Mielipidepankki jossitteli tuolla jo näkymättömiin painuneessa viestiketjussa sellaisella vaihtoehdolla, että jos Paavo Väyrynen ei olisikaan luopunut keskustan puheenjohtajuudesta vuonna 90, niin emme ehkä olisi tänään EU:n jäseniä.
Tämä olisi ollut hänestä kauheaa.
Minäpä menen tässä omassa spekulaatiossa vielä kolme vuotta taaksepäin. Nimittäin vuoteen 1987 ja silloiseen hallitusratkaisuun.
Nimittäin jos tuolloin olisi toteutunut paitsi kansan tahdon, niin myös ns. kassakaappisopimuksen mukainen hallitusratkaisu, niin isänmaamme tila olisi paljon nykyistä parempi. Tuossa Väyrysen-Suomisen-Taxelin kassakaappisopimuksessahan oli sovittu porvarihallituksen muodostamisesta mikäli eduskuntavaalitulos tukee kyseistä hallitusratkaisua. No, vaalituloshan tuki kyseistä sopimusta, mutta entinen turkulainen satamajätkä viittasi isolla kintaallaan parlamentarismille ja runnoi tämän surullisen kuuluisan Holkerin-Liikasen koalition.
No niin, jos siis Väyrysestä olisi tullut tuon suunnitellun porvarihallituksen pääministeri, niin olen vakuuttunut, että maamme asiat olisivat tänään paremmalla tolalla. Tämän sanon, vaikken mikään väyrysfani olekaan.
Nimittäin tätä maamme talouskatastrofiin johtanutta vahvan markan politiikkaa ei olisi varmaankaan alettu harjoittamaan.
Lähden tässä spekulaatiossa liikkeelle kaikkein positiivisimman skenaarion mukaan, joka meinaa sitä, että markka olisi päästetty kellumaan jo 80-luvun lopulla. Siis niihin aikoihin jolloin Holkerin-Liikasen terminaattorihallitus revalvoi markan, ajaen maamme yhä rajumpaan syöksykierteeseen.
Jos siis markka olisi tuolloin päästetty kellumaan, niin se olisi toki devalvoitunut, mikä olisikin ollut vientiteollisuuden kannalta hyvä asia. Myöskään taloutemme rakenne ei olisi vääristynyt niin kuin se teki. Mikä tärkeintä, vaihtotase olisi heikomman markan ja siitä seuranneen paremman kilpailukyvyn ansiosta pysynyt hyvällä mallilla.
Lamalta emme olisi tuossakaan tilanteessa välttyneet, mutta nyt nähdyltä talouskatastrofilta pankkikriiseineen, konkurssiaaltoineen, pakkodevalvaatioineen, massatyöttömyyksineen, valtion jättivelkaantumisineen ym. sen sijaan olisimme välttyneet.
No mitäs tästä sitten olisi seurannut? No tietenkin se, ettei hallituspuolueet olisi yleismaailmallisesta ja hieman Suomeenkin heijastuneesta taantumasta huolimatta kärsineet vuoden 1991 vaaleissa tappiota. Ei varsinkaan kun sen harjoittama politiikka olisi ollut ilmeisen oikeansuuntaista ja taantumakin vasta alkamassa.
Niimpä Väyrysen porvarihallitus olisi jatkanut myös vuoden 91 vaalien jälkeen.
Niimpä sitten myös EU-asiat olisivat tulleet ajankohtaisiksi.
No, tokihan Väyrysen hallitus olisi ollut pakotettu hakemaan EU:n jäsenyyttä kuten Ahonkin hallitus teki. Muutoinhan se olisi painostettu eroamaan.
Niimpä vastahakoisen pääministerin johdolla olisi käyty jäsenyysneuvottelut ja kansanäänestys olisi ollut varmaankin samoihin aikoihin kuin mitä se oli.
Nyt tullaan siihen Mielipidepankin mainitsemaan asian ytimeen, eli keskustan kenttäväen suhtautumiseen EU-jäsenyyteen. Olen samaa mieltä kuin Mielipidepankkikin antaa ymmärtää, että Vastahakoinen Väyrynen olisi saanut omansa niin tehokkaasti EI-kannalle, että kansanäänestyksen tulos olisi ollut EI.
EU-jäsenyydelle nihkeän pääministerin ansiosta myöskään KYLLÄ-puolen EU-hurmos ei olisi varmaankaan päässyt puhkeamaan sellaiseen kukkaan, johon se katteettomine lupauksineen puhkesi.
Myöskään talouskatastrofia ei olisi voitu KYLLÄ-puolen toimesta käyttää valheellisesti vaaliaseena, koska sellaista ei olisi ollut.
Edelläkerrotun perusteella olen siis vakuuttunut, että kansa olisi sanonut EU-kansanäänestyksessä EI. Myös Ruotsi olisi sanonut EI.
Tämä ratkaisu olisi tietenkin saanut EU-fanaatikot itkun ja raivon valtaan, mutta hetken kiukuteltuaan he olisivat sopeutuneet tilanteeseen.
Edellä kerrotun varsin realistisen kehityskulun mukaan maamme asiat olisivat tänään paljon paremmat kuin mitä ne nyt ovat. Eläisimme kenties valtionvelattomassa, itsenäisessä isänmaassa ja ostaisimme piimät ja näkkileivät Suomen markoilla emmekä millään Brysselin ruplilla.
Piimästä ja näkkileivästä tulikin mieleen, että maatalouspolitiikankin liberalisoinnin olisimme saaneet tehdä ihan itsenäisesti ja hallitusti, eikä siinä mitään täysliberalisointia olisi pitänyt tehdäkään.
Mutta nyt siis elämme Euroneuvostoliitossa, eikä mahda mitään.
Saa kommentoida!
Tämä olisi ollut hänestä kauheaa.
Minäpä menen tässä omassa spekulaatiossa vielä kolme vuotta taaksepäin. Nimittäin vuoteen 1987 ja silloiseen hallitusratkaisuun.
Nimittäin jos tuolloin olisi toteutunut paitsi kansan tahdon, niin myös ns. kassakaappisopimuksen mukainen hallitusratkaisu, niin isänmaamme tila olisi paljon nykyistä parempi. Tuossa Väyrysen-Suomisen-Taxelin kassakaappisopimuksessahan oli sovittu porvarihallituksen muodostamisesta mikäli eduskuntavaalitulos tukee kyseistä hallitusratkaisua. No, vaalituloshan tuki kyseistä sopimusta, mutta entinen turkulainen satamajätkä viittasi isolla kintaallaan parlamentarismille ja runnoi tämän surullisen kuuluisan Holkerin-Liikasen koalition.
No niin, jos siis Väyrysestä olisi tullut tuon suunnitellun porvarihallituksen pääministeri, niin olen vakuuttunut, että maamme asiat olisivat tänään paremmalla tolalla. Tämän sanon, vaikken mikään väyrysfani olekaan.
Nimittäin tätä maamme talouskatastrofiin johtanutta vahvan markan politiikkaa ei olisi varmaankaan alettu harjoittamaan.
Lähden tässä spekulaatiossa liikkeelle kaikkein positiivisimman skenaarion mukaan, joka meinaa sitä, että markka olisi päästetty kellumaan jo 80-luvun lopulla. Siis niihin aikoihin jolloin Holkerin-Liikasen terminaattorihallitus revalvoi markan, ajaen maamme yhä rajumpaan syöksykierteeseen.
Jos siis markka olisi tuolloin päästetty kellumaan, niin se olisi toki devalvoitunut, mikä olisikin ollut vientiteollisuuden kannalta hyvä asia. Myöskään taloutemme rakenne ei olisi vääristynyt niin kuin se teki. Mikä tärkeintä, vaihtotase olisi heikomman markan ja siitä seuranneen paremman kilpailukyvyn ansiosta pysynyt hyvällä mallilla.
Lamalta emme olisi tuossakaan tilanteessa välttyneet, mutta nyt nähdyltä talouskatastrofilta pankkikriiseineen, konkurssiaaltoineen, pakkodevalvaatioineen, massatyöttömyyksineen, valtion jättivelkaantumisineen ym. sen sijaan olisimme välttyneet.
No mitäs tästä sitten olisi seurannut? No tietenkin se, ettei hallituspuolueet olisi yleismaailmallisesta ja hieman Suomeenkin heijastuneesta taantumasta huolimatta kärsineet vuoden 1991 vaaleissa tappiota. Ei varsinkaan kun sen harjoittama politiikka olisi ollut ilmeisen oikeansuuntaista ja taantumakin vasta alkamassa.
Niimpä Väyrysen porvarihallitus olisi jatkanut myös vuoden 91 vaalien jälkeen.
Niimpä sitten myös EU-asiat olisivat tulleet ajankohtaisiksi.
No, tokihan Väyrysen hallitus olisi ollut pakotettu hakemaan EU:n jäsenyyttä kuten Ahonkin hallitus teki. Muutoinhan se olisi painostettu eroamaan.
Niimpä vastahakoisen pääministerin johdolla olisi käyty jäsenyysneuvottelut ja kansanäänestys olisi ollut varmaankin samoihin aikoihin kuin mitä se oli.
Nyt tullaan siihen Mielipidepankin mainitsemaan asian ytimeen, eli keskustan kenttäväen suhtautumiseen EU-jäsenyyteen. Olen samaa mieltä kuin Mielipidepankkikin antaa ymmärtää, että Vastahakoinen Väyrynen olisi saanut omansa niin tehokkaasti EI-kannalle, että kansanäänestyksen tulos olisi ollut EI.
EU-jäsenyydelle nihkeän pääministerin ansiosta myöskään KYLLÄ-puolen EU-hurmos ei olisi varmaankaan päässyt puhkeamaan sellaiseen kukkaan, johon se katteettomine lupauksineen puhkesi.
Myöskään talouskatastrofia ei olisi voitu KYLLÄ-puolen toimesta käyttää valheellisesti vaaliaseena, koska sellaista ei olisi ollut.
Edelläkerrotun perusteella olen siis vakuuttunut, että kansa olisi sanonut EU-kansanäänestyksessä EI. Myös Ruotsi olisi sanonut EI.
Tämä ratkaisu olisi tietenkin saanut EU-fanaatikot itkun ja raivon valtaan, mutta hetken kiukuteltuaan he olisivat sopeutuneet tilanteeseen.
Edellä kerrotun varsin realistisen kehityskulun mukaan maamme asiat olisivat tänään paljon paremmat kuin mitä ne nyt ovat. Eläisimme kenties valtionvelattomassa, itsenäisessä isänmaassa ja ostaisimme piimät ja näkkileivät Suomen markoilla emmekä millään Brysselin ruplilla.
Piimästä ja näkkileivästä tulikin mieleen, että maatalouspolitiikankin liberalisoinnin olisimme saaneet tehdä ihan itsenäisesti ja hallitusti, eikä siinä mitään täysliberalisointia olisi pitänyt tehdäkään.
Mutta nyt siis elämme Euroneuvostoliitossa, eikä mahda mitään.
Saa kommentoida!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jossittelu on lähinnä rakkaiden naapureidemme (siis ruottalaisten) tapa.
Ole mies ja lopeta ainainen ruikutus ja itku. Sanojasi lainaten yritä sopeutua nykyiseen tilanteeseen (ei se niin vaikeaa ole kuin luulet).
Tuntemattoman sotilaan Hietasta mukaillen: ”Ny sä vats oikke sammakon suustas päästit”
Kansa ei varmasti olisi halunnut Väyrystä miksikään ministeriksi ja kaikkein vähiten pääministeriksi. Ei halunnut presidentiksi, eikä keskusta enää myöhemmin puheenjohtajakseen. Tämä Paavo Vladimirov Väyrynen pyysi KGB:n edustajalta vaikeuksia Suomen ja Neuvostoliiton kauppaan, ja sitä tietä Ahti ”Kapseli” Karjalaista SUOMEN presidentin virkaan. Tämä on maanpetoksellista toimintaa. Viktor Vlamiridov ei muistelmissaan anna tällaiselle toiminnalle korkeita pisteitä vaikka Paavo V ajoi varmaan mielessään Neuvostoliiton etuja.
Mistä keskustaporvari tietää kansan tahdon? Arvaan, että hän uskoo Kekkosen ajan yleisiin syihin ja jatkuviin hallituskriiseihin, joita seurasivat virkamies- ja maalaisliiton vähemmistöhallitukset.
Tämä on tietysti kepuänkyröiden virallinen totuus
Vasta ”tämän isokätisen Turun satamajätkän” johdolla Suomi pääsi vähittellen normaaliin Länsimaiseen demokratiaan.
Demokratian halvennustilan oli saanut aikaan Lepikon torpan poika, no Lepikon tila oli itsenäinen, eikä suikaan torppa. Kekkosen isä ei ollut torppari vaan varsin varakas kauppias. Lepikon torppa ei ollut savupirtti vaan siinä oli korsteeni. Pikku huomautuksena ml/kepu/kom totuuteen.
Väyrysen ajama ns. tahtopolitiikka oli yksi ratkaiseva syy Suomen lamaan.
Ennen Ahon hallituksen nimitystä oli lama jo ovella ja Holkerin hallitus yritti monta kertaa saada valmiuksia aikaan siten, että kansakunta voisi kohdata heikommat suhdanteet kovin paljon kärsimättä. Esitettiin ns. sisäistä devalvaatiota, uutta Korpilampea jne. Silloin oli voimassa määrävähemmistösäännökset so. 1/3 voi äänestää lain lepäämään ylivaalien. Paavo Väyrysen tahtopolitiikka kaatoi kaikki yritykset valmistautua lamaan ennakolta. Viimeistään eduskunnassa määrävähemmistöllä tai sillä uhkaamisella kepu esti lamaan varautumisen.
”Se juna meni jo” sanoi Esko Aho Holkerille tämän tunnustellessa mahdollisuuksia saada lainsäädäntöä ovella olevaa lamaa varten
Mistä yht´äkkiä Väyrysestä ja Ahosta olisi tullut kansan parasta ajavia? Puoluepukareita he olivat ja taitavat olla vieläkin. He laittoivat omat etunsa, jopa lyhytnäköiset taktiset edut kansakunnan pitkävaikutteiset etujen edelle.
Tämän todistaa nyt myös keskustaporvari ennustamalla kuinka Väyrynen olisi ”Väyrystellyt EU_asiassa.
Ahon hallituksen taival oli ajelehtimista kriisistä toiseen. Raimo Ilaskivi arvioi Ahon - Viinasen politiikka syksyllä, kun hallitus oli istunut vajaan vuoden. Siinä hän sanoi että, "minulta on pyydetty hallitusta tukevia kirjoituksia, mutta en voi niitä antaa koska hallituksen politiikka on väärää...." Lisäksi Ilaskivi kertoi valtointalouden perusasioista ja sanoi että "Viinanen on varmasti näppärä insinööri, muttei ymmärrä kansantaloustieteistä mitään".
Eli laskusuhdanteessa oli ote täysin väärä. Ajettiin alas kokonaisia tuotannonaloja säästösyistä ja saatiin aikaan valtava työttömyys, korkeat korot ja epävarmuus. Hetken päästä ei ollut enää varaa mihinkään korjaavaan toimintaan, vaan valtion kassa oli tyhjä ja valtava lainan tarve ja veroja korotettiin todella huimasti. Se puolestaan aiheutti lisää työttymyyttä ja valtion menot kasvoivat entisestään oltiin kierteessä.
Pankkikriisin hoito. Esko Aho piti Suomen kalleimman puheen, siinä hän ilmoitti että "pankkitoiminta turvataan kaikissa olosuhteissa", tämä tarkoitti pankeille vapaata piikkiä. Pankit kaatoivat kaikki mahdolliset ja mahdottomat veronmaksajien maksettavaksi. Esim. Norjassa oli myös tämä pankkikriisi, mutta Brundlandin hallitus hoiti sen ettei valtio hävinnyt mitään. Esko "sökö"Aho pelasi toisten korteilla ja ennen kaikkea RAHOILLA.
Esko Ahon Hallitus alkutaipaleellaan lapioi rahaa maatalouteen aivan älyttömästi. Pidin siitä kirjaa ja muutaman sadan miljoonan potteja lähes viikkottain hallituksen ensimmäisen 3/4 vuoden aikana maatalouden pohjattomaan säkkiin LISÄÄ.
Hallitus hoiperteli suurissa kysymyksissä, kuten markan virallisessa arvossa muihin valuuttoihin nähden. Nyt änkyrät, sekä kommunistit, että kepu- puhuvat vahvan markan politiikasta. Vastuullisilla päättäjillä oli jo -50 luvulta lähtien päämääränä VAKAA MARKKA. Mauno Koivisto puhui vakaasta markasta ei vahvasta. Maalaisliitto/ kepu on hyötynyt eniten inflaatio/devalvaatiopolitiikasta ja vakaa valuutta on myrkkyä keinottelijoille ja ansiottomalle arvonnousulle.
Luovan ja luottamuksellisen neuvotteluilmapiirin tuhoaminen. Aho saneli, kuvitteli kai olevansa "saletissa" korteilla jotka eivät olleet edes toiseksi parhaat....Tämä johti tuon tuostakin yleislakkouhkiin.
Aho julisti, mikäli missijahdiltaan ennätti, laman päättyneeksi. Tämä tapahtui aina tuosta vain pulihuolimattomasti. Tämä osaltaan heikensi luottamusta Suomeen ja sen kykyyn selvitä vaikeuksista.
Markka devalvoitui rajusti ja minkäänlaiseen jälkihoitoon ei oltu varauduttu. Devalvaatiohyötyä ei tullut kuin muutamille. (Kai Eskon Pelikavereille).
Tapahtui pahin; korkea, kasvava työttömyys, valtiovelan kasvu, inflaatio ja korkeat korot.
Juuri pienenevät kotimarkkinat ja korkeat korot ja pankkituella keinottelevat piirit kaatoivat pienyrityksiä kuin heinää. Tämä viimemainittu on aivan Ahon hallituksen kotikutoista lamaa.
Jatkuu seuraavassa numerossa.....
Tämän kirjoituksen pointti ei ollut siinä, että Väyrynen olisi mielestäni jotenkin erinomainen poliitikko! Väyrynen nyt vain sattui olemaan kenties todennäköisin pääministeriehdokas vuoden 87 vaalien jälkeen. Ja koska näin oli, niin aloin spekuloida sillä, että mitä olisi tapahtunut, jos olisi muodostettu Väyrysen porvarihallitus.
Menikö kaaliin?
Kirjoituksen ensisijainen pointti oli spekuloida Holkerin hallituksen, vahvan markan politiikan ja EU:hun liittymisen vaihtoehdoilla!!!
Menikö kaaliin?
Mitä tulee demarien huoleen Suomen tilasta tuon itse aiheuttamansa laman ollessa jo ovella, niin sitä kuvaa parhaiten puh. joht. Paasion kommentti myöhäissyksyltä 1990, kun talousasiantuntijat varoittelivat tulevasta kriisistä. "Nyt ei ole talouspapiston kuulemisen aika, nyt mennään vaaleihin"
Vastuullista yhteisten asioiden hoitoa?
Pankkikriisin hoito ei jälkikäteen ajatellen ollut taitavinta mahdollista, mutta se on saletti, että jos kaikkien pankkien olisi annettu tehdä STS:ssät, niin Suomi olisi ollut kanttuvei.
Pankkikriisin aiheuttajista ja korjaajista vielä sellainen vertauksen omainen lausunto, että jos keskitytään pelkästään arvostelemaan väärin sammuttanutta palokuntaa, niin tuhopolttaja pääsee kuin koira veräjästä.
Oskun kirjoitus on muutenkin niin täyttä puppua ja hurskastelua, että yököttää. Kaikkein matalamielisintä on puhua väärästä suhdannepolitiikasta tilanteessa, jossa valtiolla oli lähes ylikäymättömiä vaikeuksia saada maailmalta velkarahaa edes välttämättömimpiin valtion menoihin.
Sossut huusi oppositiosta Aholle, että pitää elvyttää, mutta sitä, että mistä rahat, he eivät kertoneet. Ja tietenkin SAK pisti aina välillä oikein isoa kapulaa rattaisiin uhkaamalla yleislakolla.
Tähän loppuun on paikallaan laittaa vähän tilastofaktaa Suomen talouskehityksestä 90-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.
Vaihtotase on kansantalouden terveyden keskeisin mittari, ja se kehittyi seuraavasti:
1990......-4487 milj. e
1991......-4565
1992......-3835
1993......-1079
1994...... 959
1995...... 4051
Että se siitä Ahon hallituksen huonoudesta.
Koetan esittää näkemyksiä vain tästä puolesta. Muistaakseni mm. keskustan Esko Aho oli EU:n huomattavimpia kannattajia ja sen asian ajajia Suomessa. Itse olin kahden vaiheilla, kannataako vai vastustaako? Ei ollut oikein tiedollista perustaa kumpaankaan ratkaisuun. Ei ollut kertakaikkiaan tietoa, kumpi on Suomen etu. Kyllä silloin ihmisiä narrattiinkin. Kyllä EU on paljon valtiollista itsenäisyyttä rajoittavampi kuin mitä kansalle selitettiin. Melkein lantilla olisi pitänyt heittää kumpaa kantaa äänestäisin. Entä nyt? Tilanne on edelleen samanlainen. Ei ole oikein tietoa, olisiko meillä paremmin asiat, jos olisimme EU:n ulkopuolella. Onhan Norjakin ja se on "hyvinvointivaltio". Tavallinen kansalainen ei oikein tiedä mikä olisi parempi tie Suomelle. On selvää, että EU:hun kuulumisesta on myös haittaa. Esim. ei voida maksaa käytännössä välttämättömiä maataloustukia oman kansallisen harkinnan mukaan. Maataloustuet taas ovat välttämättömiä sen vuoksi, että elintarvikkeiden hinnat pidetään niin alhaisina, että maataloutta ei voida harjoittaa tuottavasti ilman maataloustukia. Maataloutta tuetaan runsaasti kaikkialla läntisessä maailmassa, mm. USA:ssa, Ranskassa, Saksalla ja kaikkialla EU:ssa. Suomi syrjäisenä maana ei ole yhtä edullisessa asemassa elintarvikkeiden tuotannossa kuin esim. Keski-Euroopan maat. Kuitenkin meillä pitäisi pystyä tuottamaan maataloustuotteita lähes samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa. Tai luopua maataloudesta, ja ostaa maataloustuotteet toisista maista. Se ei tunnu järkevältä. Maatalouden peruselintarvikkeet pitäisi pystyä tuottamaan pääosin omassa maassa, se on perusturva, joka täytyy olla olemassa kriisiaikojen varalta. Näin ajatellaan muuallakin, esim. USA:ssa. Ei sekään halua jättäytyä siltä osin tuonnin varaan. Silloin se muuttuisi liian haavoittuvaksi. Siis EU:hun kuuluminen pakottaa Suomen toimimaan niinkuin enemmistö EU:ssa päättää. Se ei välttämättä aina ole Suomen etu, vaan ennemmin esim. Saksan ja Ranskan etu. Enemmistö jyrää vähemmistön! Mutta niitä huonoja puolia löytyy myös siinä tapauksessa, että olisimme EU:n ulkopuolella. Perustelematta tämän enempää voin todeta, että tavallinen kansalainen ei monessa tapauksessa tiedä, mikä on Suomen etu? Kuulua EU:hin vai olla ulkopuolella? Se on tavalliselle kansalaiselle enemmän uskon asia - ei tiedon asia.
Ensiksi Norjalla on öljy ja Nato-jäsenyys, ne puutuvat Suomelta.
Ei EU-ta kannata katsella vain maatalouden kapeasta vinkkelistä, Suomessa taitaa olla viljelijöitä n. 6%.
EU- jäsenyys on suuri turvallisuus tae.
Silloin äänestettiin kuuluuko Suomi Venäjän vai Länsi-Euroopan aatteeellisen, sivistyksilliseen ja kultuuriliseen piiriin.
Suomalaisia tuotteita ja ennen kaikkea uutta osaamista on päässyt sinne minne se ei olisi mitenkään ilman EU-jäsenyyttä päässyt. Avaruuteknologia, ERM, hiukkaskiihdyttimet jne.
Olen ymmärtänyt, että Norjalle on öljystä suuret tulot, kun taas EU-jäsenyydestä on Suomelle sekä suoria ja epäsuoria menoja.
Miten Norjan valtion öljystä saamat suuret tulot ja Suomen valtiolle EU:sta aiheutuvat menot mukamas johtavat samaan lopputulokseen?
Voisitko selittää?
Väite että EU-äänestyksessä olisi äänestetty kuulumisesta Länsi-Euroopan tai Venäjän reviiriin, on niin syvältä sian perseestä kun vain olla voi. Moiseen potaskaan ei usko edes ne, jotka moista paskaa jauhavat.
Mikset käytä tarmoasi johonkin hyödyllisempään kuin jäyryämiseen päivästä toiseen asioista joille et (eikä kukaan muukaan) mahda enää mitään?
Jos tosiasioista välitetään, niin keskustan suhteet demareihin alkoivat huonontua sen jälkeen kun Väyrynen astui puheenjohtajaksi Virolaisen jälkeen. Punamullan pohja alkoi murentua, koska Väyrynen ei ollut demareiden mielestä yhteistyökykyinen. Kesällä 1986 tilanne oli jo niin kypsä, että Sorsa ryhtyi Koiviston kanssa keskustelemaan siitä, että keskusta pudotettaisi oppositioon 1987 vaalien jälkeen ja kokoomus nostettaisi hallitukseen.
Jos tosiasioista välitetään, niin Väyrynen sai tämän tietoonsa ja houkutteli Taxell'in ja Suomisen salaiseen hallitussopimukseen. Sopimuksen sisältöä ei oltu käsitelty rkp:n eikä kokoomuksen missään elimissä, vaan se oli kummankin puolueen puheenjohtajan tekemä sitoumus.
Jos edelleen jossitellaan, että tuossa tilanteessa olisi tehty tutkimus siitä kannattavatko rkp:n ja kokoomuksen jäsenet Väyrystä pääministeriksi tai tehty ns. pääministerivaalit julkistamalla tuo salainen sopimus ennen vaaleja, niin rkp ja kok olisivat menettäneet yli 50% kannatuksestaan ja äänestäjistään.
Jos sitten jossitellaan hallituksen muodostamisella, niin Koivisto nosti hallitusytunnustelijaksi Holkerin siksi, että Suominen ja Taxell olivat jäävejä, eikä olisi ollut viisasta asettaa kokoomusta siihen tilaan, että Sorsa olisi joutunut tunnustelemaan Suomisen haluja, kun Sorsan tavoite oli saada kokoomus suostumaan.
Holkeri hoiti homman, koska Holkerikin kuului siihen suureen kokoomuslaisten ryhmään, jotka olivat huomanneet, ettei Väyrysestä ollut Virolaisen saappaisiin, ei alkuunkaan.
EU:iin Suomi olisi liittynyt vuorenvarmasti, koska sen takana olivat sekä TT että SAK. Aho ja haavisto tekivät hyvän työn siinä, että liittymisen taakse taivutettiin myös MTK.
Ja edelleen jossitellen: Väyrysellä ei ollut mitään mahdollisuuksia mihinkään enää sen jälken, kun hän oli menettänyt SDP: ja kokoomuksen luottamuksen.
Mistä päättelet, että kokoomus-kepu hallitus olisi ollut v. 1987 kansan tahdon mukainen? Ainakin kepun saama kansanedustajien määrä, 40 (sdp 56, kokoomus 53), viittaisi enemmänkin siihen suuntaan, että kansa ei nimenomaan halunnut kepua hallitukseen.
En myöskään usko visioitasi, jonka mukaan Suomi olisi Väyrysen johdossa väistänyt 1990-luvun laman lähes kokonaan. Väyrynen olisi ilmeisesti devalvoinut valuuttamme heti kun olisi saanut siihen tilaisuuden. Seurauksena olisi ollut mm. kaksinumeroinen inflaatio, joka olisi syönyt devalvaatiohyödyn hyvin nopeasti. Devalvaatiopolitiikan haittojen torjumiseksi Suomi olisi myös jouduttu pitämään suljettuna ja säädeltynä. Olisimme nyt hienossa seurassa. EU:ssa emme tosiaankaan olisi; Suomea ei olisi hyväksytty jäseneksi.
Maailman vauraimmista valtioista (bkt:llä mitattuna) ei yksikään harjoita inflaatio-devalvaatio-politiikkaa, devalvaatiot ovat ylipäätään olleet harvinaisia tässä joukossa. En usko, että säännöllisesti toistuviin devalvaatioihin turvautuva valtio voisi kovin pitkään pysyä vauraiden maiden kerhossa.
Onko joku puhunut inflaatio-devalvaatiopolitiikasta???
Enkö sanonut, että markka olisi pitänyt päästää kellumaan?
Siis pysyvästi kellumaan jo 80-luvun lopulla!
Eli siis olisi pitänyt tehdä vuosia aikaisemmin se, joka tehtiin siperian opettamana syksyllä 92.