Päivän pääkaupunkiseudun aviisissa kysellään kolmelta poliitikolta heidän eniten arvostamaansa parlamentaarikkoa.
Stefan Wallin nimeää Paasikiven perustaen arvostuksensa toisen käden tietoon.
Kiviniemi nimeääVirolaisen,joka lienee kodin perintönä saatu käsitys.
Sokerina pohjalla:Skinnari (SDP) nimeää KEKKOSEN. Tannerista hän ei mainitse sanaakaan.
Skinnarilla on perspektiiviä erinäisistä tehtävistä ja pitkästä ajasta parlamentaarikkona johtuen.
Hienoa Skinnari!
Stefan Wallin nimeää Paasikiven perustaen arvostuksensa toisen käden tietoon.
Kiviniemi nimeääVirolaisen,joka lienee kodin perintönä saatu käsitys.
Sokerina pohjalla:Skinnari (SDP) nimeää KEKKOSEN. Tannerista hän ei mainitse sanaakaan.
Skinnarilla on perspektiiviä erinäisistä tehtävistä ja pitkästä ajasta parlamentaarikkona johtuen.
Hienoa Skinnari!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos noista kolmesta eli Kekkosesta, Paasikivestä ja Virolaisesta pitäisi valita arvostettu parlamentaarikko, valinta olisi ilman muuta selvä eli Johannes Virolainen.
Kekkonenhan näistä oli parlamentaarikon irvikuva. Kekkonen toimi monasti täysin epäparlamentaarisesti diktaattorin ottein. Hän kehotti mm. eduskunnan puhemiestä eroamaan tehtävästään puuttuen näin vallan kolmijako-oppiin, jonka mukaan presidentillä ei ole mitään asiaa puuttua eduskunnan toimintaan. Skinnari on asiassa niin pihalla kuin vain olla ja voi ja se ei liene hänen kohdallaan ensimmäinen kerta.
Paasikiven ansiot ovat hänen diplomaattiurallaan ja myöhemmin presidenttinä. Mikään parlamentaarikon mallioppilas hänkään ei ollut.
Kekkosella oli paljon valtaa ja hän käytti sitä ihan lakien mukaan. Nykyään homma onkin persiellään kun äänestäjät eivät suoraan pääse äänestämään korkeinta valtaa käyttävää pääministeriä.
Takaisin pitäisi mennä aimo harppaus presidentin valtaoikeuksien lisäämiseen. Niihin pitäisi kuulua ainakin hallituksen erottamismahdollisuus.
Kun kysytään, ketä arvostaa eniten parlamentaarikkona, J.K. Paasikivi ei pääsisi listallani edes 50 joukkoon. Hänhän oli kansanedustajana vain muutaman vuoden ja senkin ajan ennen Suomen itsenäistymistä, johon hän ei ehtinyt suuremmin vaikuttaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/J.K._Paasikivi#Kansanedustaja
Urho Kekkonen sen sijaan ehti hankkia kannuksia kansanedustajanakin ennen kuin valittiin presidentiksi, mutta ne liittyvät enemmän hänen samanaikaiseen tehtäväänsä ministerinä ja pääministerinä. Johannes Virolaisen suhteen tilanne on samankaltainen.
Puhtaasti kansanedustajan työssä saavutettua arvostettua asemaa on vaikea arvottaa. Hyviä vaihtoehtoja läpi puoluekentän on useita. Pitää saada muistella ja vertailla ennen kuin lähtee heitä listaamaan.
Kekkosen avula Suomen politiikkaan tuli runsaasti Venäjä-osaamista. Se on valitettavasti häviämässä tämän hektisen säheltäjäporukan myötä.
Keskustassa osaamista on edelleen runsaasti, mm. Väyryseen ja Kääriäiseen henkilöityneenä.
Kyllä on pressoilla suuria eroja.Kekkosta voi luonnehtia tervä-älyiseksi ja äärimmäisen sanavalmiiksi, vain ja ainoastaan isänmaan edun vaalijaksi.
Halosen puolesta ihan hävettää ja Niinistö nyt on vain yksinkertaisesti tyhmä.
Juu juu. "Kekkosta voi luonnehtia tervä-älyiseksi "
Oli erittäin tervä-älyinen :)
Kekkonen oli merkittävä vallankäyttäjä Suomessa jo 1930-luvun alusta lähtien enkä lainkaan kiistä hänen ansioitaan valtiomiehenä. Hänen varjonsa siis on ilman muuta pitkä. Siitä huolimatta tämä Kekkosen ihannointi kertoo siitä, että Suomen katajainen kansa ei ole vieläkään kypsä parlamentaariseen hallintojärjestelmään vaan haluaa valtaa käyttävän presidentin tai keisarin tai kuninkaan, joka tapauksessa maan isän, joka on kaikkien muiden yläpuolella.
Kyllä tätä maata jonkun pitää johtaa ja hänen tulee olla myös riittävän mittava tuohon tehtävään.
Anarkia ja ulkoparlamentaariset voimat ottavat muuten vallan. Siitä on jo paljon esimerkkejä näkyvissä.