Elikkäs, noin kolme päivää sitten viiltelin itseäni, terottimen terällä (irroitin siis terän ruuvimeisselillä). Olin masentunut, ahdistunut... Ja joo selittely kuulostaa tyhmältä. Haavoja tein noin 5-10 vasempaan käteen. Ja nyt sitten huolettaa, että jään kiinni. Tai niistä jää arvet. Tai ne tulehtuvat. Tänään niitä vilkaisin, ja ohuita olivat ja punottivat mutteivät parantumiseen päin. Viiltely vaiheessa, en tuntenut kipua, (enkä kyllä jälkeenpäinkään) ja alussa näytti siltä että iho olisi vain vähän painunut kunnes verta alkoi tiputella. Viiltelyn jälkeen järkytyin tekemisestäni, ja puhdistin haavat ja peitin ne laastarilla. Eilen hieman rasvasin kosteusvoiteella mutta ei hajuakaan toimiiko. Kaikista eniten pelottaa että jäänkö kiinni (tiedoksi kaikille olen 11v) ja paraneeko haavat ollenkaan, jääkö arpia yms... Olen nyt keplotellut itseni pois selityksellä "kissa raapaisi" mutta äiti ehdotti jo laastarin pois ottoa. Olen hädissäni... Pahinta olisi jos ne tulehtuisivat pahasti... Tiedän, että laastari on pahasta mutta koitan puhdistaa ja rasvata niitä joka päivä. En missään nimessä voisi puhua äidilleni. Hän ei tiedä masennuksestani. Yritin kerran kertoa ahdistuksistani mutta vastaus kuului: "mene nyt vain nukkumaan" tai jos hän kuunteli: "mistä se voisi johtua", "ei tuo nyt ole kovin normaalia". Jos jään kiinni, en ikinä voisi selittää sitä millään lailla. APUAA!
Muistakaa että en kärsinyt viiltelystä muulla tavalla kuin pelolla että jäisin kiinni.
Ja viiltely auttoi.
Se antoi sen "todentunteen" ja sai "tuntemaan itsensä elävältä" tai jotain.
Sitä on hankala selittää.
Enkä muuten viiltele toisten.
Muistakaa että en kärsinyt viiltelystä muulla tavalla kuin pelolla että jäisin kiinni.
Ja viiltely auttoi.
Se antoi sen "todentunteen" ja sai "tuntemaan itsensä elävältä" tai jotain.
Sitä on hankala selittää.
Enkä muuten viiltele toisten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla oli melkein tismalleen sama juttu, tosin vain 12-vuotiaana. Ja suurena harmina niistä todella jää näyttävät arvet, itellä pari vuotta vanhoja pintanaarmuja näkyy edelleen melko selvästi, puhumattakaan niistä syvemmistä.. Itellä ei kosteusvoide ainakaan mitenkään selvästi auttanut, olin kuullut myös myytin sen parantavan haavoja, mutta ei se sitä kokonaan pysty tehdä. :( Jos tuo jatkuu, niin "kissa raapii" -juttu ei kauaa kestä, kokemusta löytyy.
En minäkään ole tähänkään päivään mennessä (14v olen nyt) ole puhunut perheelleni mitään, saatikka muullekkaan aikuiselle. Minulla alkoi kierre juuri niistä ensimmäisistä naarmuista ja sanoista "tämä loppui nyt tähän", ei kannata valehdella itselleen. Viiltelyyn jää helposti koukkuun juuri sen todellisuuden ja eläväisyyden tunteen takia ja suosittelisin sinun menevän vaikka heti huomenna puhumaan koulusi terveydenhoitajalle tai koulupsykiatrille/kuraattorille, jos et voi äidillesi puhua. Myös nuorten auttava puhelin on käytettävissä, jos kasvokkain puhuminen tuntemansa ihmisen kanssa on liian paljon vaadittu. Kun sinun tilanteesi on vielä noin alkupuolella, ota kaikki tilanteesta irti, ennenkuin kaikki paisuu pahemmaksi. Tiedän että se pelottaa, mutta kaikki tulee olemaan vielä parhain päin.
Olen ollut vajaa vuoden ilman viiltelyä, mutta jaksan kaivata sitä edelleen ja olo on kuin narkkarin vieroitusoireet
Nyt hanki apua. Heti.
Jos haluat tehokaan vaan hellän arpien peittäjän hanki mangovoita:
http://luonnontukku.fi/verkkokauppa/index.php?id_product=13&controller=product
Auttoi mulla ja jätti ihanan tuoksun iholle. Saa tietääkseni ihan käsitavaranakin kaupoista :P
Mutta asiaan.. En lähde nyt latelemaan sitä kliseistä nosta katse ylös ja itsetunto kohdilleen vaikka ne totta ovatkin. Sen sijaan miettisin ja lähtisin purkamaan päiväkirjan muodossa mikä pahaa oloa aiheuttaa, milloin ja missä yleisesti. Kun viiltelyn ajan kirjaa ylös sekä vähän mikä sen on aiheutanut niin alkaa havannoida syitä -> tätä kautta välttämään viiltelyn aiheuttajaa. Toki jos aiheuttaja on esim. kiusaaja tai koulu yleisesti niin yrittäisin kuraattorille puhumista. Jos välitunnit tuntuu stressaavilta ota joku kirja mukaan kouluun mitä luet itseksesi välitunnit ja pääset hetkeksi irtaantumaan hälinästä omaan maailmaan. Kiusaajia kannattaa katsoa hieman alas päin ja ajatella heidän purkavan omaa pahaa oloaan toisiin mikä on väärin vaan eipä he sitä ajattele.
Keskity omaan tekemisiin, opiskele ja lue. Koulun jälkeen voi mennä kirjastoon tai nuorisotalolle tapaamaan muita. Sitten voi viikonloppuisin mennä vaikka jyrsijäkerhojen avuksi ja tapaamaan pikku otusten harrastajia (sinun ikäisiäsi kokoontuu eri puolelta Suomea usein noihin tapahtumiin kanssa). Nuorille järjestetään ainakin hamsteripuolella lelukisoja mihin voi tuoda oman pehmonsa näytille pienellä summalla.
Lisätietoa:
http://www.skjl.net/tapahtumakalenteri.html
PS. Kaveri oli kanssa kiusattu ja oltiin samassa koulussa mutta uppoutui kirjojen ääreen välitunneilla eikä kuunnellut tai reagoinut kiusaajiin ollenkaa. Ne kyllästyivät aika nopeasti sitten jos ei toisesta saanut mitään irti. Tämä päti hänellä myös huonoihin koti-oloihin luki, luki ja teki läksyjä jonka avulla ''pakeni'' pahaa. Innostui mun seurana käymään sitten jyrsijänäyttelyissä vaikka ei omaa saanutkaa ja piristyi näyttelyiden jälkeen aina.
Anteeksi jos vähän heitti aiheesta mutta toivotavasti tästä oli jotain apua.
Ai niin ja kaksi muutakin linkkiä tuli mieleen:
https://www.turvakoti.net/site/
https://www.tukinet.net/
Jos tulee hätä :)
On onpa tuokin kokeiltu. Ei kai voi muuta sanoa kuin että nyt on paras uskoa enemmän sanan voimaa ja puhua pahasta olostaan.
Kiitos paljon. Nyt tuo nuorten auttava puhelin tuntuu parhaalta keinolta, sillä ei mitään takeita että terveydenhoitajalla/koulukuraattorilla ei olisi aikomuksia kertoa vanhemmilleni.
Juu kannattaa sinne soitella kun useimpiin voi nimettömänäkin soitella ja kertoa murheistaan. Linjan päässä ainakin mulla oli tukeva ja kuuteleva henkilö joka auttoi pohtimaan asioita sekä löytämään ratkaisun :)