En ole uskovainen itse. Kamppailen menneisyyteni kanssa ja ymmärrän että anteeksi antamalla ihminen tekee palveluksen nimenomaan itselleen, sehän on ihan yleisesti tiedossa oleva asia. Joskus tässä törmäsin Raamatun lauseeseen joka kiinnitti huomioni. Menee jotenkin että jumala antaa ihmiselle anteeksi itsensä tähden. Tiedän, että kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja että kymmenessä käskyssä kehotetaan ihmistä antamaan anteeksi vastaanrikkoneille niinkuin jumalakin antaa anteeksi ihmiselle. Eli siis jos ihmisen pitää antaa anteeksi toiselle kuten jumala ihmiselle, silloin hänen pitää antaa anteeksi ITSENSÄ tähden. Tarkotetaanko tässä juurikin sitä kuten ymmärrän, että ihminen tuhoaa anteeksiantamattomuudellaan ensisijaisesti itseään, eli anteeksi annetaan itsensä tähden?
Anteeksi itseni tähden
otsooni
1582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tässä on varmaan kaksi eri asiaa. Jumala pyyhkii pois rikoksemme itsensä tähden, koska olemme tahranneet Hänen Pyhän nimensä tekemällä väärin. Tämä sana annettiin Israelin kansalle ja sopii hyvin myös nykyuskoville, jotka hyvinkin tahraavat Jumalan nimeä kuka mitenkin synnissä eläen. Jumala lupaa siis palauttaa ja eheyttää ihmisen elämän oman nimensä tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanoiden kesken. Hän siis tekee ja aikoo vielä tulevassa näyttää maailmalle, millainen on se kansa, joka totisesti Häntä palvelee, puhtain ja vakain sydämin - mutta Hän osoittaa, että nämä ihmiset eivät ole ITSE sitä ansainneet, he olisivat ansainneet jotain aivan muuta.
Ihmisen tulee kuitenkin antaa anteeksi ensisijaisesti sen tähden, että Hän on saanut Jeesuksessa anteeksi niin paljon. Tämä tietysti edellyttää, että on tullut Jeesuksen luokse ja saanut syntinsä anteeksi. Silloin tajuaa, että on viheliäinen ja kurja ihminen, joka ei MILLÄÄN ole ansainnut taivaspaikkaa eikä sitä suurta armoa, joka on tarjolla Jeesuksessa.
Anteeksianto puhtaasti itsensä tähden on kuitenkin totta sekin. Vaikka emme ajattelisi iankaikkisuusnäkökulmaa, ihminen tekee omalle itselleen eniten hallaa anteeksiantamattomuudellaan. Se syö ihmissuhteita, se syö terveyttä jne. Siunattua Anteeksiantoa!
Jumala antaa anteeksi itsensä tähden, koska on Jumala. Ei sen takia, että hänellä olisi parempi tunne itsensä osalta tai, että hän "säästäisi" itseään. Vaan koska Hän voi täydellisesti antaa anteeksi.
Hyvä ajatus toisaalta ja ihan nokkelasti yhdistelty. Tekee mieli sanoa, että Jumalan valtakunta ei ole kaukana sinusta. Hyviä hetkiä Sanan parissa!
Jos ei ajatella edes kristillisesti niin asia on noin. Jos ihminen ei halua antaa anteeksi lähimmäiseen vaan katkeroituu ja jää piehtaroimaan katkeruudessa ja itsesäälissä niin hän masentuu, voi sairastua jopa fyysisesti ja elämä on ilotonta ja kurjaa. Pitää antaa anteeksi myös itselleen.
Ongelma on vain siinä että ilman Jumalan voimaa anteeksiantaminen ei ihmisluonnolle onnistu. On niin raskaita asioita että anteeksiantoon tarvitaan jumalallinen voima ja ihme. Tahto kyllä vaaditaan ihmiseltä itseltä.
Olen joskus rukoillut; että Isä sinä näet, miten minun on vaikea on sulttaa tämä asia ja menetys: En voi omassa voimassa antaa anteeksi, auta minua. Kyllä se prosessi on, mutta kannattaa.
Kiitos vastauksista teille! Itse en tunne mitään "synnintuntoa" mitä pitäisi pyydellä anteeksi, vaan pikemminin itse olen todellakin se jolla on anteeksi annettavaa. Kinkkiseksi asian tekee erityisesti se, että henkilö, jolle ensisijaisesti pitäisi antaa anteeksi ja joka on aiheuttanut minulle kauaskantoisia ongelmia elämään on itse uskovainen. Miten ihmeessä voisin uskoa samaan Jumalaan kuin hän? Ymmärrän, että anteeksianto vapauttaisi varmasti, haluan todellakin eroon tästä vihasta ja katkeruudesta, joita on raskasta kantaa. Olen tullut siihen tulokseen, että anteeksiantaminen on ainoa ratkaisu, en vain todella tiedä miten se onnistuisi. Jos Jumala on olemassa (olisi mielekästä uskoa näin), miten kummassa voisin luottaa että hän on minun puolellani eikä tämän toisen? En nyt tässä rupea paremmin selittämään, mutta kyseessä ei ole mikään pikkujuttu vaan koko elämään hyvin merkittävästi vaikuttava asia.
Hyvä Otsooni, viha on synti ja katkeruus on synti, joka erottaa sinut Jumalasta. Vaikka jotenkin onnistuisitkin antamaan anteeksi uskovalle ystävällesi, et ole vielä saanut itse anteeksi Jumalalta.
Vaikka elämässämme voi olla ja on todella kipeitä haavoja ja asioita, emme voi koskaan syyttää niistä toisia. Niin kauan kuin syytämme, olemme vankilassa.
Olen itse syyttänyt uskovaa ihmistä elämäni pilaamisesta monta monituista vuotta, kunnes Jumala paljasti oman sydämeni tilan. Olin järkyttynyt siitä pahuuden ja katkeruuden määrästä, minkä löysin. Tajusin, että olin rikkonut anteeksiantamisen käskyä lähes koko elämäni, ja kerännyt kaiken vääryyden reppuun, jota kannoin mukanani. Nyt olin tilanteessa, jossa huusin Jumalaa avuksi, koska TUO TOINEN oli kohdellut minua kaltoin.
Jumala ei tule mukaan kuvioon, jossa joku toinen on aina se syyllinen. Hän lupaa pitää meistä huolen, kun tulemme luokseen ja tunnustamme OMAN syntimme ja lakkaamme syyttelystä. Silloin Hänen verensä puhdistaa ja parantaa syvimmätkin haavamme ja auttaa meidät tuosta tilanteesta ulos.
Hei Anonymous!
Lähdetään siitä, että uskovana pitämäsi henkilö on siis aiheuttanut sinulle huomattavia ongelmia ja ahdistusta. Tietääkö hän loukanneensa sinua ja tehneensä sinulla pahaa? Oli miten oli, anteeksiantoon kuuluu asian selvittäminen. Jumalakin antaa anteeksi syntimme, kun me ne Hänelle tunnustamme - sydämen tunnustamisessa kerromma avoimesti ja mitään salaamatta omantuntomme taakan Jumalalle. Hän antaa syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Samoin meidän tulee käsitellä asiamme myös lähimmäistemme kanssa, jos se suinkin on vain mahdollista. Mene rohkeasti selvittämään asia. Jos sinua loukannut todellakin on uskova, niin hän kokee suurta surua ja haluaa sovittaa asian kanssasi. Uskova ei voi kantaa omassatunnossaan selvittämättömiä asioita. Jos hän on sinua kohtaan kova ja torjuva, sinulla on hyvä syy epäillä hänen uskonsa aitoutta. Uskova on saanut anteeksi ja hän myös antaa anteeksi. Uskova ihminen elää valossa ja haluaa olla rehellinen ihmissuhteissaan.
Sinun ei tarvitse uskoa samaan Jumalaan kuin hän - saat uskoa paljon parempaan Jumalaan, taivaalliseen Isään, joka sekä antaa anteeksi, että tekee meidän sydämemme anteeksiantavaksi.
Anteeksiantaminen ihmisille on prosessi, jossa sydämemme suostuu anteeksiantoon vähitellen ja katkeruus ja kaunaisuus väistyvät. Tee seuraavalla tavalla: mennessäsi nukkumaan, rauhoita mielesi ja sano sitten rauhallisesti "Minä tahdon antaa sinulla X anteeksi". Sano se muutaman kerran ja lopuksi, jos siltä tuntuu sano myös "Minä annan itselleni anteeksi".
Vaikka meilemme ei vielä tahdo antaa anteeksi, sanamme vaikuttavat askel askeleelta tahtoelämäämme ja luovutamme kaunamme lopulta pois. Tahtomme liittyy siihen, mitä itsellemme puhumme. Koska itse olen uskova, liitän anteeksiantamisen iltarukoukseeni, jos se tuntuu tarpeeliselta. Sain kuvaamani mallin Helsingin Sanomien artikkelista, jossa kyseisen malli todistettiin terapeutin suulla toimivaksi. Älä jää katkeruuteen, ole avoin ja rohkea ja anna anteeksi.
Hellari totesi aivan oikein, anteeksianto on myös uskovalle prosessi.
Anteeksiannon lykkääminen nostaa vain kynnystä ja mörkö sisällä kasvaa.
Annat anteeksi sekä itsesi ja muiden vuoksi. Jos kyseessä on risteyskohta elämässä, sitäkin suuremmalla syyllä. Vaikka et olisi uskossa ja sinulla olisi voimia myös anteeksiantoon, rukoile silti.. Jumala kuulee vilpittömän pyyntösi ja antaa sinulle lisää rohkeutta ja voimaa. Anteeksianto on virusten poistamista, itse-skannausta joka parantaa, koska rakkaus parantaa aina sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia... se on sielunhoitoa ja vapauttaa energioita parempaan käyttöön. Tämä ei ole mikään pirkka-resepti, vaan omien energioiden oikeaa käyttöä Jumalan armotaloudessa.
Kyllä tämä henkilö tietää tasan tarkkaan mistä on kysymys ja varmasti on pahoillaan. Hän ei vain kykene "parannusta" tekemään, enkä sitä enää mitenkään odotakaan, hän on kyllä jo tässä yli kolmessakymmenessä vuodessa todistanut ettei siihen kykene. Ihan vilpittömästi kunnioituksella, mutta tämä fundamentalistien kanssa keskustelu ja asioiden selvittäminen ei ole aina kauhean rehellistä, asenteet ovat niin tiukassa... Ei kannata sen enempää asiaa vatvoa, koska miksikäs haluaisin tulla yhä uudelleen loukatuksi. Olen kyllä todella perehtynyt tähän anteeksiantamiseen psykologian näkökulmasta, ja rukoillutkin (en tosin ole ollenkaan varma kantautuvatko ne rukoukset kattoa korkeammalle), kuten jo mainitsinkin olisi mielekästä uskoa Jumalaan joka kuulee ja auttaa, mutta taitaa usko loppua...
En muutenkaan käsitä mistä ihmeestä saisin jotain korvaavuutta elämässäni menetetyille asioille.
"En muutenkaan käsitä mistä ihmeestä saisin jotain korvaavuutta elämässäni menetetyille asioille."
Jeremia:
33:6 Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden.
Jumalan ominaisuuksiin kuuluu parantaminen. Usein ajattelemme sen tarkoittavan fyysistä parantumista, mutta useimmiten Raamatussa se tarkoittaa sielullisesti ehjäksi tekemistä. Jumala lupaa tehdä meidät ehjiksi, kokonaisiksi, ja palauttaa meille sen, minkä vihollinen on vienyt.
Emme voi muuttaa toista ihmistä, emmekä pääse kahdenkeskiseen avoimeen ja rehelliseen keskusteluun, jos toinen osapuoli on kovettanut itsensä. Jos henkilö on fundamentalisti, hän saattaa olla oppinsa perusteella "aina totuuden tiellä, aina hyvin pyhä, aina oikeassa". Oman syntisyyden, vajavaisuuden, haavoittuduuen ja väärässä olemisen tunnustaminen ovat tietyn sortin fundamentalisteille vieraita. Ulospäin he ovat hymyileviä, "Herran ilossa eläviä", mutta heidän sisällään on moskaa, jonka olemassaolon he kieltävät. Fundamentalistin on vaikea luopua uskostaan olla puhdas ja pyhä, koska se romuttaisi koko hänen kauan rakentamansa arvopohjan. Fundamentalisti ei ole näkyvän epärehellinen, mutta hän ei ole avoin - vaikeat asiat ja vaikeat tunteet olisivat muuta kuin olla "aina iloinen ja vahva Herrassa".
Ei asia olekaan niin, että aina saisimme menetetyille asioilla korvaavuutta. Monet meistä uskovista kantavat menneisyyden haavoja ja ovat menettäneet elämässään jopa normaalin mahdollisuuden maalliseen onneen. Kysymys on tässä ketjussa anteeksiantamuksesta ja mitä se vaikuttaa elämässämme. Jo se, että saamme vapautua katkeruudesta ja vihasta , on hyvin suuri palkka anteeksiantamuksesta. Meidän on suostuttava antamaan anteeksi ja odottamaan aikoja, jolloin syvimmät haavat ovat arpeutuneet ja näemme itsemme ja elämämme entistä valoisampana. Samalla me emme myöskään saa kieltää sitä tosiasiaa, että entistä ehyempi elämämme on juuri sitä korvaavuutta ja katkeruudessa elämisen vastakohtaa. Menneisyyden menetyksiä se ei tuo takaisin.
Suurta vääryyttää meille tehneen kanssa meidän ei ole pakko olla tekemisissä ja usein on parempi irtautua menneisyyden ihmisistä kokonaan - se saattaa olla ainoa vaihtoehto ehyempään elämään. Kuka vaatisi, että kristillisissä piireissä esille tulleiden insestien uhrien pitäisi anteeksiantamisen lisäksi olla "rakkaudellisissa väleissä" rikoksentekijän kanssa? Katkeruus voi viedä yksinäisyyteen, jossa entisten asioiden hautominen tekee helposti tuhoaan. Katkeran ihmisen lähellä on vaikea olla. Korvaavuutta on usein ne uudet, tasapainoiset ja rakkaudelliset ihmissuhteet, joita tulevaisuudessa saamme.
Jumala antaa anteeksi itsensä tähden = Jumala on rakastava ja armahtava Jumala - jos hän ei anna anteeksi syntinsä tunnustavalle, Hän olisi sen jälkeen jotain muuta. Jumala ei voi toimia omaa olemustaan vasten.
Ihminen antaa anteeksi itsensä tähden = meidän ei tule jäädä katkeruuteen ja tuhota elämäämme kantamalla vihaa ja kaunaa. Jos emme anna anteeksi, toimimme vastoin sitä, millaiseksi Jumala on elämämme tarkoittanut. Me emme saa toimia oman elämämme onnea ja tasapainoa vasten.
Yllä joku kirjoitti viisaasti että anteeksiantaminen edellyttää myös asian selvittämistä. Juuri näin. Ongelma onkin siinä, että moni uskovainen, joka on tehnyt pahaa toiselle erityisesti hengellisellä (myös muulla) alueella sanoo, ettei ole mitään selvitettävää tai kieltää koko asian olemassaolon. Itseään mieltä painavasta asiasta ei moni uskova suostu edes keskustelemaan Tällöin anteeksiantamisprosessia on vaikea saada käyntiin.
Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin, mitä viha ja katkeruus saa aikaan. Olen alkanut inhoamaan lähes kaikkia ihmisiä enkä ole viitsinyt olla edes ystävieni kanssa enää tekemisissä. Tämä täydellinen yksinäisyys kai sai pohtimaan Jumalan mahdollista olemassaoloa. Vanhat asiat kiertävät taukoamatta kehää päässäni, katkerat ajatukset ovat viimeinen miete illalla ennen nukahtamista ja ensimmäinen ajatus aamulla herätessä. En edes nuku öitäni kunnolla, kaikki yleensä huomauttavatkin että näytän väsyneeltä. Ja todellakin olen väsynyt ennenkaikkea henkisesti. Minulla ei ole muutenkaan koko aikuisiältäni mitään kokemusta siitä mitä on kun on hyvä olla. Olen pohjattoman surullinen kun ymmärrän, että elämä ei oikein antanut mitään enkä jaksa enää edes odottaa tai haaveilla mistään. On jo jäänyt niin paljon elämää elämättä, että sattuu ajatellakin asiaa. En osaa surra menneitä. Olisin täysin valmis luovuttamaan tämän katkeruuden pois ja haluaisin oikeasti antaa jo anteeksi, mutta en ymmärrä mitä pitää tehdä. En hallitse tunteitani enkä ajatuksiani. Tilanne on alkanut tuntumaan toivottomalta. Kärsin myös ahdistuneisuuskohtauksista. Mitäköhän minun pitäisi konkreettisesti tehdä, jotta pystyisin antamaan anteeksi? Kuten joku jo kehottikin, toistelen itselleni kyllä joka päivä ihan ääneenkin että haluan antaa ...:lle anteeksi. Toivotonta...
Pala kerrallaan.
Uskonasiassa on se vika että se kaadetaan niskaan nopeasti, ettei ihminen ehdi sulattaa.
Ajattele ensin ihmisen kannalta, käsittele jokainen asia juuri niin kuin se oli, huomaat että se kutistuu.
Jouduin pelkäämään, tämä pelko sai aikaan asioiden kasaantumisen.
Mikä tahansa mieletön tapaus laitettiin minun syykseni.
Ahdistelija tuli työpaikankin läheisyyteen, tätä jatkui vuosikausia.
Kun aikaa on, käytän sen hyväkseni, kirjoitan kaiken mitä todella tapahtui.
Kyllä totta on, ettemme pysty ilman Jumalan apua täydelliseen anteeksiantoon.
Kuitenkaan emme pääse velvoitteesta, tee voitavasi päästä riitapuolesta.
Seuraavassa viestissä hyvin valaistu sama asia.
Raamatullisesti selitys menee näin: Me saimme anteeksi kymmenentuhatta leiviskää, kaveri on velkaa vain 100 denaria.
Yksi syy tähän miksi ihmiset eivät selvitä keskinäistä kaunaansa, on hienous, eihän me tuollaisia olla. Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajista jättivät hänet, tämä on kova puhe, kuka voi kuulla.
Hyvä Otsooni,
Johanneksen evankeliumi:
10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Olet hyvin tullut tuntemaan, mitä synti saa aikaan. Synti on sitä, että rikkoo Jumalaa vastaan, mutta samalla myös sitä, että rikkoo lähimmäistään vastaan. Me saamme tässä elämässä kärsiä niin omien kuin muidenkin syntien seurauksista, ja ne kertaantuvat, mitä pidemmälle niitä viedään.
On kuitenkin aivan selvä, että tarvitset Jeesusta. Olet hyvin ymmärtänyt sen, että anteeksi tulee antaa, mutta se ei ole elämäsi koko ratkaisu. Sielunvihollinen keksii keinon pitää sinua vieläkin otteessaan.
Aina tulee ihmisiä, jotka loukkaavat meitä. Usein meitä on loukattu jo lapsuudessa niin, että myöhemmät loukkaukset iskostuvat meihin entistä kovemmin. Tarvitset Jeesusta ja Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa. Pyydä Häntä tulemaan sydämeesi, nostamaan nuo kaikki painot ja taakat harteilleen ja tekemään sinusta uuden ja eheän. Kerro Hänelle, että olet rikkinäinen ja kaipaat Hänen apuaan. Kerro myös, että ymmärrät olevasi syntiä (katkeruutta, vihaa yms) täynnä ja tarvitsevasi Hänen anteeksiantoaan ja apuaan. Luovuta elämäsi Hänelle. Sano, ettet yksin voi saada elämääsi hallintaasi. Kerro, että Jeesus on ainoa toivosi - että Hän ottaa sinut ja tekee sinusta ehjän.
Jeesus pelastaa, Jeesus vapauttaa ja Jeesus muuttaa ihmisen elämän. Muista,
Johanneksen evankeliumi:
10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Nimim. "Askel askeleelta" kertoi anteeksianamisen menetelmästä. Se saattaa kuullostaa mekaaniselta ja liian yksinkertaiselta, mutta sellaisen toimivuudesta on myös näyttöä. Lääkäri ja psykoterapeutti Tuulikki Saaristo on saanut julkisuutta sekä Suomessa, että muualla johdatessaan asiakkaita anteeksiantamisen tielle. Voit halutessasi tutustua Saariston ohjeisiin tästä Hesarin vanhasa artikkelista.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Anna anteeksi itselle ja toiselle/HS20040405SI1TL01ais
On hyvä ymmärtää, että anteeksianto ei ole riippuvainen meidän tämän hetken tahtotilasta. Anteeksiantoon suostuminen vahvistaa vähitellen tahtoamme ja irrottaa meidät niistä vahvoista tunnekoukuista, joihin viha ja katkeruus on meidät sitonut. Saariston menetelmään on hyvä liittää rukous.