Teit minut tyhjäksi, tietoiseksi itsestäni ja puutteistani.
Kiitos sinun olen tajunnut, millainen epävakaa ihminen olen. Olen hakenut apua ja todellakin, tämänkin tilanteen aiheuttamat käytösoireet aion käydä terapiassa läpi! Kun ei osaa luottaa ja yrittää uskoa siihen mitä ympärillä tapahtuu. Mikä on on omaa kuvitelmaa ja mikä todellisuutta.
Sehän on kaikki omaa syytäni. Sinun kohtaaminen sai minut näkemään kuinka vammainen oikeasti olen. Kuinka ristiriitainen persoonani on. Kuinka läpinäkyvä ja epävakaa olen. Miten minulla voi olla näin vääristynyt kuva maailmasta, Tunteista, ja tulkinnoista! Kyllä on terapeutilla tekemistä!
Kiitos sinun olen tajunnut, millainen epävakaa ihminen olen. Olen hakenut apua ja todellakin, tämänkin tilanteen aiheuttamat käytösoireet aion käydä terapiassa läpi! Kun ei osaa luottaa ja yrittää uskoa siihen mitä ympärillä tapahtuu. Mikä on on omaa kuvitelmaa ja mikä todellisuutta.
Sehän on kaikki omaa syytäni. Sinun kohtaaminen sai minut näkemään kuinka vammainen oikeasti olen. Kuinka ristiriitainen persoonani on. Kuinka läpinäkyvä ja epävakaa olen. Miten minulla voi olla näin vääristynyt kuva maailmasta, Tunteista, ja tulkinnoista! Kyllä on terapeutilla tekemistä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
No tuohan on mielenkiintoista!
Epävakaudella tai muilla mielenterveysongelmilla ei ole mitään tekemistä vammaisuuden kanssa. Vammaisuus kun ei ole mikään sairaus, toisin kuin mainitsemasi.
Tiedä, että olet silti tärkeä ihminen vaikka ei ollakkaan tekemisissä..
Sinussa kuitenkin on ollut vahvuutta hakea apua. Älä ole liian ankara itsellesi, tunnut syyttävän kaikesta itseäsi. Jaa osasyyllisyys toiselle, sillä hänellä varmasti on osuutensa pahaan oloosi.
Niin teen minäkin, toista syytän mutta eniten kuitenkin itseäni. Tunnen itseni puoli-ihmiseksi, jolla ei ole enää arvoja, moraalia eikä lojaaliutta ketään kohtaan. Se onkin paha, kun itsekunnioitus menee.
Toista en vihaa enkä inhoa mutta en myöskään pysty kohtaamaan, kuten ihminen tulisi kohdata. En tiedä enää, mikä on totta/valetta/harhaa, ja se on ajan kuluessa laittanut pääni sekaisin. Siitä syytän häntä, että hän jätti kaiken sikin sokin. Enkä edes tiedä, onko minulla oikeutta laittaa sitäkään hänen vastuulleen, mutta en jaksa kantaa kaikesta vastuuta itse ja sitä paitsi tiedän hänen sotkeneen tietoisesti. Sitä en olisi koskaan tehnyt itse.
Ja kyllä. Olen kaiken jälkeen muuttunut tavalla, jota en pysty itse hahmottamaan mutta jonka läheiseni ovat huomanneet. Että pitikin.
Sulla on täysin sama kokemus kuin minulla. Todella!
Tiedän senkin, että kun tämän jälkeen käyn tämän kaiken läpi terapiassa....Huhhuh. Itsehän siinä koville joutuu, kun omia käyttäytymistapoja ja tunnetiloja käydään terapeutin suodattamana läpi. Uskon, että se ei tule olemaan mitään empaattista kuulemista, vaan joudun työstämään nämä järkyttävät vihan tunteet ranskaimman kautta. Itsetutkiskelua. Joudun väkisin kasvamaan tästä yli.
No, en tietenkään syytä häntä koko elämästäni.
Olen hyvin pahoillani puolestasi. Et uskokaan kuinka pahoillani olen. Itsehän olen syyllistynyt juuri kuvailemaasi tekoon - vastuun pakenemiseen, vastuun sysäämiseen toisen harteille. Eikä sitä tekoa voi koskaan mikään muuttaa.
Eikä sitä voi koskaan unohtaa, mitä joku toinen on saanut tuntemaan.
Entä se hetki kun tajuaa, että toinen onkin kärsinyt koko ajan ja itse olen elänyt tietämättömänä asiasta. Ehkä toivonut salaa kuitenkin,että on sen verran vaikutuksen tehnyt, että toista hieman kirpaisisi kun ajattelisi "mitä menetti". Mutta että kärsisi!
Surkein osuus tässä on kuitenkin se, että huolimatta siitä saisinko anteeksi tekoni ja vikani, tieto todellisen tuskan tuottamisesta - sen kannan mukanani. Että en koskaan tekisi enää niin.
Varsinkin ajatus "lähtemättömästä vaikutuksesta"...apua. Toivon todella, että löydät jotain hyvää, kaunista ja puhdasta elämääsi, joka hitaasti(mutta varmasti) saa sinut unohtamaan minut, tekoni ja tekemättä jättämiseni.
Vaikka et mulle vastannutkaan, mutta tuo sinun kommenttisi "mitä menetti"....
Tuota tuota. Häntä kun ajattelen, niin eniten näitä kaunan tunteita minussa herättää tuo....
Ensinnäkään en ole koskaan, hetkeäkään uskonut että voisin olla koskaan mitään sellaista, mitä hän tarvitsee. En siis henkilökohtaisesti ole koskaan uskonut voivani olla hänelle yhtään mitään -edes kaveria. Vaikka hän muuta kuinka yrittäisi uskotella. Tiedän tämän olevan omaa heikkouttani, sillä vahva pystyy siihen.
Nöyryytksen ja häpeän tunteita aiheuttaa vain se, kuinka halpana tuo ihminen on pitänyt minua ja se että minä oikeasti halusin selvittää asioita, hän teki mitä halusi milloin halusi ja lopulta millään ei ollut mitään merkitystä. Ja hän tietää mitä on tehnyt.
Hän on jollakin tapaa omnipotentti.
Tiedän olevan umpikujassa, mutta onneksi en enää täysin vailla suuntaa. Hän ja hänen käytös saa koko ajan vertaista arviointia minulta suhteessani muihin ihmisiin. Ja todellakin näen hänet jo niin, että hän oli aivan tavallinen ihminen. Samaa kauraa vähän erilaisessa paketissa. En ole vaan tottunut niin suoraan tunteiden näyttämiseen hyvässä ja pahassa kuin häneltä olen saanut osakseni.
"Kun emme enää tiedä mitä tehdä, todellinen työmme on alkanut, ja kun emme enää tiedä minne mennä, todellinen matkamme on alkanut".
Vähän riippuu henkilöstä, mistä kukakin oivalluksensa kaivaa. Ei kuitenkaan sinullekaan haittaa tee, mikäli vilkaiset miten jonkun toisen matka on kulkenut : http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch2.html
Kiitos linkistä.
Vastaan nyt tässä kohtaa yhteisesti.
"Toivon todella, että löydät jotain hyvää, kaunista ja puhdasta elämääsi, joka hitaasti(mutta varmasti) saa sinut unohtamaan minut, tekoni ja tekemättä jättämiseni."
Tuota kaikkea minulla jo onkin, kiitos vaan. Ajattelin ensin kirjoittaa, ettei hänen pidä imarrella itseään ja liioitella merkitystään ja että olen itse asiassa jo lähes unohtanut hänet. Ehkä kuitenkin pahin murrosikäni on jo hellittänyt ja uskallan myöntää, etten totuuden nimissä usko koskaan unohtavani tätä jaksoa elämässäni sen paremmin kuin häntäkään.
Ja toiseen tekstiin.
"Ja todellakin näen hänet jo niin, että hän oli aivan tavallinen ihminen. Samaa kauraa vähän erilaisessa paketissa."
Minä en ajattele näin hänestä. Sillä tuntemisen asteella, mikä meilläkin oli, hän pääsi yllättävän lähelle minua. Jotain erilaista hänessä oli.
En ymmärrä täysin, mitä tarkoittaa käsite "tavallinen ihminen", mutta ihminenhän hänkin tietysti oli sanan kaikissa merkityksissä. Minulle hän ei ollut "tavallinen" vaan merkityksellinen. En muuten kokisi tarvetta tässäkään nyt kirjoittaa, joten en käy vähättelemään sitä vaikutusta, minkä hän minuun teki.
Tavallisella tarkoitan sitä, että onhan tuollaisia ihmisiä on lähes joka puolella.
Vähättelyä? Shit happens. Olen tyhjä. Hän otti omansa. Röyhkeys -silläkin on konkreettinen tunne minussa. Viha. Kuinka käsitellä sitä? Kuinka annan ihmisten kohdella minua? Tiedän, että oma persoonani aiheutti paljon ristiriitoja ja syy siihenkin on. Kun ei vain pysty, eikä kykene vastaamaan ympäristön vaativalla tavalla haasteisiin. Siitäkään huolimatta kenelläkään ei ole oikeutta härkkiä ja takertua kuin kärpänen kärpästeippiin ja lisätä pientä painetta ihan vain oman huvin vuoksi. Tai sitten jonkun muun...ei voi tietää.
Se, että uskon kuitenkin siihen, että ihmisen olemuksesta huokuu 80% viestinnästä, mitä oikeasti ajattelee, vaikka sanallinen ulosanti olisi mitä tahansa. Oikeasti on huvittavaa joskus seurata, kuinka ihmiset vittu ilevat toisilleen puhumatta sanakaan siitä, mitä oikeasti tarkoittavat ja mistä se kenkä oikeasti puristaa.
"Hän ja hänen käytös saa koko ajan vertaista arviointia minulta suhteessani muihin ihmisiin."
Miten hän käyttäytyy verrattuna muihin? Miten odotat hänen käyttäytyvän suhteessa sinuun: ystävällisesti, etäisesti, tuttavallisesti, kaverillisesti, vihamielisesti, kohteliaasti, tylysti - miten?
"Kuinka annan ihmisten kohdella minua? Tiedän, että oma persoonani aiheutti paljon ristiriitoja ja syy siihenkin on. Kun ei vain pysty, eikä kykene vastaamaan ympäristön vaativalla tavalla haasteisiin. Siitäkään huolimatta kenelläkään ei ole oikeutta härkkiä ja takertua kuin kärpänen kärpästeippiin ja lisätä pientä painetta ihan vain oman huvin vuoksi."
Entä jos ne mainitsemasi ristiriidat persoonassasi näkyvät toisen käytöksessä? Tunnut tarkkailevan häntä mikroskoopin läpi. Kuten sanoit, 80 % viestinnästä on muuta kuin sanallista, joten luuletko, ettei toinen vaistoa olevansa tarkkailtavana ja myös vihan kohde? Jos yrität asettua toisen asemaan, niin miltä luulet hänestä tuntuvan teidän tilanteenne, jossa sinä ilmaiset vihaa ja tulkitset negatiivisesti hänen lähenemisensä ("takertuu kuin kärpänen kärpäseteippiin") ja etääntymisensä (toinen vain aikansa huvitteli kanssasi ja lopetti saadessaan sen, mitä halusikin)?
Miten itse reagoisit ihmiseen, joka tuntuu vihaavan sinua ja jota kohtaan sinulla olisi päinvastaiset tunteet?
Toteat hänen olevan tavallinen ihminen, mutta näitä lukiessa tulee tunne, että lataat hänen päälleen paljon odotuksia ja vaatimuksia etkä hyväksy sitä, että hänkin on puutteellinen ja osaamaton. Ymmärrät itseäsi ja selität käytöstäsi persoonasi ominaisuuksilla, mutta et tunnu muistavan, että muillakin elämä on pärjäämistä ja heidänkin käytökseensä vaikuttavat monet asiat, joita ulkopuoliset eivät voi tietää.
Emme ole enää tekemisissä! Ja minä en kuitenkaan vihannut häntä, enkä antanut hänelle aihetta kaikkeen paskaan, mitä sain. Sain röyhkeää käytöstä ymym.
"Miten itse reagoisit ihmiseen, joka tuntuu vihaavan sinua ja jota kohtaan sinulla olisi päinvastaiset tunteet?"
Ihan yksiselitteisesti, en ainakaan vastaisi vihaan vihalla. En suinkaan antaisi täyslaidallista ihmiselle, josta oikeasti välittäisin ja joka koko ajan suoltaa koko olemuksellaan paskaa /tyytymättömyyttä/ kylmyyttä olemuksestani, mitä minä sain häneltä.
Ja mitään odotuksia en häneen lataa, koko homma on ollut ohi jo vuosia sitten.
"Kuten sanoit, 80 % viestinnästä on muuta kuin sanallista, joten luuletko, ettei toinen vaistoa olevansa tarkkailtavana ja myös vihan kohde?" Hän todella antoi koko tulkintansa näkyä minuun, eli mikään ei jäänyt epäselväksi. Ei koskaan.
Tämä tapahtui siis silloin kun olimme tekemisissä. Olen todellakin antanut vihani ja halveksuntani näkyä palstoilla, mutta hän tietää jokatapauksessa ja SIITÄ huolimatta, hän teki mitä teki. Sitten kun "aika oli sopiva". Vinkki vitonen: Älä koskaan lähesty haavoitettua petoa!Varsinkin jos sinä olet ollut ampuja.
"Toteat hänen olevan tavallinen ihminen, mutta näitä lukiessa tulee tunne, että lataat hänen päälleen paljon odotuksia ja vaatimuksia etkä hyväksy sitä, että hänkin on puutteellinen ja osaamaton."
Tähän mun on vielä tartuttava. Voin osoittaa sen suoraan hänelle. NIMENOMAAN! Tästä on kyse. Ja voi vittu häneltä. Hänessä ei siis ole puutteita. Hän on röyhkeä, taitava, kykenevä, alati etenevä, nouseva tähti, ja mikä parasta, ja itseasiassa aika paljon luulee itsestään, koska niin halventavasti minua flirttaillen lähestyi alunperin. ! Tämä se on hauska kohta.Mitä WI TTUA?! Onko itsetuntemus kateissa vai mistä hel vetistä on kyse??
Mun itsetunto on nollassa, mutta voin sanoa että kelpaan miehelle kuin miehelle! Ihan on aivan sama, millainen mies on, aina tulee sitä ns. positiivista huomiota, jota olen kurkkuani myöten täynnä! Minua lähestytään aina ja vain poikkeuksetta oksettavaan tapaan flirtillä! Olimpa millainen vain. Ihan oikeasti. Ihan sama. Aina löytyy ottajia. Panijoita. Kourijoita. AIna. Voi helvetti! Ja naisia. Myös heitä. On ottajia. Aina. Mä en saatana enää kestä! Olipa mikä tilanne tahansa, aina löytyy!