Pietarin evankeliumi, n. vuodelta 150, yhdessä Raamatun kanssa, todistaa, että sunnuntai, Herramme ylösnousemuksen päivä, on nimeltään Herran päivä, ei suinkaan lauantai, joka on sapatti, jolloin Herramme makasi vielä haudassa:
Sinä yönä, kun HERRAN PÄIVÄ oli koittamassa, kun sotilaat pitivät vartiota pareittain joka tunnilla, tuli suuri ääni taivaasta, ja he näkivät taivaiden avautuvan ja kahden miehen laskeutuvan sieltä, loistaen suurella valolla ja lähestyen hautaa. Ja tuo kivi, mikä oli asetettu ovelle, vieri itsestään pois ja meni takaisin sivulle, ja hauta avautui, ja molemmat nuoret miehet menivät sisään. Kun siis nuo sotilaat näkivät tuon, he herättivät sadanpäämiehen ja vanhimmat, sillä myös he olivat siellä vartioimassa, ja kun he vielä kertoivat heille niitä asioita, joita he olivat nähneet, he näkivät jälleen kolmen miehen tulevan ulos haudasta, kahden niistä kannattaen kolmatta. Ja noista kahdesta he näkivät, että heidän päänsä ylsivät taivaaseen, mutta hänen, jota he johdattivat, se meni taivaiden yli. Ja he kuulivat äänen taivaista sanovan: "Oletko saarnannut nukkuville?" Ja vastaus kuultiin: "Kyllä."...
Aikaisin HERRAN PÄIVÄNÄ, Magdalan Maria, Herran opetuslapsi, joka juutalaisten pelosta, sillä he olivat raivoissaan vihasta, ei ollut tehnyt Herran haudalla niitä asioita, joita naisten on tapana tehdä niille, jotka kuolevat ja ovat heidän rakkaitaan, otti mukaansa naisia, ystävättäriään, ja tuli haudalle, johon hänet oli laitettu. Ja he pelkäsivät, että juutalaiset näkisivät heidät ja sanoivat: "Vaikka me emme kyenneet itkemään ja valittamaan häntä tuona päivänä, jona hänet ristiinnaulittiin, tehkäämme nyt niin hänen haudallaan. Mutta kuka vierittää meille pois sen kiven, joka on asetettu haudan ovelle, että astuisimme sisään ja istuisimme hänen vierelleen ja tekisimme, mitä on tehtävä? Sillä se kivi oli suuri, ja me pelkäämme, jos joku näkee meidät. Ja jos me emme voi sitä tehdä, silti tehkäämme ovella nämä asiat, jotka teemme hänen muistokseen, ja itkemme ja valitamme, kunnes tulemme taloihimme."
http://www.apokryfikirjat.com/pietari.htm
Paavi ei siis siirtänyt sapattia lauantaista sunnuntaille 300-luvulla, vaan Kristus itse pyhitti sunnuntain nousemalla silloin kuolleista ja vielä synnyttämälla kirkkonsa Pyhän Hengen lahjan kautta sunnuntai päivänä. Näin kristityt kokoontuivat heti alusta alkaen leivänmurtamiseen muistamaan Herran ylösnousemusta sunnuntaisin.
Sinä yönä, kun HERRAN PÄIVÄ oli koittamassa, kun sotilaat pitivät vartiota pareittain joka tunnilla, tuli suuri ääni taivaasta, ja he näkivät taivaiden avautuvan ja kahden miehen laskeutuvan sieltä, loistaen suurella valolla ja lähestyen hautaa. Ja tuo kivi, mikä oli asetettu ovelle, vieri itsestään pois ja meni takaisin sivulle, ja hauta avautui, ja molemmat nuoret miehet menivät sisään. Kun siis nuo sotilaat näkivät tuon, he herättivät sadanpäämiehen ja vanhimmat, sillä myös he olivat siellä vartioimassa, ja kun he vielä kertoivat heille niitä asioita, joita he olivat nähneet, he näkivät jälleen kolmen miehen tulevan ulos haudasta, kahden niistä kannattaen kolmatta. Ja noista kahdesta he näkivät, että heidän päänsä ylsivät taivaaseen, mutta hänen, jota he johdattivat, se meni taivaiden yli. Ja he kuulivat äänen taivaista sanovan: "Oletko saarnannut nukkuville?" Ja vastaus kuultiin: "Kyllä."...
Aikaisin HERRAN PÄIVÄNÄ, Magdalan Maria, Herran opetuslapsi, joka juutalaisten pelosta, sillä he olivat raivoissaan vihasta, ei ollut tehnyt Herran haudalla niitä asioita, joita naisten on tapana tehdä niille, jotka kuolevat ja ovat heidän rakkaitaan, otti mukaansa naisia, ystävättäriään, ja tuli haudalle, johon hänet oli laitettu. Ja he pelkäsivät, että juutalaiset näkisivät heidät ja sanoivat: "Vaikka me emme kyenneet itkemään ja valittamaan häntä tuona päivänä, jona hänet ristiinnaulittiin, tehkäämme nyt niin hänen haudallaan. Mutta kuka vierittää meille pois sen kiven, joka on asetettu haudan ovelle, että astuisimme sisään ja istuisimme hänen vierelleen ja tekisimme, mitä on tehtävä? Sillä se kivi oli suuri, ja me pelkäämme, jos joku näkee meidät. Ja jos me emme voi sitä tehdä, silti tehkäämme ovella nämä asiat, jotka teemme hänen muistokseen, ja itkemme ja valitamme, kunnes tulemme taloihimme."
http://www.apokryfikirjat.com/pietari.htm
Paavi ei siis siirtänyt sapattia lauantaista sunnuntaille 300-luvulla, vaan Kristus itse pyhitti sunnuntain nousemalla silloin kuolleista ja vielä synnyttämälla kirkkonsa Pyhän Hengen lahjan kautta sunnuntai päivänä. Näin kristityt kokoontuivat heti alusta alkaen leivänmurtamiseen muistamaan Herran ylösnousemusta sunnuntaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Höpsis, mitä vääntelyä, isien väätelyvääräleukaisuutta.
Herran Päivä, so. raamatullisesti vihan päivä.
Viikon ensimmäinen päivä ja silloin liikkuminen kertoo juuri sen, että sapattia on vietetty ja sapatin mentyä, lähdettiin tehtäviin.
Apostolien teot kertoi jokapäiväisestä leivänmurtamisesta, mutta raamattu ei puhu missään lepopäivän muuttamisesta.
Että vääräleukana tutki asia, ennenkuin väännät mitää Sanaa vastaan.
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivänä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).
Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).
Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäivään (2.Moos.35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyäänkin Israelissa perheenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeistään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäivänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.
Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatinvietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.
Kumosiko Paavali sapatin?
"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).
"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuolelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.
Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivinä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistumaan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattijumalanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisille (pakanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).
Viikon ensimmäinen päivä
"Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa" (Mark.16:1-2).
"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka" (Ap.t.20:7).
"Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani" (1.Kor.16:1-4).
Kristikunta viettää perinteisesti viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, jota se UT:n kirjoitusten mukaan onkin. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Raamattu ei missään kohdassa käske tai kehoita meitä viettämään viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä sapatin sijaan. Tällainen viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä pyhittävä käytäntö ei siis perustu Jumalan Sanaan, vaan on ihmisoppi ja itsevalittu jumalanpalvelus (Kol.2:22-23).
Toiseksi on huomattava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, roomalaisen käytännön mukaan. Myöhemmin tarkastelemme sitä, että Messias mitä ilmeisimmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa.
Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooaassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää eli ehtoollista viettämään (Jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa; katso: Ap.t.20:7-11). Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai-iltana, juutalaiset viettävät sapatin päättämisseremonian, Havdalan (Havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagoogassa kokoontuneena. Toisekseen, viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtoon.
Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin yhteinen keräyspäivä Jerusalemin pyhiä varten (Room.15:25-27). Kukin laittoi silloin kotonaan jotakin talteen, menestymisensä mukaan, sitä varten, että uskovien lähetystö voisi viedä pakanauskovien rakkaudenlahjan Jerusalemin köyhyydessä eläville pyhille.
VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ SENTÄÄN!!!!
ETKÖ SINÄ VIELÄKÄÄN TAJUA, ETTÄ MEILLE ADVENTISTEILLE NUO APOKRYFIKIRJAT OVAT PELKKIÄ SAATANALLISIA VÄÄRENNÖKSIÄ JA EKSYTYKSIÄ!!!!!
ME HYVÄKSYMME VAIN RAAMATUN, EMME APOKRYFIKIRJOJA!!!!!!!!!