mastektomiasta.Molemmat rinnat poistettiin. En ole vielä kertaakaan katsonut itseäni peilistä alasti, en ole katsonut arpia. Myöskään puolisoni ei ole nähnyt minua alasti. Seksiä ei ole ollut, minkäänlaista.En halua. Emätin on kuiva,ja kirvelevä ei haluja ole. En ole myöskään vielä hommannut mitään lisäkkeitä tissien paikalle joten ihan lattarintaisena olen reissuni tehnyt.Minulla ei ole vieläkään kasvanut kunnolla hiuksia, muutama haiven on päässä. Olen liikkunut huivi päässä vuoden. En olekaan käynyt missään muualla kuin mummulla ja Siwassa tämän vuoden aikana. En ole lähtenyt töihin takaisin, olen hakenut sairaslomaa aina lisää.
Kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta mitään eikä tarjonnut mitään apua.
Minusta näyttää että puolisokaan ei enää välitä, sillä on niin paljon omia menoja.
Kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta mitään eikä tarjonnut mitään apua.
Minusta näyttää että puolisokaan ei enää välitä, sillä on niin paljon omia menoja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kannattaa jo avautua. Hyvä että olet jo noin pitkällä. Eivät rinnat ole ihmisen aviot ja minuus. Tätini käytää liiknproteeseja. Miten voisin vakuttaa sinulle että naiseus ei ole rinnoissa. Tietenkin on sinun henkilökohtainen asia milloin olet valmis puhumaan asioistasi toisille ja he tietenkin kunnioittavat ja eivät utele.
Kannattaa rohekasti alkaa laajentamaan reviriään.
Olemassa on varmaan myös vertaistukiryhmiä rintasyövän läpikäyneille.
Niin naiseus ei ole rinnoissa, mutta minua hävettää hirveästi se että minulla ei ole mitään rintakehällä. En aio hommata mitään kumitissejä tilalle, se tuntuisi naurettavalta ja typerältä. En halua niitä mutta en halua oikein olla ihmistenilmoilla ilmankaan. Olen katsonut itseäni paita päällä. Aika karun näköistä. Näytän ihan mieheltä kun ei ole hiuksiakaan.
Sairaanhoitaja sanoi jälkitarkastuksessa, että et välttämättä saa maksusitoumusta proteeseihin ja liiveihin koska molemmat on poistettu, koska silloinhan ei ole välttämätöntä tasapainon vuoksi käyttää niitä ollenkaan. Enpä ole sitten perään kysellyt. Peruukin sais sellaisen kiiltävän joka näyttää nukentukalta, ja tietty valmis malli pitää olla, jos ostaa aitohiusta niin pitää maksaa kokonaan itse, 1500€.
Niin ja mies, hän ei ole koko aikana kysynyt että saisiko hän nähdä tai lähtisinkö saunaan hänen kanssaan. Vertaisryhmät ei kiinnosta kun niissä on vain tekopirteitä ihmisiä.
Minulta löytyi rintasyöpä viime vuoden marraskuussa ja se leikattiin tämän vuoden tammikuussa. Eli oikea tissi poistettiin kokonaan. Tammikuun puolivälissä mieheltäni löytyi haimasyöpä johon hän menehtyi helmikuussa.
Olen käynyt läpi sytostaattihoidot ja nyt kesällä sädehoidot. Töihin palasin tällä viikolla. Minulla on rintaproteesi liivin sisällä ja oikein hyvän näköinen yhteiskunnan kustantama peruukki. Ja olen nyt miettinyt toisenkin rinnan poistoa, koska minulla on aina ollut isot rinnat ja nyt kun on vain yksi jäljellä, niin se on vähän hassun oloista.
Eli tarkoitan, että ihminen selviää rankoistakin asioista. Itsesääli on pahinta ja valitettavasti sinun vuodatuksesi kuulostaa juuri sellaiselta. Ja mistä hitosta sinä tuon vertaisryhmä teorian vedit, oletko käynyt? Toiset jatkaa elämäänsä ja toiset pyörii itsesäälissä, kumpaan ryhmään haluat kuulua?!
Hei !
Olet nyt päässyt hienosti alkuun, kun jaksat kirjoittaa itsestäsi ja olostasi tänne. Se osoittaa, että sinulla on voimia ja tahtoa tulla kuulluksi ja saada itseäsi parempaan kuntoon. Varmasti nyt ei edes tunnu siltä, mutta tämä kirjoittaminen on tosi hyvä alku. Minun mielestäni sinun kannattaisi ottaa nyt yhteyttä sinua hoitaneeseen paikkaan, vai ovat kaikki hoitosi jo loppu. Kuitenkin siellä järjestetään se seuranta (olen tietämätön tästä, kun itse olen tämän taudin kanssa ihan alkumetreillä). Jos sinusta tuntuu, ettet pysty puhumaan, niin tulosta tämä viesti sinne mukaan tai lähetä vaikka sähköpostilla. Pääset varmasti juttelemaan asioistasi ja saat jonkun ihmisen joka kuuntelee sinua ja auttaa eteenpäin. Vaikka nyt tuntuu toivottomalta ja ettei kukaan välitä, niin kyllä kaikki helpottaa aikanaa. Minäkin välitän sinusta ja halusin koettaa auttaa, kun luin viestisi. Tsemppiä kovasti. Yritä jaksaa jo tänään ottaa yhteyttä syöpäklinikalle, niin saat asiat alulle. Sekin varmasti jo helpottaa oloa.
sinulle syrjäytynyt syövän v. olen 3v.sitten sairastanut rintasyövän,leikkaukset,sytot sädetykset tehtiin.minulla oli peruukki joka ei tod.nyk. muistuta nuken hiuksia vaan itse voi kampaamossa valita "itsensä näk."peruukin joka vielä leikataan juuri sellaiseksi kun haluat.minullakin hävisi halut ja se kyllä ottaa päähän vieläkin.mut tsemppiä sinulle ym kanssasisarille.
Hei!
Älä anna syövän hallita elämääsi liikaa. Muutakin elämää täytyy olla kuin syöpä. Itselläni on uusiutunut rintasyöpä ja hoitoputki puolessa välissä. Löysin aidon näköisen keinokuituperuukin, jota monet eivät ole huomanneet peruukiksi. Paljon ovat peruukit muuttuneet. Sovittelemalla löytyy itselle sopiva.
Harrastan liikuntaa, käyn töissä hoitojen ohella. Ihan normielämää.
En halua enkä jaksa mennä töihin. En keksi mitään positiivista kun ei voi mennä mihinkään kuin olla vaan kotona.
ap
Luitko noita vastauksia ollenkaan?
Luin, miten niin?
Aitoon, kunnolliseen mittatilausperuukkiin ei saa korvausta. Valmiit eivät istu mun päähän. En oikein tiedä kenelle tästä ongelmasta pitäisi puhua.
Toisekseen, se että puoliso ei näytä tukevan eikä välittävän, masentaa, ei ole oikein elämän haluja. Tässä kuussa se on ollut vain yhden viikonlopun kotona. Mulla on sellainen tunne sisuksissa että sillä on suhde. En ole kyllä kysynyt, mutta miksi se muuten laukkaisi milloin missäkin, ei kiinnosta olla kotona hetkeäkään, tai kiinnosta miten voin,eikä sitä kiinnosta olla lähekkäin tai muuta.Ei ole edes tahtonut ulos syömään, ei varmaan kehtaa minun kanssani lähteä.
Liikuntaa toki harrastan vähän, sen minkä voin, eli kävelen iltaisin jopa tunnin lenkkejä. Kädet ovat melko kipeät vielä, muuta ei voi oikein tehdä, ja itseasiassa ne kädetkin kipeytyvät ja turvotus lisääntyy kun kävelee. Musta tuntuu että en pystykään enää meneen samoihin töihin kun käsien kipu rajoittaa.Teen työkseni liukuhihnatyyppistä työtä ja käsillä.
Polille tuli aika. Pitäiskö näistä puhua siellä? Mitä jos niillä on kiire,eikä ne kysy?Milloin on mahdollista päästä siihen rekonstruktioleikkaukseen,eikö se vuoden päästä ollut? Miltä ne uudelleen tehnyt rinnat tuntuvat, tuleeko niiden ihoon normaali tunto? Minä luulen että mulle ei voi tehdä omasta kudoksesta kun olen melko hoikka, pitäis varmaan laittaa silikonit ja lihaksen alle, näin se yksi kirurgi arveli siinä alussa. Mutta eivätkö ne ole sitten hölmön näköiset pallukat ja kovat ja saako niistä luonnollisen näköiset ja kokoiset? Onko kellekään tehty näin. Miljoona kysymystä.... no entäs se silikonin vaarallisuus, aika paljon on ollut niistä juttua. Onko se sen väärti että laittaa itseensä sellaista mikä ei sinne luonnostaan kuulu, tulee vähän turhamainen ja bimbo olo kun ajatteleekin.
Miksi ei voi mennä mihinkään???????
Tuota en usko, etteikö sinulle löytyisi sopiva peruukki Suomen maasta. Minullekin jopa löytyi kanamunan muotoiseen päähäni. Eikä ole mikään mittatilausperuukki. Keinokuituperuukki, josta päältä oli solmittu käsin ja se nosti hintaa niin, että maksusitoumuksen jälkeen maksoin siitä peräti 27 e :)
Minun mielestä kannattaisi tosiaan polilla turvotuksesta kädessä ja rekonstuktioleikkauksesta ja mistä vaan syöpään liityvästä. Itse soitan syöpähoitajalle, jos jokin vähänkin askarruttaa ja lääkärille mennessä kirjoitan ylös mitä pitää kysyä, muuten en välttämättä muista kaikkea. Ja pyrin kirjoittamaan vastauksetkin ylös.
En minäkään mieheltäni ole mitään tukea saanut ja pitää minua terveenä, vaikka oikeasti tilanteita, etten jaksaisi kaikkea tehdä kuten ennen, No olen ratkaissut asian niin, etten välitä tälläisistä asioista, Jos en jotain jaksa tehdä, niin sitten en tee. Jos toinenkaan ei tee, niin sitten ei kukaan tee. Odotin alussa jonkinlaista mielenkiintoa terveydentilaani kohtaan, mutta enää en edes oikein välitä kertoa missä mennään. Olkoot, en välitä.
Syöpäyhdistykselläkin voi käydä juttelemassa, siellä on asiantuntevaa apua ja käytännön neuvojakin arjessa selviytymiseen saa. www.cancer.fi sivustolta keskustelupalstalta saa vertaistukea ja vinkkejä erilaisiin syöpään liittyviin asioihin.
Pidetään vaan lippu korkealla!
ihan ymmärrettävää, ettei ap:n ajatukset ole kovin iloisia, kun puolisokin on välinpitämätön. Hyvinkin saattaa olla suhde. Exä oli kiireinen, ei kiinnostanut minun asiat jne. toinen nainenhan sieltä paljastui. Jos teillä ei ole ollut seksiä pitkään aikaan niin se vielä tukee sitä. Yleensä ihminen kaipaa läheisyyttä.....
Mutta toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi, vaikka nyt näyttääkin synkältä.
Syyllistätkö sinä minua siitä että ei ole ollut seksiä?
Pitäisi kai nyt miehen ymmärtää, että naista ei haluta seksi kun molemmat rinnat leikattu pois, rintakehä lauta niinkuin miehellä koristettu hirveillä arvilla, alapää kuiva kuin sahara ja kipeä. Hormonit ajettu alas lääkkeillä! Ei kiinnosta seksi ei.Läheisyys kiinnostaisi, mutta miestä ei. Eipä ole halannutkaan sen jälkeen kun tulin kotiin.Itse kaipaan ja haluaisin läheisyyttä, mutta miehestä ei näköjään ole siihen. Otan viikonloppuna puheeksi asiat. Olen meinannut aikaisemminkin mutta ero muuttoineen tuntuu melko raskaalta tässä vaiheessa.Onneksi lapset ovat isoja ja auttavat kantamisessa. Vaikka tuntuu raskaalta nyt, niin voisi tässä ehkä olla itselle uusi mahdollisuus ja ainakin pääsisin tästä ahdistavasta ilmapiiristä pois.Ja saisin ajatukset uusille urille.
Aika karua naisihmiselle tämä, ehkä tatuoin kaljuuni jotain kivaa enkä laitakaan peruukkia. Ja jos tatuois noiden tissien paikallekin jotain räväkkää...voi hitto, mullahan on vielä huumorintajuakin jossain :)
Ehkä tosiaan ulkoistan tuon miehen, vois sitten elää itsekseen tai jos alkais seukkaamaan naisen kanssa. Kiitos teille "kuuntelemisesta". Ehkä tämä tästä.
Minkäs sinä sille mahdat, jos lääkitys vaikuttaa halukkuuteesi. Miehesi ei todellakaan ole ilmeisesti ollut tukenasi,kun et halaustakaan ole saanut. Siitä iso miinus hänelle. Tiedän, että syövän jälkeen voi olla haluttomuutta jne. Sitä en tiedä kuinka se sitten palautuu..... Mietin, että jos liitto olisi kunnossa, ei mieskään jäisi täysin ilman seksiä, koska toista voi pitää hyvänä ilman yhdyntääkin, mutta ei minua ainakaan kiinnostaisi toisenkaan tarpeet jos olisin syövän läpi käynyt ja toinen edes halaisi.
Koita pärjäillä.
Hei!
Syöpäni leikattiin vajaa 3v. sitten, toinen rintani poistettiin siitä kuukausi myöhemmin. Itse olen kokenut toispuolisuuden rasittavaksi ja luulisin olevani onnellisempi, jos molemmat olisivat poissa. Kotona ollessa olen saattanut lähteä ulos ja unohtanut proteesin kotiin, useamman kerran. Ja sitten olen ollut ilman. Olen menossa tänä vuonna korjausleikkaukseen. Mieheni mielestä ei tarvitsisi. No, ei se ole häntä muutenkaan heilauttanut. Sairastamisen jälkeen ei ole meilläkään ollut pahemmin läheisyyttä.
Mutta minä voin hyvin. Ensimmäinen vuosi oli paha ja toinenkin osittain, mutta sitten lähti olo paranemaan (henkisesti). En ole ollut yhteydessä paikkakuntani syöpäyhdistykseen, mutta Europa Donnan ent. Rintasyöpäyhdistyksen keskustelupalsta on hieno paikka saada tietoa, neuvoja ja tukea.
http://www.europadonna.fi
Kirjaudu sinne ja kerro tarinasi. Saat varmasti tukea ja olosi alkaa helpottaa. Riippuen asuinpaikastasi voit käydä erilaisissa yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa. Meillä on jokaisella oma syöpähistoria ja jokaisella toipuminen vie oman aikansa. Itse kehottaisin sinua hakeutumaan muiden pariin, vertaissiskot eivät tuijota tai ihmettele. Itse olen saanut sairauden myötä useita hyviä ystäviä.
Ja ne hiukset kasvavat. Itse harmittelen, etten sittenkään hankkinut punaista peruukkia, vaikka siitä haaveilin ensin.
Tsemppiä sinulle.