty tapahtumahetkellä käsittämään niin voimakasta tapahtumaa ja asia jää sitten roikkumaan pidemmälle aikavälille ja ajatusten prosessointi aiheuttaa noita oireita.

Tunnistan itsessäni myös tuon tunteettomuuden. Ei oikein ole asioista mitään mieltä. Tämänkin asian näen niin, että voimakkaan tunnepuuskan tai traumaattisen kokemuksen jälkeen mieli ikäänkuin lamaantuu eikä ns. "jaksa" tuntea asioita. Minulle on näin käynyt aiemminkin juuri ihmissuhteen loppumisen aikana - itkin monta viikkoa päivittäin kunnes tunteet vain loppuivat, ei jaksanut enää. Meni aikaa että pystyin tuntemaan taas inhimillisiä tunteita ja kappas, tässä tilanteessa ollaan taas - ainoat inhimilliset tunteet ovat ahdistus ja hetkittäinen onnellisuus jos ahdistus ei vaivaa mieltä.

Irrallisuudesta en osaa sanoa, ilmeisesti sitä en ole itse koskaan kokenut. Lääkkeitäkään en ole toistaiseksi tähän oloon haalinut, sillä pelkään etten enää osaa olla ilman lääkkeitä.

Olen myös ollut aina hyvin sulavapuheinen, asian en ole huomannut muuttuvan muuten kuin että jos ahdistuksen aikana koittaa keskustella, ajatukset ovat toisaalla eikä ole läsnä keskustelussa.

Suosittelisin ehdottomasti hakeutumaan keskustelemaan ajatuksistasi ja tuntemuksistasi ammattilaiselle. Hän osaa katsoa asiaa objektiivisesta näkökulmasta ja luultavasti osaa jäsennellä ajatuksesi paremmin kuin sinä itse. Tämä taas auttaa sinua käsittelemään ajatuksiasi ja näin pääsemään pikkuhiljaa eroon ahdistuksesta. Myöskin puolueeton näkökulma ja vastaanotto auttaa sinua olemaan avoimempi ja kertomaan asioista niinkuin ne oikeasti ovat.

Koitetaan pärjätä!

mä ymmärrän sua mäkin olen fyysisesti aikahyväkuntoinen mutta en henkisesti. toi kuulosti ihan multa munkin asuntoon murtauduttiin ja mut huumattiin samassa tiedän että tätä on jatkunut jonkun verran.oireita mul tällä hetkellä on vainoharhaisuus kova stressi epäsosiaalisuus jne. En ole vielä mennyt hoitoon pitäs varmaan mennä. Jos ne kusipäät tulee viel tänne kotiini niin mulla on tätä varten kotona heittoveitsiä, heittokoukkuja ,puukkoja. viikate. viidakkoveitsi, molotovin cocktaileja ja sun muuta. mä tiedän että jotkut luulee että mä oon trolli mutta en ole. mul on kerääntynyt erilaisia ongelmia elämän varrella. isovanhemmat sanovat että nuoruus on yleensä vaikeaa mutta aikuisiässä elämä on ihan erilaista ja mä uskon tähän mulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja niistä pidän kiinni.

Joo voin kertoo itellä ollut samoja oireita. Tulli muutama vuosi sitten tämmöinen huume kokeilu joka oli niiin ahdistava että kehittyi traumaperäinen stressihäiriö. Mutta tosiaan tämä kehittyi sen takia että kokemuksena tämä oli niin ahdistava eli ei itse huumeesta. Olin normaali hyväntuulinen ihminen, jolla kaikki perus asiat kunnossa.. Mutta stressi tai trauma voi laukaista tämmöisen "kaukaisen" olotilan.. Käytin noin 2 vuotta SSRI lääkkeitä. Nyt ollut vuoden ilman. Saanut elämän ilon takaisin ja pala palalta vanhaa minääni rakentanut ja käsitellyt itse asioita. Monen asian summa miten saanu kontrollin elämään.. Mutta mm.urheilu, tupakoinnin lopettaminen, kofeiinin lopettaminen, terveellinen LUONNONMUKAINEN ruokavalio eli terveellistä koti ruokaa ei mitää lisäaine mössöö, ja tulee aamulla otettua monivitamiini tabletti ja omega3 annos.. Ja nyt saanu kontrollin ja oikeesti hyvä olo kun aamulla herää.. Ja moni asia muuttunut kun itellä asiat paremmin jaksaa hyvin mieli virkee ja KIRKAS !! Suosittelen paneutumaan just kofeiinin käyttöön itellä meni enne 5 kuppia kahvia ja 2 energiajuomaa joka kyllä tuntui. Ja omega 3 pitää mielen virkeänä.. Ja urheilu mukavaa tekemistä, jossa voi heittää aivot narikkaan.. Sekä mitä suuhun pistää ja mitä tekee vapaaajalla niin on todella tärkeää..Tottakai terapia auttaa myös itellä ei kokemusta mutta varmasti auttaa! että ei oo siel olkkarissa ja mätä sitä ässämix pussia.. Kuitenkin elämässä on niin paljon muutaki.. Joo helpompi sanottu kun tehty mut jos ite pystyin tähän nii pystyt sinäkin.. Ja se että ottaa yhen monivitamiini tabletin nii ei tarkota että paranee vaan kaikki yhdessä nii merkkaa paljon ja sen eron huomaa jo parissa viikossa. Hyvää syksyä!! Ja tsemii ! Tiedän tunteen se on hirvee mut et oo yksin ja sieltä voi päästä pois!

Itsekin pohdin samoja asioita kun keskustelun aloittaja. Voisi olla hyvinkin itseni kirjoittamia noi oirekuvaukset. Itsellä traumaperäinen stressihäiriö diagnosoitu. Lohduttavaa kuulla tavallaan, että muillakin trauma aiheuttaa ihan samoja oireita. Välillä olen nimittäin tosiaan jopa luullut, että olen tullut ihan hulluksi. Ajatuksetkin tuntuu välillä juurikin niin "irrallisilta" ja oudoilta!

Psykiatreilta en ole saanut mitään apua, valitettavasti.

Tuttua, liiankin tuttua. Takana vakava traumatisoituminen vuosia sitten. Oireilu kuuluu asiaan siinä tapauksessa. Häiritsevä ja lamauttava oireilu saadaan vähenemään tai jopa poistumaan asianmukaisessa terapiassa. Jos onnistuu löytämään ja rakentamaan toimivan lääkäri- terapeutti kontaktin. Ja vielä ylläpitämään sen niin kauan, että usko tulevaisuuteen palaa. Olen apua tarvinnut ja myös sitä saanut. Suosittelen.:)

Sulla on tosi raskaita kokemuksia taustalla ja tollainen oireilu on ihan ymmärrettävää sen jäljiltä. Itselläni on ollut SSRI-lääkitys noin 7 vuotta(silloin ei tosin mitään traumaattista tapahtunut). Nyt on ollut ahdistusta noin vuoden verran erinäisistä syistä(enkä kaikkia syitä tiedä itsekään) ja noin vuosi sitten yritin itsemurhaa. Sen jälkeen olen käynyt säännöllisesti psykiatrian polilla. Viimeiset puoli vuotta vointi oli jo parempi, mutta nyt tuli takapakkia kun muutama viikko sitten jouduin silmittömän väkivallan uhriksi. Sen jälkeen univaikeudet pahentui ja tuli pelkotiloja julkisilla paikoilla ja ahdistuskohtauksia ihan kotonakin. Siihen sain nyt jonki lyhytaikaisen rauhoittavan lääkityksen. Vielä on rankkoja paikkoja edessä kun pitää uhrina mennä poliisin kuulusteluun ja aikanaan sitten oikeuteen. Toivon voimia sulle alkuperäinen kirjoittaja ja jos vielä ketjua luet niin olisi kiva kuulla miten tänä päivänä menee...

Millainenkohan terapia auttaisi? Entä jos ei "torikammon" takia pääse terapiaan edes omalla autolla? :l

Komppaan muita suosittelen hakeutumaan avun piiriin. Itsellä on takana perheväkivalta historia ja vakava traumatisoituminen. Oon nyt käynyt pisempään terapiassa ja suuri apu ollut :)