Elämä ei pääty kuolemaan

No niin, se on sillä selvä, tämä ihmiskuntaa vuosituhansia pohdituttanut kysymys on ratkaistu. Jee. Nyt mennään kahville!

Vähäänpä tyydyt todisteena.

Juakko Tepon laulussakin sanottiin, että taitamaton panostaja lähti taivaaseenpäin ja mäjähti vielä sieltä alaskin, kun TNT:n nostovoima hävisi!

Tuossa on aika hyvin kerrottu, mistä nämä NDE-kokemukset johtuvat.
Ei jumalia, ei sieluja, vaan verta ja aivomassaa!
http://www.psychologytoday.com/blog/happiness-in-world/201105/the-neurology-near-death-experiences

Onko tämä uusinta 729 vai 728?

No sehän on mukavaa, että Helvettiä Perkeleineen ei ole. Sen olen kyllä koko ajan tiennytkin.

Lainaa qed mot
Moni ihminen on käynyt niin lähellä kuolemaa, että on käynyt jopa taivaassa. Heidän kertomuksensa ovat yhdenpitäviä, joten elämä ei voi päättyä kuolemaan.

Niin tai se saattoi olla "Tuonela". Ihmisen ääriviivat, eli astraalinen keho, eli energiaruumis erkaantuu kuolemassa ihmisen liha-luu-hermo-massasta. Hän jatkaa elämäänsä, läheistenä aivoissa ja sydämessä niiden muistoissa, joilla hänestä oli elävimmät muistot. Joskus tuosta kuolemanjälkeisestä kehosta tulee "aktiivinen"; eli henkilö jatkaa "äänenä" puhumistaan kuoleman jälkeeni. Äitini kuoli niin, ja juttelee minulle yhä. Eli onko se sitten Taivas vai Tuonela josta minulle puhuu, en tiedä.

Jos ihminen uhkaa menettää astraalisen muotonsa, unohduksen takia, hän inkarnoituu alusta asti tänne takaisin, jos hänen muotonsa säilyy, hän viettää pitkän ajan Tuonelassa vai onko ses sitten "Taivas"... Ilmestyskirja tosin sanoo, että kuolleiden Tuonela heitetään lopuksi tuliseen järveen. Taivaseen tai Tuonelaan, mutta niillä tarkoitetaan samaa, eli kuoleman jälkeistä olotilaa. Jos "viimeinen tuomio" tulee, inkarnaatioketjun päätteeksi, Tuonelassa liikaa majailleet joutuvat Hellvettiin, eli kaikenmaailman uneksijat myös...."Valvokaa" - sanoi Jeesus, jos olet liikaa unelmiesi vallassa, ne heitetään eräänkerran vain hellvettiin, ei kannata olla siinä porukassa....Taivaaseen koottava omaisuus on ajatuksesi, äänesi, ja hyvät tekosi, ei niinkään kannata kuvia ruveta säilömään Taivaaseen unelmina, koska niitä on raskaampi säilyttää, tietävät tietokoneetkin.... Maanpäällä ei mikään muisto kauaa säily kunnossa, vaikka olisi tehnyt jotain tallenteita....

Se, että elämä päättyisi kuolemaan on aivan yhtä typerä kuvitelma kuin se, että Tampereelta tuleva päärata päättyisi Helsingin rautatieasemalle.

Noinhan minäkin toivon:

"Elämä ei pääty kuolemaan"

Hyväksyn silti sen, ettemme voi tuota objektiivisesti tietää, vain ehkä subjektiivisesti aavistella.

Varsinkaan aivojen tuottamat hallusinaatiot pahan hapenpuutteen tilanteessa eivät kykene antamaan tietoa tuosta asiasta, vielä vähemmän todistamaan sitä.

Taivaasta nuo "yhdenpitävät" kokemukset eivät sinänsä todista yhtään mitään. Niiden uskaltaa arvella viittaavan siihen että kuolemanrajakokemukset ovat ihmisillä pääpiirteissään samanlaisia - ja tähän pitäisi saada vertailuaineistoksi muiden kuin kristittyjen kokemuksia.

"Moni ihminen on käynyt niin lähellä kuolemaa, että on käynyt jopa taivaassa."

Siis uskovat käyneensä, mutta kuoleman lähellä oleminen ei ole sama asia kuin kuollut.

Kokemukset joita ihminen saa kun vielä elää ei voi kertoa mitään siitä mitä voi kokea, jos voi kokea, kun on kuollut.

"Heidän kertomuksensa ovat yhdenpitäviä"

Eivät ole. Jokainen näkee oman uskontonsa olentoja. Kristityt eivät esim ikinä näe Muhammedia tai Muslimit Krishnaa.

Kuolemanrajakokemuksien lutoettavuutta huonontaa vielä se että näitä kokemuksia voivat kokea jopa ne jotka eivät ole lähelläkään kuolemaa, kuten esimerkiksi stimuloimalla aivoja laboratorio-olosuhteissa tai käyttämällä huumeita jotka aiheuttaat hallusinaatiota.