Olen nuori ja minulla on vakituinen työ josta jäin opintovapaalle koska en enää jaksanut sitä samaa aliarvostettua työtä josta sai minimaalisen palkan, töitä piti kuitenkin tehdä niin että en ole vieläkään saanut unirytmiäni kuntoon, saatan herätä yöllä sydämen tykytykseen ja miettiä onko yö vai päivä ja että mikä vuoro minulla nyt on! Kävin tästä myös työterveydessä muutaman kerran. Opiskelun aloittaminen oli minulle pakotie tästä työstä.
Huomasin opiskellessani että ala ei ollutkaan sitä mitä halusin, samaan aikaan huomasin kuinka en enää kyennyt maksamaan minulle normaaleja laskuja vaan ne kerääntyivät isoksi kasaksi pienen opintorahan vuoksi. Hain takaisin työhöni mutta eivät voineet ottaa koska tilallani oli joku muu minua tekemässä (työnteko olisi ollut mahdollista oppilaitoksen puolesta). Yritin epätoivoisesti myös muita töitä mutten ehtinyt saamaan kunnes luottotietoni jo menivät! Opiskelu alkoi käydä todella raskaaksi ja kun mielenkiintoa ei enää alaankaan ollut, lopetin. Jäin sairaspäivärahalle joka on saman suuruinen kuin opintorahani oli.
Nyt olen asioideni kanssa niin solmussa että pelkään palaavani lähtöpisteeseen samaan ahdistavaan työhön puolet köyhempänä, luottotietoni menettäneenä ja rahaa tulisin saamaan tietysti vähemmän koska pitäisi maksaa ulosottoon kaikki velat korkoineen!
Kaikki tapahtui parissa kuukaudessa. Olen todella masentunut enkä tiedä mitä nyt. Ystäväni ovat toiselta paikkakunnalta, en tunne täältä ketään muita kuin työkaverini. Kertokaa rakkaat ystävät mitä tekisitte tilanteessani?
Olen miettinyt irtisanomista työstäni joka alkaisi marraskuussa ja jäämistä liiton päivärahalle ja muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, saisin miettimisaikaa ja luultavasti velkaneuvonta alkaisi periä minulta pientä summaa takaisin kun tilanteeni olisi vakiintunut. Saan myös veronpalautuksia 2000e joilla velka onneksi hieman lyhenee. Tiedän että palan loppuun jos palaan takaisin lähtöpisteeseen..
Huomasin opiskellessani että ala ei ollutkaan sitä mitä halusin, samaan aikaan huomasin kuinka en enää kyennyt maksamaan minulle normaaleja laskuja vaan ne kerääntyivät isoksi kasaksi pienen opintorahan vuoksi. Hain takaisin työhöni mutta eivät voineet ottaa koska tilallani oli joku muu minua tekemässä (työnteko olisi ollut mahdollista oppilaitoksen puolesta). Yritin epätoivoisesti myös muita töitä mutten ehtinyt saamaan kunnes luottotietoni jo menivät! Opiskelu alkoi käydä todella raskaaksi ja kun mielenkiintoa ei enää alaankaan ollut, lopetin. Jäin sairaspäivärahalle joka on saman suuruinen kuin opintorahani oli.
Nyt olen asioideni kanssa niin solmussa että pelkään palaavani lähtöpisteeseen samaan ahdistavaan työhön puolet köyhempänä, luottotietoni menettäneenä ja rahaa tulisin saamaan tietysti vähemmän koska pitäisi maksaa ulosottoon kaikki velat korkoineen!
Kaikki tapahtui parissa kuukaudessa. Olen todella masentunut enkä tiedä mitä nyt. Ystäväni ovat toiselta paikkakunnalta, en tunne täältä ketään muita kuin työkaverini. Kertokaa rakkaat ystävät mitä tekisitte tilanteessani?
Olen miettinyt irtisanomista työstäni joka alkaisi marraskuussa ja jäämistä liiton päivärahalle ja muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, saisin miettimisaikaa ja luultavasti velkaneuvonta alkaisi periä minulta pientä summaa takaisin kun tilanteeni olisi vakiintunut. Saan myös veronpalautuksia 2000e joilla velka onneksi hieman lyhenee. Tiedän että palan loppuun jos palaan takaisin lähtöpisteeseen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse lähtisin pikaisesti miettimään tulevaisuutta koulutuksen kautta eli etsimään sellaista työtä, joka kiinnostaisi. Sitten hakisin siihen johtavaan, keväällä alkavaan koulutukseen syksyn yhteishaussa - eli heti tässä kuussa! Ammattikorkeakoulun hakuajat 2013:
"Nuorten suomen- ja ruotsinkielinen koulutus,
aikuiskoulutus ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot
hakuaika on 16.9.–1.10.2013 klo 16.15"
http://www.koulutusnetti.fi/?path=hakuajat_amk
Kouluun päästyä ottaisin heti opintolainaa niin paljon kuin saa. Sillä maksaisin velat pois ja loppuvuoden eläisin jäljelle jääneellä rahalla opintorahalla toimeentulotuella. Luottotietojen normalisoitumista odotellessa olisi sitten aikaa opiskella ammattia.
Sitten myös yhteyttä lääkäriin, jos masennus haittaisi toimintakykyä. Ja talouteni sotkemisesta parissa kuukaudessa vetäisin johtopäätöksen, että tarvitsen neuvoja taloudenhoidossa ja pienellä rahalla elämisessä.
Kiitos viestistäsi, tuolla tavalla tosiaan voisin aloittaa heti haluamani alan opiskelun ja velat alkaisivat hoitumaan siinä samalla. En vain vielä tiedä paljonko opintolainaa yleensä saa ja riittävätkö ne velkojen maksuun. Vaihtoehtje tosiaan on, kunhan osaisi etsiä sen järkevimmän reitin. =)
Opinahjosta riippuen maksimilainamäärä on 160/300 euroa opintotukikuukautta kohti. http://www.kela.fi/opintolaina_maara
Parempaa huomista!
Hoidit asiasi huonosti, eli kärsimyksesi olet ansainnut.
Toki jo tuon tiesin että hoidin asiani huonosti. Millä tavalla yritit lauseellasi auttaa minua?? Toivon että pilkka kolahtaa omaan nilkkaasi, kysyin neuvoja pulassa olevana, masentuneena!
Asiat hoituu kyllä. Älä päästä alakuloasi pahenemaan. Se kuuluu kaikkien elämään välillä, ei kaikki ole masennustakaan. Pidä yhteyttä kavereihisi. Jos ja kun sinulla on idea, mitä mieluista voisit opiskella, jatka suunnittelua. Älä nyt kuitenkaan tässä vaiheessa opiskele alaa, jossa työllistyminen on mahdotonta. Media-alat on kiinnostavia, mutta töitä ei taida järjestyä. Voi nimittäin käydä niin, että olet entistä velkaisempi ilman töitä. Siinä pohjaa masennukselle. Raha-asioista muista, että kyllä ne järjestyvät aikanaan. Opettele tarkkaa taloudenpitoa, se auttaa myös itsearvostukseen. Syö hyvin ja muista levätä. Käy joka päivä ulkona säästä riippumatta. Pitkä kävelyt virkistää mieltä ja pitää kuntoa yllä. Vaikkei ehkä kovin trendikästä olekaan. Hanki joku harrastus! Pää pystyyn!
Mitäpä jos hakisit ihan ensimmäiseksi velkaneuvonnan pariin? Sieltä saisit ohjeita luottotietojen ja raha-asioiden hoitamiseen.
Ihan toinen juttu on sitten se, että haluatko jäädä nykyiselle paikkakunnallesi vai muuttaa takaisin kotipaikkakunnallesi. Kannattaa miettiä myös työllistymisnäkökohtaa, että kumpi tarjoaa paremmat tulevaisuudennäkymät pitkällä aikavälillä. Jos aidosti haluat palata takaisin lähtöpaikkakunnalle eikä kyseessä ole vain pako nykyisestä, niin totta kai sitten teet niin.
Sinun pitää miettiä, että mikä se sinun työsi tulevaisuudessa olisi. Parasta on, jos opiskelua ei tarvitsisi jatkaa, vaan ongelma ratkeaisi vain työpaikkaa muuttamalla (vaikka kolmannelle paikkakunnalle). Jos kuitenkin olet keksinyt opiskelualan, joka kiinnostaa ja josta on hyvät mahdollisuudet työllistyä, niin toimi sen mukaan ja opiskele opintolainan turvin.
Kannattaa miettiä myös tulevaisuutta. Jos haluat lapsia, niin muista jättää myös henkilökohtaiselle elämällesi tilaa. Pidä huolta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.
Pilko ongelmat pieniin osiin ja ratkaise niitä yksi kerrallaan. Epätoivoon ei kannata vaipua